Rupesin tässä miettimään realistisesti tätä mun sinkkuutta ja tulin siihen tulokseen, että en kertakaikkiaan tiedä, mistä voisin löytää miehen ja miten. Totuus nimittäin on se, että mä en vaan juuri koskaan tutustu kehenkään potentiaaliseen ehdokkaaseen, tai itse asiassa, nykyään en tutustu ylipäätään juuri kehenkään mieheen. Päivät menee töissä, mutta ei sieltä tunnu löytyvän ketään, ja kiireen keskellä jos ei luontevasti työn puitteissa tutustu niin eipä sitä asiakseenkaan sellaista ehdi harjoittaa. Baareissa käyn tosi harvakseltaan nykyään, mutta oon siellä juossu enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo vajaan kymmenen vuotta, eikä ole löytynyt mitään syvempää. Ja muutenkin olen huomannu, ettei mun tyyppisiä miehiä paljon baareissa pyöri. Liikuntaharrastukset on ollu kuvioissa lähes koko elämän, mutta kumppanin löytymisen suhteen tulos on niissäkin ympyröissä ollut pyöreä nolla. Sitten tietysti on nettideittailu, mutta sieltäkin olen saanut siipeeni niin monta kertaa, ettei motivaatio siihen puuhaan ole kovin korkealla. Ja kun ikää tulee koko ajan lisää, niin alkaa todellakin kylmä totuus iskeä kasvoille, kun en enää tiedä, mistä tässä iässä vois löytää about kolmekymppisen, vapaan miehen. Kaikilla on jo pari ja niillä joilla ei ole, niin niitten kanssa kiinnostus ja kemiat ei koskaan kohtaa. Omasta mielestäni olen ihan tavallinen jos nyt muihin naisiin jotenkin haluaa verrata, mutta ilmeisesti joku on kuitenkin todella pahasti pielessä, kun ei normaalielämän puitteissa miestä löydy. Ja en kyllä jaksa enkä ehdi enää pakollisten kuvioiden ulkopuolella asiakseni alkaa miestä etsimään... Eikä mulla vientiäkään nykyään niin hirveästi ole, niin senkin takia olen tässä ruvennut miettimään, että mikä on syy siihen että olen jäänyt ylimääräiseksi. Ja ei siitäkään ole mitään hyötyä, jos hyvät kaverit tai vanhemmat sanoo mulle, että "ei sussa ole mitään vialla, sä oot nätti ja fiksu nainen", jos kukaan mies ei ole samaa mieltä. Ja alkaa kieltämättä usko itseltäkin mennä noihin kannustuksiin, vaikka niillä sinänsä hyvää tarkoitetaankin. Koska jos mä oikeasti olisin nätti ja fiksu ja haluttava ja mielenkiintoinen, niin tuskin silloin olisin sinkku. Eli vaikea uskoa, jos ei ympäristöltä (=miehiltä) saa riittävästi vahvistusta. Emmä mikään epätoivoinen ole enkä hae onneani hinnalla millä hyvänsä, mutta oishan se kiva jos mullekin joskus löytyis joku kiva mies, ettei tarviis itekseen koko elämäänsä viettää. Ja ei mun onnellisuus sinänsä toisesta ihmisestä tai kumppanista ole kiinni, en sitä suinkaan tarkota, mutta oishan se hienoa jos ois se hyvä parisuhde ja joskus myöhemmin perhe, ne on kuitenkin eräs onnellisuuden muoto mitä tällä hetkellä arvostaisin kovasti.
Nii-in, omaan kysymykseeni mistä voisin löytää miehen on tällä hetkellä - ikävä kyllä - tasan yksi realistinen vastaus ja se on, että en todennäköisesti mistään. Koska jos tää mun tutustumisfrekvenssi potentiaalisiin ehdokkaisiin on näin onneton, niin ei auta kun katsoa totuutta silmiin ja todeta, että ei ollu onni myötä tässä elämässä... Sitä mä vaan ihmettelen, että miten jotkut löytää tosta noin vaan uuden kumppanin jos entisen kanssa menee poikki?? Ja vieläpä fiksun, tyylikkään, mukavan ja komean / kauniin kumppanin? Kun mun kohdalla tilanne on se, että jos mä haluun miehen, niin mun on kyllä tehtävä täysi työ sen eteen ja vieläpä 90%:sti itse, harvoin miehet tulee edes puolimatkaan vastaan. Siitäkin huolimatta, vaikka olen saanut kuulla olevani ihastuttava, kaunis, hyvännäköinen jne. Mussa on sitten oikeasti varmaan joku tosi paha vika kuitenkin, kun vaan tietäisin, että mikä, että pystyisin tekemään sille jotain...
Nii-in, omaan kysymykseeni mistä voisin löytää miehen on tällä hetkellä - ikävä kyllä - tasan yksi realistinen vastaus ja se on, että en todennäköisesti mistään. Koska jos tää mun tutustumisfrekvenssi potentiaalisiin ehdokkaisiin on näin onneton, niin ei auta kun katsoa totuutta silmiin ja todeta, että ei ollu onni myötä tässä elämässä... Sitä mä vaan ihmettelen, että miten jotkut löytää tosta noin vaan uuden kumppanin jos entisen kanssa menee poikki?? Ja vieläpä fiksun, tyylikkään, mukavan ja komean / kauniin kumppanin? Kun mun kohdalla tilanne on se, että jos mä haluun miehen, niin mun on kyllä tehtävä täysi työ sen eteen ja vieläpä 90%:sti itse, harvoin miehet tulee edes puolimatkaan vastaan. Siitäkin huolimatta, vaikka olen saanut kuulla olevani ihastuttava, kaunis, hyvännäköinen jne. Mussa on sitten oikeasti varmaan joku tosi paha vika kuitenkin, kun vaan tietäisin, että mikä, että pystyisin tekemään sille jotain...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joo no minä kanssa kuulun siihen ihmisryhmään, jolla on kyllä monta lyhyttä suhdetta takana, mutta ei mitään pitempiaikasta ja vakavampaa, tai minun osaltani nuokin on vakavia olleet vaan ei sen miehen.
Yleensä seuralainen on kyllä baarista löytynyt, yhdesti netistä ja se oli kyllä ensimmäinen ja viimenen kerta, täys ääliö! Netistä en ketään halua.
Itekkin baareissa pyörinyt 7 vuotta, siitä asti kun täytin 18. Selvinpäinkin käyn, ihan vaan tanssimassa.
Sen olen hokannut, että niin epätoivoinen en ole, että etsimällä ketään etsin. Jos joku ihana ja kiva tulee vastaan niin kiva.
Ja minä en jaksa enää aloitetta tehdä, yleensä se olen ollut aina minä mutta nyt loppui sekin homma.
Nämä muijat, joilla on aina joku, kun entisestä eroaa, ovat juuri niitä, joiden pitää vaan olla jonkun kanssa, kun "en osaa yksin olla", ja näyttää, että kyllä sillä naamalla seuraa saa aina.
No, kyllähän sitä itekkin seuraa sais jos haluais, mutta mullakin on tietty taso, ja sitä en todellakaan alita vaan sen takia, että oon epätoivonen.
Ennemmin siis yksin kuin jonkun pellen kanssa.
Mutta toivossa on hyvä elää, että vielä joku kaunis päivä se meidänkin prinssimme tulee vastaan, ja sitten ollaan onnellisia siitä, että olimme sinkkuja kun heihin tutustuimme :)
Itsekin juossut baareissa häpeälliset vajaa 10 vuotta, säpinää kyllä riitti kun sitä riitti mutta vakiintuminen ei oikein luonnistu ilman sitä kumppania.Jota ei näy.Hohhoijaa.Lisäksi tiedän nyt vasta jälkeenpäin että 17-vuotiaana minulla ei ollut alkanut edes puberteetti kunnolla.Ihan tosi! 155cm pieni ja vaikeasti löydettävä kohtu.Vasta yli 20v kehityin! Grr, ei reilua.Mitä teen enää 25veenä vasta kehittyneillä sinnoillani ?? Ei kyse lihomisesta, vaan aikaviiveestä.
Tosin- kai ne ympäristömyrkyt jarruttavat hormooneja, mistäs tiedän.
Olen tosi kypsä kun kelaan että niin monta vuotta meni hukkaan kun ei lapsen kehostani (sweet 16 ihan tasapaksu)mitenkään kiinnostuttu.Nyt uutta ruutia kehään ja kai iästään voi hieman valehdellakin, voin PAHOIN numerosta 25.Yök!
et välttämättä löydä, jos se tuntuu siltä, ettei niitä missään ole todennäköisesti niitä ei oikeasti ole. Tiedän miltä se tuntuu, eikä moni voi sitä uskoa. Ei se ole mitään kuvitelmaa tai sokeutta. Silti minäkin ihmettelen niitä, joilla menee suhde poikki ja hetken päästä kuitenkin löytyy taas suhteellisen helposti uusi mies kuukausissa kun minulla ei ole riittänyt monta vuottakaan edes yhteen. Eikä läheskään kaikki ole niitä Joku täytyy olla- juttuja vaan ihan onnellisia ja hyviä kumppaneita. En usko minäkään enää muiden "kehuihin". Onko niillä enää mitään arvoa, jos ei kuitenkaan kukaan sitä näe sillä tavalla. Ne näkevät vain sen, että minuakaan ei ajatella koskaan siinä mielessä, että kiinnostaisi mitenkään.
Ei saisi edes olla pahoillaan siitä, että haluaa jonkun. Ei saisi haluta koskaan, pahinta on olla epätoivoinen tai surullinen siitä, ettei kaikille ole onnea. Sekin on kiellettyä. Vaikka ei merkitsisi kenellekään mitään, ei silti saisi olla normaaleja hyviä tai huonompia tunteita tai edes haluta niitä sinkkuna.
Itsestähän se on kiinni. Jos olisi jotenkin erilainen kuin kaverinsa tai naapurinsa tai sukulainen, niin olisi edes joku joskus. Toiset voivat vielä valita tai olla nirsojakin. Miltähän se tuntuisi edes kerran elämässään.
Siis tosiasiahan on että yhä useampi jää yksin nyt ja tulevaisuudessa. Siihen on tämä systeemi mennyt, eikä siitä paluuta enää ole.
Yksinäisyys ja yksineläminen tulee olemaan ison suomalaisjoukon ongelmana tulevaisuudessa. Ja taitaa se olla jo nytkin.
Kuule, jos yhtään lohduttaa, niin mulla on aivan sama tilanne. Välil tuntuu, et ei hitto, jäänks mä todella vanhaks piiaks.On tää elämä kovaa.
Seurustelin aikaisemmin tosi pitkään ja nyt olen ollut jo jonkun aikaa sinkkuna. Eikä tunnu löytyvän yhtään kivaa miestä, en tiedä mistä ihmeestä niitä löytää. Pelkästään omituisia hörhöjä tulee vastaan. Mutta kumma juttu, että silloin kun seurusteli, tuntui tutustuvan moneen mielenkiintoiseen mieheen ja vientiä olisi ollut. Ja nyt yht'äkkiä ei enää ketään missään. Näkyyköhän minussa jo epätoivo niin selvästi ;)
Olettekos sinkkutytöt koskaan tajunneet, mikä on sinkkuutenne todellinen syy?
Ettekö?
Minä voin kertoa: Liian korkea vaatimustaso miesten suhteen.
Tietenkään ei kannata ottaa miehekseen esim. alkoholistia, narkkaria tai väkivaltaista miestä. Siitäkin huolimatta, että varsinkin viimeksimainittuja miehiä monet tytöt typeryyksissään ottavat... ja tulevat hakatuksi.
MUTTA:
Miksi naiset jaksavatkin vaikeuttaa kumpopanin löytymistä seuraavanlaisilla, parisuhteen onnellisuuden kannalta merkityksettömillä vaatimuksilla:
Pituus (miksi miehen pitäisi olla 180cm tai pidempi ?)
Paino (Miksi miehen pitäisi painaa 75 kg tai enemmän ?)
Ruumiinrakenne: (Normaali, pyöreä)
Miksei hoikat miehet kelpaa ?
Näppisaddiktius (miksi naisille tuntuu olevan vaikeaa tutustua puhelimes juttelemalla, jolloin äänikin kertoo paljon, miksi mieluummin chattaatte/mailaatte/tekstiviestittelette ?)
Sinä sinkkutyttö, joka olet valmis luopumaan tuollaisista vaatimuksista, joiden toteutuminen ei mitenkään paranna parisuhteen laatua, niin voin taata, että heti kun luovut järjettömistä vaatimukista, niin kyllä miehiä alkaa löytyä!
Jos luulet, ettei löydy, aloita vaikka soittamalla minulle, tutustumalla, ja sopimalla HaliTreffit !
Eikä kannata ujostella, olen hyvä jututtamaan puhelimessa, jos ujous iskee...
Jos joku sinkkutyttö osaa arvostaa hellää ja rakastavaa miestä, jonka seurassa et tule koskaan jäämään hellyyttä vaille, niin soitapa minulle, numeroni löydät täältä:
http://ota.se/mika0800
Miesten ja naisten on vaikea löytää toisiaan. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi vapaita ihmisiä ja halukkuutta parisuhteeseen, kuten tämäkin palsta osoittaa.
Luulen, että kyse on tästä paljon meteliä herättäneestä tasosta.
Voisiko olla niin, että suurin osa miehistä haaveilee naistyypistä, jota vain harva nainen edustaa? Voisiko olla niin, että naisten miesihanne on sellainen, johon vain harvat miehet yltävät?
Tämä kaupallisuuden maailma hyötyy siitä, että se saa meidät tuntemaan olomme riittämättömiksi. Meidän on aina hankittava jotain, jotta voisimme olla vielä halutumpia. Meille kerrotaan, millaisia meidän miehinä ja naisina tulisi olla ja näitä ihanteita esitellään kaikkialla, jotta viesti menisi varmasti perille.
Ovatko nais-/miesihanteenne oikeasti omanne? Vai onko se rakennettu niistä ihanteista, joita meille on lapsuudestamme lähtien syötetty?
Olen jossakin määrin antanut naisten suhteen periksi. En tule ikinä täyttämään heidän ihanteitaan, joten olen totuttelemassa ajatukseen poikamieselämästä. Luultavasti en ole tässäkään ajatuksessa yksin. Miksi anella hyväksyntää, kun siitä ei saa palkaksi muuta kuin halveksuvaa ylenkatsetta ja nimittelyä? Olen varma, että osaan olla onnellinen yksineläjänäkin. Onneksi ystäville riittää vähempikin. :)
Eipä minulla juuri mitään tiettyä miesihannetta tai kriteerejä ole. Kunhan vain tulisi eteen sellainen mies, jonka seurassa tulisi hyvä olo ja jotenkin "klikkaisi". Tunnen paljon ihania miehiä, kavereiden ja tuttujen miehissä olisi monta, jotka kelpuuttaisin itsellenikin. Ei vaan sellaista sinkkuna näytä olevan. Itseasiassa lähipiirissäni on hyvin harva sellainen mies, jonka kanssa en voisi seurustella.
Sun viestis taas kertoo kaiken susta: lihava ja ruma. Sillä kaikilla täytyy olla joku ihannetyyppi ja ei nyt voi olla sellainen lähipiiri, että jokaisen kanssa voisi elellä..
Jos tuolta saisitte hieman osviittaa, mistä sen miehen/naisen löytää oikein:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001391&posting=22000000015943293
Jos Olet yhtä kova puhumaan kuin Olet kirjoittamaan niin syy voi olla siinä. Annatko toisellekin suunvuoron? ;-) Edes ajoittain?
Ehkäpoä olet liian kaunis ja liian itserakas, liian itseäsi täynnä. Miehet plekää just tollasten kanssa niitä pakkeja eniten, eivätkä edes viitsi yrittää.
Tämähän on, selvä juttu. Olet aivan, liian ronkeli.
Ja ne sun vaatimuksen on varmaa, että täytyy olla komea, lihaksikas, varakas, tosi sporttinen, ei murheet paina ...jne
Toiset vaatii enemmän toiset taas tyytyy vähempään. Ei niitä vaatimuksia pysty keinotekoisesti laskemaan. Jos ei vaan kolahda niin kolahda. Kuitenkin täytyy sanoa omasta kokemuksesta, että naisilla niitä vaatimuksia on enemmän.
tosin mussa vikani,tiedän kyllä.sain yhtenä pvänä viestin,jossa joku kyseli,että kiinnostaisko tavata..oli ottanu rekkarin perusteella nroni.ajattelin heti,et ny SE tuli hakeen kotiovelta...joku pervo runkkari sieltä sitte paljastu..nyyh
mä en voi muuta sanoa ku et elämä kuljettaa,se mies kyllä tulee sua vastaan.muista myös ite pitää silmät ja korvat auki=)
Saman ongleman kanssa painin mäkin aikoinani. Kun pitkään useita vuosia perätysten oli sinkkuna niin täytyy myöntää, että olo oli epätoivoinen. Vaikka kuinka kaikki ystävät ja tutut vakuuttelivat, että kyl sä vielä löydät jonkun niin kyl se usko vaan alko menee. Tällä hetkellä oon ollu sinkkuna vähän reilu puol vuotta muutaman vuoden kestäneen seurustelun jälkeen. Vielä en ole toivoani menettänyt, eikä se oo hiipunukaan. Onhan puoli vuotta kuitenkin lyhyt aika tässä elämässä. Mut voimia sulle! Tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu.
30 kymppinen on vielä nuori, ei sinulla ole mitään hätää vielä, kyllä maailmassa miehiä riittää ja sullekin se oikea löytyy. Perhehommiin sinulla on vielä jopa 10 v aikaa , dont worry ,be happy, silleen se onnistuu.
Suosittelen kokeilemaan. Tanssitaidonhan voi hankkia tarvittaessa tanssikurssilta (jossa saattaa myös tavata mukavia miehiä ;)
Totesit kyllä, että nettideittailusta on tullut siipeen, mutta silti ehdotan: laita ilmoitus tuonne treffeihin ja kerro siitä tässä keskustelussa. Ehkä joku on kiinnostunut sinusta jo näiden viestien perusteella?
"Nii-in, omaan kysymykseeni mistä voisin löytää miehen on tällä hetkellä - ikävä kyllä - tasan yksi realistinen vastaus ja se on, että en todennäköisesti mistään."
Mainitsit monta kertaa kirjoituksessasi sanat "potentiaalinen mies". Eli kyse ei taidakkaan olla siitä, ettet muka löytäisi ketään. Vaan siitä, että etsit vain prinssejä ja täydellisiä miehiä. Eikö niin?
Itse haaveilen usein, että löytäisin jonkun. Ilman mitään kriteereitä. Vaikka sitten ikävän, pettävän, pilkkaavan naisen, kunhan edes jonkun siis. Sinä puolestasi voisit saada jonkun ja paljon enemmänkin, ihan tavallisen miehen, mutta ne eivät sinua kiinnosta?
Noh, ehkä ihminen ei ole mihinkään tyytyväinen. Olen itsekkin terve, joten miksi valittaa vaikka vastakkaiseen sukupuoleen ei olekkaan minkäänlaisia suhteita. Sinä saisit miehiä, mutta haluat parempaa. Joku joka on saanut mukavan, fiksun, kauniin jne. seurustelukumppanin, alkaa miettimään, että vieläkö löytyisi parempi jostain.