oon totaalisen ahdistunut tilanteeseen joka aina vaan enemmän ja enemmän nousee esiin ystäväni ja itseni välillä,tai oikeastaan,kai voin sanoa että mikään ystävyys ole enää olemassa..
Ollaan tosiaan oltu hyviä ystäviä jokusen vuotta(5v).. ja on niitä hauskoja hetkiäkin tietenkin,niitä aikoja kaiholla muistelee!! Mutta jotain on muuttunut,otetaan esille vaikka pari päivää sitten tapahtunut...
Ystäväni mukana menin tapaamaan hänen miespuolista tuttuaan ja läppä lähti lentämään heti,siitä jatkettiin sitten ja oltiin isolla porukalla liikkeellä ja taustoistani johtuen olen arempi ihmisten seurassa,mutta tuossa oli helppo päästä mukaan juttuun.. No moni siinä jutteli mulle ja ystäväni alkoi mennä ihan oudoksi..mulkoi mua,nälvi,sitten kun jäätiin vähän kaksin alkoi huutaan mulle että"VIEN KAIKEN HUOMION JA KUKAA EI HUOMAA häntä ja hän haluaa olla huomion keksipiste" -Minä katsoin monttu auki, tuli mieleeni että yleensä olen hissukseen ja hymyilen,vähän jotain sanon,mutta sen kertaa kun "uskaltaudun" ottaa rennomman asenteen uudessa porukassa,sain haukut siitä,tuli niin tavattoman ikävä olo, Muutenkin mulla on niin vähän ystäviä, kun osa mun ystävistä jotka asuvat kauempana,eivät edes viihdy tämän kaverini seurassa tai harva edes pitää hänestä ja huomattu on ja itsekin hän myöntänyt että on mustasukkainen ja liimautuva..tai ei sitten pidä että hänen ystävällään kuten mulla,on ketään muita ystäviä.. Jotenkin tuntuu niin lapselliselta ja kuitenkin kun ollaan jo yli 20v.
ja se kilpailuhenkisyys mikä nousee kokoajan esiin,väsyttää jo tappavasti
Kun otin asian puheeksi sitten seuraavana päivänä kaikesta,hän ei olisi halunnut kuulla,Mulle vaan on iskostunut että välit selvitetään kasvotusten,niikun normaalit tekee,mutta usein tuntuu että meidän pitäisi huutaa puhelimen välityksellä(?!) Myös löytyy piirteitä joita pelkään hänessä..ja ne ovat vaan nousseet esiin taas,esim.päissään..Hän alkaa huutaa,räkiä,töniä..se on hänestä hauskaa.. Ja kun Totta Hemmetissä kukavaan suuttus niin sitten mut nolataan kaiken kansan nähden että mulla ei ole huumoria ja olen jäykkä????!!! Eikä nää tähän lopu.. Surullista huomata että se aikoinaan tärkeä ystävyys on muuttunut ihan painajaiseksi
Kaipaan vaan ystävyyttä arvostavia ystäviä elämääni jo..!!Kun silmät auennut
Ollaan tosiaan oltu hyviä ystäviä jokusen vuotta(5v).. ja on niitä hauskoja hetkiäkin tietenkin,niitä aikoja kaiholla muistelee!! Mutta jotain on muuttunut,otetaan esille vaikka pari päivää sitten tapahtunut...
Ystäväni mukana menin tapaamaan hänen miespuolista tuttuaan ja läppä lähti lentämään heti,siitä jatkettiin sitten ja oltiin isolla porukalla liikkeellä ja taustoistani johtuen olen arempi ihmisten seurassa,mutta tuossa oli helppo päästä mukaan juttuun.. No moni siinä jutteli mulle ja ystäväni alkoi mennä ihan oudoksi..mulkoi mua,nälvi,sitten kun jäätiin vähän kaksin alkoi huutaan mulle että"VIEN KAIKEN HUOMION JA KUKAA EI HUOMAA häntä ja hän haluaa olla huomion keksipiste" -Minä katsoin monttu auki, tuli mieleeni että yleensä olen hissukseen ja hymyilen,vähän jotain sanon,mutta sen kertaa kun "uskaltaudun" ottaa rennomman asenteen uudessa porukassa,sain haukut siitä,tuli niin tavattoman ikävä olo, Muutenkin mulla on niin vähän ystäviä, kun osa mun ystävistä jotka asuvat kauempana,eivät edes viihdy tämän kaverini seurassa tai harva edes pitää hänestä ja huomattu on ja itsekin hän myöntänyt että on mustasukkainen ja liimautuva..tai ei sitten pidä että hänen ystävällään kuten mulla,on ketään muita ystäviä.. Jotenkin tuntuu niin lapselliselta ja kuitenkin kun ollaan jo yli 20v.
ja se kilpailuhenkisyys mikä nousee kokoajan esiin,väsyttää jo tappavasti
Kun otin asian puheeksi sitten seuraavana päivänä kaikesta,hän ei olisi halunnut kuulla,Mulle vaan on iskostunut että välit selvitetään kasvotusten,niikun normaalit tekee,mutta usein tuntuu että meidän pitäisi huutaa puhelimen välityksellä(?!) Myös löytyy piirteitä joita pelkään hänessä..ja ne ovat vaan nousseet esiin taas,esim.päissään..Hän alkaa huutaa,räkiä,töniä..se on hänestä hauskaa.. Ja kun Totta Hemmetissä kukavaan suuttus niin sitten mut nolataan kaiken kansan nähden että mulla ei ole huumoria ja olen jäykkä????!!! Eikä nää tähän lopu.. Surullista huomata että se aikoinaan tärkeä ystävyys on muuttunut ihan painajaiseksi
Kaipaan vaan ystävyyttä arvostavia ystäviä elämääni jo..!!Kun silmät auennut
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama täällä, mullakaan ei ollut tavallaan "oikeutta" olla kavereiden kanssa sellainen kuin olen. Puheet vähäteltiin, väänneltiin jotenkin oudoksi, ymmärrettiin tahallaan väärin, naurettiin, vitseille tosin ei naurettu vaan nolattiin niistäkin. Tai joskus mun siis paremmat jutut käännettiin niin, et ne olikin jonkun toisen asiaa. Tai jälkeenpäin arvosteltiin suorin sanoin, mitä tein tai sanoin väärin tai miten mun pitäisi olla "niiden toisten takia". Sillon meni ja menee hyvin, jos olen hiljaa, myötäilen, pidän suuni kiinni ja olen samaa mieltä ja pidän jotakin hoviseuraa. Silti kelpasin kun tarvi apua tai ei ollut muita.
Silti pahin virhe on se, et jos sellaselta kaverilta vie yhtään huomiota pois. Se teki joskus kaikki sirkustemput mitä osasi, kun huomasi, että muitakin huomioidaan. Mä en saanut koskaan olla oma itseni täysin. Jos en tehnyt niin kuin sille sopi, seurasi aina jonkinlainen mielenosoitus tai ikävyyksiä jotenkin muuten. Mä lakkasin suostumasta siihen. Hyvin ei mene vieläkään, mutta olen taas alkanut löytää omaa itseäni ja mulla on parempi olla. Jossain vaiheessa huomasin, että jotenkin aina ajatteli kaikki asiat sen kautta, mitä siitä mun kaveri ajattelee ja mitä sitten seuraa mulle.. Sairasta tosiaan. Ei siinä huonosti käy, jos jätät sen kaverin vähemmälle ja etsit uusia.
Frendejä on maailma täynnä, eik kun uutta etsimään!
Lyöttäydy vaikka yksiin likkakaverisi miespuolisen tutun kanssa -eiköhän ala mennä hällekin jakeluun!
ja kiitos teille jotka otitte kantaa.. Täytyy koittaa nostaa päätä ja tosiaan etsiä uusia ystäviä,tuntuu vaan niin vaikealta,kun ikäviä kokemuksia,ite asustan sen verran pienessä kaupungissa että täällä on vaikea ystävystyä kun kaikilla on omat kuppikuntansa ja epäluulonsa...Muuttoa olen harkinnut ihan yleensäkin,mut elämän tilanne sellainen,ettei se viellä mahdollista..:/