Hei, kysyisin kommentteja, mitä tehdä tällaisen ihmisen suhteen. Hän on yli 40-vuotias, yksinhuoltaja, yksi lapsi. Muutama vuosi sitten tutustuin häneen ja hänen lapseensa sattumalta. Aloin silloin tällöin toimia lapsenvahtina. Nainen on uranainen, älykäs ja koulutettu, mutta mielestäni hankala luonne.
Jokin aika sitten olin luvannut tulla lapsenvahdiksi. Meninkin heidän kotiinsa ja sanoin, että voisin olla 5 tuntia ja lähtisin tiettyyn aikaan takaisin kotiin. Tämä nainen suuttui sitten ja sanoi, että minun olisi pitänyt perua koko juttu, koska en voinut olla myöhempään.
Muutenkin hän sanoi yhtä ja toista todella vihaisena.
Olin tosi hämmentynyt. Sanoin, ettei tilanteelle voisi enää mitään sillä kertaa. Tuon tapauksen jälkeen en ole kuullut mitään naisesta enkä hänen lapsestaan.
Kysynkin, mitä minun tulisi tehdä? Pitäisikö ottaa yhteyttä ja yrittää hieroa sopua? Hyvästejäkään ei sanottu silloin viimeksi. Mainittakoon, että nainen on katkaissut välit myös sukuunsa.
Jokin aika sitten olin luvannut tulla lapsenvahdiksi. Meninkin heidän kotiinsa ja sanoin, että voisin olla 5 tuntia ja lähtisin tiettyyn aikaan takaisin kotiin. Tämä nainen suuttui sitten ja sanoi, että minun olisi pitänyt perua koko juttu, koska en voinut olla myöhempään.
Muutenkin hän sanoi yhtä ja toista todella vihaisena.
Olin tosi hämmentynyt. Sanoin, ettei tilanteelle voisi enää mitään sillä kertaa. Tuon tapauksen jälkeen en ole kuullut mitään naisesta enkä hänen lapsestaan.
Kysynkin, mitä minun tulisi tehdä? Pitäisikö ottaa yhteyttä ja yrittää hieroa sopua? Hyvästejäkään ei sanottu silloin viimeksi. Mainittakoon, että nainen on katkaissut välit myös sukuunsa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oma päätöksensä. Jos on edelleen vihainen, niin on kyllä vähän outo, mutta omapahan on valintansa. Ei tuollaisesta tilanteesta hänen olisi kuulunut millään tavoin suuttua -taitaa olla hankala luonne, kuten sanoit.
Anna asian olla, ja jos hän ystävällisesti soittaa sinulle joku päivä, ole sinäkin silloin ystävällinen hänelle ( niinkuin ajatteletkin olla! :) )
Miksi täällä kysyt. Mutta jos hän ei halua olla kanssasi tekemisissä niin et kai voi asialle mitään.
hieman oudolta kuulostaa kylläkin... Itse olen myös yh ja erittäin kiitollinen kaikesta avusta. En raivoa auttajilleni...
tuolta naiselta. Mielestäni 5 tuntia lapsenvahtina kuulostaa jo suorastaan mielettömän upealta ystävänpalvelukselta. Harmi ettei nainen osannut arvostaa asiaa.
En toki tiedä mihin oli menossa tai mitä oli suunnitellut, mutta ehkäpä hänen olisi pitänyt kertoa ja sopia asiasta kanssasi etukäteen. Minulle tuli tunne, että todellakin kaipaa sinusta vain lapselleen vahtia, jos otti noin rankasti herneen nenään, kun lupasit olla "vain" 5 tuntia.
Kuulostaa kyllä hurjasti yhdeltä tutultani, jonka lapsenvahtina lakkasin toimimasta. Lapsemme ovat kavereita ja usein pojat viettivät aikaa meillä. Tuttu lähti aina "yhdelle" heti tilaisuuden tullen(ilmoitti kyllä lähtiessään) ja kun soitteli sitten baarista, että voiko lapsi jäädä meille yöksi. Muutaman kerran toki suostuin, mutta kun tilanne oli jatkuvasti tuo, en enää jaksanut. Kyllä kirpasi antaa poika äitinsä mukaan, kun hönöpäissään tuli poikaansa hakemaan. Taidan olla ilkeä ihminen, mutta en voi ottaa toisen lasta jatkuvasti viikonloppuhoitoon vain sen takia, että äiti pääsee viihteelle.
Eli sinuna unohtaisin ehkäpä koko tyypin ja antaisin etsiä toisen lapsenvahdin.
Tälläisiä naisia löytyy, jotka ovat tehneet lapsen vain siksi, että ovat halunneet todistaa itselleen oman naiseutensa. Ero no oettu lapsen isästä vuosi lapsen syntymän jälkeen.
Tälläiselle naisille lapsi on vallankäytönväline. Tämän jälkikasvun saavat hoitaa muut. Alkuviikon naisen omat vanhemmat, sisko tai siskontyttö ja loppuviikon anoppi. Äidillä ei tunnu olevan aikaa/halua hoitaa omaa lastaan.
Itse olen vierestä seurannut tälläistä systeemiä. Äidillä on joka torstai "yömenoa" työn puolesta. Olen sanonut anopilleni, että mikään pankkityö ei edellytä "yötöitä" jatkuvasti. Mutta hän uskoo kaikki, hänelle sepitetyt jutut.
Anoppini ei uskalla olla menemättä, kun pyydetään, koska ex miniä suuttuu ja silloin hän ei saa tavata lapsenlasta ollenkaan. Vaikka anopilla alkaa olla ikää jo pian 80 -vuotta.
tyyppi! mä tunnen ton tapasen kusipään ja neuvon ettei kannata edes vaivautua!
Kiitoksia vastauksista. Jätin joitakin yksityiskohtia pois tapauksesta, koska aina sitä pelkää, että ko. henkilö tunnistaisi itsensä, jos sattuisi lukemaan. No, tuskin sitä tapahtuu.
Tämä nainen ei siis koskaan lähtenyt mihinkään kapakkaan, vaan opiskelemaan (on aikuisopiskelija) ja kyllä hän omasta lapsestaan todella paljon välittää.
Luulen, että ongelma on hänen suorasukainen luonteensa, minkä takia välit ovat menneet poikki moneen. Ehdin tuntea hänet useita vuosia, ja aluksi kaikki menikin hyvin. Vähitellen rupesin ottamaan etäisyyttä, koska vähän pelkäsin häntä. En ollut kuitenkaan suunnitellut mitään äkkinäistä välirikkoa, joka sitten kuitenkin tapahtui. Näin jälkikäteen ajattelen, että jollei se olisi tapahtunut silloin viime vuoden puolella, se olisi kuitenkin tullut vastaan jossain vaiheessa.
Hänen lapsensa on kyllä valloittava persoona - harmi, etten näe enää häntäkään. Kävin siellä pääasiassa lapsenvahtina.
Ajattelin lähettää heille kortin ja toivottaa vaikka hyvää kevättä ja jatkoa. Jotenkin tämä juttu pitäisi saada nätisti päätökseen. En usko, että nainen enää ikinä soittaa minulle.
Jätä omiin oloihinsa.