Mikä kumma meitä ihmisiä vaivaa, kun riitaa riittää joka puolella, niin sukulaisten kuin muidenkin kanssa. Puhuimme juuri mieheni kanssa, että jokaisella kadulla/luokalla/työpaikalla/kylässä jne löytyy yksi kusipäinen tyyppi, anteeksi ruma sana. Mutta näin vain näyttää olevan. Kuitenkin ihminen haluaa olla toisten kanssa, mutta näiden kp-den johdosta meistä kaikista tulee kyräileviä pelkureita, emme koskaan voi tietää, missä kp iskee.
Ihmettelen suuresti, että suunnitellaan kesämökki-yhteisöjä, eli siis paljon mökkejä yhdessä kasassa. Miksi ihmeessä, kun tavallisessa omakotiasumisessakin ihmiset eristäytyvät, naapureiden kanssa ei haluta olla missään tekemisissä.
Vai onko tämä kirous vain Hämeessä?
Miksi me ihmiset emme pysty hyväksymään toisia ihmisiä?
Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa totuutta, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Ja silti voidaan keskustella toistemme kanssa, rauhan merkeissä.
Ei ihme etteivät sodat lopu.
Ihmettelen suuresti, että suunnitellaan kesämökki-yhteisöjä, eli siis paljon mökkejä yhdessä kasassa. Miksi ihmeessä, kun tavallisessa omakotiasumisessakin ihmiset eristäytyvät, naapureiden kanssa ei haluta olla missään tekemisissä.
Vai onko tämä kirous vain Hämeessä?
Miksi me ihmiset emme pysty hyväksymään toisia ihmisiä?
Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa totuutta, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Ja silti voidaan keskustella toistemme kanssa, rauhan merkeissä.
Ei ihme etteivät sodat lopu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itse miettinyt ihan samaa asiaa. Olen luonteeltani sellainen, ettei tee mieli kinata kenekään kanssa (siis mitä iloa kinaamisesta ja riitelystä on), mutta ympärilläni olevat ihmiset kyllä jaksavat tapella toistensa kanssa.
Tämä kp-käyttäyminen on malli, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Lisäksi kp-ihmisiä suututtaa suunnattomasti muiden ihmisten normaali elämä.