Moikka,
Erottiin exän kanssa virallisesti lokakuussa. Hänen suhteensa asia hiljalleen ok. Mutta, mutta, mietityttää kovasti hänen nykyisensä. Sen verran miehen ylpeys nostaa päätään, että jotenkin tekisi mieleni alkunkantaisesti vaan vetää ko.tyyppiä pitkin näköä. Jos ei ehkä sittenkään fyysisesti, niin henkisesti ainakin.
Nimittäin n. vuosi ennen eroamme ko. henkilö alkoi piirittämään hellittämättömästi exääni (työkaveri), ei antanut hänelle rauhaa omille ajatuksilleen. Ja tiedän, syy on toki exän, joka antoi sen tapahtua ja meidän parisuhteemme, jossa oli tilaa ulkopuoliselle. Ei siinä mitään. Mutta tälläinen irrationaalinen testosteroni nykyään kuohuu ko. tyyppiä kohtaan, etten oikeasti tiedä mitä tekisin.
Kyse ei enää ole mustasukkaisuudesta, enkä tod. pyri saamaan exää takaisin, vaan ihan perinteisestä ja siinä mielessä puhdasmielisestä kostamisesta... Mitäpäs olette mieltä, onko kokemuksia?
Erottiin exän kanssa virallisesti lokakuussa. Hänen suhteensa asia hiljalleen ok. Mutta, mutta, mietityttää kovasti hänen nykyisensä. Sen verran miehen ylpeys nostaa päätään, että jotenkin tekisi mieleni alkunkantaisesti vaan vetää ko.tyyppiä pitkin näköä. Jos ei ehkä sittenkään fyysisesti, niin henkisesti ainakin.
Nimittäin n. vuosi ennen eroamme ko. henkilö alkoi piirittämään hellittämättömästi exääni (työkaveri), ei antanut hänelle rauhaa omille ajatuksilleen. Ja tiedän, syy on toki exän, joka antoi sen tapahtua ja meidän parisuhteemme, jossa oli tilaa ulkopuoliselle. Ei siinä mitään. Mutta tälläinen irrationaalinen testosteroni nykyään kuohuu ko. tyyppiä kohtaan, etten oikeasti tiedä mitä tekisin.
Kyse ei enää ole mustasukkaisuudesta, enkä tod. pyri saamaan exää takaisin, vaan ihan perinteisestä ja siinä mielessä puhdasmielisestä kostamisesta... Mitäpäs olette mieltä, onko kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin helpottaisko se kostaminen mitenkään sun elämää ja oloa? Päinvastoin voisit saada asioita lisää solmuun sillä aina kun loukkaa muita niin päätyy loukkaamaan jollain tasolla itseäänkin. Sinuna pysähtyisin suremaan ja käsittelemään ne asiat missä meni pieleen. Ottaisin niistä opiksi tulevaa varten ja sitten keskittyisin ihan vaan kostoksi tekemään omasta elämästä hyvää ja onnellista. Tämä on kumminkin sun ainoa elämä niin miksi tuhlaisit enää sekkuntiakaan ihmiseen joka on aiheuttanut sulle surua?
Oon just noin pyrkinyt toimimaan, eli kun kerran paska on niskassa, niin otetaan siitä se hyöty mitä on saatavissa. Ja paljon on kyllä tapahtunut. Olen helvetin läpikulun yhteydessä oppinut paljon arvokasta itsestäni. Uskon, että lopultakin tämä ero oli parasta kaikille.
Siitä tavallaan irrallisena, vaikka totta kai siihen liittyvänä, on sitten nämä kostonfiilikset. Ne on oikeestaan vasta nyt nousseet pintaan, kun tuo parisuhdekriisi alkaa olla käsittelyssä melko pitkällä.
Ottaa aivan simona päähän, että se k:pää paukuttelee itseään täynnä henkseleitään, tavallaan minun kustannuksellani. Prkkkk....
Vanha sanonta on, että kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Näin se varmaan myös on. Siksi en mitään olekaan tehnyt. Mutta jos jonain päivänä tulee valintatilanne, että ojennanko käteni ko. tyypille ja vedän avannosta, niin pahoin pelkään, etten ojentaisi. Tekeekö se minusta sitten hirviön?
Muista et sä mietit asiaa kokoajan ajatustasolla.Et oikeesti ole syyllistynyt mihinkään ja vaikutat sen verran hyvältä tyypiltä ettet aio syyllistyäkään. Kyllä sitä mielessään saa pilkkoa toisen vaikka millin paloiksi jos se helpottaa - raja kulkee siinä et mitä sit oikeesti tekee. Se erottaa hullut terveistä. Hullut toimii ja terveet käy samat inhimilliset tunteet läpi kun hullutkin, mutta tajuavat mikä ero on niillä ja toimimisella ihan oikeesti.Jos se sun exän nykyinen oikeesti paukuttelee henkseleitään sen tähden et on saanut pistettyä jonkun ihmisen suhteen katkeamiseen lisävauhtia, ni kuinka onnellinen se voi lopulta todella olla? Jos se onnensa tollasesta repii ni en pidä tätä tyyppiä minään ja edestään löytää kyllä tonkin homman ja sitä kautta rankaisunsa aikanaan saa.Ehkä noi sun koston fiilikset kertoo siitä et viel pitäis jaksaa niitä omia tunteita puida jonkun verran ja asia ei ole ihan niin loppuun käsitelty kun vois kuvitella. Mulla on usein hyvä intuitio ihmisten suhteen ja mä uskon suhun ja siihen et tosipaikan tullen sä vetäsit sen kaverin avannosta, siks et jos et vetäis ni se asia vaivais sua loppuelämän ja sitä iloo sä et sille haluis antaa, sä tajusit sen hieman ennen kun antaisit sen hukkua. Mä ainakin uskon näin. Sekin on sika rohkeeta et sä kehtaat tunnustaa kuinka paljon vihaat ja sen minkälaisia koston fiiliksiä sulla on. Sä siis käsittelet niitä tässä ja mitä enemmän pyörität asiaa ns. ääneen ...kerrot täällä, sitä todennäköisempää on et sä pääset noista fiiliksistä ajan mitaan ja kosto ei tunnu enää niin tärkeältä..
Jaksamista sulle!
Jos joku on rikkonut sua vastaan niin KOSTA!
silmästä hammas hampaasta :)
silmästä tekee koko maailmasta sokean (Mahatma Gandhi)
Olin typerä ja kostin aikoinaan. Sitä ei saa tekemättömäksi. Silloin se tuntui itseni kannalta tarpeelliselta asialta. Nyt hävettää eikä asiaa saa pyyhittyä kenenkään mielestä pois, vaikka haluaisinkin. Anteeksi voi pyytää, muttei teko silti häviä. Häpeän käytöstäni. Älä kosta, eniten teet vahinkoa itsellesi. Anna itsellesi aikaa, niin kostamisajatus hiipuu vähitellen pois. Ajattele kamalia, mutta älä tee mitään. Lopulta ei tunnu tarpeelliselta edes ajatella kamalia. Voimia omien ajatustesi kanssa kamppailuun.
Älä kosta olisi minun suositukseni.
Tuollaisen tyyppiset kaverit machoilevat aikansa ja saattaapa olla että exäsi päätyy piankin hänen kyllästyttyään vanhojen valloitusten joukkoon.
Muista ajattelutapa.
Sun exä on pettänyt sun luottamuksesi lähtiessään toisen kaverin matkaan,oli se sitten kuinka taitava gigolo tahansa.
Joten hän on sinua suoranaisesti loukannut ja uskon että tulee saamaan myös rankaisunsa kunhan tuo giggolo löytää uutta kohdetta jostain.
Mielestäni tuollaiset kaverit eivät ajattele naisiensa miehiä ollenkaan,joten tuskin hän on sinua suoranaisesti edes halunnut loukata.
Ainoa pieni asia minkä voisit jos oikein sapettaa tehdä olisi sellainen että soitat tuolle kaverille ja kerrot kuinka asia sinua loukkasi.
Se tilanne tulisi olemaan tuolle giggololle varsin kiusallinen.
Mutta sitten kannattaa jättää koko juttu omaan arvoonsa ja suunnata eteenpäin.
Elämässä tulee aina tilanteita jossa on mahdollista tasata puntit,ja kannattaa odottaa sitä.
Olet itse toiminut oikein,ja sinulla ei ole mitään hävettävää.
Koska vanhempana sellainen on tärkeää muistaa itsestään.
Mitä sinä voitat sillä, että kostat.
Anna heidän olla ja näytät käytökselläsi, että sinä pärjäät.
...mä tässä mietinkin. Että miksi, vaan mielessä se silti pyörii. Mulla kyllä elämä siis täysin mallillaan. Ärsyttää vaan jtnkn suunnattomasti ajatus siitä mulkvistista tyytyväisenä itseensä. Ex saa mun puolesta olla täysin rauhassa ja toivoakseni löytää vielä paikkansa maailmasta.
...se kostaminen. Siitä ei koidu kuin haittaa itsellesi ja jos vielä jälkikasvua löytyy niin pääsee ex vielä huomauttelemaan miten ilkeä olet kun yrität tuhota hänen elämän.
Paras kosto on kun unohdat nämä kaksi ja nautit elämästäsi. Onnellisen/tyytyväisen ihmisen huomaavat muutkin.
Kiitoksia kaikille palautteen antajille ja sympatiat jutun aloittaneelle, koska itselläni on juuri samanlainen tilanne. Hyvä ns. ystävä, kalakaveri ja työkaveri teki juuri saman asian minulle. Olimme juhlimassa porukalla ja lähdin ravintolasta aiemmin pois, koska en pystynyt katselemaan jatkuvaa flirttiä...
Menin kotiin, odotin, odotin, odotin luotettavaa vaimoani kotiin. Kysyin varmaan näin keväällä aika tavallisen kysymyksen: "missä olit yötä?". Rehellinen vaimoni totesi olevansa "kaverin" luona...Hälytyskellot alkoivat soida päässä, syke nousi ja tämä todella kurja olo on ollut sydämmessäni vasta hetken aikaa. Saman teki ns. hyvä ystävä: "En tiedä missä lie ollut". Koska soitin yöllä molempien kapulaan, laskin yks plus yks on PETTÄMINEN. Sain asialle vielä vahvistuksen eräältä rehelliseltä ihmiseltä.
Ihmiset salaavat asioita, näkeehän sen jo valokuvista, joita he ottavat. Harvemmin kuvia otetaan kun itket, olet masentunut tai vaikka olet pahassa kapulassa, ainakin pääosa menee usein tällä tavalla. Olen vetänyt aika väkevän alkokuurin, ei apua. Olen miettinyt asioita yksin, kavereiden sekä lähiomaisten kanssa, ei oksennustunne tunnu laantuvan.
Tänään kuitenkin tajusin, että loppupeleissä suhde olikin ohi jo ennen lopullista niittiä. Tulen jatkossa keskittymään elämääni, juuri niiden asioiden tekemiseen, joita haluankin eli liikkua, erästellä, marjastaa ja kalastaa monipuolisesti. Näytän ihmisille ja itselleni, että tulen toimeen, pärjään ja ehkä jopa jossain vaiheessa menestyn elämässä. Tulen mahdollisesti KIITTÄMÄÄN pettäjiä, että saattoivat tämän surullisen suhteen loppuun. Se olisi mielestäni ehkä oikea rangaistus jos rangaista tarvii?
Muutamaa viestiä lukuunottamatta olet saanut asiallisia ja perusteltuja vastauksia.
Ehkäpä tärkein on muistaa, että exsäsi lähti. Hullunahan sinä käänteisessä tilanteessa pitäisit exsääsi, jos hän kostaisi uudellesi.
Jos sinun olisi kostettava, ainoa oikea suunta olisi eksäsi. Mutta kuten muut ovat sanoneet, älä kosta; olet rohkea ja uskallat tuntea... Tunteet kuluvat pois vei se sitten päiviä, viikkoja tai kuukausia... Pitkä aika tilanteessa, jossa jokainen minuutti on selviytymisvoitto. Vaan luota siihen, että aika kuluttaa loppuun; urheile, väsytä itseäsi fyysisesti, sitoudu maratoniin... Hae siis unohdustuki elimistöstäsi.
Älä missään vaiheessa suostu eksäsi paluuseen tai turhaan tuttavallisuuteen. Aika kulki sen asian ohitse - katse ja mieli suuntaan 'eteenpäin'.
Ja jos haluat kostaa, niin usko minua että paras kosto on se, että eroat ylpeästi ja peruuttamattomasti. Kaikki muu tekee sinusta looserin ja sellainen sinä et vähimmässäkään määrin ole.