Minulla on tapana vertailla tyttöystäväni ja äitini keskenään kun riitelen tyttöystäväni kanssa. Kiukkupäissäni huudan hänelle ettei hän osaa kokata läheskään yhtä hyvin kuin äitini, tai sitten huudan että hän silittää vaatteeni ihan eri tavalla kuin äitini aikoinaan teki. Nyt mietinkin menenkö ehkä liian pitkälle kun teen näin, riidan loppuvat kyllä, mutta taidanpa loukata tyttöystäväni aika lailla. Onko se isku vyön alle verrata häntä äitiini riidellessämme?
Riidat loppuvat kyllä
Oikein/Väärin?
192393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kun tyttöystävä alkaa vertailla sinun tekemisiäsi toisten tekemisiin, ja jäät vertailussa toiseksi, on itsetuntosi aika kolhuilla.
Et sitä paitsi ainakaan paranna noiden kahden välejä, jos etsit vertailuja heidän välillään. Ikäeroakin on sen verran, että taidot ovat äidilläsi toista luokkaa kuin tyttöystävällä, joka vasta opettelee elämää.
Mitä tulee silittämiseen, niin useimmissa perheissä miesväki silittää itse paitansa näinä aikoina.
Riidellessä tulee helposti sanottua asioita joita jälkeenpäin katuu, mutta silloin on usein kyse voitosta tai tappiosta ja kaikki keinot otetaan käyttöön. Onhan se tyhmä verrata ihmisiä keskenään, mutta kun kerran tietää hyvä tapa loukata toista ihmistä niin on helppo sortua siihen. Toivottavasti se ei kuitenkaan vaikuta heidän väliseen suhteeseen.
riidellessä pitäisi olla kyse voitosta tai tappiosta? Eikös riitelyn tavoitteena ole selvittää erimielisyydet, eikä etsiä tunkion kukkoa? Ei parisuhde ja riitely saa olla mitään jatkuvaa arvovaltakiistaa.
Erityisesti jos sanallinen säiläsi on todella hiottu huippuunsa, tiedät mitkä sanat viiltävät eniten, silti käytät niitä. Tämähän on eräs väkivallan muoto.
Sanoisin, että kuvailemasi loukkaukset ei voi olla vaikuttamatta tyttöystäväsi tunteisiin sinua kohtaan. Jos ei vaikuta, niin tyttösi on selvästi epänormaali.
Tunnistin ajatuskuviosi, koska minun poikaystävässäni on samoja piirteitä kuin sinussa. Hän on käyttänyt sanaista säiläänsä minuun kaksi kertaa, kummallakin kerralla osui ja upposi. Sitten keskustelimmekin muutaman päivän siitä onko suhdetta syytä jatkaa...
Poikaystäväni ymmärtää vaaran ja yrittää olla loukkaamatta. Hänen aikaisemmat suhteensa ovat kariutuneet, eikä hän toivoisi sellaista enää. Mutta kielensä saa luvan kahlita, minähän en tahallisia loukkauksia jää nielemään, kuten eivät hänen aikaisemmatkaan naiset ole tehneet. Fiksuja naisia. Toivottavasti sinun tyttöystäväsi on myös fiksu, eikä niele sinun taholtasi mitä tahansa.
Mielestäni ihminen, joka toistuvasti satuttaa rakastaan sanoin tai teoin on sadisti. Hänen kuuluu elää yksin.
tuollainen tuntuu todella pahalta, sillä koen itse samanlaista mieheni taholta. Hän todellakin haluaisi, että tekisin kutakuinkin kaiken samalla tavalla kuin hänen äitinsä, mutta kun minä en halua, että minusta tulee samanlainen hössöttävä mummo sitten vuosia myöhemmin.
Mietipä, miltä tuntuisi, jos tyttöystäväsi vertaisi sinua ja ex-poikaystäväänsä kuultesi? Sekin tuntuisi varmasti sinusta aika ikävältä.
tuo tekosesi!!!
Ei ketään ihmisiä saa vertailla, ei hyvässä eikä pahassa. Minulle tulee hieman paha olo siitä kun mieheni kehuu kun teen asioita paremmin kuin hänen äitinsä. Olemme kaksi eri ihmistä ja meillä (minulla ja anopilla) eri kasvatukset, ja toki ikäeroakin on huomattavasti joten totta kai teemme joitain asioita eri tavalla.
On valitettavasti todettava että on ihmisiä jotka eivät esim. yksinkertaisesti osaa tehdä ruokaa ja toisille se on suht' helppoa hommaa (anoppini keitokset ovat välillä aika kummallisia...mutta hyvin on kolme poikaa ja juopon ukon pitänyt hengissä). On taas asioita joita en osaa tehdä yhtä hyvin kuin anoppini, onneksi mieheni ei vertaile meitä sillä saralla koska silloin hänellä olisi kylmiä öitä edessä sohvalla...
Eli lopeta vertailu, teet vain hallaa omalle suhteellesi. Ei kukaan fiksu nainen kauaa kestä tuollaista kommentointia, passittaa sinut pian äidin helmoihin kun hän kerran kaiken paremmin osaa!
Jos minä olisin tyttöystäväsi lopettaisin sinulle kokkaamisen ja silittämisen. Tekisit itse niin saat haluamaasi laatua. Eikä tarvitsisi ainakaan siitä riidellä.
kuultavaa tommonen. Itse en ainakaan tyttöystävänäsi enää kokkailisi enkä silittäisi. Tosin onneks minulla ei olekkaan ikinä ollut miestä joka puhuisi tuolla tavalla, nimittäin tuo varmasti sattuu.
muuta kuin provoksi, voisit olla joku vaimo tai tyttöystävä, mutta että mies ---
ajattele sitten, miltä tuntuis jos hän vertais sua isukkiinsa - harmittaisko ?
Onko muuten jokin erityinen syy, miksi et itse laita ruokaasi ja silitä vaatteitasi?
Sun käytöksessäs on paljonkin vikaa, mutta ei tyttöystävasikään ihan fiksu ole, kun moiseen suostuu: tekeen sun hommas ja kuuntelee vielä haukkumiset päälle. Äly hoi, molemmat!
Noo minä kuuntelin melkein kahdeksan vuotta:
Keiton liemi oli erilaista kuin äidin tekemän
Silitin liikaa
Siivosin liikaa
Kaapien sisältö oli väärässä järjestyksessä
Kotityöt ovat EHDOTOMASTI naisentöitä
Tein kirjallisena selon teon käyttämistäni rahoista
Tilinauhani ja pankkikirjani olivat täydessä kontrollissa...
Millä logiikalla rinnastat äitisi ja vaimosi? Toinen on todellakin äitisi ja toinen on rakastettusi, kumppanisi...
Mikäli minua verrattaisiin anoppiini, varmaankin seuraavassa miehen seksin puutteessa käskisin käydä kysymässä äidiltään, minua kun nyt väsyttää... Josko senkin äityli voisi hoitaa näppärästi ja minua paremmin...
Mahtava vastaus!!!
Täytyy tuota käyttää jos ukko joskus äityy minua äitiinsä vertailemaan :)
Myönnän että se on vähän tyhmä sekoittaa äitini mukaan meidän kahdenkeskeisiin riitoihin. Yritän parantaa tapojani, mutta jos joskus kuitenkin tulee tarvetta katkaista joku tyhmä riita, niin tiedän miten sen tehdään. Toimii joka kerta!
nykyisen kanssa, mutta uskon, että meitä on muitakin lisäkseni, joiden kanssa pikkuriidasta paisuu noilla vertauksilla oikea sota. Sota, jonka lopputulos voi hyvinkin olla, että poju pääsee sinne ihannoiman äitylin nurkkiin pullan syöntiin ihan vakivieraaksi...
Teet aivan oikein verratessasi.
Jospa se innostaisi tyttökullan yrittämään enemmän.
Poikani vertaa myös. Tulee jonkinlainen realistisuus hommaan.
Miniä on surkea kokki. Elävät pääasiassa hampurilaisilla ja pitsalla.
Silloin kun on pojan vuoro laittaa ruokaa, syödään ruokaa, mutta kun nuppusen vuoro on, niin ei jaksa...ei.
Kun hän ei ole kiinnostunut ruoanlaitosta.
Hän on kiinnostunut silittämisestä. Silitti fleecehuovatkin.
mutta kaikki eivät kertakaikkiaan pidä ruoanlaitosta.
Ystävälläni on tytär, nyt jo lähes viisikymppinen. Muistan, kuinka hän avioliittonsa alkupuolella riiteli miehensä kanssa siitä, kumpi avaa hernekeittopurkin. Ruoanlaitto, kun ei tytärtä kertakaikkiaan kiinnostanut, eikä kiinnosta vieläkään.
Lapsia syntyi kaksi ja heidät tytär hoiti kotona kouluikään asti, ja hyvin hoitikin. Hengissäkin pysyttiin, vakkei varmasti mitään herkkuja syötykään. Olen varma, ettei hänen miehensä ikinä verrannut häntä omaan äitiinsä. Kun lapset menivät kouluun, tytärkin hankki itselleen lisäkoulutusta, ja sai hyvän viran, jossa on edelleenkin.
Se tässä jutussa oikeastaan oli pointti, että tytär on valtavan kätevä käsistään. He ovat mm. rakentaneet kaksi omakotitaloa, joiden rakentamiseen tytär on osallistunut täysipainoisesti. Lapset ovat jo poissa kotoa ja tytär pitää kodin supersiistinä.
Heillä ei ole mitenkään suuret tulot, velkaa on aina ollut rakentamisista johtuen. Koti on kuitenkin kuin miljonääreillä. He ovat hankkineet vanhoja tavaroita ja kunnostaneet niitä taidokkaasti yhdessä.Hän on myös itse tehnyt uusia, mitä upeimpia koriste- ja muita esineitä. Nostan hänelle kertakaikkiaan hattua. Harva anoppi pystyisi sellaiseen, vaikka osaisikin ruokaa laittaa. Tosin hyvä avuhan ruoanlaittokin on, mutta paljon muitakin taitoja voi miniöissä piillä. Eikä se silittäminenkään pahasta ole.
Kyllähän miniäkin voisi verrata miestään johonkin muuhun, jos sille tielle mennään.
Kunnon anoppi auttaa miniäänsä, eikä nauti siitä että poika vertailee, joka on sairasta. Typerää valittaa valinnoistaan omalle äidilleen, ja äiti vielä nauttii siitä. Joka asiassa on huonot puolensa kun oikein kaivelee. Eiköhän etsitä mieluummin niitä hyviä asioita, joista koituu kaikille osapuolille pelkästään hyvää. Opettelemalla sekin onnistuu.
Onhan se vähän sitäki, muttaa ainakin se on omiaan aiheuttamaan tulehtuneisuutta äitisi ja tyttöystäväsi välille ellei sitten tyttöystävälläsi ole sellainen itsetunto ja huumori,että hän osaa suhtautua tuohon letkautteluusi.