Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja mietteita. Tilanteemme niin lyhyesti kun sen voi sanoa; yli 4v yhdessa, asuimme yhdessa puolet ajasta. Mies jatti suht yllattaen viime vuoden loppupuolella, koska ei enaa tuntenut etta suhde kestaisi. Olin rikki, maassa, pohjalla, tallattu, tuntui etta maailma kaatuu paalle. Menetin sen mihin uskoin tassa maailmassa eniten, eli suhteemme. Alkuvihan haihduttua (asuimme siina vaiheessa viela saman katon alla erinaisista syista) puhuimme monta yota suitamme puhtaiksi ja asiat tuli kaytya todella lapi. Tulimme hyvin toimeen ja no, olihan siina seksiakin viela mukana. Mies mietti tekiko virheen, ja ehdotti josko olisimmekin vain tauolla. Sen jalkeen lahdin vaihtoon puoleksi vuodeksi ja tilanne jai siihen.
Nyt tilanteesta on reilu 3kk, vaihtoa mennyt reilut puolet. Olemme pysyneet valeissa, viestittelemme pari kertaa vkossa ja laitamme sahkoposteja, ja mesessakin on tullu juteltua. Kumpikin kaipaa toista, mutta kumpikaan ei ole varma tuleeko suhde toimimaan uudelleen vai tulevatko ne samat ongelmat (eli lukematon maara kinaamista) esiin myohemmin taas, vaikka suhteen paatyttya tajusimmekin etta suhteemme suurin ongelma oli se, etta otimme sen itsestaanselvyytena ja toisen lasnaoloa ei osannut arvostaa.
Molemmat ovat tavanneet jonkun uuden, kasittaakseni ei kummallakaan kuitenkaan mitaan vakavaa. Kumpikaan ei sinansa halua kuulla toisen uudesta, vaikka niista olemmekin puhuneet.
En vain pysty unohtamaan. Han on mielessa jatkuvasti. En tieda mita tehda. Pystynko enaa luottamaan ihmiseen, joka kerran jatti. En halua aloittaa suhdetta uudelleen "katsellaan" -periaatteella. En halua sarkea sydantani uudelleen. Toisaalta en taas osaa kuvitella elamaani ilman hantakaan. Han ajattelee samalla lailla. Sanoi mm etta "ehka mun on tauon aikana tapailtava ainakin 3 naista ennenkuin tajuan etta sa olet mun elaman rakkaus". Voiko tuollaiseen mieheen luottaa.
Sinansa tauko tekee hyvaa itsellenikin, koska olin 18v suhteen alkaessa ja en paljon sinkkuutta ehtinyt kokea.
Palaan kesalla takaisin samaan kaupunkiin jossa han asuu. Pelkaan sita hetkea. En halua takaisin, vaikka toisaalta haluankin. Han kysyi 2kk sitten saisiko lentaa luokseni pariksi paivaksi lomalle. Kielsin. Nyt en tieda, haluaisinko sittenkin. Mutta onko sekaan viisasta, vai pilaisimmeko silla vain kaiken.
Yritan olla luottamatta meihin liikaa, koska en halua enaa sarkya uudelleen jos tilanne tulee olemaan se ettei yhteenpaluuta enaa ole. Haluaisin vain tietaa kokemuksia muilta pareilta, joilla tata erotako-vaiko-pitaa-tauko -tilanteita on ollut ja miten asiat ovat edenneet.
Kun saisi edes hetkeksi ripustaa sydamensa naulakkoon ja olla vain tassa hetkessa ajattelematta mitaan muuta...
Nyt tilanteesta on reilu 3kk, vaihtoa mennyt reilut puolet. Olemme pysyneet valeissa, viestittelemme pari kertaa vkossa ja laitamme sahkoposteja, ja mesessakin on tullu juteltua. Kumpikin kaipaa toista, mutta kumpikaan ei ole varma tuleeko suhde toimimaan uudelleen vai tulevatko ne samat ongelmat (eli lukematon maara kinaamista) esiin myohemmin taas, vaikka suhteen paatyttya tajusimmekin etta suhteemme suurin ongelma oli se, etta otimme sen itsestaanselvyytena ja toisen lasnaoloa ei osannut arvostaa.
Molemmat ovat tavanneet jonkun uuden, kasittaakseni ei kummallakaan kuitenkaan mitaan vakavaa. Kumpikaan ei sinansa halua kuulla toisen uudesta, vaikka niista olemmekin puhuneet.
En vain pysty unohtamaan. Han on mielessa jatkuvasti. En tieda mita tehda. Pystynko enaa luottamaan ihmiseen, joka kerran jatti. En halua aloittaa suhdetta uudelleen "katsellaan" -periaatteella. En halua sarkea sydantani uudelleen. Toisaalta en taas osaa kuvitella elamaani ilman hantakaan. Han ajattelee samalla lailla. Sanoi mm etta "ehka mun on tauon aikana tapailtava ainakin 3 naista ennenkuin tajuan etta sa olet mun elaman rakkaus". Voiko tuollaiseen mieheen luottaa.
Sinansa tauko tekee hyvaa itsellenikin, koska olin 18v suhteen alkaessa ja en paljon sinkkuutta ehtinyt kokea.
Palaan kesalla takaisin samaan kaupunkiin jossa han asuu. Pelkaan sita hetkea. En halua takaisin, vaikka toisaalta haluankin. Han kysyi 2kk sitten saisiko lentaa luokseni pariksi paivaksi lomalle. Kielsin. Nyt en tieda, haluaisinko sittenkin. Mutta onko sekaan viisasta, vai pilaisimmeko silla vain kaiken.
Yritan olla luottamatta meihin liikaa, koska en halua enaa sarkya uudelleen jos tilanne tulee olemaan se ettei yhteenpaluuta enaa ole. Haluaisin vain tietaa kokemuksia muilta pareilta, joilla tata erotako-vaiko-pitaa-tauko -tilanteita on ollut ja miten asiat ovat edenneet.
Kun saisi edes hetkeksi ripustaa sydamensa naulakkoon ja olla vain tassa hetkessa ajattelematta mitaan muuta...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.