KYTTÄYSMEININKIÄ...

pistä kuriin ne vanhemmat älä päästä teille vai ooksä joku nynny

ku puhras helvetti. Sano niin. Minä pistin sellaasen plakaatinki seinälle ku tua sama asia oli muillen ongelma.

Meillä tätä harrastaa appivanhemmat, lapselle juotetaan väärää maitoa, pitää olla punasta. Huusholli on kuin sikolätti, Miksei meillä syödä koskaan pottuja, miksi meille tulee jatkuvasti laskuja millon mistäki ja vielä luottofirmasta...., Piha on haravoimatta/lumet luomatta, porras lakaisematta. Lapsi liian kova syömään (huom! silti pitäis juottaa punaista maitoa) Korvatulehduksia oo ennenkään aina antibiooteilla hoidettu kanfferin tippoja vaan korvaan niin kyllä se sillä jne jne jne. Tätähän tässä on jatkunu toistakymmentä vuotta, mutta kun tietää että " no noi on noi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos niin ei paljo paina." Joskus oon niin lapsellinen että teen uhastakin jotain minkä tiedän niitä ärsyttävän ja nautin suunnattomasti todetessani että musta tää on just hyvä näin ;)

Äitini harrastaa juuri tuollaista... Lapsetkin jo huomauttelee että miksi se mummo on aina täällä moppi kourassa. Sanoin äidilleni asiasta ja lisäsin vielä että jos tarvitsen siivousapua niin pyydän kyllä. Eipä ole siivoillut enää mutta on ehkä käynnitkin harventuneet. Tosin aina kyllä valittaa sitten jostain muusta mitä teen että etkö sinä tiedä miten tuo on parasta tehdä.Ja joskus äitini ei ymmärrä että kun pyydän häntä käymään niin toivon että hän olisi lasten kanssa että minä voisin sitten siivota ja vaikka leipoa rauhassa. Lapsillekin olisi vaihtelua touhuta mummon kanssa jotain kivaa.

pitäisi jo luovuttaa. Mutta se on niin vaikeaa. Itselläni oli neljä lasta, kaikki asiat oli reilassa, ja tytär elää kuin pellossa.
Vaikea sitä on ymmärtää. Tuntuu että kunhan tytär vaan tekisi kuten minä tein,kaikki sujuisi paljon paremmin.
Mutta, jokainen haluaa tehdä oman mielensä mukaan, vaikka sitten vaikeimman kautta.
Se on elämää, ja minun äitinä on se hyväksyttävä. Yritän parhaani. En tarkoita mitään pahaa.

Täällä tulee kahdelta suunnalta anoppi ja oma mutsi.No, en enään jaksa välittää kummankaan sanomisista. Kysyn vaan, että haluatteko tulla meille viikoksi ja alan kertoa mitä pitää tehdä ja milloin. Silloin loppuu asiasta puhuminen ja säästä puhuminen alkaa... Kannattaa kokeilla!

Melkein sama mulla, paitsi että en ole perheellinen. Ja jos olisin, niin eiköhän siihen lastenhoitoon jne, jne varmaan jatkuvasti puututtaisikin!

Mutta oikeasti ketuttaa! Syynäily ja kyttäily ja virheiden etsiminen!