Avoliittoni on kahden vuoden ikäinen. Kun tapasin mieheni, hän oli juuri eronnut. Vähän sen jälkeen, kun olimme aloittaneet suhteen, mies ryhtyi tutkijaksi ja jätti palkkatyönsä. Sen jälkeen hänellä alkoivat myös nämä hänen 'karkumatkansa'.
Meillä menee hyvin, ja juuri kun meillä menee mitä parhaiten, mies katoaa mitään ilmoittamatta useiksi päiviksi, jollon hän ei vastaa edes tekstiviesteihin. Katoamisiin liittyy aina juhliminen jossakin ja sitten sen jatkaminen jossakin muualla. Alkuun mies valiteli tämän johtuvan vaikeasta erosta; lohdutin häntä ja olin ymmärtäväinen. Mies ei kuitenkaan ole lainkaan masentunut, päinvastoin, hän on iloinen ja aktiivinen ihminen. Ja sama jatkuu. Olen itse itseriittoinen luonne, en rajoita miehen menoja muuten enkä esim. nalkuta helposti. Näissä tilanteissa kärsivällisyyteni on kuitenkin koetuksella, koska olen joutunut miettimään jopa katoamisilmoituksen tekemistä. Kun lopulta erinnäisellä kiristämisellä saan mieheni vastaamaan tekstiviestiin, tämä kääntää tilanteen niin, että syy onkin minussa: "olisin tullut kyllä tänään kotiin, mutta tekstarisi sävy oli sellainen ja tällainen...". Tiedän, että mieheni käytös on täysin lapsellista, hän on kuin 'pikkupoika' näissä tilanteissa. Olen hänen kanssaan edelleen, koska pidän hänestä silti paljon.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Mikä neuvoksi? Miten minun olisi syytä toimia näissä tilanteissa? Ihmettelen myös sitä, millä 'oikeudella' mies voi toimia näin, ja nainen ei koskaan?!
Meillä menee hyvin, ja juuri kun meillä menee mitä parhaiten, mies katoaa mitään ilmoittamatta useiksi päiviksi, jollon hän ei vastaa edes tekstiviesteihin. Katoamisiin liittyy aina juhliminen jossakin ja sitten sen jatkaminen jossakin muualla. Alkuun mies valiteli tämän johtuvan vaikeasta erosta; lohdutin häntä ja olin ymmärtäväinen. Mies ei kuitenkaan ole lainkaan masentunut, päinvastoin, hän on iloinen ja aktiivinen ihminen. Ja sama jatkuu. Olen itse itseriittoinen luonne, en rajoita miehen menoja muuten enkä esim. nalkuta helposti. Näissä tilanteissa kärsivällisyyteni on kuitenkin koetuksella, koska olen joutunut miettimään jopa katoamisilmoituksen tekemistä. Kun lopulta erinnäisellä kiristämisellä saan mieheni vastaamaan tekstiviestiin, tämä kääntää tilanteen niin, että syy onkin minussa: "olisin tullut kyllä tänään kotiin, mutta tekstarisi sävy oli sellainen ja tällainen...". Tiedän, että mieheni käytös on täysin lapsellista, hän on kuin 'pikkupoika' näissä tilanteissa. Olen hänen kanssaan edelleen, koska pidän hänestä silti paljon.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Mikä neuvoksi? Miten minun olisi syytä toimia näissä tilanteissa? Ihmettelen myös sitä, millä 'oikeudella' mies voi toimia näin, ja nainen ei koskaan?!
Vastaukset 15
Vanhimmat
...panee sua halvalla.
välillä itse hänen metodiansa. Kun hänen "majesteettinsa" vihdoin ja viimein kotiutuu reissuiltansa.. tee itse se katoaistemppu, ja älä missään nimessä vastaa puhelimeen saati tekstaile. Naisilla on oikeus samaan. Luulenpa vaan, että kun nainen käyttäytyy samalla lailla, on se miltei maailmanloppu... Otetaan nääs tasa-arvo myös näihin käyttäytymis juttuihin.
älä turhaan lyö päätäs seinään, pane äijä pihalle! Sattuu hetken mutta arvostat ainakin itseäsi!
Oma exäni teki vastaavaa. Tosin meillä oli lisäksi mukana muuta henkistä väkivaltaa. Vastaukseni kaikkiin kysymyksiini löysin narsismista siis narsistinen persoonallisuushäiriö. Vaikka teillä ei olisi kyse tuosta niin mielestäni kaikkien ihmisten pitäisi tietää tällaisista ihmisistä. Voi tulla vastaan työpaikalla... Pelottava asia. Omanikin oli hyvin hurmaava mies....
Minulla oli jokseenkin samanlaista. Ei ollut useita päiviä karkuteillä, mutta "juhlimaan" meni usein ja joi rahansa. Johtui kuulema avioerosta, oli niin vaikeaa. Minäkin hölmö olin uskovinani kaiken, vaikka järki sanoi muuta. Avioerokin johtui miehen liiallisesta alkoholinkäytöstä. Näin jälkeenpäin usein mietin miksi olin niin hölmö! Olin vaan niin rakastunut, uskoin, että muuttuu jos on myös minuun rakastunut! Hah hah! Holisti, mikä holisti. Kehtasi vielä haukkua ex-vaimonsa, oli kuulema niin hullu, että hänen oli pakko juoda. Kyllä niitä selityksiä löytyi.Milloin oli lasten takia huono omatunto, viinahan siihenkin auttoi (?). Minua käytti hyväkseen, tarjosin ruuat, kodin, puhtaat vaatteet, maksoin jopa sen laskuja! Olin niin idiootti, kuin vain rakastunut voi olla! Kyllä sivusta seuranneet yrittivät vihjailla, että heittäisin ulos mokoman loisen, mutten voinut itselleni mitään. Kaikki hoidettiin kunnon panolla, se tiesi miten tärkeetä se oli mulle. Näin jälkeenpäin ajatellen se ei ollut minunkaan puolelta rakkautta, vain hyvää seksiä.
Nyt en voisi kuvitellakaan meneväni sänkyyn viinalta ja krapulahieltä ym. paskalta haisevan pettäjän kanssa. Näihin juopporeissuihin kuului tietysti aina vieraat naiset. Kai sillä oli joku näyttämisen tarve. Pienellä paikkakunnalla olikin "kylän sonnin" maine.
Sinäkin varmaan kestät tota touhua niin kauan, kun tunteita on. Oli se sitten rakkautta tai himoa.
Vaikka saisit täältä minkälaisia vinkkejä, todennäköisesti teet, niinkuin tunnet. Toivottavasti et sitten myöhemmin inhoa itseäsi ja tekojasi niinkuin minä. Joskus ne tulee vaan mieleen vaikka jonkun radiosta kuulemani kappaleen myötä.
Lähde itse joku päivä vaikka viemään roskapussia ja katoa pariksi päiväksi. Jos mies ei sillä tajua, niin ei ehkä kannata roikkua siinä suhteessa.
jos et pidä hänet elämäntyylistään, on ehkä parempi lopettaa suhde. tuskin pystyt häntä muuttamaan, tai vaikka katoamiset loppuisivatkin pyynnöstäsi, olisi miehellä aina pinnan alla toive omista retkistä, jotka jossain vaiheessa varmasti jatkuisivat taas.
en ole koskaan tavannut miestä, joka olisi tuollainen. kaipa hän on alkoholisti tai muuten vaan sekopää. miten jaksat katsella tuolalista menoa? ehkä se olisi ok jos vain tapailisitte - silloinhan ei niin tarvitsisi välittää mitä toinen tekee omalla ajallaan.
olet miehen kanssa vielä, koska pidät hänestä paljon. rakastatko? vai millä pohjalla suhteenne on?
totta kai sinullakin on oikeus lähteä "retkille" jos haluat. lähde vaikka nyt rantalomalle ilmoittamatta miehelle. tulet sitten viikon kuluttua takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
ajattele tulevaisuutta: jos teette lapsia, sinä olet käytännössä yksinhuoltaja silloin kun miehesi katoaa muualle. onko mies muutoin kunnollinen, luotettava (miehenä ja mahdolisena lastesi isänä). tuskin.
voiko tällaisia miehiä oikeasti olla olemassa?!
vaihdata lukot ja jätä lappu
"yritin soittaa, et vastannut. sain hyvän tarjouksen, tuun kotiin kun ehdin. t: vaimoke"
annappa miehen sitten kokeilla kun ei tiedä mistä sua etsiä...
itellä vähän saman tyyppinen tilanne,mies ei kylläkään häivy päiväkusiksi mutta viikonlopun tullen alkaa meno jalkaa vipattaa...sillon ei vastata viesteihin saatikaan jos soitan,yöks saatetaan tulla kotiin mutta aamulla onkin pakko lähtä uudestaan,tilanteeni tekee vaikeammaksi että meillä on yhteinen lapsi,näitä ryyppy reissuja ei ollut raskaus aikana eikä ennen raskautta mutta nyt niitä on alkanut tulemaan!
inhoan miestäni kun tekee näin,luottoni häneen on hävinnyt melkein kokonaan koska valehtelee (ei muuten kun kännissä) ja se hajottaa perheemme...epäilen että on myös pettänyt mutta mitään todisteita ei ole muuta kuin ääni joka sisälläni niin sanoo!
rakastan miestäni yli kaiken mutta ennemmin eroan hänestä kuin hajotan itseäni lisää tässä suhteessa...miehelleni annoin viimeisen mahdollisuuden,toivon että käyttää sen viisaasti...
-mie-
Kiitos teille kaikille viestiini vastanneille kannustavista ja ymmärtävistä kommenteistanne. Nyt tiedän, mitä teen... (!)
Kauhistus?! En kyllä sietäisi tuollaista! Ja ei ole kyllä normaalia todellakaan.
Jotkut ehdottivat, että katoaisit itsekin joksikin aikaa. Toisaalta se voisi olla hyvä. Mutta toisaalta taas... No älä kuitenkaan hyväksy tuollaista ja päästä miestä noin vähällä. Itse kyllä jopa eroaisin.
"Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Mikä neuvoksi? Miten minun olisi syytä toimia näissä tilanteissa?"
Mieti, mitä se ex-vaimo tekisi.
tuollaisessa käytöksessä on todellakin kyse henkisestä väkivallasta ja alistamisesta.
Se, miten asiaan reagoi, ei ole yksiselitteistä, varsinkin jos toisella tai molemmilla on mukana kuitenkin poasitiivisiakin tunteita ja rakkautta ja ehkä lapsiakin.
yksi asia on se, että omaa käytöstä muuttamalla ¨vähemmän itsestäänselväksi tapaukseksi¨, saa toisen huomaamaan että on mahdollista menettää vaimo. Esim. juuri oma katoamistemppu.
toinen puoli asiasta on se, että pitemmän päälle tuollaista käytöstä (jolla alistetaan toista läheisriippuvuuteen) ei tule sietää - siinä menee itsetunto ja pahimmassa tapauksessa mielenterveys. Eron mahdollisuus on otettava huomioon realistisesti. Jos tuo käytös jatkuu, se todennäköisesti tulee menemään vain pahempaan suuntaan. parempi on huomata ¨vaaran merkit¨jo ajoissa.Tämä ihan oman ja lasten suojelemisen vuoksi.
Kolmanneksi tulee huomata että narsistisenkin persoonan käytöksen takana täytyy olla joku trauma josta käytöstapa johtuu. Henkilön tulee itse haluta muuttua, alkaa työstää sisäisiä ongelmiaan jotta pysyvää muutosta voisi tapahtua.
Sitä ei kukaan voi pakottaa tai tehdä hänen puolestaan. Mutta siihen voi rohkaista, jos välit ovat sen verran avoimet ja lämpimät että ¨toivoa¨yhtesestä tulevaisuudesta vielä on.
Joka tapauksessa välimatkan ottaminen on tarpeellista nimenomaan sille joka on pompoteltavana. Näin hän jaksaa itse paremmin ja pakottaa seikkailijan näkemään asioita mahdollisesti uudella tavalla.
Voimia kaikille!
Kiitos tästäkin vastauksesta (ja kaikista muista) - olen täysin samaa mieltä kanssasi! Minunkin puolestani kaikille jaksamista omissa vaikeissa tilanteissa!
mieheni katoilee useasti,,normaali vaimoke kai normaalissa parisuhteessa tekis katoamisilmoituksen... eilen lähteny, eipä ole kuulunut mitään...toivottavasti ei yöllä tule kolisteleen ja sotkeen...