Olen seurustellut puolisen vuotta, joten pitäisi jo varmaan tie vähän tietää...mutta en.
Meillä on miehen kanssa mieletön vetovoima, seksuaalisessa mielessä siis. Tällä saralla olemme kuin luodut toisillemme. En ole kokenut mitään tällaista aiemmin, eikä mieskään.
Mutta sitten näihin arvoihin. Arvomaailmamme poikkevat aika jurkästi toisistaan joissain asioissa. Perhettä ja kotia arvostamme kumpikin paljon, mutta siihen se sitten vähän jääkin.
Miehellä on omaisuutta, ja hän pitää työtä ja taloutta tärkeinä asioina. Mulle taas nämä ovat sellaisia juttuja, millä hankitaan elanto. En koe todellakaan tarpeelliseksi sijoittaa rahojani jne.
Mä tykkään matkustella ja olen tosi ennakkoluuloton ihminen. Miestä ei taas kiinnosta yhtään reissailu, ja hänellä on joitain pikkurasistisia piirteitä. Nämä eivät johdu mistään tietämättömyydestä...ollaan kumpikin koulutettuja ja kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista yms. Mutta ne kiinnostuksen kohteet taitavat olla aivan erit :)
Onkohan tämä nyt sitä "vastakohdat vetävät puoleensa"-juttua? Yksi vakava suhde meni jo metsään, ja haluaisin tällä kertaa todella löytää sen lopullisen. Jotenkin pelkään ottaa riskiä...nyt vielä on tällaista alkuhuumaa, eikä toisen tietyt piirteet ehkä vielä ärsytä. Kuinka tärkeää on samanlainen arvomaailma? Pystyykö sitä molemminpuoliseen kunnioitukseen, jos arvot poikkeavat toisistaan?
Tiedän, että ite mun pitää vastaus löytää...mutta ajattelin silti kysyä täältä vinkkejä ja kokemuksia :)
Meillä on miehen kanssa mieletön vetovoima, seksuaalisessa mielessä siis. Tällä saralla olemme kuin luodut toisillemme. En ole kokenut mitään tällaista aiemmin, eikä mieskään.
Mutta sitten näihin arvoihin. Arvomaailmamme poikkevat aika jurkästi toisistaan joissain asioissa. Perhettä ja kotia arvostamme kumpikin paljon, mutta siihen se sitten vähän jääkin.
Miehellä on omaisuutta, ja hän pitää työtä ja taloutta tärkeinä asioina. Mulle taas nämä ovat sellaisia juttuja, millä hankitaan elanto. En koe todellakaan tarpeelliseksi sijoittaa rahojani jne.
Mä tykkään matkustella ja olen tosi ennakkoluuloton ihminen. Miestä ei taas kiinnosta yhtään reissailu, ja hänellä on joitain pikkurasistisia piirteitä. Nämä eivät johdu mistään tietämättömyydestä...ollaan kumpikin koulutettuja ja kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista yms. Mutta ne kiinnostuksen kohteet taitavat olla aivan erit :)
Onkohan tämä nyt sitä "vastakohdat vetävät puoleensa"-juttua? Yksi vakava suhde meni jo metsään, ja haluaisin tällä kertaa todella löytää sen lopullisen. Jotenkin pelkään ottaa riskiä...nyt vielä on tällaista alkuhuumaa, eikä toisen tietyt piirteet ehkä vielä ärsytä. Kuinka tärkeää on samanlainen arvomaailma? Pystyykö sitä molemminpuoliseen kunnioitukseen, jos arvot poikkeavat toisistaan?
Tiedän, että ite mun pitää vastaus löytää...mutta ajattelin silti kysyä täältä vinkkejä ja kokemuksia :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tilanteenne yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien suhteen kuulosti minusta aika tasapainoiselta.
Ehkä tärkeämmissä asioissa olette enemmän yhtäläisiä - keskeinen vetovoima on kai parisuhteessa tärkeää, samoin samanlainen suhtautuminen perheeseen ja kotiin.
Vaikkei mies olisi yhtä innostunut matkustelusta kuin sinä, luultavasti saisit hänet kuitenkin houkuteltua joskus jonnekin, ja ehkä voisi jopa mieli muuttua. Miten tärkeää on sitten matkustella juuri hänen seurassaan? Minusta eroavaisuudet ovat parhaimmillaan sitä, että voi viedä toisen joskus omaan maailmaansa, tai tulla viedyksi itselleen uuteen.
Ja eikö ole hyvä, että (edes) jommallakummalla on hyvä tatsi taloudellisiin asioihin? Minusta eroavaisuutenne kuulostavat vain hyvin toisiaan täydentäviltä. Lienenkö sitten liian optimistinen?
Puoli vuotta on erittäin lyhyt aika seurustella, mutta kyllähän sekin jo jotain kertoo.
Itse en pystyisi rakentamaan tulevaisuutta miehen kanssa, jonka arvomaailma poikkeaisi kovastikin omastani. Yhteisille arvoille kun mun mielestä perustuu koko parisuhde. Vastakohdat toki usein täydentävät toisiaan, mutta uskon, että siinäkin on joku raja, jos ollaan liian erilaisia, niin ei sekään välttämättä aina toimi.
Valitettavasti pelkkä seksuaalinen vetovoima ei riitä siihen, että alkuhuuman jälkeen parisuhde vielä kestäisi. Olihan teillä jotain muutakin yhteistä kuitenkin.
Ehkä on parempi, että kaikessa rauhassa tutkailet tilannetta ja annat ajan näyttää missä määrin nuo erilaiset mielenkiinnonkohteet yms. vaikuttavat suhteeseenne, voihan olla, että kaikki menee ihan ok.
Arvomaailmaerot eivät ehkä ole niin ratkaisevia jos yhteiselo sujuu kuitenkin hyvin. Tuo matkusteluasia vähän huolestuttaisi jos itse haluat matkustella paljon etkä saa miestäsi mukaan, koska lomannehan kuluvat sitten joko eri paikoissa tai niin että toinen tulee mukaan vastentahtoisesti tai sinä jäät kotiin vastentahtoisesti.
Joka tapauksessa, se yhteiselon sujuminen ratkeaa vasta ajan kanssa. Minusta menet metsään jos alat miettiä parisuhdetta niin ettet uskalla ottaa riskiä ettei toinen olekaan se lopullinen. Koskaan sitä ei voi tietää etukäteen. Ainakaan siitä ei tule mitään jos koko ajan mietit että tuhlaanko aikaani ja olisiko jossain joku vielä parempi. Eikä mikään suhde ole ajanhukkaa kun kaikki kokemukset ovat ainutkertaisia ja kaikesta oppii. Kasvaa ihmisenä.
jutun ydin onkin se, että pystyvätkö molemmat kunnioittamaan toistensa mielipiteitä, jos ne ovat kovin erilaisia? Jos pystyvät niin ei ongelmaa. Jos raha/business/maallinen mammona-tyyppi ei pysty arvostamaan sitä, että toiselle merkitsevät enemmän ns. pehmeämmät asiat (ja tietty toisinkin päin), niin ei siitä tule muuta kuin jatkuvaa tappelua ja arvoristiriitoja esimerkiksi lapsen kasvattamisessa ja arjen pyörittämisessä.
Sitten on olemassa tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Isot erot ensimmäisissä ovat oleellisia mutta jälkimmäisissä eroista ei koidu haittaa.
Hyviä pohdintoja tästä saa aikaan, miten esim. perheen ja kodin arvostaminen näkyy arjessa? Miten paljon työ merkitsee? Meneekö elämältä pohja, jos saa potkut? Keskustelkaa oikeasti tärkeistä asioista, niin asia selkenee. Jätä lillukan varret käsittelemättä, koska niillä ei ole suurempaa merkitystä.
"Pystyykö kunnioittamaan", pystytkö? Mihin suuntaan haluat kasvaa, millaisena haluat tulla nähdyksi? Se, ettei arvomaailma ole täysin samanlainen ei varmaan ole este, mutta ajattelisin kuitenkin etteivät ne saisi olla ristiriidassa ainakaan niiden isoimpien tai tärkeimpien arvojen suhteen. Me näemme, kuulemme ja tunnemme sen mitä arvostamme. On vaikea jakaa toisen kanssa sellaista mitä toinen ei näe. Joskus tietenkin voi näyttää toiselle ja toinen voi oppia arvostamaan, mutta entä silloin kun on itse väsynyt eikä aina jaksa katsoa...olisi ihana jos joku toinen näkisi. Tärkeintä on, ettei vain menettäisi itseään tai jotain itselle tärkeää. Ihminen tarvitsee toista ihmistä ollakseen se kuka on, ja olennaista siinä on se, että tulet nähdyksi sellaisena kuin olet. Mikä sinulle siis on tärkintä?
Toki tietenkin on äärimmäisen hedelmällistä se, että suhteessa keskustellaan ja ollaan eri mieltä, mutta pointti on se millaisiin perustavaa laatua oleviin arvoihin ne mielipiteet palaavat...jotka puolestaan palaavat kysymyksiin totuudesta, hyvyydestä ja kauneudesta ja kenellä niihin on oikeus.