Kysymysksiä sitoutumiskammoisille:
1.Kärsittekö itse tästä heikkoudestanne/pelostanne?
2.Voiko tästä "parantua" ja miten?
3.Kadutteko jälkeepäin kammosta johtuvia päätöksiänne/tekojanne?
1.Kärsittekö itse tästä heikkoudestanne/pelostanne?
2.Voiko tästä "parantua" ja miten?
3.Kadutteko jälkeepäin kammosta johtuvia päätöksiänne/tekojanne?
Vastaukset 9
Vanhimmat
1.Kärsittekö itse tästä heikkoudestanne/pelostanne? No, voi kyllä!!!
2.Voiko tästä "parantua" ja miten? Toivottavasti...
3.Kadutteko jälkeepäin kammosta johtuvia päätöksiänne/tekojanne? Ikävä kyllä tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta tapanani ei ole murehtia liiaksi menneitä, mieluummin katson eteenpäin positiivisin mielin, elän tätä päivää ja suunnittelen huomista. Opikseen pitää ottaa omista ja muiden virheistä ja pyrkiä olemaan parempi ihminen.
1.Kärsittekö itse tästä heikkoudestanne/pelostanne? Kärsin.
2.Voiko tästä "parantua" ja miten? Olen varma että voi, mutta oikotietä siihen ole. Jokainen sitoutumiseen liittyvä oma pelko ja entinen kipu on kohdattava, ehkä käsiteltävä aika paljon kumppaninkin kanssa. Kumppanin tulisi hyväksyä aika paljon tästä johtuvaa hitautta. Lisäksi tietysti olla luotettava ja sopiva muuten... Paljon muuttujia. Jos epäonnistuu, rima tuskin ainakaan laskee jatkossa.
3.Kadutteko jälkeepäin kammosta johtuvia päätöksiänne/tekojanne? Kyllä.
1.Kärsittekö itse tästä heikkoudestanne/pelostanne? - Kyllä, ja lisäksi tieto siitä että aiheuttaa kärsimystä toisellekin
2.Voiko tästä "parantua" ja miten? - Kyllä kai mutta aikaa se ja kärsivällisyyttä vaatii ...
3.Kadutteko jälkeepäin kammosta johtuvia päätöksiänne/tekojanne? - Turha sitä on jälkeenpäin enää vatvoa ...
En halua sitoutua koska haluan olla vapaa menemään ja tulemaan, ei sinä mitään kammoa tai kärsimystä ole. Olen yksinäinen susi, kulkuri tms.... mies joka ei tarvitse ketään.
En ymmärrä mitä tarkoitat.
Puhutaan sitoutumiskammosta, joka on pelkoa sitoutua parisuhteeseen/toiseen ihmiseen, vaikka tietoisella tasolla haluaisikin, mutta ei pysty.. (ahdistaa)
Jos yksinäisyys/parittomuus on tietoinen valinta, eikä kyse ole sitoutumisen pelosta tai kammosta, on tilanne aivan toinen.
kärsin. En pysty seurustelusuhteisiin. En usko, että tästä paranenkaan, olen jo yli 40. En tiedä kadunko, mutta surulliseksi se minut saa, että itse kiellän itseltäni esimerkiksi mahdollisuuden onnelliseen parisuhteeseen.
ehdottomasti vahvuutenani pidän sitä. ja käytännön järjestä on kyse. en kadu tässä elämässä mitään, en lempattuja muijia tai vastaavaa.
sun valita kohteeksi vain sitoutumiskammoisia/kyvyttömiä naisia?
Sopisitte loistavasti yhteen :)
se ole meikäläisen vika, jos mimmit pyytää treffeille ja sattumoisin ihastuu..kummiski teen vain normisuorituksen ja olen aikaa vain tappamassa.