sanoa: Haluan avioeron!
Se on ollut kielelläni jo monen monituista kertaa; sitten katson puolisoni silmiin jotka kärsivät, olemukseen jota kuitenkin olen rakastanut 12 vuotta...- en vain voi antaa viimeistä "laukausta"!
Sitten taas mietin, jospa se tästä kuitenkin alkaa pikkuhiljaa sujua, onhan meillä valtava määrä kokemuksia ja vastoinkäymisiä takana, yhteistä elämää on rakennettu molempia tyydyttävällä tavalla, on harrastettu kivoja asioita yhdessä ja erikseen, on koti ja kesämökki, on lapsenlapset....- Ei se ala sujua..
... kaikki olen heittämässä pois...
Ja miksikö...?
Olen rakastunut toiseen mieheen. Se on tapahtunut, eikä sitä enää tapahtumattomaksi voi saada.
Mieheni haluaisi vielä jatkaa, mutta sydämeni on toisen.
Hirveän paha mieli on minulla jokaista kohtaan, itseäni pääasiassa...-miksi en voi kääntää vipua ja unohtaa moiset rakkaudet ja elää kuin ennenkin....ja pystyä katsomaan ihmisiä silmiin...
-Olisi väärin jatkaa avioliittoa, josta puuttuu ydin. Kannan vain seuraukset ja muutan pois.
Ilmeisesti juuri sen toisen miehen luo....
Miltä tämä mahtaa kuullostaa sinun "korvissasi", joka tätä luet.
Se on ollut kielelläni jo monen monituista kertaa; sitten katson puolisoni silmiin jotka kärsivät, olemukseen jota kuitenkin olen rakastanut 12 vuotta...- en vain voi antaa viimeistä "laukausta"!
Sitten taas mietin, jospa se tästä kuitenkin alkaa pikkuhiljaa sujua, onhan meillä valtava määrä kokemuksia ja vastoinkäymisiä takana, yhteistä elämää on rakennettu molempia tyydyttävällä tavalla, on harrastettu kivoja asioita yhdessä ja erikseen, on koti ja kesämökki, on lapsenlapset....- Ei se ala sujua..
... kaikki olen heittämässä pois...
Ja miksikö...?
Olen rakastunut toiseen mieheen. Se on tapahtunut, eikä sitä enää tapahtumattomaksi voi saada.
Mieheni haluaisi vielä jatkaa, mutta sydämeni on toisen.
Hirveän paha mieli on minulla jokaista kohtaan, itseäni pääasiassa...-miksi en voi kääntää vipua ja unohtaa moiset rakkaudet ja elää kuin ennenkin....ja pystyä katsomaan ihmisiä silmiin...
-Olisi väärin jatkaa avioliittoa, josta puuttuu ydin. Kannan vain seuraukset ja muutan pois.
Ilmeisesti juuri sen toisen miehen luo....
Miltä tämä mahtaa kuullostaa sinun "korvissasi", joka tätä luet.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pikaisesti luettuna se mun korvissani kuulostaa siltä, että sä et katso asioita muuta ku just sen minkä näät. Et ajattele esim kuukauden päähän asioita. Ja sinulle ei merkitse toisten tunteet yhtään mitään.
Ihminen elää vaan kerran.
Ei se silti tarkota että mitä vaan voi tehdä, mutta on se välillä hyvä muistaa. Minun elämänarvoihin kuuluu Jumala (vaikka se harvinaista onkin nykyaikana parikymppisellä naisella) ja sitä myöten avioliittokin on arvokas asia. Silti minusta pitää voida erota jos niin on parempi. Ei kai se miestäkään kohtaan oikein ole jos tunteet on jossain muualla? "Kulissiavioliitossa" ei petä pelkästään itseään vaan myös sitä toista.
Elät vain yhdesti. Minään päivänä ei voi tietää josko se on viimeinen ja sen mukaan pitää elää. Ei ne menneet hyvät ajat korvaa sitä mitä tänä päivänä on. Tänäänki pitää olla oikeus siihen onnen tunteeseen..joko sen entisen tai sitten uuden kanssa.
tuo tietysti kuulostaa, varsinkin siitä jolle se sanotaan. Itselläni, niin pelkään, on avoliitto tuossa tilassa. Vaimo on ilmeisen ihastunut toiseen, vaikka homma toimiikin "etänä" eli tekstiviestein ja puheluin. Toivon vaan, että hän ei muuta sen miehen luokse koska silloin tuo etäisyys tulee meidän väliimme ja kaikki toivo asioiden korjaantumisesta menee sitten viimeistään siinä.
Mieti, kannattaako kaikkea heittää menemään. Aika harvoin se ruoho sitten loppuviimeksi kuitenkaan on juuri sen vihreämpää aidan toisella puolella, paitsi tietysti alkuhuumassa. Arki astuu siihenkin suhteeseen!
tuo sinunkin viestisi kuullosti!
Mitä olet yrittänyt tehdä asioitten korjaamiseksi?
Meillä on niin, että tilanne on niin paha, että mikään ei enää auta! Olen nimittäin huomannut, että nyt vasta mieheni on tajunnut, että voi tosiaan menettää minut, ja on tsempannut eräitä laiminlyöntejään minua kohtaan, mutta, mutta... liian myöhään...
Jos vaimosi ei ole vielä oikein rakastunut tuohon toiseen, niin luulenpa että ottamalla asian pöydälle rohkeasti ja olemalla valmis kuuntelemaan vaimoasi ilman tuomioita ja omien tunteittesi vyöryttämistä hänen päälleen, saatte varmaan jotain aikaiseksi. Jos et aseta vaimoasi puolustuskannalle, hän avautuu, kun hänen ei tarvitse puolustautua. Sitten annat hänelle "parastasi" puolisona.
Näin mieheni teki, ja olisin maailman onnellisin vaimo hänen kanssaan, niin sydämeenkäyvä oli tuollainen asenne. Mutta olen ilmeisen paska ämmä, kun en ymmärrä palata "ruotuun", toivoton tapaus. Tuo rakastuminen toiseen elämässäni on sekoittanut koko elämäni eikä paluuta tunnu olevan, vaikka kultalautasella tarjottaisiin...
Toivon totisesti sinulle kaikkea hyvää!
Kirjoituksesi oli kuin tämän hetkisestä elämästäni. Aivan sanasta sanaan. Minullakin on kaunis koti, uskollinen hyvä ja huolehtiva aviomies, hyvä isä lapsillemme. Minun kuuluisi olla onnellinen juuri nyt kotona. Onko oikeutta rikkoa 3:n muun ihmisen koti oman vahvan tunteen vuoksi. Jaksanko elää sen ratkaisun kanssa vaikka
tuo uusi suhde päättyisi? Mistä saa sen tiedon ja varmuuden päätökseensä ?
Meillä on takana myös parisuhde terapiaa jossa kaikki muu käytiinkin läpi mutta tunnen itseni
tosi katalaksi, sillä tuota uutta rakkautta en julkituonut. yritin viimeiseen asti suojella puolisoani iskulta ja nyt näyttää siltä että isken nyt meitä molempia ja jos mahdollista vielä
julmemmin.
Olen kuin vahanukke, hymyilen ja kaikki on hyvin
sydämmeni kärventyy. Mutta rakkaani äänen kuultuani hymyilen.
Ensinnäkin, otan osaa. Tiedän tunteesi - todella ahdistavaa.
Mutta. Kysymys kaikille:
Kumpi sitten mahtaakaan olla moraalittomampaa; elää avioliitossaan vain pienellä pinnallisella osalla, koska rakastaa toista, ja on siten koko ajan petturi.
Vai tehdä päätös ja jättää miehensä kun kerran on tapahtunut tuo tapahtunut. ja elää sitten sen mukaan ja kärsiä- taikka miten vaan- seuraukset.?
Onko siis parempi tehdä sydämensä vai järkensä mukaan.
Luulenpa että molemmissa tapauksissa tulee katumuksen hetkiä.
Olen joskus antanut itseni pistää mieleeni tälläisen asian: Jos rakastuu johonkuhun, ja tuo rakkaus ei koskaan saa kokea arkielämän pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, siitä ei koskaan pääse, vaan aina ajattelee, että se oli ainoa oikea rakkaus ja kantaa sitä sydämessään ikuisesti tai ainakin hautaansa asti, ja koko ajan haikailee sen perään....
Meinaan vaan, että on sekin tapa elää..... ;)
Tsemppiä kaikille!
"Olen joskus antanut itseni pistää mieleeni tälläisen asian: Jos rakastuu johonkuhun, ja tuo rakkaus ei koskaan saa kokea arkielämän pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, siitä ei koskaan pääse, vaan aina ajattelee, että se oli ainoa oikea rakkaus ja kantaa sitä sydämessään ikuisesti tai ainakin hautaansa asti, ja koko ajan haikailee sen perään.... "
Aiotko siis lopettaa uuden suhteesi ennen kuin normaali harmaa arki tulee kuvioihin mukaan?
tuulantei tarkoittaa varmaankin tilannetta, jossa ihastuminen/rakastuminen ei koskaan johda varsinaiseen parisuhteeseen. Tällöin asiaa ei tahdo saada mielestään, tyyliin "minkähänlaista se olisi ollut..."
Itse olen sitä mieltä että menneitä rakkauksia (tai siis "rakkauksia") kannattaa mielummin vaalia kivoina muistoina ja pieninä hymynkareina, kuin haikailla... Ihaninta on löytää omasta kumppanistaan aina uusia hyviä piirteitä kun joku mennyt suhde palaa mieleen.
Taidan babblata tässä mutta ymmärtänette mitä tarkoitan ;-)