Mieheni jätti minut ykskaks yllättäen pari kuukautta sitten. Ei kuulemma rakasta minua yhtään, eikä toistakaan ihmistä ole kuvioissa (on 100 % varma)
Meillä olisi paljon yhteisiä asioita selvittämättä, mm. lainoja, mutta tämä herra-jättäjä ei halua nähdä minua ja välttelee yhteydenottoja parhaansa mukaan. Juuri taas sain häneltä viestin, että hän haluaa ottaa etäisyyttä, kun kyselin autolainan kohtalosta ym.
En ymmärrä, miksi hän etäisyyttä tarvitsee ja ei halua nähdä minua edes pakollisissa tilanteissa, koska on kuulema satavarma tunteistaan eikä rakasta minua enää lainkaan? Luulisi, että hän mitään etäisyyttä silloin tarvitsisi, jos noin tunteet ovat kuolleet? Va voisiko olla, että hänellä vielä tunteita, joiden takia tarvii tuota etäisyyttä?
Miehellä jonkin verran mielenterveyden ongelmia työpaineista johtuen, joten ailahtelevainen tunteittensa kanssa ollut jo toista vuotta.
Minusta on vaan ikävää, ettemme voi edes asioita hoitaa, koska hän ei tahdo nähdä. Itselläni alkaa jo helpottamaan, ja asiat pystyisin kyllä hoitamaan mieheni kanssa ihan hyvin. Naimisissa emme olleet, 10v avoliitossa.
Meillä olisi paljon yhteisiä asioita selvittämättä, mm. lainoja, mutta tämä herra-jättäjä ei halua nähdä minua ja välttelee yhteydenottoja parhaansa mukaan. Juuri taas sain häneltä viestin, että hän haluaa ottaa etäisyyttä, kun kyselin autolainan kohtalosta ym.
En ymmärrä, miksi hän etäisyyttä tarvitsee ja ei halua nähdä minua edes pakollisissa tilanteissa, koska on kuulema satavarma tunteistaan eikä rakasta minua enää lainkaan? Luulisi, että hän mitään etäisyyttä silloin tarvitsisi, jos noin tunteet ovat kuolleet? Va voisiko olla, että hänellä vielä tunteita, joiden takia tarvii tuota etäisyyttä?
Miehellä jonkin verran mielenterveyden ongelmia työpaineista johtuen, joten ailahtelevainen tunteittensa kanssa ollut jo toista vuotta.
Minusta on vaan ikävää, ettemme voi edes asioita hoitaa, koska hän ei tahdo nähdä. Itselläni alkaa jo helpottamaan, ja asiat pystyisin kyllä hoitamaan mieheni kanssa ihan hyvin. Naimisissa emme olleet, 10v avoliitossa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...on varmasti tunteita tallella,ehkäpä on tarkoitus päästä tunteista eroon..en tosin ymmärrä,miksi tunteista haluaa eroon päästä.Ei ero ole mikän tavoiteltava asia saati tuo onnea tullessaan.Nämä jättäjät-niin naiset kuin miehet on vaan "järjellä" varustettuja,eli valinta tehty,vaikka tunteita olisikin jäljellä.Eletään tavallaan kaksoiselämää,nämä menneen elämän edustajat halutaan siirtää syrjään.Toisilla se onnistuu.Mutta sanotaan,minkä taakseen jättää,sen edestään löytää.Eikä uuden elämän aloittaminen ole mikään ratkaisu-itsensä kanssa siinäkin on tekemisissä.Piste.
Varmasti on joitain tunteita jäljellä, koska ei muutoin tuollainen käyttäytyminen selittyisi. Osaatko yhtään sanoa mikä ajaisi meihesi tuollaiseen "järkieroon" (
Voisiko mies olla niin loppuun palanut tai jopa masentunut, ettei pysty ottamaan vastuuta tällä hetkellä edes noista käytännön asioista? Tai yksinkertaisesti haluaa vain paeta tilannetta kokonaan, eikä suostu edes järkeen vedoten enää keskustelemaan asioista.
Ehkä häntä ahdistaa, jos otat nuo käytännön asiat yleensä puheeksi hänen kanssaan. Jos muillakin elämän alueilla on jo tarpeeksi paineita, niin nuo asiat vielä lisäävät niitä.
Sinun kannaltasi tietysti ikävä tilanne. Olen itse ollut jopa kahdesti tilanteessa, jossa olen jäänyt yksin vastaamaan yhteiseksi kodiksi hankitusta asunnosta, johon minulla ei ole ollut varaa. Mies (2 eri miestä) on vain yksinkertaisesti "paennut" tilannetta ja jättänyt minut oman onneni nojaan.
Olen oppinut, että jos järkipuhe ei auta, niin sotaa ei kannata aloittaa. Siinä vain katkeroituu lopullisesti. Mieluummin olen maksanut ja jatkanut omaa elämääni kuin jäänyt jahtaamaan miestä/ maksajaa ja katkeroitunut loppuelämäkseni.
..vielä lisään ja toistan sinulle, että varmasti on tunteita jäljellä, ei tuollainen käyttäytyminen miehen eika naisen taholta muuten selity.Itse miehenä olen kokenut saman "eristämisen",eikä mukavalta tunnu.Asianosaisilla on vaan pytty niin sekaisin ja uudelle rakkaudelle on väen väkisin raivattava vimmatusti tilaa, ettei halua edes entisen tuntevan pientä myötätuntoakaan,jäätyään lehdelle soittelemaan.Kyse on myös masennuksesta,ovat monestakin syystä finaalissa ja masentuneita oman voimattomuutensa ja heikkoutensa edessä.Sitten on vaan pakko lyödä liinat kiinni,ja takertua uudeen laastariin että pääsee ainakin jollain verukkeella entisestä eroon ja kohti "mukavampaa päämäärää" eli nk "omaa elämää",kuten sanottiin mulle.
Miksi sitten elää toisen ihmisen kanssa jos haluaa omaa elämää-kysyn vaan, ihan miehistä tyhmyyttäni.Eli verukkeita, tekosyitä, puolusteluja ja keppihevosia löytyy niin miesten kuin naisten korvien välistä tukkukaupalla näissä tilanteissa kun on entiseen kyllästytty tai olosuhteet muuten ikäviä eikä mukavia.Sen vielä sanon, vaikka Jumalaan uskova olen, mutta minun ja uskonpa vaan, että Jumalankin silmissä ero 10 v:n suhteesta on aivan sama kuin 1 v suhteesta, jos tunteet pelissä riippumatta avo-tai avioerosta.Aina joku loukkaantuu ja koskee enemmän kuin toinen - näinhän ei isossa kirjassa neuvottu.
Kostoa en kenellekään haudo tai toivo, totean vaan että sitä jokainen niittää mitä kylvää,; myös nämä uusonnelliset huomaavat arjen harmauden jälleen kerran.Ikävä kyllä.
Maksamaan miehen laitan kuitenkin oman osuutensa; hän on hyvätuloinen diplomi-inssi ja minä opiskelija tällä haavaa (tosin pitää miettiä jatkaako opintoja vai palata työelämään kun tilanne muuttui..)
joo..maksata velat ihmeessä, älä ole niin hölmö kuin minä olin; en yhteiselomme aikana halunnut toiselta periä asuinkuluihin rahaa,koska hänellä pienemmät tulot-ajattelin,että ei ole korrektia maksattaa toisella asumista.Eikä naiselta varsinkaan..hah hah.Olin todella idoiootti.Sama toisinkin päin-et ole velvollinen sinäkään ainoaksi velanmaksajaksi..Mieti kaksi kertaa, palaatko työhön, sillä opiskelut tässä tilanteessa voi tehdä aivoille ihan hyvää.
..niin minusta se kyllä on melkein 100% varma merkki siitä että sillä on joku toinen. Se häpeää jotain eikä halua sen takia nähdä. Ihan varmasti. Kyllä se vielä narahtaa. Niin kävi omalle exällekin