Ei uskoisi, että olen melkein kolmekymppinen. Tunnen itseni pikkutytöksi tulisilla hiilillä.
Vuosia sitten olin korviani myöten ihastunut erääseen poikaan ja välillämme oli yrityksistä huolimatta pelkkää seksiä. Hän ei ole sitoutuvaa tyyppiä.
Muutin, menin naimisiin, unohdin hepun.
Tiemme eksyivät taas samaan pitäjään ja nyt olemme taas samassa pisteessä.
Hän pettää kanssani avopuolisoaan. Välillämme on pelkkä seksisuhde, vaikka olenkin häneen satasella ihastunut. Hän ei vain anna aihetta lähestyä enkä tee itse mitään aloitteita.
Tilanne on kestämätön. En halua olla toinen nainen. Hänessä on kuitenkin liikaa haastetta, enkä voisi seurustella pettäjän kanssa. Miten unohdan hänet, kun pelkkä puheääni tai hänen autonsa näkeminen saa pulssini kahteensataan!?
Vuosia sitten olin korviani myöten ihastunut erääseen poikaan ja välillämme oli yrityksistä huolimatta pelkkää seksiä. Hän ei ole sitoutuvaa tyyppiä.
Muutin, menin naimisiin, unohdin hepun.
Tiemme eksyivät taas samaan pitäjään ja nyt olemme taas samassa pisteessä.
Hän pettää kanssani avopuolisoaan. Välillämme on pelkkä seksisuhde, vaikka olenkin häneen satasella ihastunut. Hän ei vain anna aihetta lähestyä enkä tee itse mitään aloitteita.
Tilanne on kestämätön. En halua olla toinen nainen. Hänessä on kuitenkin liikaa haastetta, enkä voisi seurustella pettäjän kanssa. Miten unohdan hänet, kun pelkkä puheääni tai hänen autonsa näkeminen saa pulssini kahteensataan!?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ensin lopetat tuon seksisuhteen. Siitä se lähtee.
sitä olen harkinnutkin.
mutta sattuu niin tämä kaikki.
huom. en itse ole enää naimisissa enkä kihloissa enkä seurustele..
jostain syystä kukaan muu ei kiinnosta. ei vaan kertakaikkiaan nappaa...
yksinäisyys olkoon kohtaloni.
Olen ollut samassa tilanteessa. Tiedän tunteesi - tai no, en ihastunut mieheen, pidin kyllä hänestä ystävänä.
Lopettaminen on mielestäni paras ratkaisu. Se ei ehkä tule olemaan helppoa, ei ainakaan meidän tapauksessa. Jos jatkat, syöt sisintäsi, alennat itseäsi yleisen mielipiteen vuoksi. Minusta sivusuhde on monen avo- tai avioliiton yksi tärkein tukipilareista. Ehkäpä sinäkin nyt olet, niinkuin minä olin silloin, eronneena epävarma oikeaan suhteeseen ja kaipaat vain hellyyttä ja läheisyyttä, mihin kakkosena oleminen antaa tyydytyksen. Mutta vaatii aivan mielettömän itsetunnon, ettei anna yleisen mielipiteen särkeä sisintään.
Itse päätin lopettaa (taas kerran) suhteemme. Olimme sopineet hänen tulevan luokseni. Olin kotona ja katsoin ikkunasta verhon takaa kun hän tuli ovelleni. Soitti ovikelloa aikansa, en avannut ja hän lähti pois. Katsoin taas ikkunasta hänen menoaan. Sen jälkeen en ole kuullut hänestä. Lukuisten aikaisempien lopetusyritysten jälkeen kului aina muutama viikko, kunnes hän taas kaipaili.
Lopettaminen ei todella ole helppoa, koska saatat joutua olemaan julma ystävällesi, loukkaamaankin häntä.
Ja kuvitelma, että saisit hänet omaksesi on ihan pähkähullu. Olethan ainakin yksi ihminen, joka tietää 100% varmasti, että se mies menee toistenkin naisten kanssa sänkyyn. Älä hyvä nainen haaveile itsellesi pettävää miestä!!!
Itse olen sinua vanhempi ja kuvittelin erottuani myös, että olisin muka tuomittu olemaan yksin, kun kerran erosin ulkopuolisiin silmiin todella hyvästä miehestä ja isästä jättäen "onnen" taakseni. Pelkäsin todella eron jälkeen yksinäisyyttä, sirpaleiseen sisimpääni varattu mies toi hetkellistä läheisyyttä ja hellyyttä. Silti sain elää omaa kriisiäni läpi omassa rauhassa. Kun aika oli oikea tapasin ihanan miehen. Olemme nyt olleet lähes vuoden yhdessä ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta.
Olet vielä kovin nuori kuitenkin, ennätät vielä rakastaa ja tulla rakastetuksi, olla onnellinen. Yksinäisyys on hyvä eheyttäjä, anna sen eheyttää sisimpäsi, niin voit olla taas onnellinen jonkun vapaan ihanan ihmisen rinnalla.
Voimia ystäväiseni. Älä anna täällä tuomitsijoiden rikkoa sisintäsi, ei meistä kukaan ole kenenkään tuomari.
Nähdäkseen aamuruskon kajastavan on kuljettava läpi synkän yön.
kiitos sanoistasi!!
olen iloinen puolestasi, jos sinulle on käynyt noin onnellisesti. kaikki on päättynyt hyvin ja olet löytänyt kaverin rinnallesi.
en näe ollenkaan tulevaisuuttani kuvailemallasi tavalla. katsos, minulle yksinolo on se normaali olotila, suhde taas äärimmäisen epänormaali. taistelen olemuksellani "ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä" -ideaa vastaan. Ompahan. En osaa kuvitella mitään muuta kuin itseni ja aina kulloinkin jonkun kaukorakkauden elämääni, avioliittoni olikin varsinainen vitsi,vaikka miestä rakastinkin, ihan vain se, että sellaiseen ryhdyin oli ennenkuulumatonta.
tämä nykyinen ihastukseni varastaa ajatukseni ja yöuneni. tämä on se varsinainen ongelma. sidon häneen tunteita ja haluaisin antaa hänelle paljon hellyyttä. hänelle on kuitenkin tärkeintä vain paneminen.
ei hän ole ystäväni, ei tiedä elämästäni juuri mitään enkä minä hänen, eikä hän tarvitse minua, hän on vain fuckbuddy, jolle olen hyvää riistaa. jos olisin ruma ja lihava, ei minulla olisi häntäkään.
annan asioiden mennä miten menevät, sydäntäni joka tapauksessa saa kerätä lattioilta.
"hänelle on kuitenkin tärkeintä vain paneminen."
Tiedät sen varmaan itsekin, että tarvitset rinnallesi jonkun ihmisen, jolle SINÄ olet tärkein eikä se mitä sinulta saa... Ellei sellaista ihmistä löydy, parempi olla yksin.
Otitko huomioon että meitä voi olla muitakin kauniita naisia jotka ajattelevat samasta miehestä noin.Ne veitikat joilla luonne on tuolla tavoin vinksallaan ovat niin helkkarin hyviä pelureita, panioita ja puhujia.Mulla on sama tilanne kokolailla kun sullakin ja ikää vain hieman enemmän. Mut kummasti on tässä muistunut teiniajat mieleen, mitä tunteisiin, kaipaukseen ja saati himoihin tulee.
Ei tämä "minunkaan mieheni" yksityiselämäänsä juuri jaa. Noin suurinpiirtein tiedän kuinka asiat ovat.
Ja joka päivä ajattelen, keitä ne toiset kauniit naiset ovat? Tuskin olen edes se toinen, ehkä kolmas tai neljäs. Onhan hän niin pirun syötävä tapaus, ettei se voi jäädä muilta huomaamatta.
Mutta miksi en jättäydy tästä touhusta?
Siksi ettei kukaan muu ole hetkauttanut vuosiin mun tunteitani tällä tavoin.IHAN ITTEENIKIN SÄÄLITÄÄ!
niin.. on helpotus kuulla, ettei ole ainoa, jonka hormonit ovat saaneet hepulin :-D
kyllä olen ottanut huomioon, etten ole hurmurin ainoa sivusuhde. olen jollain tavoin mustasukkainen kaikista niistä muista kauniista naisista, joita tällä herralla varmasti riittää seurana. en vain koskaan kysy mitään, sillä se voisi karkottaa hänet. en kuvittele "kesyttäväni" häntä.
pelkään, etten pysty unohtamaan häntä ja että hän pilaa elämäni - tai siis minä itse pilaan, haaveilemalla ja kaipaamalla jotain, mitä ei voi saavuttaa. mies itse on luvannut juuri niin vähän kuin on antanutkin. se on hänen hyvä puolensa sen pirulaismaisen charmin lisäksi.
radikaalit...Poisti numeron kännykästä ja aina kun häneltä tuli viesti,poisti sen heti ennen kun ehdin vastaamaan...Vaihdoin kerran jopa liittymää päästäkseni eroon epätoivoisesta rakkaudesta,mutta hänpä hankki salaisen numeroni muualta ja jatkoi piirittämistäni.Suhteemme kesti joitakin vuosia,ehkä 4(olen 20 ) seurusteluakin mietittiin mutta luottoa ei löytynyt syistä jotka johtui siitä miten juttumme alkoi aikanaan ja sitä luottamusta ei oikeen edes ansaittukkaan...Nyt myöhemmin olen todennut että tein oikein kun pakotin itseni unohtamaan.Monta yritystä se vaati mutta voiton puolella ollaan.Joskus rakkaudessakin täytyy ajatella järkevästi.Minulle joku vaisto sanoi koko ajan että älä luota ja ei se onnistu,luotin siihen ja nyt olen ehjempi kun pitkään aikaan.
...Meilläkin oli siis ensin vaan seksisuhde(sitä ennen tosin kavereita) mutta kun ilmoitin että nyt riittää, hajottaa liikaa vaan panna kun kuitenkin rakastaa, hän halus sit alkaa seurustelemaan mutta minä en,ed.mainituista syistä...Hankalia asioita.
Mutta kyllähän se sua panee niin kauan kun annat mutta arvostaako ollenkaan...Miehet...
Sä "puhut" kuin minun suulla ja ajattelet aivan samoin.Ollaankohan ihan hassuja molemmat. En minäkään kysele mitään- ehkä en kestäisi totuutta.
Tässä olen kahden vaiheilla, mitä tehdä, jatkaakko vai jäädä kuitenkin suremaan?
Tilanne vaan on niin että mä juodun tapaamaan tätä armasta joka tapauksessa arkirutiineissa.
Mutta todella on menny jalat alta ja järki on hukassa, kun tunteet puhuu...
..mieleni kysyä, jos uskallat täällä vastata...
Minkä ikäisestä miehestä on sun kohdallas kyse?
meillä ei ole suurta ikäeroa.
meillä asia on visusti miehen hallussa. haluan pitää sen niin, en halua pettyä, jos otan yhteyttä itse. hän lukisi sen seurusteluyritykseksi..tai mistä minä tiedän, ehkä hän on häpeissää itsekin mitä kännispäissään tekee..eikä selvin päin edes koskisi minuun..sekin loukkaa jotenkin..pelaamme täysin hänen aloitteestaan. paitsi jos näemme baarissa, itsekin zoomailen ja juttelen..
numeron poistaminen kännykästä tuskin auttaisi asiaa. ikävöin hänen soittoaan ja viestejään aina. en voisi tehdä sitä. hän ei ota yhteyttä tod usein varmaan vain silloin kun olen hänen numerolistallaan seuraavana..eikö olekin naurettavaa ja säälittävää..nytkin ikävöin..
hyvää vappua kaikille