Viime päivien keskustelut uskottomuudesta täällä ovat yllättäneet minut. Lähinnä siksi että tuntuu aivan uskomattomalta kuinka epätietoisia tai olevinaan epätietoisia ihmiset ovat.
Käsitteitä sekoitetaan keskenään ja selvästi huomaa ettei läheskään aina puhuta omasta kokemuksesta tai havainnosta vaan kasvatuksen, jostain saadun ohjeen tai yleisen käsityksen pohjalta. Kun elämän tärkeistä asioista keskustelee ja esittää mielipiteitä on ehdottoman tärkeää että puhuu OMASTA kokemuksesta ja johtopäätöksistä jotka perustuvat omiin havaintoihin. On turha toistaa mitä muut ovat kirjoittaneet jossain ohjekirjassa. Samoin on turha esittää asioita sellaisina kuin itse toivoisi niiden olevan. Tiedämmehän kaikki että 100% uskollisuus ja rauha maan päällä olisi paras tapa elää..mutta se onkin vain toivomus ja todellisuus on toinen. Eläkäämme siis todellista tätä päivää tunnustaen epäkohdatkin kaikilla elämän alueilla.
Otan vielä lopuksi muutamia esimerkkejä siitä kuinka ihmisten käsitykset, moraali ja toiveajattelu ajelehtii: Eräs ihminen piti kaikkia uskottomia naisia huorina mutta kun oma tytär teki temput miehelleen niin eipä huoriteltu tytärtä. Eräs nainen oli ehdottomasti sillä kannalla että kaikilta rattijuopoilta kortti ikuiseksi ajaksi pois ja auto valtiolle. Oma poika kärähti..ei kutsunut edes rattijuopoksi vaan selittelyt alkoivat. On niin helppo tuomita kunnes sattuu omalle kohdalle.
Sitten vielä nämä viattomat uskolliset täällä jotka vannovat olevansa uskollisia. Tämä todistaa ainakin kaksi asiaa: Eivät tunne ihmisen luontoa eivätkä itseään tai ainakin kieltävät sen. Minkä perusteella joku voi väittää ettei koskaan ole uskoton jos on ollut aviossa esimerkiksi vain 10 vuotta? Eihän se ole mikään todiste! Eihän kukaan ole väittänyt että tarvii jatkuvasti olla uskoton. Voihan välillä olla vaikka kuinka monta vuotta! Ja yksikin kerta riittää. Minäkin olin uskollinen fyysisesti noin 20 v..joten sillä tavalla, paras vannomatta.
Käsitteitä sekoitetaan keskenään ja selvästi huomaa ettei läheskään aina puhuta omasta kokemuksesta tai havainnosta vaan kasvatuksen, jostain saadun ohjeen tai yleisen käsityksen pohjalta. Kun elämän tärkeistä asioista keskustelee ja esittää mielipiteitä on ehdottoman tärkeää että puhuu OMASTA kokemuksesta ja johtopäätöksistä jotka perustuvat omiin havaintoihin. On turha toistaa mitä muut ovat kirjoittaneet jossain ohjekirjassa. Samoin on turha esittää asioita sellaisina kuin itse toivoisi niiden olevan. Tiedämmehän kaikki että 100% uskollisuus ja rauha maan päällä olisi paras tapa elää..mutta se onkin vain toivomus ja todellisuus on toinen. Eläkäämme siis todellista tätä päivää tunnustaen epäkohdatkin kaikilla elämän alueilla.
Otan vielä lopuksi muutamia esimerkkejä siitä kuinka ihmisten käsitykset, moraali ja toiveajattelu ajelehtii: Eräs ihminen piti kaikkia uskottomia naisia huorina mutta kun oma tytär teki temput miehelleen niin eipä huoriteltu tytärtä. Eräs nainen oli ehdottomasti sillä kannalla että kaikilta rattijuopoilta kortti ikuiseksi ajaksi pois ja auto valtiolle. Oma poika kärähti..ei kutsunut edes rattijuopoksi vaan selittelyt alkoivat. On niin helppo tuomita kunnes sattuu omalle kohdalle.
Sitten vielä nämä viattomat uskolliset täällä jotka vannovat olevansa uskollisia. Tämä todistaa ainakin kaksi asiaa: Eivät tunne ihmisen luontoa eivätkä itseään tai ainakin kieltävät sen. Minkä perusteella joku voi väittää ettei koskaan ole uskoton jos on ollut aviossa esimerkiksi vain 10 vuotta? Eihän se ole mikään todiste! Eihän kukaan ole väittänyt että tarvii jatkuvasti olla uskoton. Voihan välillä olla vaikka kuinka monta vuotta! Ja yksikin kerta riittää. Minäkin olin uskollinen fyysisesti noin 20 v..joten sillä tavalla, paras vannomatta.
Vastaukset 88
Vanhimmat
Asiaa.
Aina ihminen haluaa varmaankin antaa omasta vaatimattomasta kokemuksestaan ja luuloistaan ja ideologioistaan käsin "toimivia" vastauksia kaikkiin elämän kysymyksiin. -Kunnes sitten tosiaan kolahtaa omaan nilkkaan, eli vannomatta paras.
Minäkin olin kaikin tavoin uskollinen 11 vuotta -"ikuisesti sinun ". Mutta kuinkas sitten kävikään. Meikä kapsahti alas omasta täydellisyydestään, ja niin viisaasta elämänasenteestaan, että "Kun vain on vakaumus ettei leiki pätkääkään, niin kaikki sujuu oikein"
Elämäö opettaa, ettei enää ensi vuonna välttämättä ajattele asioista samalla tavalla.
Luulin minäkin, että kun lapselle antaa vaan turvallisuutta ja rakkautta, niin se riittä pitämään pois maailman pahuudesta, mutta kuinkas sitten kävikään... ei ollenkaan niin... vaan tosi pahasti.. kesti viisi vuotta, ennenkin tuo lapsi kääntyi pois tuhon tieltään ja alko rakentaa elämäänsä rauniokasansa päälle, no nyt5 kaikki tuntuu olevan takana päin, ja elämä voittaa!
Emme me voi rokottaa itseämme maanjäristystä vastaan, vaikka kuinka haluamme, voimme vain yrittää elää ihmisiksi, ja olla uskollisia itsellemme.
Kirjoitit, että ne, jotka vannovat olevansa uskollisia, "eivät tunne ihmisen luontoa eivätkä itseään tai ainakin kieltävät sen". Olen eri mieltä. Ihmisluonto sinänsä ei määrää kenenkään toimintaa, lopulta meillä kaikilla on oma vapaa tahto. On kuitenkin hieman eri asia vastata omasta uskollisuudestaan kuin siitä, että oma lapsi ei koskaan aja autoa kännissä - jälkimmäinen ei todellakaan ole vain tahdon asia, siis vanhemman, lapsen kylläkin. Tässä mielessä antamasi esimerkit eivät rinnastuneet oikein. Joillekin meistä uskollisuus on niin syvän vakaumuksen asia, että voi ja haluaa vannoa olevansa uskollinen - suotakoon se heille. Joka taas haluaa vannoa ihmisluonnon raadollisuuden puolesta, voi sen tehdä.
Jos uskollisuutta saa julistaa vasta sitten, kun on koko elämänsä elänyt eikä ole ollut kertaakaan uskoton, niin tässä vaiheessa olevia kirjoittajia voi löytyä aika vähän, siinä kuolinvuoteella voi olla tähdellisempiäkin asioita mielessä kuin kirjoittaa keskustelupalstalle ja todistaa että tein sen, se on siis mahdollista.
Niin jokaisella on oma tahto mutta kuka sitä tahtoa ohjaa ja määrää ja on määrännyt jo tuhansia vuosia? Seuraukset näkyvät ihmisten ajatuksissa ja teoissa. Jokainen tietää itsestään onko koskaan ajatellut tai himoinnut muita kuin omaa puolisoaan. Tuota 10 v esimerkkiä ei tarvi ottaa kirjaimellisesti, asenne on vain väärä ja suuri riski epäonnistua jos on liian varma itsestään. Moni on vannonut ja pettynyt.. on kai kaikilla avioon mennessään AIKOMUS pysyä uskollisena. Syytön heittäköön sitten ensimmäisen kiven kun kultahäät on saavutettu!
Jos joku vannoo olevansa uskollinen, niin sehän on sen oma asia, ei sitä tarvitse uskottomien syytöksenä ottaa. Jos joku uskoo, että olosuhteet, vietit, kiusaukset tms. vie sen kikkelin sinne pimppiin, niin uskokoon. Jos joku toinen uskoo, että se joko laitetaan sinne tai sitten ei laiteta, niin saa kai sekin elää uskonsa mukaan. Hieman suvaitsevaisuutta!
"Niin jokaisella on oma tahto mutta kuka sitä tahtoa ohjaa ja määrää ja on määrännyt jo tuhansia vuosia?"
Sitä tahtoa määrää ja ohjaa ihminen itse. Moni on joutunut tilanteeseen, jossa voisi pettää ja jossa olisi tahtonytkin pettää, mutta ei ole pettänyt. Toiset ovat heikompia vastustamaan kiusauksia kuin toiset. Jos siihen pystyvät ja voivat omasta itsestään sanoa, että eivät koskaan petä. Nyt on kuitenkin erotettava ne ihmiset, jotka oikeasti valehtelevat itselleen. He luulevat, etteivät petä, mutta pettävät joskus. Tätä ei kuitenkaan ulkopuolinen voi etukäteen tietää.
Jos joku uskoo että kaikki halut muita kuin yhtä naista tai miestä kohtaan katoavat häissä niin uskokoot! Niin mekaaninen ei ihmiskeho ole että joku automatiikka lopettaa kiinnostuksen muita kohtaan. Jos oman seksualisuutensa haluaa kieltää niin sekin on jokaisen oma asia. Käytäntö ja elämä on vain osoittanut ettei tällainen toiveajatus toimi! Sen todistaa jopa avioero-tilastot. Ei kukaan eroa ilman syytä, päinvastoin moni on aviossa liian heikoin perustein.
Tässä keskustelussa ei kai kukaan ole väittänyt, että "halut muita kuin yhtä naista tai miestä kohtaan katoavat häissä". Nimenomaan puhuttiin teoista, ei haluista. Halut on mitkä on ja sitten ihminen itse päättää, mitä se niiden tyydyttämiseksi tekee. Mahdotonta lienee sinänsä todistaa, etteivätkö jonkun halut voisi rajoittua vain yhteen ihmiseen. Ehkä on myös ihmisiä, jotka haluavat "seksiä" (eivät tiettyä ihmistä) ja sitten vain erikseen päättävät, kenen kanssa tämän halun tyydyttävät. Tämä on käsittääkseni kaukana seksuaalisuuden kieltämisestä, seksuaalisuus on huomattavasti laajempi käsite kuin pano.
Siitä, mitä avioerotilastot todistavat, voi olla vaikka miten monta mieltä. Aukottomasti ne todistavat vain sen, että avioeroja on.
Nythän sinä olkiukon keksit:
"Jos joku uskoo että kaikki halut muita kuin yhtä naista tai miestä kohtaan katoavat häissä niin uskokoot! Niin mekaaninen ei ihmiskeho ole että joku automatiikka lopettaa kiinnostuksen muita kohtaan. Jos oman seksualisuutensa haluaa kieltää niin sekin on jokaisen oma asia."
Ei noin ole kukaan väittänyt. Tottakai luultavasti jokainen jossain vaiheessa edes ihastuu johonkin toiseen kuin puolisoonsa. Pääasia onkin se, mitä silloin tehdään. Jotkut pettävät, jotkut eivät. On ihmisiä, jotka eivät koskaan petä, vaikka välillä ajattelisivatkin muita. Ajattelu ei kuitenkaan ole pettämistä.
Kuules..jos ihminen ohjaisi AINA omaa tahtoaan niin maailmassa ei olisi kuin rauhaa ja hyvää!
Tuossa paljastit itsesi kun kerroit että ihminen voi haluta olla uskoton mutta silti kieltäytyy. Sitähän olen kaiken aikaa yrittänyt sanoa!
Tuo on kyllä mahdollista mutta se ei minulle riitä! Voihan periaatteessa kaikki kieltäytyä ..sehän vain vaatii luonnetta kuten tupakoinninlopetuskin. Mutta se ei minulle riitä että on uskollinen..jos tekee mieli toista niin on parempi rehellisesti tehdä se ja kantaa seuraukset kuin muka olla uskollinen vaikka tekee mieli. Ainoa uskollisuuden peruste on minun ajatusmaailmassani AITO RAKKAUS. Silloin ei tee mieli toista..edes ajatuksissa mutta tämä on niin harvinaista että se on jo kokonaan oma lukunsa.
"Kuules..jos ihminen ohjaisi AINA omaa tahtoaan niin maailmassa ei olisi kuin rauhaa ja hyvää!"
Kuules itse... kerropa sitten, kuka sitä tahtoa ohjaa, jos ei ihminen itse. Kerro se, äläkä kiertele. Kuka ohjaa esimerkiksi minun tekojani, jos en minä itse? Jumalako?
"Tuossa paljastit itsesi kun kerroit että ihminen voi haluta olla uskoton mutta silti kieltäytyy. Sitähän olen kaiken aikaa yrittänyt sanoa!"
Miten niin paljastin itseni? Mitä minä olen yrittänyt peitellä tähän mennessä?
"Mutta se ei minulle riitä että on uskollinen..jos tekee mieli toista niin on parempi rehellisesti tehdä se ja kantaa seuraukset kuin muka olla uskollinen vaikka tekee mieli."
Jos tuota haet, saat hakea vaikka koko loppuelämäsi. Ei oikeasti ole ihmistä, joka ei edes joskus haluaisi vierasta. Mutta minusta tärkeämpää onkin se, mitä ihminen tekee. Ihminen osoittaa uskollisuutensa nimenomaan teoillaan - ei puheillaan tai ajatuksillaan. Kunnioitettava on ihminen, joka haluaa joskus pettää, mutta ei petä.
Kysyit, että miksi ei pettäisi, jos tekee mieli. SIksi ei pettäisi, että pettämisellään ihminen aiheuttaisi mielipahaa muille. Hän on niin epäitsekäs, että asettaa oman rakkaansa hyvinvoinnin oman himonsa edelle. Jos tuo ei ole rakkautta, mikä on?
Sekotat pahasti halut ja teot.
On aivan eri asia haluta toista kuin alkaa seksisuhteeseen hänen kanssaan.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus - ei ruumiinsa orja, niinkuin kuvittelet.
Aito rakkaus on nimenomaan sitä, että käyttäytyy kunnioittavasti toista kohtaan. Uskollisuus on toisen kunnioittamista ja uskottomuus ei.
Tämä siksi, että uskollisuuteen tarvitaan tahdon lujuutta, voimaa, itsekuria, kärsivällisyyttä. Iso joukko hyveitä. Uskottomuuteen tarvitaan vain tilaisuus ja kumppani ja periksiantaminen.
Ihminen ohjaa aina omaa tahtoaan. Juuri omista mielipiteistäsi voit päätellä, ettet tahdo uskollisuutta, koska sinulla ei ole tahdon lujuutta. Olet antanut periksi, alistunut.
Nyt iskit kiveen ja pahasti! Teko lähtee ajatuksesta ja halusta! Tämä pätee AINA terveessä ihmisessä.
minun halusta eikä ajatuksista! Miten voit kuvitella? Kerroihan juuri itsekurista ynnämuusta jota sinulla ei ole.
Aika typerää väittää, että uskollisuus olisi sairasta?
"Joka himoitsee lähimmäistään (toista naista tai miestä) on jo sydämessään tehnyt huorin"
Edellämainittu on pätenyt jo tuhansia vuosia joten eiköhän uskota jo!
Tiedän että on ajattelemattomiakin tekoja mutta se on asia erikseen.silloin ei ajatella mitään uskollisuudesta. Muut teot alkavat ajatuksella.
Onneksi minulla ei ole tapana uskoa tuhansia vuosia vanhoja huru-ukon kirjoituksia, joten en oikein osaa ottaa vakavasti jonkun vanhan uskonnon pyhän kirjan epämääräisiä tekstejä.
Tahdon lujuutta ei tarvita jos suhde on kunnossa!
Olisipa outo syy olla uskollinen tahdon lujuudesta! Ei ainakaan minulle kelpaa. Voihan tahdon lujuus olla sitäkin että on itselleen ja toisille rehellinen näissä asioissa vaikka vastustus (näennäinen) on tiivistä luokkaa! Se on ainakin minun tahdon lujuutta että sanon asiat niinkuin ne ovat. Muut tehkööt omilla tavoillaan.
Toivottavasti et sitten kuulu mihinkään kirkkokuntaan sillä esimerkiksi rippitodistusta ei saa ellei lue uskontunnustusta ja sehän olisi valtava uskottomuuden ja valheen tunnustaminen jos uskontunnustuksen lukee ja kuuluu seurakuntaan
ellei usko!
Mitä pidempi parisuhde takana sitä enempi tahdon lujuutta on matkan varrella tarvittu. Väittämäsi, että jos suhde on kunnossa ei tahdon lujuutta tarvita kuulostaa kyllä aika erikoiselta. En tiedä yhtäkään suhdetta, jossa ei joskus olisi kriisejä. Milloin pienempiä, milloin suurempia mutta sellaista elämä vaan on. Kyllä sitä tahdon lujuutta tarvitaan kunnossa olevassa suhteessakin. Jos puhutaan muuta, niin luulen vain elämänkokemuksen olevan vähäistä ja sehän taas hoituu ajan kanssa.
Pikkasen väärä palsta kenties sulla. Synti osasto löytyy kategoriasta uskonto. Koitappa sitä ystävä hyvä.
Veit sanat suustani.
Onnellisessakin parisuhteessa on monia kriisejä matkan varrella eikä vain ko. asian tiimoilta.Ei siinä vihkikaavassakaan turhaa sanota "myötä- ja vastoinkäymisissä". Mitä suurempi kriisi, sitä enemmän tarvitaan tahdonlujuutta. Ellei tahdonlujuutta ole tai se loppuu kesken kriisin, suhde päättyy mitä ilmeisimmin.
En kuulu mihinkään kirkkokuntaan, olen täysin ateisti. En ymmärrä, miksi pitäisi lukea joitain vanhoja kirjoituksia malliksi omalle käyttäytymiselleen. Onhan meillä jokaisella älymme ja omatuntomme, joka kertoo oikean ja väärän eron. Joskus jopa säälin heitä, joilla ei ole omatuntoa, vaan oikea ja väärä pitää opiskella kirjoista.
Ymmärrän varsin hyvin asenteesi..olenhan itsekin ollut samassa tilanteessa kunnes valkeni. Tästä aiheesta riittäisi mielenkiintoista ja asiallista keskustelua mutta ei taida kuulua tälle palstalle joten on jätettävä tällä kertaa sikseen.
Niinpä, mutta mistä tuo äly ja omatunto muodostuu? On hyvä lukea kirjoista mietteitä ja ajatuksia eri aiheista, uskonnosta ja filosofiasta. Usein sieltä löytyy omia ajatuksia järkevässä muodossa esitettynä.
Ateistitkin voivat vertailla raamatun, koraanin, budhalaisuuden jne. kirjoituksia keskenään ja miettiä niiden sanomaa, vaikkeivät uskossa olisikaan.
"Sitten vielä nämä viattomat uskolliset täällä jotka vannovat olevansa uskollisia. Tämä todistaa ainakin kaksi asiaa: Eivät tunne ihmisen luontoa eivätkä itseään tai ainakin kieltävät sen. Minkä perusteella joku voi väittää ettei koskaan ole uskoton jos on ollut aviossa esimerkiksi vain 10 vuotta?"
Minkä perusteella joku voi väittää, ettei koskaan murhaa ketään, jos on ollut esimerkiksi vasta 25 vuotta murhaamatta? Mietipä sitä.
Ihmiset arvostavat asioita eri tavalla. Joillekin pettäminen on niin vakava asia, että he eivät koskaan sitä tule tekemään. Katsos kun ihminen ei onneksi ole oman luontonsa orja, vaan voi itse päättää, mitä tekee ja mitä ei. Jokainen pettäminen on päätös. Jos ihmisellä on riittävästi itsekuria tai vastenmielisyyttä pettämistä kohtaan, hän päättää joka kerta, ettei petä. Lisäksi tällainen ihminen ei hakeudu tilanteisiin, joissa pettäminen tulee todennäköiseksi.
Tuota 10 v esimerkkiä ei tarvi ottaa kirjaimellisesti, tarkoitus oli vain painottaa kuinka ennenaikaista on kehua uskollisuudella lyhyessä aikaperspektiivissä. Puhtaat ja syyttömät heittäkööt sitten ensimmäisen kiven kun kultahäät on vietetty. Kuule..koko maailma on täynnä houkutuksia. Ei kai kukaan halua puolisoa joka on uskollinen sen takia ettei ole ollut sellaisessa paikassa ja tilanteessa että olisi joutunut alttiiksi houkutukselle olla uskoton!
Päinvastoin ..vasta sitten kun uskollisuus on koeteltu siitä kannattaa puhua. Kuukaudeksi erilleen ja eri maihin kauniiden naisten tai miesten seuraan..siinä sopiva koe. Sen jälkeen saa jo puhua mutta silloinkin pienin kirjaimin.
Olen itsekin seurannut keskustelua.
Ihmisiä on erilaisia, suorastaan toistensa vastakohtia. Joku kokee yhden asian yhdellä tavalla, toinen saman asian päinvastaisella. On hullua jos väität vain sen kokemuksen olevan oikea, joka on samantapainen kuin omasi. Kaikkien, joka ainoan ihmisen havainnot, kokemukset ja johtopäätökset ovat oikeita.
Jokaisella on myös omat moraalikäsityksensä. Itse en kannata uskottomuutta enkä ikinä ole ollut uskoton. Tiedän hyvin, että uskottomuutta on kuitenkin olemassa, entä sitten? Pitäisikö ahdistua? Hui kamalaa..
Kertomasi esimerkit huorasta rattijuoppoon olivat hyviä esimerkkejä siitä, miten vanhemmat toimivat väärin silloin kun heidän lapsensa on tehnyt väärin. Väärään käytökseen vastataan väärin. Tyypillistä.
Kukaan ei voi väittää että oma käsitys on se AINOA oikea. Pääasia kuitenkin että jokainen tuo esille mitä itse on kokenut ja nähnyt sillä sitä ei kukaan voi muuttaa tai ottaa pois. Se on AINA oikea ja AINOA oikea perusta. "Älä usko mitä ihminen sanoo tai mitä hänestä kerrotaan, katso miten se elää ja kuinka se toimii" Se kertoo kaiken! Muu on tässä arvotonta. Pahin ja tavallisin tilanne on kuitenkin se että suhtaudutaan kaikkeen arkaan toiveajattelulla eikä suostuta edes avaamaan silmiä sille mitä ympärillä tapahtuu. Laitetaan pää pensaaseen ja kieltäydytään edes puhumasta asiasta. Silloin mielipiteet koostuvat toiveajattelusta. Torjutaan kaikki kielteinen kuin sitä ei olisikaan. Sitten vasta havahdutaan kun lähipiirissä tapahtuu kärähtämisiä...ja taas uskotellaan itselleen että tämä oli poikkeus.
Miksi uskottomilla on niin suuri tarve selittää uskottomuuttaan. Kaikki terveet ihmiset tietävät mikä on oikein ja mikä on väärin!! Uskottomuushan on tietoinen valinta. Kaikilla on mahdollisuus olla uskoton/uskollinen. On se ikävä, että teit päätöksen olla uskoton. Oma valinta!!! Ei kaikki uskolliset tee niin kuin sinä.
Tietoiseen tekoon ei koskaan ole mitään pätevää selitystä. EN KOSKAAN edes yritä selittää tekojani siinä mielessä että olisin syytön. Päinvastoin mielestäni uskottomuus on AINA väärin eikä sitä voi tekona millään puolustella. Kirjoituksissani ei olekaan kyse siitä vaan tosiasiasta että harva on niin viaton kuin esittelee..kunhan aika kuluu niin jokainen huomaa itsessään pettäjänkin ominaisuudet. Olipa sitten teko fyysinen tai ajatuksissa ja himojen vallassa tehty syrjähyppy. Syytön siis heittäköön sen ensimmäisen kiven.
Meissä kaikissa on pettäjän ominaisuudet, koska pettäjällä ei ole mitään tiettyjä ominaisuuksia, kuka vaan voi pettää, se on itse asiassa paljon helpompaa kuin olla uskollinen.
Ajatuksista ei pidä tuomita ketään, mutta se, joka kääntää ne teoiksi, saa maata niin kuin on petannut. Tämä on lievää, jos joku keskustelupalstoilla haukkuu pettäjiä, ne todelliset rangaistukset niistä teoista kuittaa tekijä omassa elämässään.
me eletä tätä hetkeä ja päivä kerrallaan. Mistä minä tiedän huomisesta. Vaikea elää kahta päivää kerrallaan, kun on vaikeuksia tässä yhdessäkin. Jos jollain on negatiivinen mielipide pettämisestä, niin sitä mielipidettä pitäisi kunnioittaa. Huorittelu nyt on oma juttunsa ja kaikilla on varmaan oma mielipide siitä.
Minä ainakin myännän olevani uskoton ollut jo 8 vuotta,sama kohde en ole ikinä suunilellut että nyt olen uskoton .Vaan kun sitä ei koskaa teidä mitä eteen sattuu ,tämä (kohtalo ) sattui minun eteen 8 v sitten. Ei varmasti hänkään ollut suunitellut mitään vaan kuinkas kävikään. Elämä jatkuu niin kuin ei mitään olisi tapahtunut kukaan ei huomaa mitään .Pitäisikö pyrkiä teatteriin
Näköjään puolustelet käytöstäsi vanhalla lauseella: "En ole ainoa". Tuota samaa muistan kuulleeni paljon peruskoulussa. Kun opettaja nappasi jonkun kiinni pahan teosta, oli puolustelu usein: "En ole ainoa". Antaako sinulle paremman olon se, että tiedät muidenkin pettävän? Tekeekö se jotenkin tekosi oikeutetummaksi? Entä mitä yrität saavuttaa halveksimalla heitä, jotka oikeasti ovat uskollisia?
sinä olet vaistonvarainen aivoton olio,joka ei tiedä mitä tekee???
Niin..siinä se pulma onkin! Kuinka saada ajatus puhtaaksi eikä uskottomaksi? Tie ajatuksesta tekoon kun on niin lyhyt tässä asiassa. Seksualisuuden voima on erittäin suuri ja sokaiseva. (Muuten ei ihmiset ehkä menisikään niin usein yhteen). Ongelman ydin onkin se ajatus ja mistä se lähtee. Se kun saadaan uskolliseksi niin teotkin ovat sen mukaiset!
Päinvastoin kun olet käsittänyt en MISSÄÄN PAIKASSA ole puolustellut uskottomuutta!
Olen vain tuonut esille kuinka se pääsääntöisesti
toimii yhteiskunnassamme. Se ei ole puolustelua vaan omien ja muiden virheiden tunnustamista ja realismissa elämistä! Se että muut tekevät ei koskaan ole ollut motiivini väärän teolle. Olen vain niin heikko viehättävien ja fiksujen naisten suhteen että en aina kieltäydy nautinnosta. Sen tekisin muista riippumatta. Halpaa uskollisuutta olisi kieltää halunsa ja kerskata uskollisuudesta.
Kuinka moni muuten kertoo kotiin tullessaan puolisolleen että ihastui tänään erääseen vastakkaista sukupuolta olevaan..olisi tahtonut sänkyyn mutta kun oli tämä sormus niin kieltäydyin, enkö olekin uskollinen. Tuo olisi kuitenkin rehellistä..mutta jatkuisiko liitto??
Ja tällaista ihastumista/salailua tapahtuu päivittäin työpaikalla, matkoilla ja eniten tanssiparketeilla!
Olen 30-v. ollut naimisissa ja pettänyt mielessäni hyvinkin usein. Fyysisesti en ole. Tilaisuuksia kyllä olisi ollut, mutta olen pelkuri. Naiset ovat pahimpia toistensa haukkujia. Miehistä saa tosiystäviä.
En tiedä, onko yhtä tapaa, millä "ajatus saadaan uskolliseksi". Luulen, että ajatuksen uskollisuus liittyy ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen tasapainoon kokonaisuutena. Jos aivossa/kehossa on kaikki lokerot balanssissa, niin sinne ei mahdu enää se uskottomuus, sille ei ole paikkaa.
Ajatuksesi on kaunis mutta vain toiveajattelua!
Ihmisen sydämeen ja ajatukseen on jo tuhansien vuosien aikana mahtunut vaikka minkälaista pahaa.
Ja lisää mahtuu..sydämen kyllyydestä suu puhuu ja ihmisen sydämestä lähtee ajatukset ja teot.
Se oli lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoitettu!
Tuo äänensävysi "te vain luulette, mutta minä tiedän", ei aina miellytä. Pätevästi voi itse kukin puhua vain itsestään (sikäli kuin tuntee itsensä), kaikki yleistykset ovat arvelua. Otsikkosi "toisin todistettu" oli myös harhaanjohtava, koska et todistanut mitään, esitit vain oman väitteesi minun väitettäni vastaan.
Luulen, että me puhutaan nyt hieman eri asiasta. Jos oletetaan (kuten minä oletan), että uskottomuus lähtee jostakin tarpeesta, johon haetaan tyydytystä, niin ihminen, jonka kaikki tarpeet ovat tyydytetyt, ei ole uskoton. Vanha vertaus litran maitotölkistä, johon ei voi laittaa enemmän kuin litran; jos siihen meinaa kaataa enemmän, niin jotain entistä pitää tulla pois. Sinänsä ei kovin osuvaa, kun siinä maitotölkissä on kyllä ylhäällä vähän tyhjää, mutta pointti lienee ymmärrettävissä... Samasta syystä uskottomuus ei koskaan ole puhtaasti kenenkään yksityinen asia: se maitotölkki on yhteinen ja jos siitä kaataa jotakin pois mahdollistaakseen uskottomuuden, tulee samalla vähentäneeksi myös toisen osuutta.
Väitteesi siitä, että ihmisen sydämen mahtuu vaikka minkälaista pahaa, voi sinänsä päteä moneen, ehkä jopa suurimpaan osaan ihmisistä (tätä ei voi luotettavasti määritellä). Samoin uskon, että monilla ihmisillä elämä ei ole sillä tavoin balanssissa, täyttä, etteikö niitä uskottomuudella paikkailtavia aukkoja löytyisi. Tämä ei sinänsä vähennä sen väitteen uskottavuutta, että täyttä elämää elävän ihmisen elämään ei uskottomuus mahtuisi. Siinä tilanteessa uskottomuus ei täytä mitään tarvetta = on tarpeetonta.
Ihmisen sydämeen mahtuu kaikenlaista pahaa, ellei hän osaa hoitaa sitä pois sydämestään!
Siis kertaus: Pahaan ei vaadita ihmiseltä mitään eikä se ole tavoittelemisen arvoista.
Hyvään vaaditaan taas paljon sitä itsekuria, vastuuntuntoa, tahdonlujuutta ym. tavoittelun arvoista.
Ihmiset eivät usein edes ajattele omia motiivejaan teoilleen vaan menevät sieltä mistä rima on ALIMPANA ja pyrkivät selittelemään tekojaan ulkoisilla, itsestään riippumattomilla seikoilla.
Entä jos se tarve tuleekin tilanteessa jossa oma puoliso on tuhansien kilometrien päässä ja kuukausia aikaa tapaamiseen? Yksikään ihminen ei vielä ole kyennyt hallitsemaan tunteitaan ja seksualisuuttaan niin että se "olisi hiljaa" silloin kun itse haluaa. Sellainen ihminen ei olisikaan ihminen. Tämän kyllä ainakin kaikki joiden kanssa olen kahden kesken keskustellut ovat tunnustaneet. Ja hyvä lähtökohta on se että tunnustaa totuuden ja uskaltaa olla ihminen eikä luule itsestään sen enempää. Minulla on niin monta esimerkkiä siitä että ihmiset jotka vannovat uskollisuuden nimiin kuitenkin hairahtuvat kun se koetus tulee ja ihmettelevät itsekin jälkeenpäin kuinka helposti se kävikään.
Väitteesi, että "yksikään ihminen ei vielä ole kyennyt hallitsemaan tunteitaan ja seksualisuuttaan niin että se "olisi hiljaa" silloin kun itse haluaa" on tietenkin oma keksimäsi, kukaan ei ole tutkinut kaikkien ihmisten mieliä.
Uskon kyllä, että sinulla on paljon esimerkkejä hairahduksista, ihminen etsii mielellään todisteita sille, mitä haluaa uskoa eikä päinvastaiselle. Aidot etsijät huomioivat myös vastakkaista näkemystä tukevat perustelut ja välttävät oman näkemyksensä esittämistä ainoana totuutena tyyliin "kaikki ihmiset ovat sellaisia että".
Miksi ihminen ei saisi luulla itsestään enempää ja parempaa kuin keskiverron? Tuntuu aika suomalaiselta piirteeltä tuo tasapäistäminen. Miksi on niin hienoa uskotella itselleen, että kukaan ei ole toista parempi, kun samaan aikaan elävä elämä on täynnään paremmuutta ja huonommuutta? Toiset ovat parempia matematiikassa kuin toiset, jotkut taas lahjakkaampia uskollisuudessa, kummassakin on kysymys osittain taipumuksista mutta erityisesti ja ensi sijassa halusta kehittää omia kykyjään. Jos etsii oman verrokkiryhmänsä pohjamudista, siihen varmaan pystyy helposti samaistumaan ja voi todistella, että ainakin kaikki, jotka tunnen, ovat tällaisia.
Viljelet paljon sanaa "totuus" ja sen sukulaisilmaisuja. Yksiselitteisiä totuuksia on olemassa kovin vähän, erityisesti ihmisluonnon kysymyksissä.
Voihan jokainen väittää vastaan ja kieltää tosiasiat vaikka hautaan asti ja se on jokaisen oma vapaus. Satun vain olemaan sellainen ihminen joka pohtii, kaivaa pintaa syvemmälle, ottaa selvää asioista, tekee päivittäin huomioita ihmisten käyttäytymisestä, vertaa puheita tekoihin ja uskaltaa kutsua asioita omilla nimillään j.n.e. Pinnallista uskollisuutta esiintyy lähes kaikissa sehän on itsestään selvä asia. Asian laita on aivan toinen kun tulee koetuksen hetki ja kiusaus. Silloin kun ei tuttuja ole näkemässä eikä oma puoliso kuulemassa mielipiteitä. Kavereiden kesken myönnetään paljon mutta kun oma puoliso on paikalla niin ollaan niin vastaan ja uskollisia että... Kenenkään omaa henkilökohtaista totuutta ei ole mutta historia todistaa että uskottomuutta esiintyi runsaasti jo
alkuaikoina eikä ihminen siitä ole paremmaksi muuttunut , päinvastoin. Tässä ei henkilökohtai-
set mielipiteet ratkaise mitään. Tämän päivän maailmassa on niin paljon uskottomuuta että jos kaikki tulisi ilmi niin 75% suhteista päättyisi kerralla nykyisten 50% sijasta.
Viimeisessä lauseessa esittämäsi objektiivinen totuus asiasta ylsi jo sellaiseen tarkkuuteen, että pitää lopettaa tämä ketju, en pysty vastavaan!
Et taida olla tietoinen siitä että luvut 25%, 50%, 75% ovat karkeiksi arvioiksi kutsuttuja epätarkkoja lukuja! Oma arviosi 74% sen sijaan on n.k. tarkka prosenttiluku! Joten paremmaksi pystyit!
Mutta se siitä, lopetetaan vaan :-))
Onhan se myös mahdollista, että moni niistä jotka vannovat suureen ääneen olevansa uskollisia ei ole koskaan saaneet mahdollisuuttakaan pettää. Tilaisuus voi tehdä ns. varkaan ja hienot periaatteet voi heittää sen jälkeen romukoppaan.
Minulla ainakin olisi tilaisuuksia pettää enemmän kuin tarpeeksi!
Kuvittele; olen viettänyt öitä kahdestaan vieraan (joka tosin kaikenlisäksi oli tuttu..) miehen kanssa, enkä ole pettänyt. Se on nääs silleen, ettei periaatteistaan voi lipsua.
Kylläpä sinua on koeteltu ja hienosti siitä selvinnyt. Vai oikein miehen kanssa kahden ja yötä kanssa. Onneksi minulle ei ole koskaan noin käynyt, mitenkähän siitä olisin selvinnyt. Tosin vaimo on kyllä monesti kieltänyt, että ainakaan vieraiden miesten matkaan ei saa lähteä.
Hei jos rehellisiä ollaan, niin kaikillahan on tilaisuuksia pettää - kiusausten intensiteetistä voidaan kiistellä, mutta eihän pettämistä tapahdu pelkästään tilanteissa, joissa joku tulee suoraan tarjoamaan itseään. Yleensä ne tilanteet kehii vähitellen ja ne, joilla ei ns. ole ollut tilaisuutta, yleensä vaan osaa katkasta tämän ketjun ennen kuin viime tipassa. Epäreilua väittää, että vain ne ovat todella uskollisia, jotka menevät vieraan kanssa sänkyyn asti, mutta eivät nai!
Uskon hyvinkin! Ei minuakaan kaikki naiset viehätä..sanoisin että rima on hyvinkin korkealla.
Olen viettänyt öitä halukkaiden (jopa alastomien) naisten seurassa ja silti en ole ollut yhtään kiinnostunut seksistä heidän kanssa. Ei sitä voi selittää tai määritellä..toisilla vaan on sitä jotakin. Tämäkin todistaa sen ettei kysymys voi olla pelkästä seksistä! Siihen kelpaisi lähes kaikki.
koetellaan ja kovaa...
Et saa lähteä vieraiden miesten matkaan? Voih. On sulla tiukkapipoinen vaimo.
No ei kaikille niitä tlaisuuksia suoda! Sitäpaitsi tilaisuudet tulevat niin eri tavalla ja monesti yllättäen ettei niitä pitkään tarvi valmistella ja harkita.
Alkeellinen esimerkki tilaisuudesta, joka on kaikkien käytettävissä, ovat prostitutioitujen palvelut.
Tuo "ei näitä tilaisuuksia kaikille suodakaan" on aika yleinen väite, "ei kaikki näihin tilaisuuksiin hankkiudukaan", ei kuulostaisi yhtä hyvältä. Realiteetit pettämisen ja irtosuhteiden maailmassa ovat, että siellä saa kauniit ja rumat, rikkaat ja köyhät, tyhmät ja älykkäät, fiksukäytöksiset ja örvelöt; mikään tietty ominaisuus (uskollisuuden lisäksi) ei erota niitä, jotka käyvät vieraissa niistä, jotka käyvät. Hyvännäköiset saa ehkä keskimäärin paremman näköisiä, mutta kaikki saa ketkä tahtoo.
Alkeellinen esimerkki tilaisuudesta, joka on kaikkien käytettävissä, ovat prostituoitujen palvelut.
Tuo "ei näitä tilaisuuksia kaikille suodakaan" on aika yleinen väite, "ei kaikki näihin tilaisuuksiin hankkiudukaan", ei kuulostaisi yhtä hyvältä. Realiteetit pettämisen ja irtosuhteiden maailmassa ovat, että siellä saa kauniit ja rumat, rikkaat ja köyhät, tyhmät ja älykkäät, fiksukäytöksiset ja örvelöt; mikään tietty ominaisuus (uskollisuuden lisäksi) ei erota niitä, jotka käyvät vieraissa niistä, jotka käyvät. Hyvännäköiset saa ehkä keskimäärin paremman näköisiä, mutta kaikki saa ketkä tahtoo.
Saat tietysti pitää omat mielipiteesi mutta minun maailmassani tuo ei pidä paikkaansa. Tunnen yksinäisiä jotka kulkevat monissa paikoissa ja ottaisivat melkein kenet tahansa..vaan kun ei saa.
Ukkomiehet sitä vastoin ovat yleensä kuuminta tavaraa ..niillä kai on sitä rentoa suhtautumista ja asennetta(karismaa). Maksullisista en kommentoi, niistä en tiedä enkä niitä käytä.
En tietenkään missään vaiheessa väittänyt sinun käyttävän maksullisia (huoh), maininta liittyi pelkästään siihen väitteeseen, etteikö kaikilla olisi tilaisuutta pettää.
Ukkomiesten suosiolle irtotavaran markkinoilla voi tietysti esittää vaikka mitä selityksiä. Seuraavassa muutamia:
-varattu on varatulle aina parempi petoskumppani, kummallakin on intressi olla levittämättä tietoa eikä myöskään ole suurta riskiä siitä, että toinen haluaisi suhteesta vakavampaa
-on olemassa naisryhmä, jolle miehen viehätysvoimalla sinänsä ei ole mitään merkitystä: toisen naisen miehen "viemisessä" on kysymys puhtaasti naisten välisestä kilpailusta
-kumppani, jonka kanssa petetään, valikoituu täysin satunnaisesti:jos nainen on iskumielessä liikkeellä, ensimmäinen vastaantulija, joka suhtautuu asiaan myönteisesti, käy. Ukkomiehet, joilla on elämäntapana pettäminen, ovat yleensä hyvin tyrkyllä ja tekevät selväksi, että tarjolla on helppoa seksiä.
-vapaat miehet etsivät usein elämänkumppania; jos nainen haluaa vain seksiä, ukkomies on helpompi valinta, koska ei tarvitse käyttäytyä miellyttävästi kauaa eikä tuoda omaa persoonaa esille: torjutuksi tulemisen riski on erittäin pieni
Jäi kaivelemaan tuon äskeisen jutun lievä v..mäinen asenne. Pikkasen mennyt töissä projektit päin sitä itteään koko päivän ja käyrä lievästi korkealla, mutta taas suunta on oikea. Tarkoitus ei ollut niin paha kuin teksti, että anteheksi vain. Tavoitteena asiallisemmat kommentit!
Juuri näin ihmiset todellisessa elämässä käyttäytyvät! Tätä olen koko ajan painottanut ja tähän olen kauan odottanut jonkun olevan samaa mieltä! Elämme näköjään kuitenkin samassa maailmassa! Kiitos siitä! Emme olekaan vihollisia:-)
"marikki"
Olen eri mieltä mahdollisuuksien helppoudesta. On henkilöitä joille ei prostituoitujen käyttö ole mahdollista, he eivät sitä halua, vaikka olisivatkin kiinnostuneet parisuhteensa ulkopuolisesta seksistä.
Toisaalta muutkin kuvaamasi tavat ovat kuitenkin aika rajaavia, ravintolakäyttäytyminen on tietty maneeri, jota kaikki eivät osaa eivätkä kaikki osaavatkaan halua käyttää, vaikka olisivat kiinnostuneet PUS:stä.
Samaa mieltä olen kanssasi siitä että varattu - varattu -kuvio on varmasti selkeä molemmille osapuolille. Taidat olla oikeassa myös "viemiseen" liittyvästä saalistamisesta, taitaa olla naisellinen vastine Donjuanismille.
-.-
Tuo ravintolakäyttäytymisjuttu on muuten totta, ajattelin liian suppeasti tosin ei ollut kattavaksi esitykseksi aiheesta tarkoitettukaan ;-)
Kun mietin tuttuja, joiden tiedän harrastavan vieraissa käymistä, että miten ne niiden tilaisuudet on tullu, niin esimerkkejä on ainakin vielä tuttavapiiri, jonka kanssa vietetään muutenkin aikaa (eli mennään sänkyyn tutun pariskunnan miehen/vaimon kanssa, sopiva esimerkiksi kesämökillä, kun siellä ei muuten voi tehdä mitään kuin juoda viinaa ja tämä sopii senkin kanssa) ja sitten työpaikka, josta voidaan erottaa työpaikalla/muualla harrastettavat suhteet työkavereiden kanssa ja sitten toisaalta erilaiset iltatilaisuudet, työmatkat, seminaarimatkat yms yms. joista seuraksi voi löytyä vieraampiakin samalla mielellä liikkeellä olevia, "kun kerran pääsee kotoa pois".
Enpä tullut tuota kommentiani tilaisuuksista tai niiden puutteesta kirjoittaessani mieleenikään nuo maksulliset naiset. Tietysti jos pelkkää seksiä haluaa sitä kyllä varmasti saa jos riman laskee tarpeeksi alas. Luit viestin sanatarkasti ja asia jäi huomaamatta, ehkä tarkoituksella. Tarkoitin kyllä noita klassisempia tapauksia, joissa ns. ajaudutaan samaan sänkyyn. Kaikille, jotka uskaltavat ulos kodistaan tulee eteen kiusauksia, jossakin vaiheessa elämää. Tilanteen muuttaa vaaralliseksi se jos toinen osapuolikin tuntee tilanteessa samoin. Tätä tarkoitin. Järkevä ihminen pakenee tässä vaiheessa, mutta ollaanko silloin jo liian pitkällä? Ei voi paeta kaikkia ihmisiä, joita kohtaan tuntee kiinnostusta. Onneksi tunne kuitenkin on yleensä vain yksi puolista, eikä johda mihinkään. Esimerkin omaisesti lopuksi. Olishan se melko monelle miehelle varsinainen testi jos Karita Tuomola tulis pyytelemään ja tietäis, että kiinni ei voi jäädä. Kuinkahan monesta tilaisuus tekisi varkaan. Mies31 juoksisi karkuun, toivottavasti.
Pari juttua tuli mieleen.
Klassisissa tapauksissa ns. ajaudutaan sänkyyn satunnaisesti tapaamansa kumppanin kanssa.
On myös ihmisiä, joille merkitsee tunne enemmän kuin seksi. Heidän täytyy ensin kunnolla ihastua/rakastua ennenkuin pettäminen edes käy mielessä. He eivät suinkaan petä tuntemattoman kanssa vaan sellaisen, jonka tuntee.
Jos mies on tällainen romantikko, hän kieltäytyy hyvinkin Karita Tuomolan ehdottamasta (:D) seksistä, ellei sitten ole Karita hyvä kaveri...
Ennen olin itsekin sitä mieltä, että eikun jalat alle ja karkuun jos intohimo on molemmin puolista. Nyt ajattelen, että tällainen miespuolinen ystävä, johon tuntee vetoa ja hän minuun on HAASTE. Aina kun ei voi juosta karkuun jos on pakko olla yhdessä (esim. työpaikalla)! Siinä se tahdonlujuus on tosikoetuksella, vaikka kuinka yrittää olla viileä.. Pidemmän päälle tällaisessakin suhteessa huomaa, että parisuhteessa on todellakin vain kysymys TAHDOSTA olla uskollinen.
Kyllähän mieluisaankin ruokaan kyllästyy, jos sitä syö joka päivä.
Voisiko olla, että pieni vaihtelu virkistää, vaikkakin mieliruoka pysyy samana.
Kaikki saa ketkä tahtoo. Toiset miettivät pettämistään etukäteen ja ottavat lompakon mukaan pettämisreissulle.
Toiset eivät lähtiessään tiedä joutuvansa/pääsevänsä vieraan ihmisen sänkyyn. Voihan olla, että kotiin jäävä osapuoli on vilkuillut kylmästi jo muutamia kuukausia ja aukonut päätään pienimmistäkin asioista. Eikä sängyssä ole ollut kuin kylmä selkä. Sitten eräänä iltana ravintolassa tapaa myötätuntoisen ja hellän ihmisen, joka katsoo suoraan silmiin ja puhuu kauniita asioita. Ei sitä silloin ajattele pettämiseksi, kun saa pitkästä aikaa nukahtaa jonkun kainaloon.
Aamulla sitä sitten lähtee kotiin selittelemään ja tuntemaan syyllisyyttä siitä, että oli ihminen.
"Mies 31"
Taidan olla hieman eri mieltä kanssasi asiasta. Ymmärrän kyllä että haluat ottaa lieventävät asianhaarat huomioon, mutta itse näen tässä asiassa yksinkertaisemmaksi - ja ennenkaikkea rehellisemmäksi - mustavalkoisen ajattelun.
Jos on yhdynnässä on se oma valinta, ettei kyseessä ole raiskaus. On vaarallista mennä sillä tielle että: "...enhän minä muuten mutta kun olin niin humalassa/toinen suorastaan tarjosi/sain halvalla...". Vaarallista nimittäin oman itsen kanssa, sillä niitä valheita tekee monen mieli uskoa itsekin.
Sitten testiisi, Karita Tuomola on sikäli hyvä esimerkki, että en ole häntä henkilökohtaisesti tavannut, nähnyt vain televisiossa. Hän vaikuttaa toki viehättävältä, mutta olen kovin vaativainen, enkä oikein usko että pelkkä hänen halunsa riittäisi minulle. Hänessä täytyisi olla sitä jotain. Mutta kävisi mitä kävisi, tekisin sen omasta halustani, en sen vuoksi että Karita Tuomola sitä minulta ruikuttaisi.
-.-
tilaisuus voi tehdä varkaan.....ja uskollisuutta on monta eri laatua....
Eniten ärsyttää ihmiset jotka kertovat että en minä, ei mieheni, ei koskaan jne..
Elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.....vannomatta paras!!!!!!
"kysyn vaan"
Tätä juuri tarkoitan vastuulla omista teoistaan. "Ajopuuteoria" Suomen jatkosotaan joutumisesta lahosi 1970-luvulla. Samalla tavalla kannattaisi lahottaa mielestään "ajautuminen" sänkyyn epätavallisessa seurassa.
Jos haluat vielä lisää haasteita tahdonvoimallesi, anna itsellesi - ja tietenkin myös parillesi - vapaus harrastaa seksiä muiden kanssa - mutta ilman mitään viina/ajatuminen selityksiä. Sen jälkeen tiedät miten luja suhteesi voi olla.
-.-
"sirpaliisa"
Vastuusta kirjoitinkin jo, mutta samaa mieltä olen kanssasi siitä että vähemmällä pääsee jos ei vanno itsensä suhteen mitään.
Harva tuntee itsensä niin hyvin että pystyy edes ennakoimaan käytöstään luotettavasti saati tunne-elämäänsä. Moni on huomannut että kauan ei kulu "ei koskaan" lausahduksesta kun asia on jo tapahtunut.
-.-
Mietin tässä kommenttiasi, varsinkin kun kohdensit sen suoraan minulle. Kyllä kanssani saa ilman muuta olla erimieltä ja kykenen kyllä kantani muuttamaankin, jos huomaan olleeni väärässä. Itse en kuitenkaan pysty ajattemaan mitään asiaa vain mustana tai valkoisena. Tällaisella ajattelulla jää paljon huomaamatta ja silloin riski olla totaalisen väärässä on suuri. En tiedä johtuuko kotikasvatuksesta, koulutuksesta vai elämän varrelta opitusta, mutta en pysty tuomitsemaan ketään suoralta kädeltä. Aina löytyy niin sanottuja lieventäviä asianhaaroja joiden pohjalta paljastuu se tietty inhimillisyys. Täälläkin tuomitaan suoralta kädeltä pettäjät kuka mitenkin ja unohdetaan, että nämäkin ovat ihmisiä. Rikoksesta kuuluu tietysti tulla tuomio, mutta ei sitäkään langeteta mustavalkoisen tutkinnan perusteella.
Tässäkin keskustelussa nousee esille, että mikäli en ole koskaan pettänyt olen parempi ihminen kaikilla osa-alueilla ja siksi oikeutettu tuomitsemaan kaikki petturit. On suorastaan käsittämätöntä, että ainoa hyve joka tulee täyttää on uskollisuus ja tällä tavalla noustaan lähes jumalaksi.
Pettämiseen on aina syy, sehän on selvä. Se syy on aina jokin muu kuin mitä mainitsit. Toisilla seksualinen vietti voi olla niin paljon kovempi kuin toisilla. Toiset taas saattavat olla rohkeampia kokeilemaan jotakin uutta. Toisten uskollisuus taas voi johtua siitä, että se raamatussa kielletään tai vaikka vain ylpeydestä ja omasta järkähtämättömästä periaatteesta. Myös pelko voi olla syy uskollisuuteen. Täälläkin kirjoitetaan kuinka ei tarvi pettää kun on sellainen puoliso joka täyttää kaikki toiveet ja sitä, että hyvässä parisuhteessa ei tarvi pettää. Monesti syy uskollisuuteen onkin edellä olevan mukainen ja arkisempi. Tietysti joukosta löytyy niitä joiden todellinen syy on kauniinpi ja romanttisempi, eli rakkaus. Kaikki kunnioitus heille siitä, että ovat löytäneet sen parhaimman syyn.
Vaikka Karita ei täytäkkään sinun tiukkoja vaatimuksia, saattaa tielle tulla kuitenkin joku joka täyttää. Hyvä kysymys mitä tapahtuu jos hänkin ajattelee samoin. Ei kysymys ole ollut ruikuttamisesta missään vaiheessa, vaan siitä miten vaaralliset tilanteet syntyvät. Uskon kyllä sinun selviävän kiusauksistasi, mutta silti elämälle kannattaa olla nöyrä.
Itselleni on sattunut kahdesti naimisissa oleva nainen, joka on ollut koko siihenastisen (yli 20 v.)avioliittonsa ajan uskollinen.
En silti ota syytä heidän viettelemisestään. Molemmat olivat vain tykönään kypsyneet pettämiseen, ja minä osuin sopivasti kohdalle.
Kova seksuaalivietti uskottomuuden perusteluna kuulostaa keksityltä. Jos oletetaan (yksinkertaisuuden vuoksi), että kova seksuaalivietti mitataan panokertojen tiheytenä, niin sehän ei vielä kerro mitään siitä, kenen kanssa ko. aktiviteetti toteutetaan. Sen sijaan seksuaalisen suorituskyvyn (joka toki on eri asia kuin vietti) heikentyminen voi toimia juuri perusteluna vieraissa käymiselle, heikentynyt erektiokin voi toimia vieraissa, kun tilanne muuten on kutkuttavampi, jos sille nyt sitten ehdottomasti ei viitsi tehdä mitään muuta. Rohkeudella kokeilla uutta nyt voi perustella vaikka mitä, voihan sitä vaikka työntää kätensä sirkkeliin uutta kokeillakseen...
Kovin toit positiivisia perusteluita esille. Syynä uskottomuuteenhan voi olla vaikka fiksoituminen tiettyyn käytösmalliin, kyvyttömyys ratkaista ongelmia muutoin kuin tukahduttamalla (vrt. alkoholismi), heikko itsetunto (pitää saada alituiseen ainakin näennäisiä todistuksia omasta viehättävyydestä), heikko tahto (tekee mitä muut sanoo eli jos vieras ehdottelee niin on se varmaan hyvä ajatus), ryhmän paine (koska kaikki pettää niin varmaan minäkin, sehän on normaalia, haluan olla normaali), kykemättömyys pysyviin ihmissuhteisiin, seksuaalisen mielikuvituksen puute (koska ei pysty muuten varioimaan riittävästi, on vaihdettava kumppania), kyvyttömyys kertoa omalle kumppanille toiveista (vieraalle voi ehdottaa vaikka mitä, omalle olisi noloa), no onhan näitä. Nämä olivat sitten vain mahdollisia syitä (samoin kuin sinun esittämäsi), en väitä että kukaan kirjoittajista kärsisi näistä nimenomaisista oireista, eli ei tarvitse välttämättä vastata vain kertoakseen että ei kyllä minä olen tavattoman viriili ja itsetuntoni on lähes yli-inhimillisellä tasolla...
"Mies31"
En mielestäni ole täälläkään ensimmäisenä tuomitsemassa. Kuitenkin, älähdän aina kovasti jos minusta tuntuu että joku valehtelee itselleen. Erilaisten omakohtaisten kokemusten perusteella väittäisin että se on oikeastaan ikävin hiertävä tekijä ihmissuhteissa. Se että ihminen tietoisesti valehtelee toisille ei ole niin hankala tilanne kuin että hän valehtelee itselleen ja kuvittelee puhuvansa toisille totta.
Ei voimakas seksuaalinen vietti mielestäni oikeuta sinänsä rinnakkaissuhteisiin tai poista vastuuta niistä. Koko "pettäminen" ja "uskollisuus" asia on mielestäni nostettu täällä kohtuuttomiin sfääreihin, ei se niin iso asia tämän maailman menossa ole kenen siitin on kenenkin emättimessä ja milloin. Parisuhteen ja perhesuhteen tulee mielestäni perustua muuhunkin kuin vanhempien sukupuolielinten sijainnin tarkkailuun.
En tarkoittanut että Karita ei täyttäisi - kieltämättä tiukkoja - vaatimuksiani. Totesin vain että en pysty sanomaan asiasta sitä tai tätä tapaamatta häntä - kuten ei varmasti Karitakaan. Pelkkä kuvien näkeminen ei tässä tapauksessa ratkaise.
Omien havaintojeni mukaan ei meitä taluteta suhteisiin kuin lampaita lahtiin. Merkit ovat olemassa hyvin varhain ja jos siinä välissä kävelee pois ei välttämättä mitään tapahdu. Ja vaikka asiat etenisivät niin että syntyisi varmuus molemminpuolisista tunteista ei se ole mitään minkä pohjalta on pakko toimia, niin ainutkertaiselta kuin rakkaus rakastuneesta tuntuukin se ei ole kovin ainutkertaista eikä yleensä edes niille yksilöille heidän elämänsä ainoa kerta.
-.-
"marikki"
Aivan, itselleen voi valehdella niin monella tavoin...
-.-
P.S Ja tietenkin olen aivan tavattoman viriili ja itsetuntoni on lähes yli-inhimillisellä tasolla...
ei vainkaan!
Tuossa mainitsitkin mielenkiintoisen asian kyvykkyydestä! Minäkin olen huomannut että ihminen joka parisuhteessaan on "lähes kykenemätön" seksiin ja hakee jopa ammattiauttajan neuvoja ja lääkkeitä piristyy kummasti kun toisena osapuolena on "uusi valloitus". Esimerkiksi eräs tuttavani jonka kanssa olin matkoilla kertoi että harrastaa yhdyntää vaimonsa kanssa enää noin kerran kuukaudessa kun ei oikein kumpaakaan huvita.
Vaimonsa olisi kuitenkin halunnut "jonkin verran useammin" ja oli moittinutkin miestä kyvyttömyydestä. Vai niin, sanoin, ja ajattelin että laitetaan korvan taakse, olipa kumma tapaus.
Illalla olimme tanssimassa ja kuinka ollakaan tämä hurmuri löyti naisen yöksi.Asuimme samassa hotellihuoneessa ja voin varmuudella sanoa että ainakin kolme kunnon yhdyntää heillä oli sinä yönä. Siinä taas todistus siitä kuinka kumppani vaikuttaa haluihin ja kykyihin. Ja niinkuin todettu , ihminen on seksualinen, itsekäs olento ja seksualisuus on niin suuri voima ettei sitä niin vain käytännössä torjuta..puheilla ja lupauksilla ei koskaan ole torjuttu mitään! Siis paras lääke miehen kyvyttömyyteen on kumppaninvaihto mikä jo tuli todistetuksi!
Logiikan heikkoutta: ei tullut todistetuksi, että kumppanin vaihto on paras lääke miehen kyvyttömyyteen, tuli vain viitettä siihen suuntaan, että se joillakin henkilöillä auttaa tuohon vaivaan. Sen ratkaiseminen, mikä on paras keino, vaatisi eri keinojen vertailua ja sen määrittelyä, miten ratkaistaan niiden välinen paremmuus.
Jos yhdenkin miehen kohdalla tapaus on näin selvä kannattaisi tätä lääkettä kokeilla kaikkien ensiksi..sehän on vaaratonta luonnonlääkettä! Ja ilman reseptiä saa!
Siinä mielessä samaa mieltä, että jos ei mitään muita tekijöitä oteta huomioon kuin hiipuneen seksuaalisen kyvyn palauttaminen, niin tuo on helpoimmasta päästä keinoja. Täysin vaarattoman (fyysisesti) siitä saisi vasta varmistamalla, että kumppanilla ei ole mitään tarttuvaa tautia.
Tässähän on molempien osapuolten kannalta huomioitu monta tekijää ..paitsi että vieras nainen sai ihanan yön ja vaimo saa kyvykkäämmän miehen,seksielämä paranee, siitä seuraa parempi mieli ja jaksaminen työssä, psyykkinen olotila kohoaa, se vaikuttaa ympäristöön positiivisesti, yhteiskunnalliset vaikutukset mittaamattomat j.n.e.
Ihan voisi kuulostaa siltä, että propagoit uskottomuuden puolesta etkä pelkästään objektiivisesti observoi ympäröivää maailmaa ;-). Tietysti voi käydä niinkin, että vieras nainen saa elämänsä surkeimman yön, vaimo vielä entistäkin lerpahtaneemman miehen, seksielämä huononee entisestään, seuraa huonompi mieli, masennus ja työkyvyttömyys, perhe hajoaa ja mies vajoaa pohjalle - yhteiskunnalliset vaikutukset ovat edelleen mittaamattomat! Mutta mikäpä olisi liian suuri hinta siitä, että edes kerran ottaa eteen...
Ainakin siitä, että uskollisuus keskustelu on nostettu käsittämättömälle tasolle. Ei se ole ainoa hyve jota kannattaa tavoitella, vaikka täältä saakin toisenlaisen käsityksen. Tuomitsijoilla en tarkoittanut sinua. Kykenet varsin hyvin ajattelamaan asiaa monipuolisesti ja vaikka väititkin aikaisemmin, katsovasi mustavalkoisesti en sitä ole huomannut. Ihmettelen näistä jyrkän kannan ottajista, että mitä he pelkäävät. Sitäkö, että jos keskustelussa ei pettäjää tuomita selvin sanoin voi se kannustaa omaa puolisoaan tälle tielle. Vai pelkäävätkö he itseään. Outoa kuitenki.
Tuohon kirjoittamaani voimakkaaseen seksuaaliviettiin näytetään puuttuvan aika ärhäkästi. Sen nyt voi tietysti lukea ja ymmärtää kuinka haluaa, mutta en sitä miksikään pettämisen puolustukseksi kirjoittanut, mutta ehkä kylläkin mahdolliseksi syyksi. Eräs kaveri vain kerran tokaisi, että jos ei ole pullaa kotona pöydässä, niin on varmaan lähdettävä katsomaan olisiko sitä muualla. Toisille riittää kerran viikossa, toisille taas kerran päivässä on liian vähän. Tahdostahan kaikki on kiinni, sillä eihän vähempi aktiivinen tyttöystäväkään tehnyt minusta petturia, mutta ei hänestäkään tullut vaimoani.
Noin ajattelee negatiivinen ihminen! Minä olen positiivisesti ajatteleva! Niinkuin huomaat otan niin negatiivisesta asiasta kuin uskottomuuskin jotain valopilkkuja. En KOSKAAN ole puolustanut uskottomuutta! Se on negatiivinen asia mutta se ei poista sen todellisuutta ja sen olemassaoloa! Tunnustan sen avoimesti enkä kieltämällä sitä voi poistaa! Se on ja pysyy ...toiset vaan eivät halua tiedostaa..liian arka asia itsetunnolle. Sanoihan se entinen isäntäkin kun kylään tuli ensimmäinen leikkuupuimuri ja hän meni sitä katsomaan: "Tuollaista ei ole olemassa", mutta silti se oli! Koskaan en ole puhunut tai levittänyt propagandaa uskottomuuden puolesta! Keskustelu on mielipiteidenvaihtoa ja eri ihmisten kokemusten ja ajatusten vaihtoa! Voi että minä toivoisin ettei uskottomuutta olisi olemassa! Rusinapullaa sitävastoin saisi olla vaikka kuinka ..ja mieluimmin lämpimänä!
.. taivaasta tipahtanut enkeli, vai mistä moinen oikeamielisyys ja viisaus?
Höh, eihän täällä kukaan ole väittänytkään, ettei uskottomuutta olisi olemassa. Jotenkin latteata tuo argumentointisi, "saahan sitä nyt olla tyhmä ja ajatella eri tavalla kuin minä, olkaa nyt viisaita ja ajatelkaa samalla tavalla kuin minä, jonka hallussa on totuus". Alkaa muistuttaa jotain näennäisuskonnollista huuhaa-liikettä. Seuraava askel lienee, että alat kerätä rahaa tämän oman totuutesi levittämiseen.
Jokainen saa tehdä omat arvionsa aiheen tyslsyydestä...minulle riittää että kyseessä on aihe joka koskettaa ja kiinnostaa melkein jokaista aikuista man päällä. Seuraa ja vertaa osallistujien määrää tähänkin keskusteluun! Ei kai kukaan ole vaatinut että Sinä tai joku muukaan olisi kanssani samaa mieltä, se ei koskaan ole edellytys millekään keskustelulle!!