En käsitä minkä takia ihmiset lähtevät aupairiksi ja haluavat ensisijaisesti tutustua suomalaisiin aupaireihin kohdemaassaan? Ymmärrän, että ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa kotoa lähteminen voi jopa jännittää ja mielessä on monia kysymyksiä joita haluaa kysyä. Tietoa löytyy kuitenkin netistä melko paljon ja vertaistukea tältäkin palstalta, suurin osa "ongelmista" ratkeaa kuitenkin sillä että kysyy suoraan perheeltä (haluavatko he että aupair ottaa kotimaastaan mukaan vaikkapa lakanat tai kuinka kylmää kohdemaassa on talvella - tarvitaanko paksuja takkeja jne). Myös työsopimukseen, työaikoihin, palkkaukseen, kieleen yms. liittyvät asiat selviää helpoiten juurikin perheeltä kysymällä eikä sillä että hakeudutaan suomalaiseen seuraan ja kysytään yksittäisen suomalaisen aupairin kokemusta asiasta - perheethän ovat täysin erilaisia ja kaikki riippuu siitä mitä sovitaan.
Aupairilla on tietysti kohdemaassa jonkin verran vapaa-aikaa (ei kuitenkaan rajattomasti) jolloin yksinäisyys voi tietysti vaivata sellaista kokematonta hissukkaa joka ei uskalla lähteä tutkimaan kaupungin menoja tai pelkää puhumista vieraille (kieliongelma?) eli siis tutustumista. Mieluummin yrittäisin kuitenkin väkisinkin tutustua paikallisiin tai vaikka muualta tulleisiin aupaireihin, en siis suomalaisiin aupaireihin. Tietysti on hauskaa jos vaikkapa pari kertaa vuoden aikana kuulee suomenkieltä, löytää Hesarin tai näkee uutisia Suomesta... mutta miksi tarvitsee heti ensimmäisenä lähteä varta vasten etsimään suomalaisia kavereita, jopa ennen matkaan lähtöä? Mikäli pelkäätte, että reissussa tulee ongelmia, esimerkiksi perhe osoittautuu kamalaksi, on tietysti hyvä tietää minne mennä apua etsimään - se toinen suomalainen aupair ei kuitenkaan ole yhtään viisaampi, apua löytyy tällaisissa tapauksissa viranomaisilta joidenka yhteystiedot voi kaivaa esiin jo vaikka ennen matkaa.
En vain näytä ymmärtävän joten olisin kiitollinen jos aiheesta keskusteltaisiin ja etenkin henkilöt joita tämä koskee kertoisivat mielipiteitään/motiivejaan.
Aupairilla on tietysti kohdemaassa jonkin verran vapaa-aikaa (ei kuitenkaan rajattomasti) jolloin yksinäisyys voi tietysti vaivata sellaista kokematonta hissukkaa joka ei uskalla lähteä tutkimaan kaupungin menoja tai pelkää puhumista vieraille (kieliongelma?) eli siis tutustumista. Mieluummin yrittäisin kuitenkin väkisinkin tutustua paikallisiin tai vaikka muualta tulleisiin aupaireihin, en siis suomalaisiin aupaireihin. Tietysti on hauskaa jos vaikkapa pari kertaa vuoden aikana kuulee suomenkieltä, löytää Hesarin tai näkee uutisia Suomesta... mutta miksi tarvitsee heti ensimmäisenä lähteä varta vasten etsimään suomalaisia kavereita, jopa ennen matkaan lähtöä? Mikäli pelkäätte, että reissussa tulee ongelmia, esimerkiksi perhe osoittautuu kamalaksi, on tietysti hyvä tietää minne mennä apua etsimään - se toinen suomalainen aupair ei kuitenkaan ole yhtään viisaampi, apua löytyy tällaisissa tapauksissa viranomaisilta joidenka yhteystiedot voi kaivaa esiin jo vaikka ennen matkaa.
En vain näytä ymmärtävän joten olisin kiitollinen jos aiheesta keskusteltaisiin ja etenkin henkilöt joita tämä koskee kertoisivat mielipiteitään/motiivejaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kun tulin tähän uuteen kotimaahani noin kuukausi sitten, en todellakaan tajunnut mistään mitään ja perheeni ei valitettavasti sisäistänyt sitä että heillä on uusi au pair, ei enää se vanha ja tuttu.
Ensimmäiset päivät olivat kaameita, mutta sitten sattumalla netissä seikkailtuani törmäsin sivustoon ja suomalaisiin jotka asuvat täällä ja se helpotti suuresti.
Tottakai on kotoa käsin helppo kuvitella että lähtee vaan ulos ja tutustuu paikallisiin, mutta kun olet ihan yksin, siis täysin yksin niin ei se lähteminen ole niin helppoa. Ja esim. baareissa ihmiset tulee paljon helpommin juttelemaan kun on isommalla porukalla liikenteessä, kuin että joku yksinäinen suomalainen tyttöressu jossain nurkassa kyyhöttää. Tottakai esim. kielikurssilla pääsee tutustumaan muihinkin au paireihin ja se on tosi hyvä juttu, mutta kun ei niitä kursseja aina ole tarjolla ja no niin..
Ei se vaan ole niin yksinkertaista kuin miltä se voi Suomessa vielä tuntua.
Vuosi tai puolikin vuotta on lyhyt aika loppujen lopuksi, mutta yksin se on todella pitkä aika ja varsinkin alussa omaa kieltä puhuvat ihmiset ovat plussaa.
Oma hostperheeni piti minulle asiasta saarnan, mutta pienen keskustelun jälkeen hekin taisivat ymmärtää, että suomalaiset ovat olleet minulle suureksi avuksi. Ja että he ovat mukavia ja heidän kanssaan pääsee tutustumaan muihinkin.
Loppujen lopuksi tämä taitaa olla semmoinen asia joka pitää itse kokea. Tottakai jollekin sopii paremmin se että unohtaa kaiken kotona olevan ja elää vain tässä hetkessä ulkomailla, ei meidänkään kaupungin aupparilistalla ole kaikkia suomalaisia ja moni olevistakin on mieluummin omissa oloissaan kuin muiden suomalaisten kanssa. Meitä on kuitenkin niin moneksi ja aivan oikeasti suomalaiset ovat uudessa kotimaassa tie paikallisten elämään.
pointtisi tavallaan. kuitenkin aina uuteen maahan muutto luo omia vaikeuksia mukanaan ja ensimmäinen viikko voi olla suurikin kulttuurishokki. se kuitenkin menee usein nopeasti ohi ja kokemuksista/tekemisistään voi tietysti aina emailailla halutessaan suomeksi vanhoille kavereille tai äidille suomeen.
olen itsekin ollut 4 kertaa ulkomailla töissä ja 2 viikon päästä lähdössä taas joten tiedän kyllä kuinka ystäviä maailmalla voi saada (vaikka olisikin siis aivan yksin kuten mainitsit) ja kuinka toisaalta joskus voi tuntua olo ulkopuoliselta. varmasti tämä on luonne/persoonakysymys ja kaikki eivät ehkä tutustu ihmisiin niin helposti... tietysti jokainen päättäköön omasta elämästään (ja kavereistaan) itse, minulle vaan on aina ollut selvää että tutustun paikallisiin sen minkä kerkeän enkä haikaile kohdemaassa enkä ennen reissuun lähtökään suomalaisista kavereista. yllättävän moni kuitenkin näyttää näin toimivan ja siksi ihmettelinkin, olenko ainoa jota ei todellakaan kiinnosta suomi-tutut maailmalla ja samalla halusin myös kartottaa tiedän mielipiteitä/kokemuksia siitä miksi ne suomalaiset ovat teille niin tärkeitä koska selkeää apua tarvitessaan sitä saa luotettavammin viranomaisilta jotka voivat viedä asiaa eteenpäin kuin kyselemällä jonkun aupairin kokemuksia.
Kulttuurishokki ei mene nopeasti ohi, sillä se kestää koko ulkomailla oleskelun ajan. Kulttuurishokkissa on neljä vaihetta. Alussa kaikki nähdään vaaleanpunaisten lasien läpi ja olo on kuin olisi lomamatkalla. Sitten tulee muistaakseni tutkimisvaihe, jolloin ollaan kiinnostuneita uudesta kulttuurista ja huomataan erot positiivisessa mielessä. Kolmannessa vaiheessa ikävä on ja silloin kaikki pienetkin erot ärsyttävät. Neljännessä vaiheessa henkilö on oppinut uudesta kulttuurista eikä enää välitä eroista, vaan huomaa niiden olevan rikkaus uudessa kulttuurissa. Muutenkin elämä tuntuu sitten helpommalta, kun kielitaito on esimerkiksi parantunut.
Itse haluaisin kyllä suomalaisia kavereita ulkomailla, mutta tottakai myös niitä ulkomaalaisia kavereita. Se miks haluaisin suomalaisia, niin se just että helpommin tutustuu paikallisiin. Ja sitten omaa koti-ikävää helpottaa, kun on joku, joka tulee samasta kulttuurista ja puhuu samaa kieltä. Toki pärjäisin ulkomailla ilman suomalaisia kavereita, mutta uskon, että elämäni uudessa kulttuurissa olisi itselleni mieluisampaa, kun on suomalaisia ystäviä. No, ystäviä ylipäätänsä, olipa kansalaisuus mikä tahansa. Luulen etten kuitenkaan ainakaan alkuaikoina tule saamaan paikallisia ystäviä kovinkaan helposti, koska en osaa maan kieltä hyvin.. Siksi haluan niitä suomalaisia kavereita jo etukäteen. =)
matkaan jo sillä oletuksella että teille tulee järkyttävä koti-ikävä, karmea kulttuurishokki (joka voi äskeisen teorian mukaan kestää jopa vuoden) ja sillä että on vaikea saada paikallisia ystäviä jonka takia tarvitsette suomalaisia ystäviä paikanpäältä?
ymmärrän toki tuon että joidenkin mielestä on mukavaa istua iltaa ja jakaa kokemuksia suomalaisten kanssa, ehkä en vain ole ihmisenä sellainen. toki tykkään suomessa olla kavereiden kanssa ja heihin pitää emailitse yhteyttä myös maailmalta mutta en kaipaa välttämättä sellaista että tapaisin esim. 1-2kertaa viikossa (toki äidille voi edelleenkin soittaa aina tms)
kulttuurishokin teoriasta en tiedä, mutta luotan selitykseesi ja se kuulostaa aivan järkeenkäyvältä. itse en ehkä sitten ole vaan kokenut kovinkaan suurta kulttuurishokkia, tietysti joskus on ärsyttänyt asiat jotka toimivat suomessa paremmin, joskus on jopa itkettänyt tms. mutta pääasiallisesti olen suuttunut ainoastaan satunnaisissa tilanteissa joita olisi voinut tapahtua myös suomessa. "kulttuurishokkini" siis on lähinnä ollut sitä että esimerkiksi parin viikon ajan uuteen maahan mentyäni päivittelen kuinka joku suihkukin voi olla niin huono tai sänky liian kova/pehmeä, tai miten on niin vaikeaa hoitaa asioita viranomaisten kanssa mutta pian siihen tottuu ja sehän on osa sitä kokemusta mitä lähdetäänkin maailmalta hakemaan.
vastaan, että avoimin ja positiivisin mielin lähden uuteen maahan. Minulle ei ole mikään "pakko" löytää suomalaisia ystäviä, mutta olisi kuitenkin kiva, että siellä olisi tuttuja jo etukäteen. :) Toki voisin yrittää tutustua ulkomaalaisiin Au Paireihin, mutta onkohan netissä missä sellaista foorumia??
Kuten jo mainitsinki niin minulle niiden paikallisten ystävien löytäminen voi alussa olla hankalaa, koska en osaa maan kieltä kovinkaan paljoa. Perheeni ei ole suomalainen, joten uskon heidän avullaan oppivan maan kieltä sen vuoden aikana, minkä siellä olen. En usko, että pari suomalaista ystävää haittaisi kielellistä kehitystäni ja tosiaan heidän avullaan voisin tutustua paikallisiin.
Kulttuurishokista vielä sen verran, että sanana se on harhaanjohtava. Ei kysymys ole kuitenkaan shokista... Eikä sen missään tapauksessa tule olla kokemuksena karmea! Peti& Safka -nimisessä kirjassa on nuo mainitsemani vaiheet ja varmasti kirjastosta löytyy muita kirjoja, joissa on kerrottu kulttuurishokista ja sen vaiheista. Ehkä se ei kaikilla pidä paikkaansa, esim. joillekin ei saata tulla kolmatta vaihetta ollenkaan, jolloin ikävöidään jne. En usko itsellenikään tulevan sellaista mieletöntä koti-ikävää, mutta uskosin, että siellä maailmalla pikkuisen ikävöin perhettä. Se on kai normaalia?
Omalta Au Pair -vuodelta odotan uusia kokemuksia, kielen oppimista, uusia kavereita ympäri ämpäri maailmaa ja kulttuuriin tutustumista. Uskon, etten tule katumaan hetkeäkään Au Pair -vuottani. :)
itse olen todella itsenäinen eikä minulla ole ongelmia tutustua uusiin ihmisiin. viettäessäni ensimmäistä au pair vuottani saksassa kaveriporukkani oli todella suuuri. suomalaisia ja saksalaisia. seurustelin pitkään jopa yhden saksalaisen kanssa, mutta mikäs silti oli sen ihanempaa kuin viettää iltaa suomalaisten kanssa! mun mielestäni ei ole mitään vikaa jos on suomalaisia kavereita, pääasia on että niistä huolimatta tutustuu uuden maan kulttuuriin ja paikallisiin. ymmärrän huolesi, ja itsekkin ihmettelen niitä au paireja, joiden elämä koostuu vain toisista suomalaisista jne. mutta tietenkin suomalaisena suomalaiset ovat parhaita, me jaamme yhteisen kielen, kulttuurin ja isänmaa. olet tyhmä, jos asiaa liikaa ihmettelet!
sitten tuosta kavereiden valmiiksi hakemisesta. nyt olen taas lähdössä maailmalle ja olen etsinyt kavereita valmiiksi. ihan vain siksi, ettei minulla kulu aluksi liikaa aikaa kavereiden hakuun vaan voin ruveta heti elämään! olen etsinyt suomalaisia kavereita, totta - mutta harvat paikalliset esim. näillä sivuilla tai muilla vastaavilla käy! ulkomaisilta deittisivustoilta varmaankin voisin löytää kohdemaani paikallisia mutten halua - ymmärrät varmaan pointtini. ja vaikka aluksi etsinkin suomalaista seuraa, ei se tule todellakaan siihen jäämään. vieras maa on aina vieres maa, ja lähtöä helpottaa kun on edes jotain tuttua siellä! joku, jolle voi sitten vaikka suomeksi itkeä koti-ikävää! itse on tunne olevani "säälittävä" tms. kun tykkään olla ulkomailla suomalaisten kanssa. on ihana jakaa uusi kulttuuri jonkun kanssa, joka tuntuu omani mutta tietenkin rajansa kaikella, enkä voisi kuvitellakaan olevani koko vuottani pelkästään suomalaisten kanssa! sitä paitsi tuleva perheeni ei ole suomalainen - siitä saan aluksi tarpeeksi vieraan maan kulttuuria, pari suomalaista sivussa ei varmaan haittaa tee!
Oon nyt lähdössä auppariksi, ja oon saanut jo paljon suomalaisia tuttuja. Tutustun kyllä helposti uusiin ihmisiin vaikka vieraalla kielelläkin, mutta onhan se kiva kun maailmalla on sitten niitä, jotka myös suomea puhuvat ja ymmärtävät samat asiat kuin itse.
Tottakai haluan saada myös muunmaalaisia au pair-ystäviä, mutta sellaisia en ole näin ennen lähtöä mistään löytänyt. Ja minusta on ainakin mukavaa kun tuntee edes jonkun uudesta maasta, perhettä lukuunottamatta siis.
mita jarkea on lahtea ulkomaille vuodeksi jos on toissa suomalaisessa perheessa ja viettaa vapaa-aikansa suomalaisten au pairejen kanssa. Helpompaahan on jaada Suomeen toihin ja sitten kayda vaikka kavereiden kanssa lomalla ulkomailla. Tietysti nayttaa paremmalta esimerkiksi tyohakemuksessa kun "osaan X kielta erittain hyvin silla asuin maassa vuoden" mutta onko se kielitaito sittenkaan niin hyva jos kohdemaan kielta on kayttanyt vuoden aikana kaupassa asioidessa "kiitos" ja "ole hyva"?!
tuollaista. toki cv:ssä näyttää hyvältä mutta saahan sen cv:n näyttämään muutenkin hyvältä, nykyisin mikä tahansa ammattitermi saadaan kuulostamaan hyvältä ja monesti jättää pois joitakin tiettyjä tietoja tai "pyöristää" totuutta kuitenkaan valehtelematta... kyllä se todellinen kielitaito jossain vaiheessa paljastuu.
toisaalta joku voi haluta lähteä joka tapauksessa joksikin aikaa ulkomaille, ja monesti suomalaiset perheet haluavatkin suomea puhuvan aupairin tukemaan lasten kielitaitoa, mutta siinä tapauksessa ainakin itse lähtisin matkaan nimenomaan tutustumaan kaupunkiin, opiskelemaan ehkä kielikoulussa kieltä ja tutustumaan paikallisiin (en missään nimessä suomalaisiin). voisin siis myös harkita suomalaiseen perheeseen lähtemistä mutta ainoastaan siksi että haluan "irtioton" omasta suomi-elämästäni, vähän kuten "pidennetyn loman" (tietysti unohtamatta perheen asettamia vastuutehtäviä/työaikoja).
Ihmetyttää, mitä ihmeellistä siinä on että asuu suomalisessa perheessä ulkomailla au-pairina. Entäpä jos sen kotona asumisen ja kavereiden kanssa ulkomailla käymisen sijasta haluaa olla koko vuoden ulkomailla. Ollaanhan sitä ulkomailla vaikka perhe olisi mistä tahansa kotoisin, ja ympärillä paljon ulkomaalaisia ihmisiä kuitenkin...No tämä on vain minun kantani...
Suomessa ei ole toita, ja jos on niin siita saa maksaa veroa.
"mita jarkea on lahtea ulkomaille vuodeksi jos on toissa suomalaisessa perheessa ja viettaa vapaa-aikansa suomalaisten au pairejen kanssa. Helpompaahan on jaada Suomeen toihin ja sitten kayda vaikka kavereiden kanssa lomalla ulkomailla."
Minä lähden ulkomaille kielen oppimisen vuoksi, en kuitenkaan usko, että suomalaiset tutut estäisivät sen oppimisen. Lähden sellaiseen paikkaan, jossa lähin (suomalainen)au pair lienee n. 50-100 km:n päässä.
Onko siinä jotakin väärää, jos haluaa välillä kuulla omaa kieltään tai jakaa asiat jonkun kanssa, joka todella voi ymmärtää? En ole menossa hankkimaan suomalaisia kavererita. Kuitenkin toivoisin muutamaa kontaktia. Todennäköisesti minä yritän hankkia paikallisia kavereita, koska niitä muita suomalaisia ei ympärillä ole.
Kysymykseesi kavereiden hankkimisesta "jopa" ennen lähtöä vastauksena luulisin olevan turvallisuuden tunteen hakemisen. Kaikki eivät ole huimapäitä, jotka eivät välitä, vaan antavat mennä täysillä.
Minulla on ainakin aina ollut näin kun olen ollut ulkomailla; vaikka suomalaisiin tutustuisinkin, niin tapana on aina ollut puhua vaikka englantia tai ym kieltä kaikkien kanssa tasapuolisesti. Jos ollaan kaveriporukassa, jossa on sekä suomalaisia että ulkomaalaisia, niin tapana on puhua englantia, ihan vaan sen takia, etteivät ne ulkomaalaiset tunne oloaan "ulkopuoliseksi" jos puhuisimme suomea ja taas toisinpäin.
Toki on ymmärrettävää, että sitä haluaa aluksi olla omanmaalaistensa seurassa, näin minäkin olen tehnyt. Eikohan se ole ihan jokaisen itse päätettävissä millaisia kavereita haluaa ja miksi. Ei jokaiselle ole tärkeintä se, että opitaan kokonaan uusi kieli ja ollaan vain ja ainoastaan ulkomaalaisten seurassa, jotta voi sitten kotosuomessa hehkutella, että tuli sitten vietettyä koko vuosi ilman suomalaisten apuja ja seuraa. Kyllä sinne ulkomaille voi mennä vuodeksi suomalaiseen perheeseen ja muutenkin suomalaisten ympäröimäksi, kukin tavallaan. Pikkuhiljaa sitä voi sitten irtautua suomalaisista tavoista ja kuvioista ja alkaa elämään sitä uutta kulttuuria, jos näin on ollakseen.
Kaikille uusille auppareille paljon onnea matkaan ja tehkää paljon uusia kavereita, olivat he sitten suomalaisia tai eivät Ü
Eiköhän se ole ihan jokaisen asia kenen kanssa vuoden viettää ja mitä tekee, eikä se ole sinulta yhtään pois!
Jos oikeasti ruvetaan tällaisia asioita hirveästi pohdiskelemaan niin hoh hoh! Kuten edellinen sanoi, kaikki tyylillään! Minä ainakin olen niiden ihmisten seurassa kenen kanssa viihdyn ja minulla on hauskaa. En todellakaan rupea poistamaan suomalaisia ystäviäni kaveriporukastani, koska heidän kanssaa en opi kieltä. Eiköhän tämä keskustelu ole tässä, koska tämä on täysin TYPERÄ.
tietysti toimikoon tavallaan! en aloittanut keskustelua siis haastaakseni riitaa tai moittiakseni muita, halusin vain kommentteja ja keskustelua aiheesta sillä mielestäni aihe ei suinkaan ole typerä, itse en vain näe siinä järkeä että lähdetään maailmalle hakemaan kokemuksia mutta toimitaan silti "mahdollisimman suomalaisessa ympäristössä" (eli mahdollisesti suomalainen perhe, suomea puhuvia aupair-kavereita, syödään suomi-ruokaa eli lihapullia ja perunamuusia jne) joten olisin mielelläni kuullut kommentteja/perusteluja tällaisilta aupaireilta eli siis sitä mikä saa heidät etsimään suomalaisia kavereita maailmalta (jopa etukäteen).
kiitän tähän mennessä vastanneita asiallisesta keskustelusta. toki voimme vielä jatkaa jos siltä tuntuu! :)
Alun perin ulkomaille lähdettyäni oon nyt ollut täällä Briteissä yli 10 vuotta. Alun perin karsastin suomalaista seuraa, en halunnut olla missään tekemisissä suomalaisten kanssa, halusin uppoutua täysin uuteen kulttuuriin. Sitä kesti n. 7 vuotta. Nyt on ihanaa taas kun on suomalaisia kavereita täällä, on ne jutut vaan niin erit, kun on samanlaisessa mentaliteetissa kasvanut Suomessa, ei näitten täkäläisten juttuihin pääse *niin* syvällisesti mukaan tämänkään ajan jälkeen, vaikka kavereita paljon onkin.
todellakin sillä olet ollut useamman vuoden pois suomesta (vaikkakin olisit käynyt suomessa lomilla tms.). tällöin luonnollisesti on mukavaa kun joskus saa suomalaista seuraa, suomalaista ruokaa, suomalaisia lehtiä jne. ja pitää täten yhteyttä "sukujuuriinsa". itsekin olen toiminut samoin asuessani pidempiä aikoja ulkomailla (kuitenkin siis selkeästi pidempään kuin aupair-ajan). lyhyemmissä reissuissa, siis vuoden tai puolen vuoden aupair-reissuissa, on kuitenkin mielestäni pääajatuksena juuri se omasta kulttuurista irtaantuminen ja uuteen tutustuminen, ei niinkään "vuoden lomalle lähteminen muiden suomalaisten aupairien kanssa". mutta kuten jo edellä kirjoitin, niin jokainenhan päättää ihan itse mitä haluaa ja mitkä ovat reissun motiivit.
Kyse ei ollut kaveriporukasta poistamisesta vaan uusien suomalaisten kavereiden hankkimisesta hirvealla kiihkolla ennen ja matkan aikana.
Taisi osua keskustelu naulan kantaan reaktiostasi paatellen. Sanoisin etta yksi parhaita ja asiallisimpia keskusteluja tahan asti.
"En todellakaan rupea poistamaan suomalaisia ystäviäni kaveriporukastani, koska heidän kanssaa en opi kieltä. Eiköhän tämä keskustelu ole tässä, koska tämä on täysin TYPERÄ. "
ei ole arka paikka, itse olen myös jo hieman kauemmin asnunut ulkomailla ja olen todella tyytyväinen omaan kaveriyhteisööni joka on kulttuurillisesti todella rikas.
ehkä reagoin silti liikaa, ärsytti vain alkuperäisen kirjoittajan asenne. tuntui olevan väheksyvä ja ylimielinen. tämä asia ei periaatteessa minua liikuta, mutta silmääni aina vaan pistää tällaiset asiat. tuntuu vain tyhmältä keskustella aiheesta, kenen kaveri kannattaa olla.
"En käsitä minkä takia ihmiset lähtevät aupairiksi ja haluavat ensisijaisesti tutustua suomalaisiin aupaireihin kohdemaassaan?"
...ja miksi samat au pairit selittavat kuinka haluavat ei-suomalaiseen perheeseen ulkomailla jotta oppisivat kielen ?
Jospa totuus on se etta:
1)Au pair vasta perilla ollessaan tajuaa ettei ymmarra puoliakaan mista perhe puhuu
2) Keskusteleminen kodin ulkopuolella ei onnistu kun yhtakkia huomaa ettei osaakaan englantia (saati muita kielia) tarpeeksi edes siihen etta saisi itsensa ilmaistua muutenkin kuin 5-vuotiaan tasolla. Kukaan ei jaksa pidemman paalle kiinnostua (poikkeuksena ns. 17v-pillunvonkaaja teinipojat).
3) Lopputuloksena halutaan suomalaisia kavereita jotta voisi keskustella EDES jonkun kanssa
kysehän tällöin on siis siitä että pelätään ettei ymmärretä kieltä tai huomataan paikanpäällä että ei osata kieltä. mielestäni tämä on hyvin ymmärrettävää.
toisaalta kielitaitohan siinä koko ajan kehittyy kun pääsee käyttämään kieltä paikallisten kavereiden kanssa jolloin keskustelunaiheet ovat mielenkiintoisia ja vaikka monia asioita ei ehkä osaa sanoa juuri niin kuin suomeksi asian ajattelee, voi asian ilmaista kiertoilmauksin ja selittämällä sanoja hyvinkin pitkälle. näin saattaa aluksi mennä tietysti useampia viikkoja ja keskustelu ei ehkä ole kovinkaan syvällistä vaan pyörii arkipäivän asioiden ympärillä eikä esimerkiksi politiikassa. myönnän, että en osaisi keskustella esimerkiksi englanniksi juurikaan politiikasta mutta toisaalta en osaisi keskustella aiheesta edes äidinkielelläni kovinkaan hedelmällisesti koska se ei minua ole koskaan kiinnostanut! väitän siis että aiheista, jotka todella kiinnostavat ja ovat arkipäiväisempiä, on helppo keskustella vieraallakin kielellä. yksittäisiä sanoja voi aina tarkistaa sanakirjasta.
epäilen kyllä vahvasti että näinkin moni (palstaa jonkin aikaa seuranneena) epäilee kielitaitonsa riittämättömyyttä.
on omat käsityksensä au pair-ajasta. En lähde tuomitsemaan ketään joka haluaa suomalaisia kavereita, koska on ne suomalaiset tyhjää parempia ;)
Ite en oo ainakaan löytänyt sivustoa, jolla voisi näin etukäteen tutustua muunmaalaisiin auppareihin. Siksi olen löytänyt suomalaisia kavereita. Jos ja kun niitä muunmaalaisia kaverita sit löytyy niin tottakai se on aina vaan plussaa! :D
Tää on kans niitä asioita, joka jakaa ihmiset kahtia ja josta saa yleensä vaan tappelun aikaseks.
Niinhän se on,että jokainen rakentaa omanlaisensa kokemuksen.Ymmärrettävvähn on,että varsinkin ensi kertaa kotimaan ulkopuolella tuntuu siltä,että on saatava käyttää omaa kiletään,oltava tekemisissä oman maalaisten kanssa ja niin päin pois.Eipä siinä mitään väärää ole.Itse aikoinani au pairiksi lähtiessäni en halunnutkaan tutustua muihin Suomalaisiin,kun kerran ulkomailla oli;) Hyviä kavereita tuli toisisat Eurooppalaisisat au paireista ja monta kokemusta rikkaammaksi toki pääsi oppimalla toisisat kultuureista ja tavoista.Olin itseasiassa ainoa skandinaavi koko kaupungissa,joten ei niitä suomalaisia ystäviä olisi edes ollut tarjolla:)
Mutta jokainen taaplaa tyylillään!Tokihan toinen suomalainen parhaiten suomalaista ymmärtää;)