Haluaisin tietää miksi ihmeessä seksi on niin yliarvostettua, eli miksi se on juuri se seksi ja kaikki siihen liittyvä mitä pidetään uskottomuutena? Mikä siinä toisen ihmisen kanssa seksin harrastamisessa on niin väärin?
Onhan sitä monia muitakin asioita mitä tehdään vain ja ainoastaan oman puolison kanssa, jos joku sen sillä perusteella luokittelee uskottomuudeksi.
Itse olen pettänyt, en koskaan humalassa, aina se on ollut ihan tietoinen valinta. Kertaakaan en ole katunut, niin julmalta kuin se kuulostaakaan. Sehän on vain seksiä, ei siinä ole tunteita sen enempää kuin toisen kanssa kaupassa käymisessäkään. Sitä on vain hauskaa tehdä toisen ihmisen kanssa ja vielä mukavempaa kun ei aina tarvi olla saman ihmisen kanssa.
Tiedän olevani ääripäästä tämän ajattelutavan suhteen, mutta minusta suhteen tulisi olla avoimempi seksin harrastamisen suhteen. Kunhan ne tunteet vain kohdistuvat siihen omaan puolisoon niin ollaan oikealla puolella.
Onhan sitä monia muitakin asioita mitä tehdään vain ja ainoastaan oman puolison kanssa, jos joku sen sillä perusteella luokittelee uskottomuudeksi.
Itse olen pettänyt, en koskaan humalassa, aina se on ollut ihan tietoinen valinta. Kertaakaan en ole katunut, niin julmalta kuin se kuulostaakaan. Sehän on vain seksiä, ei siinä ole tunteita sen enempää kuin toisen kanssa kaupassa käymisessäkään. Sitä on vain hauskaa tehdä toisen ihmisen kanssa ja vielä mukavempaa kun ei aina tarvi olla saman ihmisen kanssa.
Tiedän olevani ääripäästä tämän ajattelutavan suhteen, mutta minusta suhteen tulisi olla avoimempi seksin harrastamisen suhteen. Kunhan ne tunteet vain kohdistuvat siihen omaan puolisoon niin ollaan oikealla puolella.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"mutta minusta suhteen tulisi olla avoimempi seksin harrastamisen suhteen. Kunhan ne tunteet vain kohdistuvat siihen omaan puolisoon niin ollaan oikealla puolella."
Kysehän on vain siitä mitä mieltä puolisosi on asiasta. Oletteko sopineet harrastavanne seksiä vain toistenne kanssa? Jos olette, muiden kanssa naimisessa ei ole kyse "vain seksistä", vaan puolison (oletetusti rakastetun ihmisen) luottamuksen pettämisestä. Se taas on raukkamaista ja säälittävää.
sananen: Pelkät tunteet minua kohtaan ei riitä!
Mikäli puolisoni haluaa harrastaa sitä yliarvostettua seksiä jonkun muun kanssa harrastakoon sitä mutta sen jälkeen ei tarvi tulla vonkaamaan sitä minulta IKINÄ!!! Loppuu nimittäin tunteet minulta.
Edellisen kirjoittajan kanta on harvinaisen järkevä. Uskottomuus on (kait) aina vapaa valinta. Uskoton tekee hirvittävän loukkauksen, josta pahin kohdistuu hänen omaan maailmannäkemykseensä - venkoilu ja vilpistely poistaa mahdollisuuden luottaa toiseen, kuten parisuhteessa kuuluisi.
Vaikutamme kovin moderneilta, kun yritämme selitellä uskottoman puolison kumppanina, ettei ole tapahtunut mitään. Sen vuoksi rehellinen ilmaus, jossa tunnustetaan tapahtuman merkitys itselleen 'loppuu tunteet siihen' on tervetullut.
Uskottomuuden jälkeen kaikki on pelkästään epätoivoista pyristelyä. Ja pahinta asia on uskottomalle itselleen; vaikka harva uskaltaa sen myöntää, todennäköisesti siksi, ettei näe asiaa!
Osaatko päättää aina mitä tunnet? Se on aika harvinaista että ihmiset osaisivat itse päättää miten haluavat tuntea. Olisin itse kiitollinen semmoisesta taidosta, silloin voisi tehdä mitä vain tuntematta syyllisyyttä turhasta.
seksi on yliarvostettua, olet huomannut sen itsekin, no voi ei. eli oli kyse jostakin muusta, jotakin sait, annoit tai tuotit. Ei kai vaan ne "tuntemukset" olleet sittenkin se jokin, johon saattaisi aina kompastua. Tunteetkin voivat olla tunnistamattomia, mutta mitä ne mahtaa olla... Jos ne löytäisi, niin hölmöilytkin loppuisi. Elikkä, "anna mulle ne vastaukset, sä tiedät että mä tarviin ne, kun on niin helvetin vaikee luottaa pelkkiin totuudenrippeisiin". Kun pitäisi saada nää omatkin ajatukset koottua
On todella henkilökohtaista mihin pettämisen rajan vetää. Siksi kannattaa seurustelukumppanin kanssa puhua asioista. Mutta karu totuus on myös, että jos se on toisen mielestä pettämistä niin silloin se on pettämistä, sillä yhdessähän te ne rajat vedätte.
Toiset ihmiset saavat harrastaa irtosuhteita, eivätkä laske sitä pettämiseksi. Jos näin on niin ok, siinähän harrastavat. Sehän ei ketään haittaa! Silti samat oikeudet pitäisi olla molemmilla kumppaneilla ja molempien pitäisi tietää asiasta...
Mutta minua itseäni se ainakin henkilökohtaisesti loukkaisi ja tosi pahasti, jos mieheni kävisi vieraissa.
Se mikä tekee siitä PETTÄMISTÄ on nimenomaa se, että rikotaan luottamus eikä välitetä toisen tunteista ja siitä että se tuntuu hänestä pahalle. Toisaalta, jos itse tekee selväksi että aikoo harrastaa seksiä muiden kanssa niin ei kai se enää ole pettämistä jos toinen osapuoli sen jälkeen viitsii katsella. Siitä huolimatta, jos tietää että se tuntuu toisesta pahalle, niin ei se ole hyvä asia. Täytyy olla päässä jotain vialla jos tahtoo toista satuttaa sillä tavalla.
Esimerkiksi minä itse lasken SAUNASSA käymisen vastakkaisen sukupuolen kanssa tavallaan pettämiseksi. Tiedän että se kuulostaa teidän mielestä varmasti todella naurettavalle ja oudolle, mutta se loukkaa minua, vaikka järjellistä syytä siinä ei olekaan. Olen tästä miehelle sanonut, ja hän ymmärtää, eikä paljoa siinä menetä.
Toisille seksi on rakkaudenosoitus. Itse en edes haluaisi harrastaa muiden kuin oman rakkaani kanssa seksiä.
Mutta ne kaikki asiat ovat henkilökohtaisia. Tuostakin asiastasi sinun pitäisi sanoa puolisollesi mieluummin kuin kirjoittaa tänne :P
Ja toimin noin... elin vapaassa suhteessa. joka vapautuessaan vapautti miehen osittain tunnon tuskista. Hänellä oli ollut pitkään suhde toiseen.
Siinä oikeasti hämärtyy oikean ja väärän raja!! Ja itsensä kokoamiseen meni pitkään... tai noh... pitkään ja pitkään... lopetettiin huono liitto ja olen helpottunut. Mutta myös tunsin epäonnistuneeni. Annoin kaiken ajan lapsilleni ja olin kotona, ulkona kävin tosi harvoin 2-4 kertaa vuodessa. Itse luottamus nollassa koska mieheltäni en kuopuksen odotusaikana ja syntymän jälkeen sanut tarvitsemaani huomiota ja hellyyttä...
Ystävä pariskunta oli harrastanut jo vuosia vapaata suhdetta, joten päädyttiin siihen. Näin löydin lämpöä elämääni, en ollut siitä tunnon tuskissa vaan menin vauhdilla eteenpäin. Ja ajatus oli ei poikamiehiä, ainoastaan ukkomiehiä ettei tule riippakiiviä... Näin myöhemmin ajateltuna ei ollut hyvä juttu yhtään... Tunnen enemmän huonoa omaatuntoa siitä että saatoin särkeä suhteita ja perheitä.
Nyt tilanteeni on se että seurusteken ja rajat ovat selkeät... suosittelken niitä kaikille, muuten mopo karkaa väistämättä käsisitä...
"Kunhan ne tunteet vain kohdistuvat siihen omaan puolisoon niin ollaan oikealla puolella. "
Minulla on ainakin tunteita kovin monia ihmisiä kohtaan; erilaisiin (ja vähän erikoisiinkin ;)) ystäviini, miespuolisiin myös, mieheeni ja lapsiini. Tunteet ovat tunteita eikä niitä voi mitenkään estää; vaikka olisivat rakkaudentunteitakin. Jos sekstailen kenen kanssa sattuu, niin aliarvostan kaikkein eniten mieheni tunteita minua kohtaan, mutta myös omia tunteitani häntä kohtaan. Arvostan seksiä vain mieheni kanssa. Tämä ei estä sitä, ettenkö haluaisi myös muita. Itsekuri torjuu nuo halut, koska niiden toteuttaminen toisi vain pahan mielen, eikä vähiten itselleni...
Olen kanssasi tuossa seksi -näkökannassa samaa mieltä. Itse asiassa olen itsekkin miettinyt mikä siinä seksissä on se anteeksiantamaton seikka. Itsekkyyttä? Tai ehkä siinä sitten vain on se "jokin".
Itse olen suhteessa, jossa vieraissa on käyty sopimuksen pohjalta. Ja suhde menee loistavasti.
Kuitenkaa tuosta pettämisestä en ole kanssasi samaa mieltä, mutta jokainen tekee itse omat ratkaisut.