Kävi erikoinen sattuma: törmäsin netissä mieheen, joka on vuosia sitten ollut oppaana eräällä opintoihini liittyvällä ekskursiolla.
HUOM: emme "törmänneet" minkään treffi-palstan kautta, vaan yhteiseen harrastukseen liittyvälla keskustelupalstalla!
Tämä mies oli silloin jo monta vuotta sitten veret seisauttavan hyvännäköinen, fiksu, sanavalmis, loistava esiintyjä jne. Itse taas olin ja edelleen olen tällainen hiljainen, ujo naisenalku. (Olen nyt vähän yli 30 mies on 2 vuotta nuorempi (sekin vielä).)
Ollaan mailailtu harvakseltaan 1,5 kk ja hän on edelleen kuvan perusteella hätkähdyttävän hyvän näköinen, ei muista minua tietenkään vuosien takaa, mutta tietää, että minä muistan.
Nyt ollaan järkkäämässä tapaamista. Meillä on hyvin samanlaiset taustat ja kiinnostukset ja tiedän, että hän on älykäs ja pohdiskelevainen mies - ei mikään pinnallinen hörhö. Lisäksi kirjoittelumme on keskittynyt harrastukseemme. Mitään flirttiä ei ole ollut.
Silti jännittää tavata häntä - niin älytöntä kuin se onkin - erityisesti hänen ulkonäkönsä takia. Itse olen hoikka ja ihan ihmisen näköinen, mutta en mikään kaunotar. Sen verran on tullut kolhuja itsetunnolle vuosien aikana nimenomaan ulkonäön suhteen, että hermostuttaa hirveästi tavata miestä, joka mielestäni on ulkoisesti suht täydellinen. Tällä hetkellä olen jopa taipuvainen vetämään puihin koko kahvittelut. Vaikka sehän vasta hölmöä olisi: vähintään tuon sattuman vuoksi pitäisi edes kerran rohjeta tapaamaan "torjunnan" pelosta huolimatta...
Heittäkää joku edes pari rohkaisun sanaa... (Kuulostaakohan pikkasen epätoivoiselta...)
HUOM: emme "törmänneet" minkään treffi-palstan kautta, vaan yhteiseen harrastukseen liittyvälla keskustelupalstalla!
Tämä mies oli silloin jo monta vuotta sitten veret seisauttavan hyvännäköinen, fiksu, sanavalmis, loistava esiintyjä jne. Itse taas olin ja edelleen olen tällainen hiljainen, ujo naisenalku. (Olen nyt vähän yli 30 mies on 2 vuotta nuorempi (sekin vielä).)
Ollaan mailailtu harvakseltaan 1,5 kk ja hän on edelleen kuvan perusteella hätkähdyttävän hyvän näköinen, ei muista minua tietenkään vuosien takaa, mutta tietää, että minä muistan.
Nyt ollaan järkkäämässä tapaamista. Meillä on hyvin samanlaiset taustat ja kiinnostukset ja tiedän, että hän on älykäs ja pohdiskelevainen mies - ei mikään pinnallinen hörhö. Lisäksi kirjoittelumme on keskittynyt harrastukseemme. Mitään flirttiä ei ole ollut.
Silti jännittää tavata häntä - niin älytöntä kuin se onkin - erityisesti hänen ulkonäkönsä takia. Itse olen hoikka ja ihan ihmisen näköinen, mutta en mikään kaunotar. Sen verran on tullut kolhuja itsetunnolle vuosien aikana nimenomaan ulkonäön suhteen, että hermostuttaa hirveästi tavata miestä, joka mielestäni on ulkoisesti suht täydellinen. Tällä hetkellä olen jopa taipuvainen vetämään puihin koko kahvittelut. Vaikka sehän vasta hölmöä olisi: vähintään tuon sattuman vuoksi pitäisi edes kerran rohjeta tapaamaan "torjunnan" pelosta huolimatta...
Heittäkää joku edes pari rohkaisun sanaa... (Kuulostaakohan pikkasen epätoivoiselta...)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mene nyt ihmeessä tapaamaan sitä miestä, muuten sua kaduttaa lopun elämäsi ja jäät miettimään "mitä jos...".
Kauneus on katsojan silmissä,sanotaan. Mistäs tiedät, miten viehättävältä tuon miehen silmissä sä näytät! Ja hän puolestaan voi pitää itseään ihan tavallisena. Nou panic siis. Muista olla luonnollinen oma itsesi, hymyile nätisti ja siinä se! Toivotaan parasta:)))
No tietysti menet tapaamaan sitä miestä!:) Et voi menettää oikeen mitään, mutta toisaalta voit voittaa paljonkin! Et todellakaan kuulosta epäitoivoselta!
Itsellä oli tuo sama tilanne vähän aikaa sitten. Tapasin netissä miehen, joka oli mielestäni niin ulkonäöllisesti kuin juttujensakin perusteella täydellisyyttä hipova ja meillä synkkasi tosi hyvin ja olin todella innoissani.
Minua kuitenkin vaivasi se, että ehkä en olisikaan hänen mielestään tarpeeksi kaunis ym. Rohkaistuin kuitenkin ja päätin, että syteen tai saveen! Nyt ollaan tapailtu jo monta viikkoa ja täytyy myöntää
että aika vakavalta vaikuttaa!!:) Vaikea vieläkin uskoa, että hän todella pitää minusta ja jaksaa aina kertoa kuinka kaunis ja ihana olen (vaikka omasta mielestäni olen aivan tavallinen!)
Eli ei kannata ajatella että mies ei tykkäisi sinusta ja siitä miltä näytät, saatat yllättyä erittäin positiivisesti! Anna itsellesi ja tälle miehellä mahdollisuus, se on kyllä varmasti sen arvoista.
Tämä on miehen näkökulmasta.
Ensinnäkin komeat miehet eivät ole aina olleet komeita. Tiedän monta komeaa miestä, jotka olivat aikoinaan ihan tavallisia poikia omine epävarmuuksineen ja omituisuuksineen. Yksi komeimmista tuntemistani miehistä oli ja on melko yksinkertainen hölmö, vaikka hän on iän myötä onnistunut piilottamaan sen ainakin ulkopuolisten silmiltä kokonaan. Ja hän on muuten erittäin sosiaalinen ja myös hyvä esiintyjä.
Turha stressata. Komeat miehet ovat ihan tavallisia ihmisiä, joilla on ihan tavallinen elämä, joka alkoi syntymästä, jolloin ihmiset näyttävät aika samanlaisilta, ja siitä elämä jatkui siitä vuosi vuodelta ja nyt ollaan tässä hetkessä. Ei se ole mitään niin kummallista, että pitäisi ottaa asiasta stressiä.
Ilmeisesti tapaamisenne ei siis ole mikään romanttinen tapaaminen vaan ihan muuten vain? Vielä vähemmän syytä stressata. Olet ihan oma itsesi vain, ei sinun tarvitse yrittää olla mitään muuta tai kantaa huolta asiasta. Jos välilenne jotain kehkeytyy, se tapahtuu kyllä, ei siinä sinun yrittämiselläsi ole mitään merkitystä. Mene siis tapaamiseen avoimin mielin ja kevein sydämin. Katso mitä tapahtuu. Älä ala etukäteen suunnittelemaan yhteistä elämäänne.