Täällä se tulee, ihmisen raadollisuus parhaiten esiin kun näitä juttuja lukee!
Mikä saa ihmisen alentumaan pettämiseen... Hyi helvetti. :(
Mikä saa ihmisen alentumaan pettämiseen... Hyi helvetti. :(
Todella rankka palsta!
Huhhuh.....
171044
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tuntuu kuin osa ukoista juoksisi kulli tanassa ja ämmistä pillu litisten. Kun tulee avio-ongelmia ei osata puhua ja selvitellä asioita ,sen kun vaan menoks. Onkoha nykyihmisillä liian helppoa ,kun niiden tarvitsee hakea itselleen, läheisilleen ja lapsilleenkin pahaa oloa ja tuskaa moisella tavalla. Itse olen petetty, ensin ehdotin miehelleni pariterapiaa kun oli vaikeaa. Se ei käynyt. No, sitten tuli tämä yksityis- seksi-, ihastumis-, rakastumis- ja kielletynhedelmänterapian huuma. Tulos :se nainen ja hänen perheensä kärsii, mieheni kärsii, minä riudun ja nuorisomme on kovan koulun tahtomattaan (sitä ei pystynyt peittämään ) käynyt.
Että niin sivistyneet ihmiset !
Akateemisesti koulutetut eivät petä, vain huonosti koulutettu roskaväki on eläimellisten viettiensä vankeja!
:D tää oli hyvä heitto, joskin vail pohjaa. Lue nikkini, ni ehk oivallat.
hahaha :D kyllä ne on nää meidän maisterimimmit ketkä munan perässä eniten stadin yössä juoksee kun heidän maisterimiehet ovat pullamössöjä :D
Ja me hyvännäköset duunarit kyllä poimitaan kauneimmat marjat koriimme :)
Törmäsin akateemisesti koulutettuun johtajamieheen, joka alvariinsa pettää vaimoaan.
ja vielä vaikeampaa hyväksyä. Mutta tasan ei käy onnenlahjat. Minäkin petturi-naisena tapasin vasta avioliittoni aikana sen miehen jonka kanssa tilanteet vaan kehittyi vastustamattomiksi sellaista oikeaa haaveiden toteutusta.
Eihän sitä järjellä ole sijaa kun tunteet puhuu.
Kuinka kauan olet ollut uusissa naimisissa?Jos alle neljä vuotta voi odottaa yllätys ! Oliko se sittenkään sitä miksi sitä luulit ? Kun rakastuminen haihtuu ja arki jne.
Vaikka pettäminen on aina yhtä paha asia, niin on siinäkin minusta eroja. Esimerkiksi jos eroaa ja lähtee toisen luo, mutta vasta erottuaan. Sitten on niitä jotka löytävät jonkun, pettävätkin, mutta kertovat siitä itse ja jättävät. Sitten on niitä pahimpia, jotka pettävät,pettävät,pettävät eivätkä koskaan aiokaan tyytyä yhteen kerrallaan.
Tuli mieleen vihkivala ja sen järjettömyys. Ihmiset lupaavat rakastaa jotakuta ihmistä kuolemaansa asti...Miten voi luvata millaisia omat tunteet ovat kymmenien vuosien päästä? Ymmärrän, että voi luvata olla rehellinen ja kunnioittaa. Mutta että rakastaa,vihata tai muuta tunnetta...
Vihkivalassa puhutaankin rakastamisesta eikä pelkästään tunteisiin nojaamisesta. Sitten kun ne tunteet ja huuma loppuu hetkeks, on mahdollisuus päättää rakastaa toista kaikesta huolimatta ja mennä eteenpäin niin et sydämet loppujen lopuks vaan lähenee. On mahdollisuus voittaa kaikki vaikeudet toisen kanssa puhumalla, käymällä prosessia, mennen ehkä omiin haavoihin jotka vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Rakastaminen on muutakin kuin tunteita. Ehkä vanhana voidaan huomata, että koska taisteltiin niin nyt ollaankin lähempänä toisiamme kuin alussa.
Hmm... No mites sitten esim 15 vuoden avoliiton jälkeen..? Vihkivaloja ei ole kuultu, mihinkäs sitten tukeudutaan, kun vieras välly heiluu?
Miten tämä juttu nyt oikein on? Aina korostetaan sitä, että rakastamisessa on kyse tahtomisesta ennen kaikkea. Onko se kuitenkaan totuus? Eihän yrittämällä voi synnyttää rakkautta. Se tulee, jos on tullakseen ja jää, jos on jäädäkseen. Totta kai voi tehdä kaikenlaisia rakkaudellisia tekoja, huomioida toista kaikin tavoin jne., mutta ei sitenkään välttämättä rakkautta synny.
Väitänkin, että elämme suuren valheen kanssa. Koska ajatteluumme kuuluu uskomus, että parisuhteen täytyy perustua rakkauteen, niin parisuhteessa on sitten oltava rakkautta. Kun näin on, on rakkaudesta tehtävä jotenkin hallittavissa, valittavissa oleva asia. Siis tämän päättelyn tuloksena rakkaus on tahdon asia. Ja sitten ihmisiä kehotetaan tekemään töitä rakkauden eteen. Puurretaan, vaikka ehkä nähdään, että tietty suhde ei vain toimi. Jos ajateltaisiin, että rakkaus on ihmeellinen lahja, joka jossain elämän vaiheessa kohtaa ihmisen, kunhan jaksaa odottaa sitä oikeaa, voisi olla, että aidosti onnellisia parisuhteita olisi enemmän.
ite oon pettäny vuosi sitte ja mun elämä on ollu siit asti hajalla..ei päivää etten syyttäis itteeni ja ikävöinyt..Elämästä tuli helvettiä,ja kamppailen vielläkin sitä vastaan että jaksaisin yrittää.kaikki tapahtuu vaan niin samaan aikaa n nyt makaan sairaalassa eikö tää ikinä lopu?!?!Miten voi unohtaa..auttakaa mua..tiän et syy on mun ja loukkasin toista pahasti,mutta itteeni vihaan.
Enpä sanoisi noinkaan. Yleismaailmallisesti paljon raadollisempaa on rikokset, päihteet, sosiaaliset ongelmat, sairaudet, puhumattakaan sodista ja kidutuksesta... Huhuh, siinäpä vasta murheita.
Kaikki mikä tuntuu epätodennäköiseltä tapahtumalta ITSELLE, on kaukana eikä kosketa eikä kiinnosta.
Edellinen oli oikeassa, maailmanlaajuisesti on paljon rankempiakin asioita: sodat, nälänhätä, luonnon katastrofit ym....Kun laajentaa katsomustaan maailman kaikkeuteen, niin aurinkomme sammuminen tai Maan törmääminen toiseen planeettaan ym. on vieläkin rankempaa.
Joillekin ihmisille tämä on yksilötasolla vielä rankempaa. Olipa sitten pettäjä, petetty, toinen mies/nainen, sivusta seuraaja...
On niin vaikeaa hyväksyä, että joku toinen ihminen ajattelee asioista toisella tavalla kuin itse. Toisen ihmisen hyväksyminen ja tukeminen on paljon vaikeampaa kuin tuomitseminen.
paljon kautta aikai maailmassa tapahtuneet vääryydet ja raakuudet ole pinnassa, kun oma ,läheisin, rakkain ja se johon 100% luotti paljastuu petturiksi. Tulee tunne , että minulle voi tapahtua mitä tahansa pahaa. Ja on tosi murheellista nähdä hyvässä pitkäaikaisessa kumppanissaan valehtelija ja itsekäs pettäjä. Jos ei halua enää avioliittoa, siitä voi keskustella aikuismaisesti. Mutta ,kun petturi haluaa elää eselleen suhteensa loputtua kanssasi. Sanoo rakastavansa jne.. Ihminen on rakennettu niin, että minuus täytyy olla edes jotenkin tasapainossa, että jaksaa kantaa toisten murheita. Pettäminen hajottaa itsetunnon, naiseuden/mieheyde, seksuaalisuuden. Kaikki on koottava alusta lähtien ja se on kova ja rankka työ.
Jo edesmennyt isoäitini, 1800-luvulla syntynyt sellainen, kitetytti koko homman näin:
"Päivällä on taistelu leivästä, yöllä lihasta".
Aina on pettämistä ollut ja aina sitä tulee olemaan. Toivoa sopii, ettei itse kovin liippaisi, mutta shit happens.