Olen yksiavioinen, mutta kumppanini suhtautuu asiaan vähän eri tavalla. Hän rakastaa minua ja tahtoo jakaa elämänsä kanssani, mutta ei pidä sitä kovin pahana jos jompi kumpi meistä joskus eksyy vieraaseen vuoteeseen.
Hänen mukaansa satunnainen seksi muiden kanssa ei vaaranna parisuhdetta. Hän myös uskoo (aiemmasta kokemuksestaan) että jos ihastuu johonkin eikä pääse koskaan tekemään mitään ihastuksen suhteen, se muuttuu pakkomielteeksi joka jää piinaamaan jopa vuosiksi. Itse uskoisin pikemminkin niin, että jos ihastuksen kanssa hyppää sänkyyn, ihastus vain syvenee ja muuttuu intiimimmäksi, ja sitten on se varsinainen parisuhde kriisissä.
Hän sanoo että jos toista todella rakastaa, ei tahdo kieltää tältä mitään mielihyvää vaan sallii minkä vain mikä tekee toisen iloiseksi. Tiedän että hän salllisi sen minulle, jos seksiä jonkun muun kanssa tahtoisin. Itse olisin tyytyväinen ja turvallisin mielin, jos me kaksi lupautuisimme vain toisillemme.
Onko kellään kokemusta ns. vapaasta suhteesta? mikä toimi, mikä ei toiminut? Voiko se ylipäätään toimia? Olen yrittänyt perustella asiaa itselleni järkisyillä, mutta pintaan nousee vain pelkoja omasta riittämättömyydestä...
Hänen mukaansa satunnainen seksi muiden kanssa ei vaaranna parisuhdetta. Hän myös uskoo (aiemmasta kokemuksestaan) että jos ihastuu johonkin eikä pääse koskaan tekemään mitään ihastuksen suhteen, se muuttuu pakkomielteeksi joka jää piinaamaan jopa vuosiksi. Itse uskoisin pikemminkin niin, että jos ihastuksen kanssa hyppää sänkyyn, ihastus vain syvenee ja muuttuu intiimimmäksi, ja sitten on se varsinainen parisuhde kriisissä.
Hän sanoo että jos toista todella rakastaa, ei tahdo kieltää tältä mitään mielihyvää vaan sallii minkä vain mikä tekee toisen iloiseksi. Tiedän että hän salllisi sen minulle, jos seksiä jonkun muun kanssa tahtoisin. Itse olisin tyytyväinen ja turvallisin mielin, jos me kaksi lupautuisimme vain toisillemme.
Onko kellään kokemusta ns. vapaasta suhteesta? mikä toimi, mikä ei toiminut? Voiko se ylipäätään toimia? Olen yrittänyt perustella asiaa itselleni järkisyillä, mutta pintaan nousee vain pelkoja omasta riittämättömyydestä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
ihminen on luoto mustasukkaiseksi olennoksi. en usko että se onnistuu.
Ex-vaimoni suhtautuminen oli samanlaista kuin kumppanisi. Hän sanoi, että hänellä ei olisi mitään sitä vastaan, että kävisin vieraissa. Minusta se oli todella loukkaavaa. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu aina jonkin verran paitsi omistautumista myös omistamisen halua. Exäni sanat jäytivät mieltäni ja minusta tuntui, että hän ei välitä minusta tarpeeksi. Aivan kuten vanhemmat, jotka eivät aseta rajoja lapselleen, vaan antavat hänen liuhua täysin vapaana ja valvomatta, eivät tosiasiassa rakasta lastaan ja halua hänen parastaan. Lapsi, jolle vanhemmat eivät aseta rajoja kokee olonsa turvattomaksi ja hylätyksi. Sama pätee mielestäni avoimiin suhteisiin. Ainakaan itse en pidä sellaista parisuhdetta turvallisena ja rakastavana.
Lopulta minulle valkeni, että exäni asenne oli sen kaltainen, koska hän itse ei ollut uskollinen, vaan halusi käydä vieraissa. Sanomalla, että minä saan käydä vieraissa hän halusi vain keventää omatuntoaan. Exäni siis tarkoitti, että "minä aion joka tapauksessa pettää sinua, joten sinäkin saat vastalahjaksi pettää minua". Luultavasti sinunkin kumppanillasi on jo muita kiikarissa.
"Hänen mukaansa satunnainen seksi muiden kanssa ei vaaranna parisuhdetta. Hän myös uskoo (aiemmasta kokemuksestaan) että jos ihastuu johonkin eikä pääse koskaan tekemään mitään ihastuksen suhteen, se muuttuu pakkomielteeksi joka jää piinaamaan jopa vuosiksi." Tässä on jotain ristiriitaista... Ihastuksen kanssa ei ole satunnaista seksiä. Sitä on suunnitellut ja siitä on haaveillut ja olen kanssasi samaa mieltä, ettei se ihastus ainakaan haalene kun pääsee ihastuksen kanssa itse asiaan. Se ei ole "vain" seksiä vaan jotain enemmän.
Tiedätkö mitä epäilen? Miehesi on ihastunut ja nyt kyselee lupaa toimia. Onko hän muuten aina ajatellut samoin? Jos muutos on uusi, niin sitten ei ole puhtaat jauhot pussissa.
Mielestäni näkemyserot suhteen laadusta (yksiavioisuus vs. avoin suhde) on sen verran perustavanlaatuinen asia, ettei vastakkaisen koulukunnan ihmiset voi elää yhdessä. Mieti nyt itsekin. Ei se voi toimia. Kaksi samoin ajattelevaa, niin johan toimii.
Erittäin itsekäs on mielipide, "että jos toista todella rakastaa, ei tahdo kieltää tältä mitään mielihyvää vaan sallii minkä vain mikä tekee toisen iloiseksi" Pitääkö se tehdä toisen mielihyvän kustannuksella ja kumman mielihyvä on toista tärkeämpi? Sinun mielihyvääsihän edistäisi se, että hän pysyisi vain sinun vuoteessasi eli kummalla teista on oikeus vaatia. Parisuhteen perusvaatimus on se, että ottaa toisen tunteet huomioon -ja tämä koskee molempia osapuolia.
Miten suhtautuisit, kun hän sitten jonain päivänä kertoo käyneensä toisen naisen vuoteessa? Jos olisit rikki, petetty ja surullinen, niin on parempi etsiä mies joka ei tarvitse ulkopuolisia suhteita vaan sitoutuu sinuun täysillä.
Kyllä hän on alusta asti ollut samaa mieltä asiasta, ei siis ole yht'äkkiä muuttanut mieltään. Olemme olleet yhdessä vasta vajaan vuoden. Tiesin alusta asti hänen kantansa, mutta uskalsin silti suhteeseen ryhtyä. Tiedän myös ettei hänellä ole ketään muuta mielessään; kyseessä on pikemminkin "mitä jos" -tyyppinen pohdinta. Selvästi tämä eroavaisuus näkemyksissämme hiertää suhdetta, ainakin omissa ajatuksissani.
Hän suostuisi jopa sellaiseen järjestelyyn, jossa minulla olisi vapaus seikkailla suhteen ulkopuolella mutta hänellä ei. Itse olen kuitenkin hyvin tiiviisti yksiavioinen, ja pelkään että hän olisi se joka meistä sortuisi kiusaukseen. Pelkään sitä, että hän joskus ihastuu johonkin naiseen mutta ei toimi "vaistonsa mukaan", koska en ole siihen suostunut, ja saa sitten tuosta ihastuksesta itselleen pakkomielteen. (Ja koska hän nyt jo miettii että niin voisi käydä, ennustus todennäköisesti toteuttaisi itsensä, koska hän olisi jo varautunut siihen...) Ei sekään voi olla suhteelle hyväksi. Mutta voiko seksi olla vain "pelkkää seksiä"?
Tai sitten hän pettää minua ja suhteemme kärsii siitä.En tahtoisi kummankaan käyvän vieraissa, mutta en myöskään tahtoisi sitoa ja omistaa häntä. Tuntuu siltä että olen umpikujassa. Mitä tiukemmin kieltäisin suhteen ulkopuoliset seikkailut, sitä houkuttelevammaksi se tekee kaikki "kielletyt hedelmät" ja muut vastaavat...
minua todella jäi vaivaamaan se, että jos on ihastunut, niin on vaikea kuvitella että seksi on vain seksiä. Kyllähän se on jotain enemmän, jokainen joka on joskus ollut ihastunut tietää sen. Varmaan kaikki ihastuvat vaikka olisivatkin suhteessa mutta useimmat eivät tee sille mitään, koska ovat sitoutuneita ja tietävät mitä siitä seuraisi suhteelle.
Teorian tasolla ymmärrän avoimen suhteen. Jos molemmat ovat samaa mieltä siitä, että suhteen ulkopuolinen "vain seksi" on hyväksyttävää, niin ei siinä mitään. Mutta inhimillinen tekijä saattaa pilata koko jutun. Voi tulla yllätyksenä se miten paljon se sattuukaan vaikka siitä sovittiinkin etukäteen. Mustasukkaisuus, riittämättömyyden tunne, epävarmuus koko suhteesta jne. saattavat aiheuttaa ruman lopputuloksen.
Olet ihan oikeassa siinä, ettet voi pakottaa häntä mihinkään. Hän tekee kaiken omasta tahdostaan, mikään muu ei voi toimia. Kuitenkin tärkein kysymys on, että kestätkö sinä avoimen suhteen. Nähtävästi joudut hänen kanssaan valitsemaan avoimen suhteen ja pettämisen väliltä, yksiavioisuus näyttää olevan poissuljettu. Voithan katsoa miten se toimii, ehkä hän ei koskaan löydä ketään eikä tee mitään. Mutta onko se sen arvoista...
Teillä on suhde ja yhteinen elämä. Ehkä jonkinlaista rakkautta(hänenkin osaltaan),mutta millaista? Kaikki ei nyt ole kohdallaan.Onko se rakkautta vai turvallisuuden tunnetta jota ei tahdota menettää? Elämä on urillaan ja menettelee, mutta kun se seksi ja kauniit naiset... Tunnen pari sen lajin miestä jotka päästävät suustaan juuri tuollaista, mutta yhtä aikaa tiedän etteivät ole tyytyväisiä perhe-elämäänsä, eivätkä taloudellisten syiden vuoksi ole kuitenkaan eroon valmiita,niin ja lapset,lapset nehän kärsisivät.
Jotain fantasiaa elävät, mutta vaikka sen toteuttaisivatkin ei elämä siitä ilostuisi, kuin kokemuksen verran- ja millä hinnalla?
Tuo mieshän on ihan pelle! Tai ainakin haluaa sinua sellaisena pitää.
Niin kauan sinäkin hänelle kelpaat, mutta kun on sinun lupasi naida myös muitten kanssa ja samalla etsiä parempaa ja kun sellainen löytyy, niin se on sulle heippa siinä vaiheessa.
Normaaliin parisuhteeseen (etenkin noin tuoreeseen) ei kuulu satunnaiset seksiseikkailut! Tuossa vaiheessa kuuluisi olla ihan "lovena" siihen omaan kultaan eikä muut ole edes mielessä.
Eli tuollainen peli ei tule onnistumaan. Itse jättäisin tuollaisen kypsymättömän miehen kuvatuksen välittömästi, jos tuollaista ehdottelisi. Naikoon ketä naisi, mutta ei minua.
Hän ei tunnu käsittävän, miksi minua loukkaa ajatus muihin ihastumisesta ja muiden kanssa sekstailuista. Olen yrittänyt selvittää asiaa itselleni ja hänelle, mutta hän vaikuttaa itse loukkaantuneelta ja ahdistuneelta, kuin yrittäisin jotenkin rajoittaa häntä liikaa. Tätä on hirveän vaikea käsittää, kun muuten olemme lähes kaikissa asioissa samalla aaltopituudella, hupsuttelemme yhdessä ja nauramme paljon, mutta keskustelemme myös vakavista asiosta...
Osaako kukaan antaa vinkkkiä siitä, miten saisin hänet ymmärtämään miksi asia vaivaa minua niin paljon, ja miksi minusta tuntuu että se vaarantaa koko suhteen vakauden? Hänen mukaansa se (siis muihin ihastuminen ja/tai muiden kanssa seksin harrastaminen) ei tee niin...
Tämä on muuten aivan loistava suhde ja ihana ihminen, enkä tahtoisi laittaa poikki siksi että "jotain saattaa joskus sattua". Voihan kuka tahansa seurusteleva rakastua johonkuhun toiseen. En vain voi ymmärtää hänen myönteisyyttään sivuhyppyjä kohtaan.
:'(
Tuo ajatus kuvio kiinnostaa mua myös.Ei ole vaan sattunut ketään niin rehellistä kohdalle, jonka kanssa olisi tätä erilaisuutta saanut pohtia.
Mustasukkaisena tyyppinä tämä tuntuu aivan kauhealta tilanteelta. Minun oma on minun oma ja sillä siisti!
Toinen saa muuten aika paljon ajateltavaa, kun sanoo lähtevänsä kavereiden kanssa reissuun ja samalla pyytää tuomaan kaupasta kondomeja reissulle, kun ei itse ehdi pakkaamiselta kaupoille.
Siinä on avoimen suhteen kannattajalle pohdittavaa ja pakkaa vetämään toisen suun vähän mutrulle.
Tietysti kun palaa reissulta, oli nainut tai ei, voi pitää muutaman päivän sellaista toipumislomaa seksihommista kotona. Tämä alkaa käymään toisen egon päälle.
Voihan tuo avoin suhde toimia, miksi ei, Se vaan vaatii 2 samanlaista ihmistä siihen, muuten siitä tulee sanottavaa. Samalla kannattaa sopia säännöt, ketä tai ketä ei panna. Muutoin nainen tykkää panna miehen hyvää ystävää ja mies taas naisen siskoa, siitähän, avoin suhde tai ei, syntyy sanottavaa.
Tosiasiat ovat kumminkin niin, että nainen saa paljon enemmän ulkopuolisia suhteita ja helpommin , kuin mies. Avoin suhde saattaisi toimia tasavertaisena tuossa 20 - 30 iässä, jolloin molemmilla on energiaa huolehtia itsestään ja ulkonäöstään aktiivisesti.
Itse muutamia naisia, jotka elävät avoimessa suhteessa, tavanneena ihmettelen sitä miksi naine antaa ja ottaa joka reikään ja samalla saattaa sanoa, ettei tätä herkkua kotona sitten jaetakkaan?
Kyllä avoin suhde voi toimia, mutta vaatinee sitten hyvän itsetunnon molemmille.
Minä elän tismalleen samanlaisen miehen kanssa kuin ketjun aloittaja, ja asia ahdistaa minua suunnattomasti. Viimeiset kuukaudet olen lähinnä miettinyt, milloin tämä päättyy, milloin saan voimia lähteä tästä tilanteesta, joka kahden erilaisen arvomaailman kohdatessa muuttuu mahdottomaksi. Minunkaan mieheni ei ole pettänyt minua, mutta hän tuntuu jatkuvasti "etsivän jotain", eli hakeutuu tilanteisiin, joissa tapahtuu ihastumisia. Minun nähdäkseni on vain ajan kysymys, milloin jotain tapahtuu - ja vaikkei tapahtuisikaan, koen silti koko kuvion vääräksi; hänen käyttäytymisensä yksinkertaisesti loukkaa minua ja viestii, etten ole hänelle se maailman "ykkösihminen". Olenko liian herkkänahkainen, vai onko tässä mitään järkeä?