Miten on ,kannattaako kosto? Olen vaihtanut työpaikkaa jo jonkin aikaa sitten, mutta tuntuu etten pääse tässä anteeksianto asiassa enää eteenpäin. Nyt on mieleeni hiipinyt,että lopulliseen unohtamiseen auttaisi 30cm naarmu hra. Persepään uuden auton kyljessä tai pieni sanallinen palaute rva. Kusipään uusien työtovereiden läsnäollessa. Ja vaikkapa jonkun kerran toistettuna. Miten on, kokemuksia asiasta ,toimiiko? Pää vaatii tasotusta.
Mielipiteitä kiitos.
Kooma
91340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaikkein parasta olisi kun pystyisit olemaan ajattelematta asiaa enää.Katkeruus ja viha syö vain sinun omia voimiasi ja hallitsee ajatuksesi.Jotenkin vain ihminen on vissiin rakennettu niin että sielu vaatii hyvitystä ja vaikka edes anteeksipyynnön niiltä jotka on loukannut.Mutta sitä taitaa olla turha odottaa nykyään.Monet pomottaa niin etteivät edes älyä loukanneensa saatikka että huomaisivat että käytöksessä olisi jotain korjaamisen varaa.Älä ainakaan käy koston tielle niin että teet jotain konkreettista.Saatat sitten itse joutua syytteeseen.Voimia sinulle kuitenkin ja katsele vain eteenpäin äläkä taaksepäin.
Häiriköt harvemmin edes tajuavat tehneensä mitään väärin, se johtuu sairaasta mielestä.
Mitä hyötyä on tällaiselle henkilölle kostaa, kun parhaassa tapauksessa hän ei ymmärrä edes sitä mistä hänelle kostetaan?
Muutenkin kosto vain näivettää kostajan henkisesti, yhtä pahasti kuin henkinen väkivalta, jota samainen uhri on joutunut kokemaan.
Kiitos HCD. Olen täysin samaa mieltä.
Sairas sadistinen -narsistinen psykopaattiluonteinen mieli ei ymmärrä tehneensä mitään väärin.
Itsekin kysyin viimeisenä työpäivänäni työpaikkani pahimpiin kuuluvalta kiusaajaluottamusmieheltä sitä, miksi hän minua nimitteli ja halveksi kymmeniä vuosia.
Mutta vastausta en saanut. Seisoi kuin puujumala ikäänkuin ei olisi ymmärtänyt koko asiaa, tai ei halunnut ymmärtää. Vaikka lieneekö luullut että luottamusmiesasemassa saa käyttäytyä ihan miten haluaa?
Siis ainoa konsti jos haluaa esimerkiksi taloudellisia hyvityksiä henkisestä kivusta ja särystä on tehdä rikosilmoitus. Se on todella pitkä ja raskas prosessi että siinä voi mennä myös sen kiusaajan voimat ja rahat.
Amnesty International käyttää mottonaan, että "kynä on ase". Meidän tapauksessamme netti ja tietokone on aseita.
Kun julkistamme yrityksen nimen, joka on kohdennut meitä kaltoin, kostamme myös tavallaan. Mustamaalaamme yrityksen maineen, ja se voi kostautua muille syyttömille työntekijöille yrityksessä, kun firman tuotteita ei osteta.
Oletko tullut ajatelleeksi?
Kosto kuullostaa jotenkin lapselliselta...vaikka itsekkin hetken myönnän ajatusta pyöritelleeni päässäni kun suurimmat itkut oli itketty.
Kiusaajani sen sijaan tuntuu elävän kiusaamisen ja kostonhalunsa voimalla. Aika jännä energianlähde joillakin.
Enää en edes vihaa. En ikinä uskonut pääseväni siihen pisteeseen. Hetkittäin minua huvittaa heidän touhunsa ja juttunsa. Aika on tehnyt tehtävänsä ja sen lisäksi tietoinen pyrkimys puida asiaa ja pikku hiljaa päästää irti vihasta, katkeruudesta, häpeästä ja syyllisyydestä.
Onneksi otin lopputilin ja löysin uusia ihania ihmisiä elämääni. Aitoja erilaisia ihmisiä, iloineen ja suruineen.
Minä elän vielä ja annan muidenkin elää.
Hyvää kevättä kaikille! Yritetään selvityä. Katse eteenpäin! niinkuin joku taisi yhdessä vastausviestissä jo hyvin opastaa.
Luen viestejänne uudelleen ja uudelleen, niin kuin toiset lukevat raamattua, josta hakevat lohtua. Ehkä saavatkin.
Päähenkilö Jeesushan oli Uudessa Testamentissa myös kiusattu. Hän osasi jotain, mitä muut tasapäät eivät osanneet, siksi hänet piti tuhota.
Aloittajalle sanoisin, että tänään, ensimmäisenä aurinkoisena päivänä pitkään aikaan, on minun vihassani tapahtunut kulminaatio. Vihani on pienenemään päin ja anteeksianto häämöttää jo. On hyvä, että kirjoitat katkerista tunteistasi tänne, sillä se helpottaa.
Puolen vuoden ajan olen tuntenut kuin kulkisin takaperin katsellen vanhaa työpaikkaani, ja takaperin ei ole turvallista kävellä, sillä silloin sattuu kompasteluja, m.m. kaljakuppiloihin. Minun on jo aika tehdä täyskäännös ja alkaa katsella toiseen suuntaan. Käännän persepuoleni vanhalle työpaikalleni. Parempaa puoltani minusta he eivät enää ansaitse.
Minäkin käännän huomenna per'puolen kiusaajilleni
He tekivätkin lopulta minulle palveluksen .. Kouluttauduin uuteen ammattiin kuntoutustuella ja nyt olen työharjoittelussa loppusuoralla ja arvatkaa mitä hyvää minulle tapahtui....Harjoittelupaikastani ilmoitettiin etteivät halua luopua hyvästä työntekijästä .. koskiskelivat töihin...... ihan hämmennennyksestä olen mykkyrällä.. pitkän kiusaamisen jälkeen se työyhteisö on kuin taivaasta. Uskomatonta että työntekijät onnittelivat vielä saamastani paikasta. Minua on ennenkin pyydetty töihin ja jopa vanhoihin työpaikkoihin.... Sikisi onkin niin käsittämätöntä se mikä teki minustä kiusatun.. sekö että vanhukset tykkäsivät minusta, tein työni tunnollisesti, olin rehellinen enkä mennyt joka kuppikuntaan mukaan. Tykkäsin vaan työstäni ja niistä vanhuksista niin "helskutin" paljon että kestin sitä kiusaamista liian pitkään...
Usein ei kannata kostaa, muuta itse olen päättänyt että jos joskus tulee tilaisuus niin maksan potut pottuina... paha saa aina muodossa jos toisessa palkkansa.
Vaikuttaisi siltä, että olet vain kateellinen tyyppi , koska haluat kostaa "uudelle autolle". Jos ajattelet tuolla tavalla, niin ei siinä työpaikan vaihdokset auta, koska sulla tulee aina olemaan samantapaisia vaikeuksia, jollet pysty muuttamaan asennettasi. Oletko useinkin vaihtanut työpaikkaa ja miksi? Mieti.