Joskus minusta tuntuu, että olen jotenkin kummajainen, ainakin erilainen kuin muut saman ikäiset ihmiset.
Olen 21-vuotias nainen. Minulla on ollut 16-vuotiaasta lähtien ainoastaan yksi ystävä jota tapaan joskus, muut jäivät jo yläasteen jälkeen jonnekin omille teilleen. Minulla ei ole koskaan ollut miespuolisia ystäviä, en ole koskaan seurustellut enkä suudellut. Olen käynyt vain kaksi kertaa baarissa, siellä oli mielestäni todella tylsää. Viikonloppuiltaisin lojun kotona katsomassa telkkaria, päivällä ehkä käyn koiran kanssa luontopolulla ja kuntosalin jumpassa. En koskaan käy "ulkona", eli ravintoloissa ja baareissa viikonloppuisin. Olen ollut vain kerran elämässäni pienessä hiprakassa,18-vuotiaana, ja se ei muuten tuntunut miltään. En tullut puheliaaksi tai superiloiseksi. Mielestäni alkoholin maku on kamala, oli se sitten sekoitettu mihin tahansa mehuun tai millaisessa muodossa tahansa.
Olenko mielestänne auttamaton tylsimys, kuulostaako tämä teistä jotenkin omituiselta? Minusta tuntuu, että monet kutsuisivat tätä "elämättömäksi elämäksi" ja joskus minua hävettää olla tällainen kyydistä pois jäänyt.
Olen 21-vuotias nainen. Minulla on ollut 16-vuotiaasta lähtien ainoastaan yksi ystävä jota tapaan joskus, muut jäivät jo yläasteen jälkeen jonnekin omille teilleen. Minulla ei ole koskaan ollut miespuolisia ystäviä, en ole koskaan seurustellut enkä suudellut. Olen käynyt vain kaksi kertaa baarissa, siellä oli mielestäni todella tylsää. Viikonloppuiltaisin lojun kotona katsomassa telkkaria, päivällä ehkä käyn koiran kanssa luontopolulla ja kuntosalin jumpassa. En koskaan käy "ulkona", eli ravintoloissa ja baareissa viikonloppuisin. Olen ollut vain kerran elämässäni pienessä hiprakassa,18-vuotiaana, ja se ei muuten tuntunut miltään. En tullut puheliaaksi tai superiloiseksi. Mielestäni alkoholin maku on kamala, oli se sitten sekoitettu mihin tahansa mehuun tai millaisessa muodossa tahansa.
Olenko mielestänne auttamaton tylsimys, kuulostaako tämä teistä jotenkin omituiselta? Minusta tuntuu, että monet kutsuisivat tätä "elämättömäksi elämäksi" ja joskus minua hävettää olla tällainen kyydistä pois jäänyt.
Vastaukset 12
Vanhimmat
olet muuten täsmälleen samanlainen ja -ikäinen kuin minä, paitsi nainen. niinno, koiraa ei kyllä ole :D
ei mulla muuta. jatkoja.
Minusta kuulostat järkevältä nuorelta naiselta. Parempi tehdä sitä mistä pitää, eikä sitä mitä muutkin. Jos et ole onnellinen viikonloppuisin räkäkännissä baarissa pokaamassa jotain junttia sänkyyn tai lähiön betonikolossin pyörävarastossa tykittämässä paskaa ränniin, niin ei sitä kannata tehdä. Muiden mielipiteillä voit haistattaa paskat ja elää omaa elämääsi sellaisena kuin olet.
Ei ole häpeä olla erilainen kuin muut. Se on sinun elämäsi ja sinä pidät niistä asioista mistä sinä pidät. Tietysti, jos tämä "elämätön elämä" häiritsee sinua, sinun pitäisi miettiä jonkinlaista muutosta.
Sinä elät yhtä paljon kuin muutkin. Älä kuitenkaan jää tapojesi vangiksi. Mene baariin ja tapaile miehiä, jos mielesi tekee.
Nämä ovat valintoja joita itse teet eikä kenenkään muun pitäisikään olla elämäsi ohjaksissa.
Minusta on vain hyvä, että tiedät mistä pidät etkä käyttäydy tietyllä tavalla vain siksi että muutkin tekevät niin.
ihan kuin ne muut käyttäytyy tietyllä tavalla vain siksi että muutkin tekee niin. Yleensä ihmiset vaan sattuu pitämään hauskanpidosta :P
En väittänytkään niin. Viihdyn itsekin baareissa. :)
Eihän tuo nykymenon mukaan, kovin vauhdikkaalta vaikuta...Mutta sun elämäsihän se on. Jokainen saa elää omansa miten haluaa, kun ei vahingoita muita ja on itse siihen tyytyväinen. Ei kai ole oikeaa tai väärää tapaa..Pidä huoli kuitenkin siitä, että saat elämältä sen mitä haluat, ettet keinutuolissa istu katkerana : / Niin ainakin itse yritän täällä tallata..
Tee itsellesi profiili ja etsi itsellesi mies joka jakaa elämänarvosi.
Elämä on sellainen juttu ettei ole olemassa ainoata ja oikeaa tai parempaa ja huonompaa. Kaikki tyylillään. Monelle miehelle olet varmasti unelmien nainen.
Niin,kotiluusereille jotka naputtelevat silmät soikeena koneellaan kun eivät baarissa pysty iskemään naisia ;)
Onko baari ainut paikka tavata ihmisiä? Hiukan itseluottamusta omaavana vouin sanoa, että jos joku sattuu kiinnostamaan, minä ainakin painelen juttusille missä vain.
Et kuulosta lainkaan tylsimykseltä, vaan raikkaalta poikkeukselta! Joku mies on vielä onnellinen sinusta!
Moikka..Muita samankaltaisiasi löytyy kyllä, itse esimerkkinä. Olen samanikäinen tyttö ja huomasin jo ylä-asteella että en sovi joka viikonloppu dokaavien ystävieni joukkoon. Lukioaikaan jäljellä oli vain pari ystävää joita näin satunnaisesti.
Kaikki juhlapäivät aiheuttivat minulle valtaisaa stressiä koska piti yrittää olla niin kuin muut ja lähteä ulos "pitämään hauskaa". Usein tuntuu siltä että se että en halua juoda ja käydä baareissa on todella eristänyt minut normaalista sosiaalisen nuoren ihmisen elämästä, ja vaikka kuinka ihmiset tolkuttavat sitä kuinka fiksua on olla juomatta, ei se paljon lohduta kun suurin osa ikäisistäni katsoo kieroon jos kieltäydyn kotibileistä tai baari-illasta. Ensimmäisen poikaystävän löysin 19 vuotiaana, jota ennen en myöskään ollut edes suudellut ketään. Välillä tuntuu että myös hän häpeää minua koska en juo eikä halua minua mukaansa. En usko että viestiketjun aloittanut tai minä itsekään olemme mitenkään epänormaaleja tai nössöjä, mutta kulttuurimme juomatapojen vuoksi voi elämä toisinaan tuntua jotenkin vääristyneeltä.
Et ole mitenkään kummajainen. Kyllä meitä muitakin löytyy vaikka kuinka paljon, jotka emme pidä alkoholista ja savuisessa, meluisassa baarissa istumisesta.