Olen liian omistushaluinen, en voi sille mitään ja näin ollen se on todellinen ongelma.
Jos ja kun poikaystäväni sanoo, että lähtee näkemään frendejään tai käymään muuten jossain, yritän tunkea mukaan ja yritän kieltää häntä menemästä.
Itselläni on paljon hyviä ystäviä ja näin voisin nähdä vaikka heitä tällöin, mutta ei minua kiinnosta.
Hänen ystävänsä on kyllä aika hulttioita, mutta pitäisihän minun sen verran jätkääni luottaa..
Mikä neuvoksi?
Jossain vaiheessa tämä varmaankin koituu ongelmaksi, vaikka ei vielä sitä olekaan.
Joskus olen kyllä alkanut itkemään/huutamaan, ja sitten hän on riidoissa lähtenyt.
Tiedän, että toimi erittäin väärin, mutta...?!
Jos ja kun poikaystäväni sanoo, että lähtee näkemään frendejään tai käymään muuten jossain, yritän tunkea mukaan ja yritän kieltää häntä menemästä.
Itselläni on paljon hyviä ystäviä ja näin voisin nähdä vaikka heitä tällöin, mutta ei minua kiinnosta.
Hänen ystävänsä on kyllä aika hulttioita, mutta pitäisihän minun sen verran jätkääni luottaa..
Mikä neuvoksi?
Jossain vaiheessa tämä varmaankin koituu ongelmaksi, vaikka ei vielä sitä olekaan.
Joskus olen kyllä alkanut itkemään/huutamaan, ja sitten hän on riidoissa lähtenyt.
Tiedän, että toimi erittäin väärin, mutta...?!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei!
Saattaa kuulostaa julmalta, mutta ota ihan tosissasi tuo piirre itsessäsi.
Toisen pinna kestää ihmisestä riippuen enemmän tai vähemmän toisen omistushalua.
Olethan selvillä siitä, että tuolle on jokin syy. Oletko läheisriippuvainen eli onko sulla perhe- tms. taustassa jotain? Onko sut joskus jätetty? Tällaset kipeät asiat on vaikea kohdata, mutta tee itsesi kohdalla valinta: aiotko kestää tuon kaltaista elämää, ihan vain itsesikin kannalta. Kuten sanottua, toinen kestää tuota omistushalua jonkin aikaa, mutta köydenpää tulee lopulta käteen.
Kommentoin kirjoitustasi siksi, että kärsin täsmälleen samasta (johti lopulta eroon, mutta älä anna sen masentaa, ei ollut ainoa syy) ja olen viime päivät pakottanut itseni tuon lähteelle.
Tässä vaiheessa sä tarvitset ystäviäsi, kerroit niitä olevan, joten rohkeasti puhumaan tästä heille.
Voimia, mitään ei ole ilmeisesti vielä menetetty.
PS. Millaisia hulttioita hänen ystävänsä ovat?
Tuo piirteesi vaikuttaa pahalta läheisriippuvuudelta. Emme me voi toista omistaa, vaan jakaa asioita yhdessä. Parisuhteessa pitää olla omia juttuja, omia ystäviä, harrastuksia ja yhteisiä asioita. Muuten koko juttu tulee ahdistavaksi vankilaksi, jossa ei jaksa olla.
Me tarvitsemme toisia ihmisiä ja ihmissuhteita, jotta jaksamme rakastaa. Anna toiselle tilaa ja miettikää, mitä te toisistanne oikeasti haluatte, mihin pyritte yhdessä, mihin erikseen ja mitä pitäisi ja pystyisi tekemään, että voitte nauttia paremmin toisistanne. Sun ehkä kannattaisi luke Tommy Hellstenin kirja "Virtahepo olohuoneessa". Yritä saada se pois.
Pitää osata nauttia tästä päivästä oikein, koska huomisesta emme vielä tiedä. Parasta on, että olet itse tajunnut asian. Tunnet aika hyvin itsesi, joten mieti, miten voit antaa tilaa myös toiselle. Tsemmppiä vaan. Tämä elämä on tätä itsekasvatuksen oppimista joka päivä.
sisäistän ongelman, mutta jotenkin en pysty hellittämään otetta.
Olen kasvanut hyvässä perheessä, enkä ole tullut jätetyksi, mutta tämä onkin ensimmäinen kunnon suhteeni, olemme olleet 10kk yhdessä.
Tämä luultavasti on jotain menettämisen pelkoa, ettei tule takas tai jotain, vaikka menisi vain käymään esimerkiksi parturissa. Tyhmää, kerrassaan.
No poikaystäväni toinen kaveri ei käy missään töissä/koulussa, ja viettää aika huoletonta elämää kaikin puolin. Ja poikaystävälläni oli ennen tapamistanne myös aika vallatonta elo, vaikka työnsä hoitikin.
häneen? En näkisi mitään syytä olla luottamatta.
Taidat pitää suhdetta sen verran arvossa, että elättelet kauhukuvia sen menettämisestä.
Ikäviäkin asioita tapahtuu suhteissa. Jotkut suhteet päättyvät "syystä", toiset ihan vaan muuten.
Oletko tullut ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että suhde joskus päättyy? Kun sulla on omia ystäviä, ala viettää aikaa niiden kanssa. Huomaat jossakin vaiheessa, että hyvä suhde kestää sen (ja aika paljon muuta), eikä hän häviä, ja olet vahvemmilla itsesi kanssa.
omasta epävarmuudestani.
Itseluottamukseni ei ole ehkä parhaimpia.
Siitä sitten johtuu tämä menettämisen pelko.
Vaikka tiedän, että toisen omistaminen ei todellakaan ole mikään ratkaisu.
Tilanteessa on vielä se, että hän on armeijassa nyt, eli minä ehdin kyllä näkemään ystäviäni viikolla, enkä haluaisi päästää poikaystävääni hänen lomillaan pois luotani, kun nähdään niin vähän, vaikka tottakai hänen pitäisi saada myös nähdä kavereitaan.
,että olet päässyt jo noinkin pitkälle. Älä ole lohduton, koska itsestään opittuaan osaa vaikuttaa omaan elämäänsä vaikuttaviin asioihin. Olet vielä sen verran nuori (pahoit. setämäisyys), että tulet huomaamaan, että itseluottamus tulee siitä, että alat nimenomaan elämään tuossa suhteen rinnalla myös omaa elämääsi. Ei hän sen vuoksi häviä ja jos häviäisikin, seisot omilla jaloillasi.
että tiedostan ongelman, siitä on hyvä jatkaa asian muuttamista.
Tuntuu vaan niin vaikealta, mutta täytyy ajatella, että tällä toiminta keinolla menetän hänet todennäköisesti, kun taas jos annan hänen elää omaakin elämää, homma toimii.
Minun pitäisi vasta sitten alkaa huolimaan, jos hän antaa siihen aihetta.
Hän on pettänyt lupaukseni muutaman kerran niin, että oltiin sovittu jotain ja sitten peruikin ja meni kavereidensa kanssa.
Mutta minä sen lähinnä aiheutin, se oli ainoa keino millä pääsi näkemään niitä.
Sitten kuitenkin syyllistin häntä, ja sain kuulla anteeksi pyyntöjä ja lohdutuksia..
Tiedän aivan väärä keino..
Olet aika nuori. Kamala on kyllä kertoa se, että ihmiset ei oikein koskaan tahdo luottaa itseensä, että toinen voi rakastua tällaiseen. Hassuinta on että toinen ajattelee ihan samalla tavalla itsestään. Minun suhteeni on sinun juttuasi nuorempi, mutta samat tunteet ovat meilläkin olleet. Siksi aika tiukkoja keskusteluja on käyty aika kovaan ääneen, kun toisella on mustasukkaisuus, ehkä perheen ainoana lapsena se voi tulla helpommin. Nyt on mukavaa ja ihanaa elää vanhana uutta nuoruutta. Noita mokia vaan voi tulla vielä monta kertaa, joten hoida tää juttu nyt kotiin. Onnea ja voimaa vaan!
Mulla on IHAN sama juttu. Mutta mulla on siihen syy. Ollaan oltu kolme ja puol vuotta jo kylläkin yhdessä. Ja koko suhteen ajan olen ollut samanlainen. Koska jätkä valehteli ihme asioista suhteen alussa. Jätkä oli jo intissäkin 9kk tossa välissä ja silloin oli just kaikkein pahinta. Meille menee nyt tosi hyvin mutta intti aikana ei mennyt. Katsoin poikakaverini hyllyä viime juhannuksena ja löysin sieltä lapun jossa oli jonkun tytön nimi ja osoite. Soitin numero tiedusteluun ja sainkin poikakaverini kiinni ("pettämisestä").Se oli kauhea pettymys kun meillä oli intin jälkeen ruvennut menemään taas hyvin. Soitin kyseiselle tytölle ja kyselin että tunteeko hän poikaystäväni ja onko he tavanneet,(tyttö asuu eri paikkakunnalla) tyttö sanoi etteivät he ole kertaakaan tavanneet, tyttö oli humalassa soittanut poikakaverilleni kun hän oli intissä (Joulun aikaan,väärään numeroon)poikakaverini mukaan.ja poikakaverini soitti takaisin koska meillä meni huonosti hän halusi jonkun juttu kaverin (poikaystävän suusta) (tytön mukaan poikakaverini oli hommannut numeron mtv3 chatista) Poikakaverini ei ollut kertonut tytölle että seurustelee. He olivat soittaneet muutaman kerran toisillen kaverimielessä (tytön mukaan).En jaksa kertoa koko stooria kun en ajatellut kirjoittaa romaania, mutta olin tosi kauan pettynyt tuohon juttuun. (koska salas multa tollasia "keskustelu" hetkiä) Aina kun tulee tappeluita niin se on just tasan tarkkaan tosta asiasta ja minä en uskalla päästää jätkää mihkään!Piste! Vituttaa!