Hei onko kokemuksia miten käy parisuhteen kun perheessä on kaksi pientä lasta? Meillä tytär 7kk ja nyt toinen haaveissa vaikka ollaan kuultu kuinka elämä romahtaa kun on lapsilla niin pieni ikä ero silti uskotaan että lapsille olisi seuraa toisilleen ja meille;) kokemuksia?
lasten ikäerosta?
Henni
91200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sehän on tiedetty ja koettu asia, että mitä pienempi on lasten ikäero, sitä läheisemmät ovat suhteet, myöhemminkin. Kaksosilla kaikkein läheisimmät, kun elävät kaikkein tärkeimmät elämänvaiheet 1 - 3 vuotiaaksi yhdessä. Siitä vain, jos haluatte lapsille läheiset suhteet. Tämä on totuus.
olen edellisen kirjoittajan kanssa.Meillä on kahdella ensimmäisellä ikäeroa 1v 6kk ja aina ovat tykänneet leikkiä keskenään. Toisella ja kolmannella on ikäeroa 3v 6kk eivätkä ole koskaan halunneet leikkiä nuoremman kanssa kuin käskemällä. Ei elämä ollut sen raskaampaa 2 pienen kanssa (tai sitten aika on kullannut muistot) Sitten kyllä välillä väsytti,kun olin synnyttänyt viidennen lapseni 9 vuoden sisällä...
olen edellisen kirjoittajan kanssa.Meillä on kahdella ensimmäisellä ikäeroa 1v 5kk. Nyt isompana kinastelevat mutta johtuu varmaan siitä et tyttö ja poika. Toisen ja kolmannen välillä melkein 3v ja edellinen poika alkoi pissata housuun uudestaan. Kait oli mustis vauvasta. Mutta isommat ovat ottaneet aina pienemmät edelleenkin leikkiinsä mukaan.
Minulla myös 5 lasta syntynyt alle 8 vuoden sisällä,mutta en koe itse eikä parisuhteelle raskaaksi sitä...Kyllä peruslähtökohta on sen SUHTEEN kunto eli muutenkin huonoon suhteeseen ei kannata hankkia lapsia,mutta Hyvä suhde mielestäni paranee vain lasten myötä.
Mutta asiastahan voi olla montaa mieltä...
Kun en valitettavasti ole äiti (ainakaan vielä), niin täytyy muistella omaa lapsuutta... :)
Meitä on yhteensä neljä lasta, syntyneet n. 2-3 vuoden välein. Tietysti vanhimman ja nuorimman välillä on iso ikäero... Mutta on ollut mukavaa, kun on löytynyt leikki-(ja tappelu)kavereita kotoa. Ainakin minä "rakastuin" heti pikkuveljeeni, kun hän syntyi ja olimme lapsina kuin majakka ja perävaunu, hyvässä ja pahassa.
Lapsuuden muistojen perusteella uskallan sanoa, että kannattaa vaan puuhailla leikkikavereita, jos on kerran mahdollista saada lapsia ja itse tykkäätte! Eikä tuo esikoinen enää kauaa ole vauva: voihan teilläkin mennä muutama kuukausi pikkukakkosen "tekoon" ja hänen syntyessään eka olisikin jo parivuotias...
joiden ikäero on 1v4kk. Lapset nyt 4 ja pian 3. Kyllä se niin on et välillä oli rankempaa ,mut nyt jo ollu pitemmän aikaa ettei ole tarvinnu keksiä tekemistä lapsille ja aina on kaveri minne sitten meneeki ,eikä tarvi kinuta, et mennään jo kotii esim. jos on kyläilemässä lapsettomassa perheessä. Mulla itellä on veljeni kans sama ikäero ja aina oltu bestiksiä. seuraava lapsi kun tulee niin ehdottomasti tehdään sillekki kaveri ettei tarvi vanhempien lasten kiusana olla(siis mikäli jos niitä lapsia vielä siunaantuu)......
tyttöä, ykkösen ja kakkosen ikäero on noin 1,5 vuotta. Ovat kuin paita ja peppu, leikkivät kuin parhaat kaverukset. Toisella ja kolmannella on ikäeroa 3 vuotta ja tämä kolmonen on aika ulkona isosiskojen touhuista.
Ja parisuhteesta, että parisuhde kukoisti toisen lapsen jälkeen, kunnes syntyi kolmas. Siinä mentiinkin sitten matalaliitoa noin vuosi ennen kuin palautui taasen.
Aluksi oli raskasta kun oli kaksi pientä, mutta nyt heistä on seuraa toisilleen. Ja äidillä ja isällä on kahdenkeskistäkin aikaa kun siskokset leikkivät.
Olen tyystin samaa mieltä edellisen kanssa: alku oli rankkaa. Tokihan kaikki riippuu yksilöstä, koska meitä on moneen junaan. Minä en ehkä olisi tehnyt tuollaisella rytmillä - olisinko tehnyt ollenkaan. Mies kun sattuu olemaan lapsirakas.
Nyt kun tytöt ovat jo kouluiässä näkee selkeästi, miten heistä on seuraa toisilleen. Kuulinpa sellaisenkin ihmeellisyyden vanhemman suusta viime viikolla, kun kaveri (ainoa lapsi) soitteli leikkiseuraa "en nyt pääse, kun olen luvannut pikkusiskolle Barbieleikin puutarhaan".
Parisuhde... Se meni sen siliän tien. Toisiamme kunnioitamme, lapset ovat molemmille kaikki kaikessa. Riippuu tuokin yksilöstä: en edes kaipaa muuta kuin lapseni. Minulla on hyvä mies.
Minulla on 1v ikäeroa nuorempaan veljeeni. Ja voin kertoa että hän on ollut todella läheinen aina minulle. Itse kun pääsin protulle ja hän seuraavana vuonna ripille olin todella ylpeä hänestä. Koulussa olimme samassa luokkahuoneessa ja tarhassa samassa ryhmässä. Olemme olleet vähän kuin kaksoset vaikkemme sitä olekkaan. Pystymme puhumaan asioista ja on hienoa että meillä on toisemme.
Itse olen myös miettinyt että haluaisin juuri tästä syystä heti perään toisen. Vaikka ensimmäinenkään ei vielä ole pihalle putkahtanut. Olemme silti puhuneet mieheni kanssa tästä.. Ongelma on tietysti raha, mutta luulen että moni muukin pärjää pienemmällä.
Lapsille kehittyy hyvin erityinen suhde jos he kasvavat lähellä toisiaan ja ovat tekemisissä toisiensa kanssa.