terve!
vaimolla ja minulla olis tällainen ongelma et vaimoni sanoo etten arvosta ja kunnioita häntä.onko muilla samanlaisia ongelmia ollu.mitä olette tehneet asian hyväksi ja miten asian vois korjata ja onko olemassa joku kenenkä kanssa asiasta vois mennä puhumaan?Neuvoa tarvittais koska rakastan vaimoani hyvin paljon ja en olisi valmis luopumaan asiasta etteikö oltais yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa vaikkakin nyt olemme olleet ja kuukauden asumuserossa.
vaimolla ja minulla olis tällainen ongelma et vaimoni sanoo etten arvosta ja kunnioita häntä.onko muilla samanlaisia ongelmia ollu.mitä olette tehneet asian hyväksi ja miten asian vois korjata ja onko olemassa joku kenenkä kanssa asiasta vois mennä puhumaan?Neuvoa tarvittais koska rakastan vaimoani hyvin paljon ja en olisi valmis luopumaan asiasta etteikö oltais yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa vaikkakin nyt olemme olleet ja kuukauden asumuserossa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siitähän se meilläkin kiikasti, mies ei arvostanut eikä kunnioittanut minua & minun mielipiteitäni eikä tekemisiä pätkääkään. Ei osallistunut kotihommiin mitenkään, sanoi vaan, että teitä on neljä naista talossa, minun ei tarvi, tai jos valitin asiasta, vastaus oli, että laita tyttäret tekemään...Itsellä oli sitten jatkuvasti 'paha mieli', osittain tästä syystä ja muutenkin. Kun pyysin miestä mukaan pariterapiaan (jo n. 6-8vuotta sitten), se oli akkojen löpinää, jota hän ei miehenä tarvinnut. Kaksi vuotta sitten eromme astui voimaan, ja kas kummaa, sitten mies olisikin ollut valmis terapiaan tai mihin tahansa, että liitto olisi säilynyt. Sittenhän se oli niin aika!!!! Itselläni oli siinä vaiheessa jo mitta niin täynnä, että vitutti vaan, että sopivan ajanpa odotit myöntymiselle!! Nyt on sitten oltu erossa, mutta edelleenkin ero kaihertaa, ja tuntuu ettei minun exäni vieläkään täysin edes tajua, missä meni vikaan. Harmittaa vieläkin, koska olen edelleen sitä mieltä, että exäni oli 'elämäni mies', mutta en jaksa elää, enkä usko että kukaan muukaan jaksaa, jos ei omalta rakkaimmaltaan saa arvostusta, pientä hyvää sanaa silloin tällöin, halia ihan yllättäen jne. Joten jos edelleen tosiaan rakastat vaimoasi, yritä kaikkesi liiton pelastamiseksi. Se ei suinkaan pelastu sillä, että juuri erovaiheessa aletaan vittuilemaan lisää, se vain pahentaa ja syventää haavoja, joita en tiedä voiko enää koskaan antaa anteeksi, vaikka haluaisikin. Ja, älä viivyttele, se ns. etsikkoaika kuluu koko ajan, jos et selvästi osoita, että edelleen välität ja TEE asian eteen jotain, joku kaunis päivä se on jo liian myöhäistä! Ilmaise exällesi, että haluat perua asumuseron jne, selviä tekoja ja osoitusta siitä, ettet halua häntä menettää! Muistele, mitä teitte seurusteluaikana ja ota vanhoja konsteja käyttöön! Toivon onnea yrityksellesi, koska uskon, että oma liittonikin olisi voitu pelastaa aika pienellä vaivannäöllä, mutta sen aloitteen siihen olisi kyllä pitänyt tulla miehen puolelta! Kunnan sosiaalitoimesta voit tiedustella aikaa pariterepiaan, ja voisin suositella että koettaisit etsiä nimenomaan ratkaisukeskeisesti suuntautunutta terapeuttia. Tsemppiä ja jaksamista!
moi.ajattelin vastata viestiisi.Meillä ei onneksi ollu ongelmia esin kotitöiden suhteen.mä kyllä tein ruokaa työvuorojen mukaan ja siivosin ja pyykkäsin mikä on ollu lähinnä mun homma.kiitos tosi palkon viestistä.
Ei sinussa ole välttämättä mitään vikaa. Maailmassa on naisia jotka tuntevat aina olevansa aliarvostettuja. Meidän vaimolla on myös vähän samaa vikaa. Sen äiti on jo aikoinaan ollut melkoinen pirttihirmu. Naisasianainen. Ja tämä on tyttärelleen takonut päähän että miehet on renttuja joista ei ole mitään ilman naisia. Siksi vaimokin jatkuvasti valittaa etten arvosta häntä tarpeeksi. Vaikka tiskaan, pyykkään, imuroin koko kämpän niin seuraavana päivänä se taas sanoo että "sä et kans ikinä tee mitään".
Jos ei olisi lapsia, niin ehkä harkitisisin eteenpäin siirtymistä. Saisi vaimo sitten arvostaa itse itseään vähän aikaa.