Auton vaihto on perheenlisäyksen vuoksi edessä. Uuteen en haluaisi vaihtaa, mutta vaihdossa käytettyynkin lienee riskinsä. Paljonko autossa saa milestäsi olla mittarissa, jotta sen ostaminen on mielestäsi vielä järkevää ?
Kuinka käytetty on liian käytetty ?
Daria
144029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ostin viime kesänä 940 tkm ajetun, takavetoisen ja automaattivaihteisen auton. Mitään ongelmia ei ole ollut.
Noin viisi vuotta sitten vanhempani ostivat 110 tkm ajetun, etuvetoisen ja käsivaihteisen auton. Sitä korjattiin monesta kohdasta, pelkkä vaihteiston korjauskin maksoi jo 14000 mk. Auto myytiin pois, kun mittarissa oli 170 tkm.
Sanoisin kyllä, että jos autossa on nelisylinterinen moottori poikittain ja sen jatkona 5-vaihteinen käsivaihteisto, kannattaa pysytellä kaukana. Vaihteiston korjaaminen maksaa esimerkiksi Peugeot 307:ään yli 3000 euroa.
Etuvetoisten autojen käsivaihteistot eivät yksinkertaisesti kestä!
kuinka monta sellaista Suomessa on ja kuinka monessa laatikko hajalla ? Sä oot ihan pihalla.
Minulla ainakin on ollut 2 pikkuautoa kolmen vuoden sisällä, toinen korealainen ja toinen japsi, uutena ostettuja ja manuaalivaihteistolla. Reipastahtisessa kaupunkiajossa eivät tunnu enää kestävän nykyautot. Toisessa yksi vaihteista rusahteli jo uutena, toisella se alkoi syksyn tullen n.5000km mittarissa. Luulin sen aiheutuvan ensiasennus vaihteistoöljystä, mutta eipä auttanut öljynvaihtokaan. Kovilla pakkasilla vaihteensiirto oli erittäin jäykkä, aivan kuin sitä ei olisi ollenkaan tarkoitettu toimimaan kylmemmässä kuin -20 astetta. Ankeaa on sellaisella autolla ajo. Vaihteen laittaminen päälle vei 3-5 sekuntia kytkimen painamisen jälkeen, menivät onneksi päälle sentään. Nyt sitten rusahtelee miltei aina 2 ja 3 vaihde päälle laitettaessa. Synkronointi paskana.
Ajotyylini on reipas mutta en kuitenkaan survo vaihteita väkisin tai ilman kytkintä. Ihmetyttää miten missään kolmessa omistamassani 80-luvun autossa (30000-190000km) ajetuissa ei vaihteensirto-ongelmia ollut!
Listaan tähän viimeksi ajamani 10 käsivaihteista ja etuvetoista autoa, joissa moottori on poikittain.
Toyota Carina 1.6 - 215 tkm - nelosvaihteella pientä ulinaa
Toyota Corolla 1.3 - 205 tkm - nelosvaihteella voimakasta ulinaa
VW Transporter 2.4 - 72 tkm - kaikilla vaihteilla rahisevaa ääntä, merkkihuollon mukaan pääakselin laakerit menneet
Opel Vivaro 1.9 - 66 tkm - kaikilla vaihteilla rahisevaa ääntä, toivottavasti normaalia???
Saab 9000 2.3 - vaihteiston korjauksen (14000 mk) jälkeen ei ylimääräisiä ääniä (toistaiseksi)
Saab 9000 2.0 - 265 tkm - vaihteisto pitää kovaa ääntä suurilla nopeuksilla
Nissan Sunny 1.6 - 122 tkm - vaihteisto ilmeisesti kunnossa
Toyota Corolla 1.6 - 70 tkm - vaihteisto ilmeisesti kunnossa
Peugeot 307 - 55 tkm - pääakselin laakerit paskana (odottaa korjausta, onneksi ei minun autoni)
Renault 19 - 35 tkm - vaihteistosta kuuluu koko ajan rahinaa, mutta onneksi ei ole minun autoni
---
Ja nyt johtopäätökset:
1. Yhdestä em. autosta on vaihteisto korjattu kalliisti.
2. Peugeot ja VW on korjattava kiireesti.
3. Corolla 1.3 ja Saab 2.0 pitää korjata, jos niillä vielä aiotaan ajaa yli 10 tkm.
4. Ainoastaan puolet autoista on joko täysin kunnossa tai korjaukset eivät vielä vähään aikaan ole ajankohtaisia.
5. Japanilaisten autojen vaihteistot kestävät paremmin.
---
Ja sitten lopullinen päätelmä:
Nelisylinteriset, etuvetoiset ja käsivaihteiset autot ovat halvimpia, mitä autotehtaat tekevät. Halvalla ei saa hyvää. Köyhällä ei ole varaa halpaan. Kenenkään ei kannata ostaa tällaista näennäisesti edullista autoa, koska heppoisesti tehty käsivaihteisto saattaa aiheuttaa valtavan korjauslaskun. Korjausta ei voi edes välttää autoa vaihtamalla, koska kukapa ostaisi vaihteistovikaista autoa varsinkaan, kun tietää, paljonko korjaaminen maksaa.
Tässäkin asiassa huomataan, että autoliikkeet myyvät mielellään HUONOT autot HALVALLA hinnalla TYHMILLE ihmisille.
mulla etuvetoinen 2-litranen 150 hevosvoimainen gti Galant vm-89, mittarissa on 386tkm, koskaan ei ole laatikkoa tarvinnu korjata, kuten ei murroksiakaan(yhesti kumit uusittu) ja on ollu suht reippaassa käytössä.
mutta onneksi tuo "mielestäsi" pelastaa
tilanteen.
Minulla on aina ollut rajana 80000 km.
Enemmän ajettua en osta.
Tietty periaatteista tingin jos on erityinen
syy. Yleensä hinta. Kerran ostin parilla tonnilla
200000 ajetun helmen, mutta se oli poikkeus.
Kyllähän satatuhatta on maximi. Enemmän ajetussa tulee kalliita remontteja.
Sinunhan tulee ostaa auto ajamista varten. Jos ajat itse 100 tuhatta on autolla ajettu 200 tuhatta. Perheauto on tuolloin lopussa.
Kyllähän teeseitse mies ajaa sillä vielä toisen mokoman.
Omat kokemukseni japanilaisista autoista puhuvat täysin toista. Huolto/korjaus ei koskaan ole vienyt merkittäviä summia. Halvimmat kilometrit ovat tulleet välillä 300 tkm - 500 tkm.
Huolettomia kilometrejä noin 150.000 edessä koska isot huollot on tehty etuajassa. Eikä ole niin bensarosvo kuin luullaan. Id 675495
Auto ruostuu ja sen malli vanhenee paljon ennen kuin ajossa kuluva tekniikka tekee tenän.
Itse ostan nykyjään aina autoni upouutena, edes esittelyautoon en koske. Kokemuksella. Ostan sen hintaluokan menopelin uutena mihin lompakko riittää (=kk-erä on maksukyvyn rajoissa). Saan vaivan palkaksi takuun, uuden auton jonka olen alusta alkaen ajanut ja sen historian tiedän. Tämä on minun tapani, ja tän ansiosta nukun yöni aina hyvin auton puolesta. Eikä kadehdita tippaakaan tuttavien saksantuontiautot eikä ex-taksimersut, ei.
Mieti tätä vaihtoehtoa.
Jep jep.
Onhan uusi auto aina uusi, mutta onkin sitten ihan eri juttu onko se oikeasti sijoitetun rahan arvoista? Ei oikeastaan ole merkkiä jossa valitsemalla käytännössä uudenveroisen käytetyn - jossa on täydellinen huoltohistoria ja ehkä tehdastakuutakin vielä jäljellä - ei säästäisi auton hinnasta riippuen jopa kymmeniä tuhansia euroja.
Toinen tapa katsoa asiaa on verrata samalla rahalla saatavaa uutta tai käytettyä. Samanhintainen uusi on aina enemmän karvalakki.
Mikäs siinä tietysti jos rahaa on. Mutta itse sijoittaisin uuden Corollan arvon mielummin muutaman vuoden ikäiseen, nautittavaan premium-luokan ajokkiin.
Edellisen autoni ostin kolme vuotta vanhana ja 25.000 km ajettuna. Oli erittäin hyvä ostos.
Viime viikolla ostin 2003-mallisen auton, jolla on ajettu 41.000 km. Vertailun vuoksi, merkkiliikkeessä väriä myöten vastaava mutta neljätonnia enemmän ajettu ja lommolla varustettu maksaa 2100 euroa enemmän.
Tänään ostimme naisystävälleni 2001-mallisen auton, jolla on ajettu 36.000 km.
Kaikki edellämainitut ovat Renault-merkkisiä ja niiden hinnat ovat pudonneet olennaisesti uuteen nähden. Ne on ostettu suuresta vantaalaisesta autoleasingyhtiöstä, Peugeotin ja Opelin väliltä. Autot ovat olleet todella siistejä ja niihin on saanut 1v / 20.000 km takuun.
Olen omistanut kaksitoista autoa, joista osa on ollut vanhempia keräilyautoja. Vähimmillään käyttöautollani on ollut ajettu ostettaessa 2400 km ja enimmillään 100.000 km.
Koskaan en osta aivan uutta enkä toisaalta yli 55-60.000 km ajettua. Osaan itsekin ajaa autoon kilometrejä. Jos ajatellaan, että tarjolla on kaksi liki samanarvoista autoa, joista toisessa on 60.000 km ja toisessa 120.000 km, voitaisiin todeta että tuo toinen on kolme vuotta tuota toista vanhempi, ajatellen että ajan vuodessa 20.000 km eli 3 x 20.000 = 60.000 km.
Sekä Volkkareista että Opelista on mennyt kansipahvit tuossa 160.000 km kohdalla. Juu ei, en voi ottaa enää tuota riskiä, että jään tienpäälle työmatkalla / mökkimatkalla / ulkomaan reissulla
Varmaan riippuu paljon siitä, miten käytettyä on aikaisemmin pidetty, mutta aika suuntaa antavia kokemuksia on kertynyt. 4 autoa: mitsubishi, peugeot,peugeot sekä Honda on tullut hankittua n. 50- 70 tkm ajettuna. Kokemusten mukaan tossa hieman 90 000 km:n jälkeen on pientä kulumisesta johtuvaa laittoa (pakoputkea, jarrupaloja jne..)
Sitten on ollut melko huolettomia kilometrejä tohon reiluun 150 000 kilometriin.
Se on näille kaikille autoille ollut yhteistä, että tossa viimeistään 170 000 km kun on ollut mittarissa, niin sitä laittoa autossa on tuntunut olemaan riittävästi. Eli ehkä pitäisin tota 150 000 km sellaisena ehdottomana takarajana keskimäärin, milloin autosta ois ehkä järkrvä luopua, jos huolettomia kilometrejä kaipaa.