Lasten yleisurheilusta

Vetsku

Minä olen todella huolissani katsellut lasten yhä kasvavaa urheiluharrastusta. Tai siitä en ole huolissani, että lapset urheilevat, vaan siitä, että lapsia, todella nuoria treenuutetaan ihan samoin kuin vanhempia. Lapsia juoksutetaan pitkiä matkoja, tehdään lajikohtaisia harjoitteita ja nostatetaan puntteja. Ja kyse on alle 10-vuotiaista, monesti vain 7 vuotiaista.

Mikä järki tuossa on? Sanokaas mitä mieltä olette lapsesta, joka alle 10-vuotiaana ja vanhempanakin voittaa joka ikisen mahdollisen juoksumatkan? Joka heittää keihästä ja kiekkoa kuin ammattilainen ja jonka tekniikkaa hiotaan viimeisen päälle? Joka osaa seiväshypyn salat jo 8-vuotiaana? Voiko tuommoinen lapsi pärjätä vanhenpana? Miten hän enää treenaa kovemmin myöhemmin?

Todella kauhuissani seuraan muutamia todella lahjakkaita lapsia, joiden vanhemmille ei tunnu riittävän mikään. Ja jos joku joskus on parempi, niin tämä parempi on heti enemmän treenannut, vanhempi tai muuten vaan oli huono päivä omalla. Huh huh.

Onko tämä yleistäkin? Vai onko nämä vain yksittäistapauksia?

32

5941

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ---------------------------...

      No itse olen 10 v. ja meidän valmentaja juoksuttaa meille vaikka kuinka pitkiä lenkkejä, pisin on ollut tähän asti 12 kilsaa. Ja parhaankaverini isä on samanlainen. Minun vanhempani eivät pakota minua juoksemaan, haluan itse mutta hänen isänsä jatkuvasti treenauttaa häntä, hän on jopa sanonut että "En mä uskalla tehdä naistenpunnerruksia, kun toi on tossa" ja osoittanut isäänsä. On joitakin tapauksia...

    • n.n.

      tuntuu yleinen ote olevan, että aikuinen harrastaa ja pätee lapsen kautta ja lapsi toteuttaa. vain ensimmäiset sijat ovat jotakin. harrastamisen ilo on kaukana lapsesta, joka harjoittelee siksi, että pärjäisi! ei siksi, että se on mukavaa.

      on aivan liian aikaista juoksuttaa pienillä lapsilla pitkiä lenkkejä tai harjoituttaa lajien tekniikoita. se kostautuu myöhemmin. saadaan aikaan lapsitähti, mutta ei muuta.

      malttia. on se ja sama kuka voittaa sisulisäikäisten maastojuoksut tai ottelut, koska sillä ei ole myöhempään kehitykseen mitään merkitystä. sanoisin jopa, että JOS joku pärjää niissä lahjoilla (tosin sellaisia ihmelapsia ei taida enää olla), hän on vahvemmalla kuin se jo kymmeniä, ellei satoja kilometrejä juossut kilpakaverinsa.

      • kentän laidalla

        siellä huudetaan kurkut suorina niin omille kuin muidenkin lapsille.

        Harvemmin YU-harjoituksissa muuta kuin tapauskohtaisesti keskitytään oikein reilusti tekniikoihin ja kovaan treeniin.

        Tosiasia on se että kun oppii tekniikat tekemään oikein ei vanhemmalla iällä tule rasitusvammoja niin paljon. Vrt tennis, sulkapallo, yu-lajit.

        Jos pitkä lenkki on rankkaa, niin mitenköhän pitäisi puuttuua naapurin lasten hyppimiseen trampoliinilla: KOLMEKIN TUNTIA JATKUVAA POMPPIMISTA - eikä kukaan kannusta siihen, onko se silloin parempi vai huonompi lapsen kunnolle?


      • kyse ei
        kentän laidalla kirjoitti:

        siellä huudetaan kurkut suorina niin omille kuin muidenkin lapsille.

        Harvemmin YU-harjoituksissa muuta kuin tapauskohtaisesti keskitytään oikein reilusti tekniikoihin ja kovaan treeniin.

        Tosiasia on se että kun oppii tekniikat tekemään oikein ei vanhemmalla iällä tule rasitusvammoja niin paljon. Vrt tennis, sulkapallo, yu-lajit.

        Jos pitkä lenkki on rankkaa, niin mitenköhän pitäisi puuttuua naapurin lasten hyppimiseen trampoliinilla: KOLMEKIN TUNTIA JATKUVAA POMPPIMISTA - eikä kukaan kannusta siihen, onko se silloin parempi vai huonompi lapsen kunnolle?

        varmaan ollutkaan yu-harjoituksista, missä on osaava ohjaaja eikä vaadi liikoja. vaan kyse oli näistä vanhemmista, jotka JUOKSUTTAVAT alle 10-vuotiaita lapsiaan useita kilometrejä puolipakolla liki joka ilta. naapurissani on tämmöinen perhe. juoksijoita on 4, iät 12,11,8,6 ja kaikki paahtavat tietä eteenpäin, isä perässä, jonka on tosin täytynyt jo ottaa polkupyörä avuksi. uskon, että mieluummin ne lapset hyppisivät sillä trampoliinilla. entä sinä?

        ja tekniikkaharjoituksia noin pienille. ymmärrän ne ko perheessä kahdelle vanhemmalle, mutta kun nuorimmillekin on opetettu justiinsa miten lähtee kiekko tai keihäs kädestä ja osaavat jo seiväshyppyäkin. en usko, että tämä perhe on mitenkään kummajainen urheilumaailmassa. näillä lapsilla ei enää ole urheilu hauskaa, se on suorittamista. nopeammin, korkemmalle, kovemmin.


      • Matti.H
        kyse ei kirjoitti:

        varmaan ollutkaan yu-harjoituksista, missä on osaava ohjaaja eikä vaadi liikoja. vaan kyse oli näistä vanhemmista, jotka JUOKSUTTAVAT alle 10-vuotiaita lapsiaan useita kilometrejä puolipakolla liki joka ilta. naapurissani on tämmöinen perhe. juoksijoita on 4, iät 12,11,8,6 ja kaikki paahtavat tietä eteenpäin, isä perässä, jonka on tosin täytynyt jo ottaa polkupyörä avuksi. uskon, että mieluummin ne lapset hyppisivät sillä trampoliinilla. entä sinä?

        ja tekniikkaharjoituksia noin pienille. ymmärrän ne ko perheessä kahdelle vanhemmalle, mutta kun nuorimmillekin on opetettu justiinsa miten lähtee kiekko tai keihäs kädestä ja osaavat jo seiväshyppyäkin. en usko, että tämä perhe on mitenkään kummajainen urheilumaailmassa. näillä lapsilla ei enää ole urheilu hauskaa, se on suorittamista. nopeammin, korkemmalle, kovemmin.

        Siis tekniikkaharjotuksia of coos noin pienille. "Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa". Noita pidempi (10km) lenkkejä kannattaa alkaa tehdä siinä murrosiän alkuvaiheessa (12v).


      • sekä hypyt leikeissä
        kyse ei kirjoitti:

        varmaan ollutkaan yu-harjoituksista, missä on osaava ohjaaja eikä vaadi liikoja. vaan kyse oli näistä vanhemmista, jotka JUOKSUTTAVAT alle 10-vuotiaita lapsiaan useita kilometrejä puolipakolla liki joka ilta. naapurissani on tämmöinen perhe. juoksijoita on 4, iät 12,11,8,6 ja kaikki paahtavat tietä eteenpäin, isä perässä, jonka on tosin täytynyt jo ottaa polkupyörä avuksi. uskon, että mieluummin ne lapset hyppisivät sillä trampoliinilla. entä sinä?

        ja tekniikkaharjoituksia noin pienille. ymmärrän ne ko perheessä kahdelle vanhemmalle, mutta kun nuorimmillekin on opetettu justiinsa miten lähtee kiekko tai keihäs kädestä ja osaavat jo seiväshyppyäkin. en usko, että tämä perhe on mitenkään kummajainen urheilumaailmassa. näillä lapsilla ei enää ole urheilu hauskaa, se on suorittamista. nopeammin, korkemmalle, kovemmin.

        tähtää juuri korkeammalle, kovemmin jne?

        Lasten "voileivän" heitot järven pintaan epäterveellistä? Joka vuosi kuitenkin jokainen yrittyää parantaa "leipien määrää".

        Välitunneilla pelaillaan 4 maalia / pesäpalloa ja pyrkivät kunnarien / pitkien lyöntien saavuttamista - ihan lasten kesken?

        "Kuka ehtii ekaks".

        Onko tämä tätä nykyaikaista löysäilyä kun kaikki on hyvin kun lapset istuu tietokoneen ääressä ja asiat toimivat napin painalluksena...

        Leikki on väärin jos aikuinen ohjaa, niinkö?

        Ohjatussa liikunnassa oppii myös tiettyjä suorituksia tekemään niinkuin "sosiaalisena" oppina ja pitkäjänteisyyttä tulee siinä sivussa, toisin - kuin hyvä huono esimerkki - HIFKn kapteenille ei niitä ominaisuuksia ole aina, vaikka huippu-urheilija onkin...

        Eikö matematiikassa uuden oppiminen ole myös vahingollista? Liikaa suorittamista...

        - psykofyysinen kokonaisuus, ei kone -


      • äitee++
        Matti.H kirjoitti:

        Siis tekniikkaharjotuksia of coos noin pienille. "Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa". Noita pidempi (10km) lenkkejä kannattaa alkaa tehdä siinä murrosiän alkuvaiheessa (12v).

        minäkin olen vähän huolissani. Tuttavissani on monia lapsia, jotka juoksevat about 5 km/ilta 6-vuotiaasta lähtien. Monta kertaa viikossa. Harjoittelevat kentällä eri lajeja isin opastuksella. Siis harjoittelevat monta tuntia - ei puhettakaan mistään leikkimielisestä.

        Oma tyttöni on yhden tämmöisen perheen tytön kanssa samanikäinen, eli 8 vuotias. He kilpailevat maantiejuoksuissa ym semmoisissa. Tyttöni on tähän mennessä ollut parempi ja sanoi tällä viikolla koulun jälkeen, että ei mennä enää samoihin kisoihin Emmin (keksitty) kanssa. Se sanoo, että aina kun mä voitan sen, sen pitää juosta 1 km enemmän.... SAIRASTA!!!


      • Abebe Bigila
        äitee++ kirjoitti:

        minäkin olen vähän huolissani. Tuttavissani on monia lapsia, jotka juoksevat about 5 km/ilta 6-vuotiaasta lähtien. Monta kertaa viikossa. Harjoittelevat kentällä eri lajeja isin opastuksella. Siis harjoittelevat monta tuntia - ei puhettakaan mistään leikkimielisestä.

        Oma tyttöni on yhden tämmöisen perheen tytön kanssa samanikäinen, eli 8 vuotias. He kilpailevat maantiejuoksuissa ym semmoisissa. Tyttöni on tähän mennessä ollut parempi ja sanoi tällä viikolla koulun jälkeen, että ei mennä enää samoihin kisoihin Emmin (keksitty) kanssa. Se sanoo, että aina kun mä voitan sen, sen pitää juosta 1 km enemmän.... SAIRASTA!!!

        No afrikassa nandiheimon lapset juoksee joka paikkaan.Kotoa kouluun ja takaisin .Vapaa-ajalla juostaan ja sitten taas juostaan eikä kukaan laske kilometrejä ja ole niistä huolissaan :)


    • JOKA AINOASSA lajissa

      vanhemmat ne urheilee ja pätee lastensa kautta - eivät niinkään lapset. tottakai lapsi oppii kyttäämään aikojaan ja tuloksiaan, kun niistä puhutaan ja toisiin vertaillaan.

      alle 10-vuotiaita lahjakkuuksia näkee enää harvoin. saattaa olla treenattuja JA lahjakkaita, mutta pelkkiä omilla lahjoilla juoksevia, heittäviä, hyppviä ei taida juurikaan olla,ei ainkaan sarjojen kärjissä.

      tämä näkyy sitten 14 iässä - suuri lopettaminen- ei enää pärjätäkään. SILLOIN ne todellisen lahjakkuudet, jotka ovat 10-sarjoissa jääneet näiden treenattujen varjoon pätevät.

      lapsitähtiä on suomi täynnä- todellisia ei.

      • "liikunta-alan ammatti...

        Itse opiskelen liikunta-alaa, olen mukana päivittäisessä yu-valmennuksessa ja olen menestynyt Kalevan Kisoissa ihan hyvin. Tämä keskustelu on todella tarpeellista ja hyvä, että sitä käydään edes täällä ja vielä melko asiallisesti. Olisi kuitenkin loistavaa, että tuota keskustelua saataisiin myös kentille, jossa vanhemmat, valmentajat ja lapset tapaavat toisiaan.

        Niin kyllähän se niin on, että olisi kiva saada nauttia liikunnallisesti lahjakkaiden lasten ja nuorten suorituksista aikuisiässä. Oli sitten taso mikä tahansa, kansainvälisissä, kansallisissa taikka piiritason kisoissa. Niin kovin moni lahjakas nuori ei löydä enää urheilun iloa 17-20vuotiaana. Tämän hyvän fiiliksen kadottaminen onkin mielestäni yksi syy tulosten tasaantumiseen. Tottakai jokaisen henkilökohtaiset taustat vaikuttavat tuloksiin, mutta tuossa vaiheessa treenimotivaation pitäisi olla hurjimmillaan, kun ollaan ottamassa askelta aikuisten sarjoihin.

        Vanhempien rooli on kaikista tärkein lasten urheilussa. Jos jokin asia ei pelaa kotona, näkyy se lapsen ilmeessä ja siinä kuinka hän nauttii urheilusta. Ohjaajilla ja valmentajilla on suuri vastuu lapsille annettavissa mielikuvissa, mutta kuitenkin vanhemmat luovat ne lopulliset mielikuvat ja päätökset. Näen monenlaisia vanhempia kentillä ja yleensä kokemattomat vanhemmat ovat niitä yli-innokkaimpia, jotka elävät sitä kisafiilistä ensimmäistä kertaa. Tällöin hyvin helposti niin sanottu maalaisjärki unohtuu ja pitkäjänteinen toiminta kentällä ja kotona unohtuu. Tottakai lapsi haluaa pärjätä sinä hetkenä, kun ollaan viivalla, mutta nuo onnistumiset ja epäonnistumiset unohtuvat melko nopeasti. Ainakin saman päivän aikana. Tähän vaikuttaa tietysti vanhempien oikeanlainen suhtautuminen eri tilanteisiin.

        Lapsien oma-aloitteinen liikkuminen ja leikkiminen on vähentynyt. Senhän me kaikki tiedämme. Siksi en pidäkkään yhtään pahana, jos äiti tai isä ehtii lastensa kanssa kentälle touhuamaan tai lapset viedään hyvää urheiluseuraan. Mutta hommassa pitää "aina" olla tietynlainen pilke, sitä kannattaakin tarkastella, sillä sitä ei aina löydy ns. "ammatti-ihmistenkään" toiminnasta. Tärkeää onkin unohtaa mitat ja sekunttikellot kotiin ja vetää eri lajeja hyvällä fiiliksellä ja soveltaen. Leikkimielisesti ja monipuolisesti lajitekniikoita opetellen. Tämän kaltainen harjoittelu on erittäin tehokasta, eikä siinä ole mitään pahaa, kunhan lapsi saa sanoa milloin lähdetään kotiin. Ja pitää myös muistaa, että jos lapsi haluaa olla kentällä, niin vanhemmat on sitten varannut niin paljon aikaa, että siellä sitten ollaan vaikka koko ilta, kunnes väsymys ajaa kotiin.

        Yhteiskunta muuttuu ja siinä samalla pitäisi myös yu-toiminnan muuttua. Lapset ja nuoret menevät sinne missä on hyvää toimintaa, mutta onko sitä vielä jossain? Lapsia riittää kyllä, mutta sellaisia "hulluja" talkoo ihmisiä ei enää oikein löydy, jotka laittaisivat vapaa-aikansa toisten lasten eteen ilman korvausta. Siksi seurojen onkin haettava toimintaan mukaan päteviä ihmisiä ja joille maksetaan kunnon korvauksia. Kovat seurat ovat jo siinä vaiheessa, että sinne mahdollisesti palkataan valmentajia, mutta tuo on vielä hyvin harvinaista. Oma haaveeni onkin, että saisin joskus palkkaa siitä mitä osaan tehdä parhaiten eli lasten ja nuorten "koutsaamisesta". Voisin valmentaa 8 tuntia päivässä helposti. Mikään ei ole parempaa palautetta kuin iloiset hymyt ja ilmeet siitä, että "hei mä opin tän tai hei mä osaan tän".

        Tämä keskustelu osoittaa myös, että yu on suomalaisille tärkeää ja lapsille hyvä harrastus. Vaikka laji onkin raakaa tulosurheilu ja vaatii kovaa työntekoa hyviin tuloksiin pääsemiseksi, voi siitä tehdä myös hauskaa yhdessäoloa, esim. niin että vanhemmat osallistuvat myös itse mukaan =)

        Mitä parhainta ja aurinkoisinta kesää 2006 Suomen hullulle urheilukansalle, joka valitettavasti jää enemmin tv:n ääreen kuin lähtee katsomaan eri lajien "spektaakkeleja" paikan päälle. Siis kaikki kentille! =)


      • Who cares
        "liikunta-alan ammatti... kirjoitti:

        Itse opiskelen liikunta-alaa, olen mukana päivittäisessä yu-valmennuksessa ja olen menestynyt Kalevan Kisoissa ihan hyvin. Tämä keskustelu on todella tarpeellista ja hyvä, että sitä käydään edes täällä ja vielä melko asiallisesti. Olisi kuitenkin loistavaa, että tuota keskustelua saataisiin myös kentille, jossa vanhemmat, valmentajat ja lapset tapaavat toisiaan.

        Niin kyllähän se niin on, että olisi kiva saada nauttia liikunnallisesti lahjakkaiden lasten ja nuorten suorituksista aikuisiässä. Oli sitten taso mikä tahansa, kansainvälisissä, kansallisissa taikka piiritason kisoissa. Niin kovin moni lahjakas nuori ei löydä enää urheilun iloa 17-20vuotiaana. Tämän hyvän fiiliksen kadottaminen onkin mielestäni yksi syy tulosten tasaantumiseen. Tottakai jokaisen henkilökohtaiset taustat vaikuttavat tuloksiin, mutta tuossa vaiheessa treenimotivaation pitäisi olla hurjimmillaan, kun ollaan ottamassa askelta aikuisten sarjoihin.

        Vanhempien rooli on kaikista tärkein lasten urheilussa. Jos jokin asia ei pelaa kotona, näkyy se lapsen ilmeessä ja siinä kuinka hän nauttii urheilusta. Ohjaajilla ja valmentajilla on suuri vastuu lapsille annettavissa mielikuvissa, mutta kuitenkin vanhemmat luovat ne lopulliset mielikuvat ja päätökset. Näen monenlaisia vanhempia kentillä ja yleensä kokemattomat vanhemmat ovat niitä yli-innokkaimpia, jotka elävät sitä kisafiilistä ensimmäistä kertaa. Tällöin hyvin helposti niin sanottu maalaisjärki unohtuu ja pitkäjänteinen toiminta kentällä ja kotona unohtuu. Tottakai lapsi haluaa pärjätä sinä hetkenä, kun ollaan viivalla, mutta nuo onnistumiset ja epäonnistumiset unohtuvat melko nopeasti. Ainakin saman päivän aikana. Tähän vaikuttaa tietysti vanhempien oikeanlainen suhtautuminen eri tilanteisiin.

        Lapsien oma-aloitteinen liikkuminen ja leikkiminen on vähentynyt. Senhän me kaikki tiedämme. Siksi en pidäkkään yhtään pahana, jos äiti tai isä ehtii lastensa kanssa kentälle touhuamaan tai lapset viedään hyvää urheiluseuraan. Mutta hommassa pitää "aina" olla tietynlainen pilke, sitä kannattaakin tarkastella, sillä sitä ei aina löydy ns. "ammatti-ihmistenkään" toiminnasta. Tärkeää onkin unohtaa mitat ja sekunttikellot kotiin ja vetää eri lajeja hyvällä fiiliksellä ja soveltaen. Leikkimielisesti ja monipuolisesti lajitekniikoita opetellen. Tämän kaltainen harjoittelu on erittäin tehokasta, eikä siinä ole mitään pahaa, kunhan lapsi saa sanoa milloin lähdetään kotiin. Ja pitää myös muistaa, että jos lapsi haluaa olla kentällä, niin vanhemmat on sitten varannut niin paljon aikaa, että siellä sitten ollaan vaikka koko ilta, kunnes väsymys ajaa kotiin.

        Yhteiskunta muuttuu ja siinä samalla pitäisi myös yu-toiminnan muuttua. Lapset ja nuoret menevät sinne missä on hyvää toimintaa, mutta onko sitä vielä jossain? Lapsia riittää kyllä, mutta sellaisia "hulluja" talkoo ihmisiä ei enää oikein löydy, jotka laittaisivat vapaa-aikansa toisten lasten eteen ilman korvausta. Siksi seurojen onkin haettava toimintaan mukaan päteviä ihmisiä ja joille maksetaan kunnon korvauksia. Kovat seurat ovat jo siinä vaiheessa, että sinne mahdollisesti palkataan valmentajia, mutta tuo on vielä hyvin harvinaista. Oma haaveeni onkin, että saisin joskus palkkaa siitä mitä osaan tehdä parhaiten eli lasten ja nuorten "koutsaamisesta". Voisin valmentaa 8 tuntia päivässä helposti. Mikään ei ole parempaa palautetta kuin iloiset hymyt ja ilmeet siitä, että "hei mä opin tän tai hei mä osaan tän".

        Tämä keskustelu osoittaa myös, että yu on suomalaisille tärkeää ja lapsille hyvä harrastus. Vaikka laji onkin raakaa tulosurheilu ja vaatii kovaa työntekoa hyviin tuloksiin pääsemiseksi, voi siitä tehdä myös hauskaa yhdessäoloa, esim. niin että vanhemmat osallistuvat myös itse mukaan =)

        Mitä parhainta ja aurinkoisinta kesää 2006 Suomen hullulle urheilukansalle, joka valitettavasti jää enemmin tv:n ääreen kuin lähtee katsomaan eri lajien "spektaakkeleja" paikan päälle. Siis kaikki kentille! =)

        Turha on 17-20 vuotiaana haaveilla kv. luokan tuloksista. Lajista riippuen niitä pitää jo sen ikäisenä tehdä. Ulkomailla on "kovat piipussa" sen ikäisillä kun täällä puuhastellaan piirileirien ym. satujumppien parissa.


    • Jaguar

      Niin en sanonukkaan, ettei niitä kovia tuloksia sais tehdä jo 17-20vuotiaana ja niitähän Suomessa tehdäänkin. Aikuisten urheilumaailma on kuitenkin ihan eri juttu ja vaatimukset siellä nousee koko ajan. Siksi olisikin hyvä, että pohjat, potentiaali ja motivaatio olisivat kohdallaan tuossa vaiheessa.

      Se mitä tuohon sun "leikkimiseen" tulee niin, onhan se surullista, että osaavat ihmiset eivät enää jaksa lähteä pitää leirejä ja uusia pitäs tulla tilalle, mutta kyllä mun mielestä valmennustaso yu:ssa on vielä kohtalaisen hyvällä tasolla lapsillakin. Eikä tilannetta auta tuo sun "who cares"-asenne yhtään, että jos osaat tehdä jotain niin pistä ittes likoon.

    • milla

      kestävyyttä pitkillä juoksumatkoilla ja lajitekniikkaa pystyy hiomaan tiettyyn pisteeseen saakka. on vain yksi laji, johon ei harjoittelulla voi juurikaan vaikuttaa. siis lapsilla. ja se on nopeus. katsokaas lapsia, jotka pinkovat pikamatkoilla lujaa. ja katsokaa sitten samoja lapsia, jotka juoksevat pitempää matkaa. he pärjäävät yllättävän hyvin sielläkin vaikkeivat juoksisi kotona yhtään.

      sitten oma lukunsa ovat nämä "juoksemattomat" lapset, joita juoksutetaan miltei salassa ja kirkkain silmin kerrotaan, että "ei meillä.."

      • Jaguar

        Niin nämä lapsethan ovat vain yksinkertaisesti liikunnallisesti lahjakkaita. He pärjäävät lajissa kuin lajissa. Tietysti pidempiä matkoja on helpompi niiden lasten juosta lujaa, joilla on geeneissä lahjakkuutta. Tietysti voitontahto ratkaisee siinä paljon kuinka äärimmilleen lapsi pystyy itsensä viemään, pelkäämättä pahaa oloa.


      • kestävyys

        Lapsilla nopeusominaisuudet kehittyy luontaisesti 2-3v ja 10-13v (kunhan nopeutta harjoitetaan leikeissä/juoksuissa). Myöhemmin 17v-> pystyy harjoittelulla vaikuttamaan ominaisuuksiin.

        "Nopeusharjoittelu kuten pikajuoksu, ei erityisemmin kasvata nopeiden eikä hitaiden lihassolujen kokoa eikä
        lihassolujen ympärillä olevien hiusverisuonien määrä muutu. Runsas nopeusharjoittelu voi silti parantaa hapenottokykyä.
        Nopeusharjoittelu vaikuttaa anaerobisen aineenvaihdunnan tehokkuuteen.

        Kestävyysharjoittelu kuten pitkän matkan juoksu tai hiihto kasvattaa erityisesti hitaita lihassoluja, mutta
        myös jonkin verran nopeita. Vuosia jatkuva kestävyysharjoittelu muuttaa nopeiden solujen aineenvaihduntaa.
        Se muuttuu vähitellen entsyymipitoisuudeltaan hitaiden solujen suuntaan. Anaerobiseen energiatuotantoon
        kestävyysharjoittelu ei juurikaan vaikuta. Kestävyysharjoittelun vaikutuksesta lihaksessa tapahtuu muutoksia
        jotka parantavat hapenottokykyä.
        Kestävyysharjoittelun aiheuttamat keskeisimmät muutokset rakenteeseen ovat solujen ympärillä olevien hiusverisuonten
        tiheyden kasvu, rasituksessa avautuvien hiussuonten määrän kasvu, verenvirtauksen kokonaismäärän
        kasvu, lihaksen ravinnon saannin paraneminen ja hiussuonten seinämien kaasujen läpäisemiskyvyn ja
        solujen hapensaannin tehostuminen.
        Keskeiset muutokset energiantuotannossa ja tehokkuudessa ovat mitokondrioiden määrän lisääntyminen ja
        koon kasvu, lihakseen varastoituneen glykogeenin ja rasvan määrän kasvu ja niiden hyväksikäyttöön osallistuvien
        entsyymien aktiivisuuden nousu sekä happiaineenvaihduntaan osallistuvien keskeisten entsyymien aktiivisuuden
        nousu."


      • selkokielellä?
        kestävyys kirjoitti:

        Lapsilla nopeusominaisuudet kehittyy luontaisesti 2-3v ja 10-13v (kunhan nopeutta harjoitetaan leikeissä/juoksuissa). Myöhemmin 17v-> pystyy harjoittelulla vaikuttamaan ominaisuuksiin.

        "Nopeusharjoittelu kuten pikajuoksu, ei erityisemmin kasvata nopeiden eikä hitaiden lihassolujen kokoa eikä
        lihassolujen ympärillä olevien hiusverisuonien määrä muutu. Runsas nopeusharjoittelu voi silti parantaa hapenottokykyä.
        Nopeusharjoittelu vaikuttaa anaerobisen aineenvaihdunnan tehokkuuteen.

        Kestävyysharjoittelu kuten pitkän matkan juoksu tai hiihto kasvattaa erityisesti hitaita lihassoluja, mutta
        myös jonkin verran nopeita. Vuosia jatkuva kestävyysharjoittelu muuttaa nopeiden solujen aineenvaihduntaa.
        Se muuttuu vähitellen entsyymipitoisuudeltaan hitaiden solujen suuntaan. Anaerobiseen energiatuotantoon
        kestävyysharjoittelu ei juurikaan vaikuta. Kestävyysharjoittelun vaikutuksesta lihaksessa tapahtuu muutoksia
        jotka parantavat hapenottokykyä.
        Kestävyysharjoittelun aiheuttamat keskeisimmät muutokset rakenteeseen ovat solujen ympärillä olevien hiusverisuonten
        tiheyden kasvu, rasituksessa avautuvien hiussuonten määrän kasvu, verenvirtauksen kokonaismäärän
        kasvu, lihaksen ravinnon saannin paraneminen ja hiussuonten seinämien kaasujen läpäisemiskyvyn ja
        solujen hapensaannin tehostuminen.
        Keskeiset muutokset energiantuotannossa ja tehokkuudessa ovat mitokondrioiden määrän lisääntyminen ja
        koon kasvu, lihakseen varastoituneen glykogeenin ja rasvan määrän kasvu ja niiden hyväksikäyttöön osallistuvien
        entsyymien aktiivisuuden nousu sekä happiaineenvaihduntaan osallistuvien keskeisten entsyymien aktiivisuuden
        nousu."

        eli jos harjoittelee kestävyyttä, nopeus kärsii ennen pitkää? näinkö tuo tulkitaan?


      • Osittain
        Jaguar kirjoitti:

        Niin nämä lapsethan ovat vain yksinkertaisesti liikunnallisesti lahjakkaita. He pärjäävät lajissa kuin lajissa. Tietysti pidempiä matkoja on helpompi niiden lasten juosta lujaa, joilla on geeneissä lahjakkuutta. Tietysti voitontahto ratkaisee siinä paljon kuinka äärimmilleen lapsi pystyy itsensä viemään, pelkäämättä pahaa oloa.

        On tietysti lahjakkaita. Mutta nimenomaan kestävyysjuoksussa kovalla harjoittelulla pystyy pärjäämään heikompikin lahjoiltaan, samoin kuin hiihdossa.

        Nopeuta joko on tai ei ole. Sitä ei juurikaan voi kehtittää. Eli suomennettuna: pikapinkojien kärki on varmasti oikeasti lahjakasta, kestävyysmatkojen ei...


      • mutta kehittää sitä...
        selkokielellä? kirjoitti:

        eli jos harjoittelee kestävyyttä, nopeus kärsii ennen pitkää? näinkö tuo tulkitaan?

        niin se tulkitaan.

        Mieti vähän kun maratoonarit juoksevat 42km = 2tuntia 5min. Vauhti on noin/alle 3min km joka tarkoittaa n. 17,5sekuntia JOKAINEN 100m...Yritäpä juosta itse edes 200m samaa vauhtia...Nopeutta se vaatii.

        Kyes on lihas-solujen aktivoinnista, nopeutta tulee kun juokset kovaa tietyt solut paisuu, oli sitten pitkä tai lyhyt matka, suhde vain muuttuu matkan/ajan vaihdellessa esim 10sek/60min.

        MUTTA pikamatkoille tarvittava räjähtävä nopeus ei kehity kestävyysjuoksulla, se vaatii räjähtävää voimaa ja pikavoimaa (alle lihaskestävyys,kestovoima, perusvoima, maximi voima).

        Jos treenailee pikajuoksuharjoituksissa verryttelyt, venyttelyt, lämmittelyvedot, tekniikat, vedot, loppuverryttelyt niin aikaa kuluu (tekniikka/juoksumääristä riippuen) noin 2 tuntia. Teepä mitää vaan liikuntaa 2tuntia niin kyllä siinä kestävyyttäkin kehittyy.

        Lisää kannatta lukea esim kirjoista joissa kerrotaan miten liikunta vaikuttaa.


      • ööö
        Osittain kirjoitti:

        On tietysti lahjakkaita. Mutta nimenomaan kestävyysjuoksussa kovalla harjoittelulla pystyy pärjäämään heikompikin lahjoiltaan, samoin kuin hiihdossa.

        Nopeuta joko on tai ei ole. Sitä ei juurikaan voi kehtittää. Eli suomennettuna: pikapinkojien kärki on varmasti oikeasti lahjakasta, kestävyysmatkojen ei...

        Niin vaikka itse edustankin pikavoimalajeja niin silti pidän kestävyyslajeissa kärkipäässä menestyviä nuoria ja aikuisia erittäin lahjakkaina niihin kyseisiin lajeihin. Tottakai kestävyyslajeissa voi pärjätä hyvin pelkällä työnteollakin, mutta kyllä se menestys jää sitten sm-kisoissa ynnä muiden joukkoon. Täällä Suomessa suurin osa ihmisistä on vain liian hitaita perusominaisuuksiltaan pikajuoksuihin, niin se tuntuu siltä, että kestävyysjuoksussa olisi paremmat mahdollisuudet pärjätä, vaikka siellä kilpailutilanne lähes yhtä kova. Tottakai hyvin moni nuori harrastaa pikajuoksua sen mediaseksikkyyden ja "helpon harrastamisen" takia, ennemmin kuin lähtee ulos juoksemaan pitkiäkin aikoja. Harmi vain, että niin harvalla on lahjakkuutta pärjätä pikajuoksussa ja kun lajin todellinen luonne tulee esiin monella nousee tie siinä vaiheessa pystyyn. Suomen kaikki nopeuslahjakkaat lapset pitäisi vaan saada harrastamaan pikajuoksua, jotta taso nousisi todella kovaksi. Meillä ei vaan harrastajamassat riittä kaikkiin lajeihin.


      • Hermo
        ööö kirjoitti:

        Niin vaikka itse edustankin pikavoimalajeja niin silti pidän kestävyyslajeissa kärkipäässä menestyviä nuoria ja aikuisia erittäin lahjakkaina niihin kyseisiin lajeihin. Tottakai kestävyyslajeissa voi pärjätä hyvin pelkällä työnteollakin, mutta kyllä se menestys jää sitten sm-kisoissa ynnä muiden joukkoon. Täällä Suomessa suurin osa ihmisistä on vain liian hitaita perusominaisuuksiltaan pikajuoksuihin, niin se tuntuu siltä, että kestävyysjuoksussa olisi paremmat mahdollisuudet pärjätä, vaikka siellä kilpailutilanne lähes yhtä kova. Tottakai hyvin moni nuori harrastaa pikajuoksua sen mediaseksikkyyden ja "helpon harrastamisen" takia, ennemmin kuin lähtee ulos juoksemaan pitkiäkin aikoja. Harmi vain, että niin harvalla on lahjakkuutta pärjätä pikajuoksussa ja kun lajin todellinen luonne tulee esiin monella nousee tie siinä vaiheessa pystyyn. Suomen kaikki nopeuslahjakkaat lapset pitäisi vaan saada harrastamaan pikajuoksua, jotta taso nousisi todella kovaksi. Meillä ei vaan harrastajamassat riittä kaikkiin lajeihin.

        sitten semmoisen nopeuslahjakkaan lapsen? Naapurini tyttö on 7 vuotias ja pyysin kerran mukaan kisaan. Juoksi 40 m aikaan 7,6 ja 60 m aikaan 10,6, oli sähköinen ajanotto. Tämäkö nopeuslahjakkuutta?


      • Jaguar
        Hermo kirjoitti:

        sitten semmoisen nopeuslahjakkaan lapsen? Naapurini tyttö on 7 vuotias ja pyysin kerran mukaan kisaan. Juoksi 40 m aikaan 7,6 ja 60 m aikaan 10,6, oli sähköinen ajanotto. Tämäkö nopeuslahjakkuutta?

        Niin kyllä sen näkee, jos lapsella jalat käy ja hommassa on säpinää. Tietty lapsia on tavallaan turha vertailla lahjakkuudessa, kun jokainen kasvaa omaa vauhtiaan. Biologinenikä voi olla jossain vaiheessa samanikäisillä aivan eri luokkaa helposti noin 3 vuottakin. Pidän lähinnä niitä lahjakkaina, joilla luontainen liikkuminen ja eri liikemallien oppiminen on helppoa. Monesti pienikokoiset, mutta sähäkät ja näppärät lapset jäävät isojen kolossien jalkoihin. Täytyy vain kannustaa kaikkia ja katsoa mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Todelliset lahjakkuudet löydätte aikuisten sarjoista. Ne jotka ovat sinne asti jaksaneet harrastaa ovat todellisia talentteja. Tietysti aina parempi mitä kovempia tuloksia tekee.

        Kyllä nuo mainitsevasi ajat ovat kovaa valuuttaa ainakin meidän viikkokisoissa ja miksei valtakunnallisesti, mutta aina pitää muistaa nuo yllämainitut jutut. Eihän tuollaisesta tytöstä voi juurikaan sanoa mitään. Toivottavasti tykkää liikkua ja toivottavasti häneltä ei sitä intoa sammuteta.


      • Jaguar
        mutta kehittää sitä... kirjoitti:

        niin se tulkitaan.

        Mieti vähän kun maratoonarit juoksevat 42km = 2tuntia 5min. Vauhti on noin/alle 3min km joka tarkoittaa n. 17,5sekuntia JOKAINEN 100m...Yritäpä juosta itse edes 200m samaa vauhtia...Nopeutta se vaatii.

        Kyes on lihas-solujen aktivoinnista, nopeutta tulee kun juokset kovaa tietyt solut paisuu, oli sitten pitkä tai lyhyt matka, suhde vain muuttuu matkan/ajan vaihdellessa esim 10sek/60min.

        MUTTA pikamatkoille tarvittava räjähtävä nopeus ei kehity kestävyysjuoksulla, se vaatii räjähtävää voimaa ja pikavoimaa (alle lihaskestävyys,kestovoima, perusvoima, maximi voima).

        Jos treenailee pikajuoksuharjoituksissa verryttelyt, venyttelyt, lämmittelyvedot, tekniikat, vedot, loppuverryttelyt niin aikaa kuluu (tekniikka/juoksumääristä riippuen) noin 2 tuntia. Teepä mitää vaan liikuntaa 2tuntia niin kyllä siinä kestävyyttäkin kehittyy.

        Lisää kannatta lukea esim kirjoista joissa kerrotaan miten liikunta vaikuttaa.

        että tässä ollaan keskustelu lasten liikunnasta. Missään nimessä ei saa estää lasta liikkumasta ja lenkkeilemästä, jos hän niin haluaa. Siis tämä sillä varjolla, että nopeus kärsisi. Ei missään nimessä. Vasta murrosiän aikana ja sen jälkeen systeemaattinen kestävyysharjoittelu harjoituttaa lihaksistoa ja hermostoa kestävyystyyppiseen toimintaan. Tällöin, jos harjoittelu ei ole tarpeeksi monipuolista voidaan puhua ns. "dieselkoneista", joista ei löydy räväkkyyttä. Lapsuusiässä kaikki mahdollinen liikkuminen on tulevaisuuden kannalta tärkeää. Haluaa lapsi sitten tulevaisuudessa tehdä mitä lajia tahansa.


      • Hermo
        Jaguar kirjoitti:

        Niin kyllä sen näkee, jos lapsella jalat käy ja hommassa on säpinää. Tietty lapsia on tavallaan turha vertailla lahjakkuudessa, kun jokainen kasvaa omaa vauhtiaan. Biologinenikä voi olla jossain vaiheessa samanikäisillä aivan eri luokkaa helposti noin 3 vuottakin. Pidän lähinnä niitä lahjakkaina, joilla luontainen liikkuminen ja eri liikemallien oppiminen on helppoa. Monesti pienikokoiset, mutta sähäkät ja näppärät lapset jäävät isojen kolossien jalkoihin. Täytyy vain kannustaa kaikkia ja katsoa mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Todelliset lahjakkuudet löydätte aikuisten sarjoista. Ne jotka ovat sinne asti jaksaneet harrastaa ovat todellisia talentteja. Tietysti aina parempi mitä kovempia tuloksia tekee.

        Kyllä nuo mainitsevasi ajat ovat kovaa valuuttaa ainakin meidän viikkokisoissa ja miksei valtakunnallisesti, mutta aina pitää muistaa nuo yllämainitut jutut. Eihän tuollaisesta tytöstä voi juurikaan sanoa mitään. Toivottavasti tykkää liikkua ja toivottavasti häneltä ei sitä intoa sammuteta.

        Viikkokisoista tuon tytön viime kesänä bongasinkin. Hakkasi silloin 6-vuotiaana miltei kaikki 2-3 v vanhemmatkin likat. Nyt vein tänä vuonna juuri 7 täytettyään yksiin kisoihin, missä juoksi nuo matkat 9-vuotiaissa - voitti molemmat.

        Muutenkin näppärä tyttö, notkea ja sähäkkä, pienikokoinen tosin.

        Vanhemmat eivät välitä urheilusta, siis kilpasellaisesta. Jonkun verran veivät tyttöä talvella hiihtämään ja pariin kisoihin, oli sielläkin ylivoimainen. Yritän houkutella mukaan yu-kouluun nyt kesällä, sillä mielestäni tytöllä on lahjoja. En usko, että on kyse ikäisiään kehittyneemmästä, sillä on ollut pienestä liikunnallisesti lahjakkaan oloinen.


      • oli kyse
        Jaguar kirjoitti:

        että tässä ollaan keskustelu lasten liikunnasta. Missään nimessä ei saa estää lasta liikkumasta ja lenkkeilemästä, jos hän niin haluaa. Siis tämä sillä varjolla, että nopeus kärsisi. Ei missään nimessä. Vasta murrosiän aikana ja sen jälkeen systeemaattinen kestävyysharjoittelu harjoituttaa lihaksistoa ja hermostoa kestävyystyyppiseen toimintaan. Tällöin, jos harjoittelu ei ole tarpeeksi monipuolista voidaan puhua ns. "dieselkoneista", joista ei löydy räväkkyyttä. Lapsuusiässä kaikki mahdollinen liikkuminen on tulevaisuuden kannalta tärkeää. Haluaa lapsi sitten tulevaisuudessa tehdä mitä lajia tahansa.

        kyllä kaikki liikunta nopeutta kasvattaa, jos kävelet ja opit kävelemään koko ajan nopeammin niin nopeuttahan siinä kehitetään.

        Sama lenkillä, lenkkeilet hiljaa aluksi, välillä kovempaa.

        Mielestäni kyse ei ole siitä MITEN lapsien tulisi harjoitella nopeutta/kestävyyttä, vaan siitä tekeminen tapahtuisi leikkimielisten tekniikkatreenien / harjoitusten avulla.

        Ala-asteella pelailtiin välitunneillakin koulussa pesäpalloa tai neljäämaalia (helpompi versio pesiksestä), jalkapalloa, tai erilaisi spurtteja sisältäviä leikkejä. Ne eivät kehittäneet pikajuoksua muuten kuin lyhyille matkoille 30-40m, eikä tosiaankaan tekniikkaa yhtään.

        NOPEUS = VOIMA, TEKNIIKKA, RENTOUS

        Lapsilla tekniikka ja treenatut tekemiset (leikit/tekniikat).


      • Jaguar
        Hermo kirjoitti:

        Viikkokisoista tuon tytön viime kesänä bongasinkin. Hakkasi silloin 6-vuotiaana miltei kaikki 2-3 v vanhemmatkin likat. Nyt vein tänä vuonna juuri 7 täytettyään yksiin kisoihin, missä juoksi nuo matkat 9-vuotiaissa - voitti molemmat.

        Muutenkin näppärä tyttö, notkea ja sähäkkä, pienikokoinen tosin.

        Vanhemmat eivät välitä urheilusta, siis kilpasellaisesta. Jonkun verran veivät tyttöä talvella hiihtämään ja pariin kisoihin, oli sielläkin ylivoimainen. Yritän houkutella mukaan yu-kouluun nyt kesällä, sillä mielestäni tytöllä on lahjoja. En usko, että on kyse ikäisiään kehittyneemmästä, sillä on ollut pienestä liikunnallisesti lahjakkaan oloinen.

        Tämänkaltaisia tyyppejä juuri pitäisi saada kannustettua oikealla tavalla. Kyllä heitä Suomesta löytyy, mutta turhan usein he vain unohtuvat johonkin. Vanhempia ei kiinnosta, paikkakunnalla ei ole toimintaa, muut lajit vievät, itseä ei kiinnosta... Kasvuympäristö ei vain ole kannustava ja urheiluun mahdollistava.

        Toivottavasti pystyt pitämään tytön mukana urheilussa ja autat häntä pääsemään eteenpäin. On tilanne sitten niin, että joutuu "pudottaa hänet maan pinnalle" tai nostattaa itsetuntoa jollakin konstilla. Kaikki tälläiset huipputapaukset pitäisi saada urheilun pariin, koska meillä ei ole massaa millä mällätä. Olisi mahtava juttu kuulla tästä tytöstä reilun 10 vuoden päästä, kun hän tehtailee hienoja tuloksia.


      • Hermo
        Jaguar kirjoitti:

        Tämänkaltaisia tyyppejä juuri pitäisi saada kannustettua oikealla tavalla. Kyllä heitä Suomesta löytyy, mutta turhan usein he vain unohtuvat johonkin. Vanhempia ei kiinnosta, paikkakunnalla ei ole toimintaa, muut lajit vievät, itseä ei kiinnosta... Kasvuympäristö ei vain ole kannustava ja urheiluun mahdollistava.

        Toivottavasti pystyt pitämään tytön mukana urheilussa ja autat häntä pääsemään eteenpäin. On tilanne sitten niin, että joutuu "pudottaa hänet maan pinnalle" tai nostattaa itsetuntoa jollakin konstilla. Kaikki tälläiset huipputapaukset pitäisi saada urheilun pariin, koska meillä ei ole massaa millä mällätä. Olisi mahtava juttu kuulla tästä tytöstä reilun 10 vuoden päästä, kun hän tehtailee hienoja tuloksia.

        Oon tämmöinen virkaheitto yu-mies... omat lapset lopettaneet urheilun jo aikoja sitten. vedän harkkoja ym. Tämä tyttö kiinnitti huomioni ja mielestäni on hyvä, että vanhemmat eivät olekaan niin urheilutietoisia. Alkaisivat ehkä muuten kuljettaa liikaa. Olivat aidosti yllättyneitä kun tyttö saapui maaliin 10 m ennen muita. Mielestäni lahjakas tyttö, aion innostaa mukaan yu-kouluun, ehkä myös viestiporukoihin... no, 10 vuoden kuluttua, ehkä jo aiemmin kerron lisää...


      • welli

        näitähän piisaa minun tuttavissani. lapsensa loikkivat kuin kaniinit joka ilta maantiellä ja pururadalla ja vanhemmat väittävät kirkkain silmin, että "ei meillä juosta ollenkaan. meillä ollaan luonnonlahjakkuuksia. mitenkähän hyvin nämä pärjäisivätkään, jos harjoittelisivat..."

        säälittävää tuommoinen. vanhempi pätee lapsen kautta ja sitten jos ei lapsi pärjääkään, on jo valmiiksi sille selitys.


    • että...

      ei suomessa ole lahjakkaita lapsia enää. ne harvat, joita on, pilaavat vanhemmat liiallisella liian aikaisella treenaamisella ja sitten ne lahjakkaat jotka vielä päästelevät ihan luonnonlahjoilla teilaavat nämä treenaavat vanhemmat maanrakoon.

      eihän nyt KUKAAN voi pärjätä harjoittelematta. jos joku "luonnonlahjakkuus" jossain koulumaastoissa menee yhtä lujaa tai lujempaa kuin tämmöinen tehotreenattu yksilö, niin vähintäänki se salaa juoksee.

      kun meidän lapset ovat lahjakkaita (eivätkä harjoittele) ja kaikkien muiden on lahjattomia ja harjoittelevat niin mahdottomasti...

    • ------------

      ottakaa huomioon se että lahjakkuutta on myös se että jaksaa treenata tinkimättömästi....

    • ou mai gaad.

      tietysti liika reeni on huonoo, niin lapselle ku vanhemmille.
      Mut mieluummin liikkuu liikaa ku makaa vain sohvalla ja napostelee karkkeja 24/7.
      Siitä on enemmän haittaa.

    • Huolestunut876

      onko 6 km lenkit 8 v tytölle liikaa? Entäs 5-10km hiihtolenkit samalle tytölle ja eteenkin kun tuntuu että äiti(=entinen kilpahiihtäjä) ja 8 v tytär treenaa ihan joka
      ikinen päivä ja tyttö tietenkin liikkuu vielä koulussakin....

    • Anonyymi

      Minä olen kyllä harrastanut yleisurheilua jo 7 vuotta ja oon 10 siinä on paljonkin järkeä!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 104
      1899
    2. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      53
      1854
    3. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      15
      1845
    4. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      19
      1657
    5. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      18
      1573
    6. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      10
      1360
    7. Haluan tavata Sinut Rakkaani.

      Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu
      Ikävä
      26
      1310
    8. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      11
      1296
    9. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      14
      1281
    10. Kristityt "pyhät"

      Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.
      Kristinusko
      6
      1242
    Aihe