Kootaan tänne kertomuksia, millä tavalla lihoitte, vaikuttiko joku elämänmuutos, sairaus tms.? Ja millä tavalla meinaatte saada itsenne ihanne mittoihin?
mä voin aloittaa,koska aloitin ketjun.
Itse aloin lihomaan melkein heti kun täytin 18. Syy, aloin juoksemaan baareissa ja sen jälkeen snäkärille. Sitten tietysti vatsalaukku suureni ja söin enemmän. Ok, saatoin syödä litran jäätelöä yhdeltä istumalta jne. Siihen vaikutti myös kaikki huonot miessuhteeni, minkä takia aloin tavallaan syödä "suruuni". Silloin ku oli tullut jotakuinkin 5kg ylimääräistä, ajattelin, että tuon nyt saa helposti pois. Sama tapahtui 10kg kohdalla ja 15kg ja 20kg ja 25kg ja jopa 30kg kohdalla.
Nyt ajattelin tammikuussa, että aloitan laihduttamisen, sain 7-6kg pois. Ja motivaatio oli korkealla. (jee, saan hyvällä säkällä itseni suht normaaliin painoon kesään mennessä), mutta sitten mulla tuli jalkasärkyjä, joiden takia en voinut käydä lenkillä ja tietysti paino jumahti. Yritin mehiläisen dieettiä, joka sekin lopahti kun piti pääsiäisenä mennä sukulaisille syömään.
Sitten, mun äiti sanoi, että se vois tilata mulle painonvartijoiden kirjekurssin, jonka pitäisi saapua postissa lähipäivinä. Päätin, että kokeilen sitä, olen joskus aiemmin käynyt heidän kokouksissaan ja sain silloin muutaman kilon pois. Siinä laihtumisnopeus on puolesta kilosta, puoleentoista kiloon viikossa.
Joku sanoi kerran jossakin ketjussa, et minkä takia me laihduttajat ei voida aloittaa laihdutusta jo syyskuussa, että oltaisiin sitten kesällä hyvässä kunnossa, vaa miksi se pitää aloittaa muutamaa kuukautta aiemmin kesää ja sitten harmistua kun ei saakaan painoa pudotettua toivotulla tavalla.
Näin minäkin ajattelin ensin, et nyt nopeasti laihdutusta et kesällä on hoikempi. Mutta sitten päätin, et jos nyt aloitan painonvartijoiden avulla, niin olen upea ensi kesänä. Eikä mun tarvitse murehtia tätä kesää painon kanssa. Koska vuosihan on todella lyhyt aika, nautitaan kesästä nyt ja ensi kesästä vielä enemmän!!
Mukavaa kevään jatkoa kaikille! Ja kiitos jos joku jaksoi lukea/kirjoittaa oman kokemuksen.
mä voin aloittaa,koska aloitin ketjun.
Itse aloin lihomaan melkein heti kun täytin 18. Syy, aloin juoksemaan baareissa ja sen jälkeen snäkärille. Sitten tietysti vatsalaukku suureni ja söin enemmän. Ok, saatoin syödä litran jäätelöä yhdeltä istumalta jne. Siihen vaikutti myös kaikki huonot miessuhteeni, minkä takia aloin tavallaan syödä "suruuni". Silloin ku oli tullut jotakuinkin 5kg ylimääräistä, ajattelin, että tuon nyt saa helposti pois. Sama tapahtui 10kg kohdalla ja 15kg ja 20kg ja 25kg ja jopa 30kg kohdalla.
Nyt ajattelin tammikuussa, että aloitan laihduttamisen, sain 7-6kg pois. Ja motivaatio oli korkealla. (jee, saan hyvällä säkällä itseni suht normaaliin painoon kesään mennessä), mutta sitten mulla tuli jalkasärkyjä, joiden takia en voinut käydä lenkillä ja tietysti paino jumahti. Yritin mehiläisen dieettiä, joka sekin lopahti kun piti pääsiäisenä mennä sukulaisille syömään.
Sitten, mun äiti sanoi, että se vois tilata mulle painonvartijoiden kirjekurssin, jonka pitäisi saapua postissa lähipäivinä. Päätin, että kokeilen sitä, olen joskus aiemmin käynyt heidän kokouksissaan ja sain silloin muutaman kilon pois. Siinä laihtumisnopeus on puolesta kilosta, puoleentoista kiloon viikossa.
Joku sanoi kerran jossakin ketjussa, et minkä takia me laihduttajat ei voida aloittaa laihdutusta jo syyskuussa, että oltaisiin sitten kesällä hyvässä kunnossa, vaa miksi se pitää aloittaa muutamaa kuukautta aiemmin kesää ja sitten harmistua kun ei saakaan painoa pudotettua toivotulla tavalla.
Näin minäkin ajattelin ensin, et nyt nopeasti laihdutusta et kesällä on hoikempi. Mutta sitten päätin, et jos nyt aloitan painonvartijoiden avulla, niin olen upea ensi kesänä. Eikä mun tarvitse murehtia tätä kesää painon kanssa. Koska vuosihan on todella lyhyt aika, nautitaan kesästä nyt ja ensi kesästä vielä enemmän!!
Mukavaa kevään jatkoa kaikille! Ja kiitos jos joku jaksoi lukea/kirjoittaa oman kokemuksen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minäkin aloin lihomaan kun täytin 18.. Enkä ainoastaan sen takia näin pahasti, mutta sitten kun muutin vanhempieni luota yksin asumaan, niin painoa alkoi kertyä. Työmatkani lyheni, koska muutin lähemmäksi työpaikkaa. Ennen olin kulkenut matkat pyörällä tai kävellen. Ruokaakaan en aina jaksanut tehdä joten kaupan puolivalmisteet ja einekset olivat nopea vaihtoehto.. Enkä tajunnut kuinka epäterveellisesti söin. Hesburger ja muut pikaruokalat olivat liian lähellä ja kesällä kuntoilut jäi..Terassit houkuttelivat enemmän :) Joten tulos on runsas ylipaino.. Josta kyllä nyt aion päästä eroon..Alkuun olen jo ihan hyvin päässytkin..
Aiheutti jalkapallopelissä tapahtunut "onnettomuus", jonka seurauksena polvi pääsi leikkauspöydälle. Kuntoutusaika oli todella pitkä, kun polvesta meni oikeastaan kaikki rikki.
Melkein kaikki liikunta piti jättää yli puoleksi vuodeksi ja pelaamaan pääsin vasta vuoden päästä. Kilot vain kertyivät pikkuhiljaa, söin samanlailla kun ennen mutta kulutus oli niin paljon pienempi.
Nyt olen sitten 168/65 ja olisi tarkoitus takaisin siihen 60 kiloon pudottaa. Kilot ovat pudonneet lähes itsestään (lähtöpaino 75kg), kun olen päässyt takaisin liikkumaan! =)
Hei vaan!
Minäkin aloin lihomaan n. 18-vuotiaana heti, kun olin muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Liikunta laski nollaan ja kaikki herkut ja houkutukset tulivat liian helpoiksi. Asuin siis lapsuuteni maaseudulla, jossa luksusta oli päästä kerran vuodessa jonnekin grillille. Muutenkin vanhemapani harrastavat itsetehtyä ruokaa ruisleivästä riistalihaan saakka.
Masennuin myös, koska alkuun oli vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Nyt kuintenkin asiat ovat toisin. Vaihdoin alaa, piristyin ja aikuistuin. Olen myös ottanut liikunnan takaisin elämääni ja osaan tunnistaa riskit. Ennen kuvittelin etten lihoisi vaikka söisin mitä, mutta nyt se on osoitettu vääräksi ja uuden terveen elämäntavan myötä aion laihduttaa itseni ihannepainooni. 18-vuotiasta ja 48 kiloista minusta ei enää tule, mutta sellainen, että olisin terve, hoikka, kiinteä ja onnellinen.
Ensimmäisen kerran minulle kertyi kiloja kun odotin esikoistani; synnytyksen jälkeen tippui muutama kilo mutta raskauden aikana opittu herkuttelu jäi päälle joten kilot tulivat takaisin. Jossain vaiheessa tympiinnyin täysin kiloihini ja laihdutinkin 20kg... vuoden verran siihen meni. Aloitin sitten opiskelun ja hups vaan, kadotetut kilot alkoivat kertyä takaisin pikkuhiljaa; koulussa tauoilla kun tuli aina käytyä pullakahvilla ja tunneillekkin piti ostaa jotain mässyä (suklaapatukoita, karkkipussi, ym. ) Eipä mennyt kauaakaan kun vaaka näytti taas hurjia..
Sitten tulin taas raskaaksi ja jo lähtöpaino oli melkein sama kuin silloin kun esikoista menin synnyttämään. Siihen sitten kertyi vielä melkein parikymmentä kiloa lisää... synnyttämään mennessä mitat oli 159/87..huh huh....
Tällä hetkellä mitat 159/72 ja vielä on matkaa... mutta päättänyt olen että kesällä 2007 olen "rantakunnossa"; tavoite olisi olla 55kg. Ja tiedän että pystyn siihen, toinen asia onkin se painonhallinta...***
Eli minä lihoin kun siirryin ammattikoulutkseen yläasteelta,koulu sijaitsi keskustassa missä oli mäkkärit,pitzeeriat ja silloin oli viel carrols. Oisinko ollut kouluun mennessä 162/55, no käytiin aina luokkakavereiden kans ulkona syömäs ym ja kun tapasin silloisen poikaystävän niin vietin senkin kanssa epäterveellistä elämän tapaa kunnes viimesenä vuonna huomasin painavani 59kiloa ja vaikka kuinka halusin laihtua niin aloin silti painamaan lisää ja lisää.
No aikaa kului ja mies vaihtui. Vakiinnuin vakavasti, perustettiin perhe ja esikoista odottaessani lihoin 20kiloa, sairaalaan totta kai jäi osa. Mutta monta kuukautta kiloni olivat 74kg. Imetys ei onnistunut ja se huomattiin heti sairaalassa. Joten otin itsestäni kiinni niskasta ja pakotin itseni laihtumaan. Itku kurkussa sovittelin vaatteitani eikä mitkään enää näyttäneet hyviltä päälläni. No tein sellaisen 13 päivää kestäneen dieetin ja jotain kiloja sillä sain pois. Ulkoilin vaunujen kanssa ja muutenkin kilot alkoivat karisemaan. Nyt painan 64 kiloa ja edelleen koitan laihtua, ehkä sen viimeisen kerran???
itse pyöristyin murrosikäisenä. Eikä siinä olisi ollut mitään onglemaa, jos painoin esim. 65 kiloa, koska pituus on 168 cm, mutta yritin laihduttaa pikakuureilla ja siitä ei seurannut muuta kuin repsahtelua ja pahaan oloon syömistä => lihomista. En silloin ymmärtänyt, että miten vaikeaa laihduttaminen on ja annoin kilojen tulla koska aioin taas kohta aloittaa uuden kuurin, jolla pääsisin muka hetkessä eroon muutamasta tulleesta kilosta.
Kyllä pieni ihminen on tyhmä!
Onneksi ymmärsin lopettaa ennen kuin paino nousi yli 74 kilon. Nyt painan taas 68 kiloa. Hieman vielä ja 10 vuotta tuohonkin meni.
Harrastin nuorena aktiivisesti urheilua ja sairastuin syömishäiriöihin. Parikymppisestä lähtien olen suhtautunut kehooni inhonsekaisin tuntein, mutta en koskaan lihonut paljoa. Tilanne paheni kun sain esikoisemme, lihoin 25 kiloa ja laitokselle jääneet kilot tulivat takaisin. Jatkoin yletöntä mässyttämistä; sipsejä, limsaa, suklaata, pizzaa, kaikki meni. Olin masentunut ja ahdistunut ja kroppakin alkoi oireilla ylipainon takia. Tajusin että tapan itseni ruualla jos en lopeta. Vaihdoin pikkuhiljaa ruokavaliota terveellisemmäksi ja lisäsin liikuntaa maltillisesti, painoa on tippunut viime vuoden lopulta 12 kiloa ja toinen mokoma on vielä edessä. Elämä hymyilee, olo on ihanan kevyt ja polvetkin kiittävät.
Olin jo koko lapsuuteni pieni ja pyöreä, luokan pullukka. Sitten joskus peruskoulun ja amiksen jälkeen, kun muutin pois lapsuuden kodista toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, paino putosi melko helposti. Laihtumista saattoi edesauttaa sisäoppilaitoksen ruoat, joita tarjottiin 2x päivässä ja päiväkahvi lisäksi. Päivällisen ja iltapalan sai itse kaupasta hankkia. Tätä kesti vuoden ja tämän jälkeen jatkoin opintoja kaukana lapsuuden kodista. 2.5v itärajalla ja omissa ruoissa. Koulussa vain lounas ja loput itse valmistettua. Siihen aikaan asuinkumppaninani oli kasvissyöjä ja siksi jäi suurin osa rasvaisista pihveistä syömättä. :) Sitten oli aika palata lapsuuden kotikaupunkiin. Ja opinnot jatkuivat siellä. Tahti vain kiihtyi ja tuli mukaan "koenapostelu", jolloin meni sipsejä, karkkeja, popkorneja yms herkkuja. Myöhemmin rupesin miettimään tämän järkevyyttä ja aloitin itseni huijauksen hedelmillä ja vihanneksilla. Tähän asti on hyvin selvitty. Tästä ajasta on vuosi takana ja nyt on aikaa työn ohella vähän harrastaa liikuntaakin, siis paino on laskusuunnassa hyvällä mallilla. Vielä pitäisi muutama kilo saada pois jotenkin. :)