Kahta ihmistä ei voi rakastaa, niin aina sanotaan. Siksi erosin. Erosin vanhasta koska tunteet oli voimakkaampia uutta kohtaan, enkä halunnut enää enempää loukata vanhaa. Vuoden seurustelun ja muutaman kuukauden yhdessä asumisen jälkeen tunnen edelleen voimakkaita tunteita uutta kohtaan, mutta silti tunnen myös syvää välittämistä ja äidillisiä tunteita sitä ihmistä kohtaan, jonka jätin taakseni. Vanhalla on jo uusi suhde, eikä se tunnu lainkaan pahalta. Päinvastoin tuntuu helpottavalta. Mutta pääsenkö koskaan kokonaan irti siitä, että seuraan mitä "vanhassa elämässä" tapahtuu? Miten pystyn antautumaan täysin uuden elämän vietäväksi ja lakata murehtimasta, miten jälkeenjätetylle kävi?
Unohdanko ikinä?
Zeus
0678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.