Nyt kun elämää saman katon alla on takana vuoden verran, huomaan että ei helvetti... Minähän olen kuin äitini!
Vielä kotona asuessani otti monesti päähän äidin käytös isää kohtaan. Toinen yrittää tosissaan, tekee raskasta työtä ja yrittää parisuhdettakin jotenkin "elvytellä", mutta koskaan ei tule muuta kuin moitteita ja valitusta. En tiedä, mitä kaikkea vanhempieni yhteisestä historiasta löytyy, mutta kyllä silti tuntui pahalta isän puolesta, ja äidille tästä silloin tällöin huomautinkin.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että olen tehokkaasti omaksunut äitini tyylin olla parisuhteessa. Tämän huomaaminen oli karmea herätys. En ole mustasukkainen tai kahlitseva, mutta kaikesta mitä mies tekee (kodin seinien sisäpuolella)löytyy kyllä valittamista.
Jos roolit olisivat toisin päin, olisin varmaan lähtenyt jo monta kertaa ovet paukkuen. Miehellä on kiitettävän pitkä pinna, mutta nyt tähän on tultava muutos. Laitan luonteeni remonttiin. Enemmän kehuja ja kannustusta, hyvien asioiden huomioimista. Vähemmän valitusta pikkuasioista.
Minulla on maailman paras mies, kiltti ja kultainen, rehellinen, ahkera ja luotettava, hyvä rakastajakin vielä. Ansaitsee naisen, joka osaa häntä arvostaa!
Vielä kotona asuessani otti monesti päähän äidin käytös isää kohtaan. Toinen yrittää tosissaan, tekee raskasta työtä ja yrittää parisuhdettakin jotenkin "elvytellä", mutta koskaan ei tule muuta kuin moitteita ja valitusta. En tiedä, mitä kaikkea vanhempieni yhteisestä historiasta löytyy, mutta kyllä silti tuntui pahalta isän puolesta, ja äidille tästä silloin tällöin huomautinkin.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että olen tehokkaasti omaksunut äitini tyylin olla parisuhteessa. Tämän huomaaminen oli karmea herätys. En ole mustasukkainen tai kahlitseva, mutta kaikesta mitä mies tekee (kodin seinien sisäpuolella)löytyy kyllä valittamista.
Jos roolit olisivat toisin päin, olisin varmaan lähtenyt jo monta kertaa ovet paukkuen. Miehellä on kiitettävän pitkä pinna, mutta nyt tähän on tultava muutos. Laitan luonteeni remonttiin. Enemmän kehuja ja kannustusta, hyvien asioiden huomioimista. Vähemmän valitusta pikkuasioista.
Minulla on maailman paras mies, kiltti ja kultainen, rehellinen, ahkera ja luotettava, hyvä rakastajakin vielä. Ansaitsee naisen, joka osaa häntä arvostaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä lienee se sada kirjoitus, jossa ei miehen viaksi kaikkea laitetakaan- 99 taitaa niin mennä...
Tuolla asenteellasi saat ne baltti-,venakko-, tai aasialaisten naisien perään haaveilevat miehet varmasti muuttamaan mielensä ja suomalainen nainen nostetaan sille kuuluvaan arvoonsa.
kiitoksia ja hyvää kesää perheesi parissa.
millaisen roolimallin antaa lapselleen! Varsinkin samaa sukupuolta oleva vanhempi vaikuttaa erittäin voimakkaasti lapseen. Olen itsekin huomannut ottaneeni oppia äidistäni, minäkin osaan olla supernalkuttava jonnijoutavasta megaluokan ongelman kehittävä ämm';D En haluaisi, mutta jotenkin homma usein lipsahtaa käsistä. Usein olen asiaa miettinyt, ja saman todennut kuin sinä, että itse olisin vastaavassa tilanteessa jo lähtenyt! Joka kerta yritän parantaa tapani ja pikkuhiljaa edistystä tapahtuukin. Pitäisi vain useammin muistaa antaa miehelle kiitosta. Eihän se mun romantiikannälkää koskaan tyydytä eikä pane merkille vaikka kuinka nätiksi itseni laittaisin (sitä varten) eikä sano mua rakastavansa. Mutta se tuo leivän pöytään, ei juo, ei rellestä, ei hakkaa eikä pahemmin rähjää, kantaa painavat kauppakassit, hoitaa remppahommat ja autojutut. Ja "huoltaa" mut mahtavasti;))) Joten hittooks mäkin aina urputan? Huonomminkin vois olla!
Eipä sitä omilleen muuttaessa tajunnut vievänsä kotoa mukaansa muutakin kuin muutaman vanhan huonekalun ja pari astiaa. Yllättävintä on, että vanhemmista ovat tarttuneet itseen juuri ne ikävimmät piirteet, eli ne, joiden takia ajatteli, että minusta ei ainakaan tuollaista "isona" tule. Tulipahan kuitenkin. Onneksi sentään tajuaa tilanteen, voi edes yrittää parantaa.
asia, jonka aikanani itsekin tein. Äitini on myös aikamoinen jäkättäjä ja päällepäsmari, kaikki pitää mennä just niinkuin hän sanoo. Kun tapasin mieheni, osasin välttää kaikki nuo virheet ja oikein hyvin on sujunutkin. Tosin äitini välillä valittaa minulle etten vaadi tarpeeksi. Noh, eipä noista kannata välittää. Meillä mieheni kanssa on sama tärkeysjärjestys, joten jäkättäköön mitä haluaa. Muista pitää tuo mielessä niin varmasti onnistut elämässäsi oikein hyvin.
eikä tunnu ollenkaan hyvältä! Vaan itseään ei pakooonkaan voi päästä..
Loistavaa huomata, että joku muukin huomaa sen miten vanhempien huono esimerkki siirtyy paljon helpommin kuin hyvät neuvot ;)
Miehesi varmasti pitää tilanteesta, jossa pyydät käytöstäsi anteeksi ja kysyt mitä tilanteelle voisi tehdä. Ihastuttavan suoraselkäistä toimintaa minun mielestäni ja meidän kaikkien tulisi harrastaa sitä aika-ajoin (niin miesten kuin naistenkin parisuhteessa)!!!!
Teillä on varmasti loppujenlopuksi toimiva parisuhde, joka antaa tilaa myös parisuhteen huonoille ja v*ttumaisillekin päiville ;)
Onneksi todella on hyvä kivijalka tässä suhteessa: löytyy avoimuutta, hellyyttä, huumoria ja toisen huomioimista. Ja rakkautta, tietysti.
Oma ärsyttävä käytökseni ei johdu siitä, etten arvostaisi miestäni. Jotenkin se on vain selkäytimestä nouseva toimintatapa, jollaista en aikaisemmin edes tajunnut noudattavani.
Muistan kuinka lapsena oli maailman vaikein asia pyytää anteeksi tekosiaan, mutta tämän suhteen aikana siihen on jo pikkaisen kouliintunut. Kai aikuistumisellakin on siinä oma osuutensa, toivon ainakin.
Tuskin minusta "täydellistä" puolisoa koskaan tulee, mutta jos tämän tavan saan kitkettyä, se on jo edistystä. Rakastan miestäni kovasti ja haluan hänen voivan hyvin ja olevan onnellinen kanssani.