Oletteko kertoneet seksistä lapsillenne, ja jos olette niin miten ja missä iässä?
Seksivalistus perheessä
Aamunhaamu
4360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..kertoa siinä vaiheessa, kun lapsi kysyy ja vain sen verran kuin lapsi kysyy. Teini-iässä seksuaalivalistuksen henkisestä puolesta kannattaa huolehtia kotona. Jotkin kirjat saattavat olla hyvä apu.
Samaa mieltä, jos lapsi kysyy lyhyen kysymyksen, kannattaa vastata lyhyesti ja antaa lapsen jatkaa itse juttua, jos haluaa kysyä lisää. Silloin keskustelu pysyy helpommin sen tasoisena, että lapsi ymmärtää ja pystyy käsittelemään kuulemansa. Ei siis mitään kaikenkattavaa valistusesitelmää pienen lapsen kysymykseen "mistä lapset tulee".
Mielestäni kirjat on ihan hyvä apu pienelle lapselle asioiden visualisoimiseen, omat lapseni ovat pitäneet eniten Babette Colen kirjasta "Kun äiti muni" - siinä näyttää olevan sopivalla tarkkuudella ja ei liian vakavasti (ei hämmennä lasta) selitetty. Kirja kannattaa lukea itse etukäteen, itse ainakin jätin yhden hyllyyn, kun siinä luki "isä työntää kikkelin äidin pimpsaan" - varmaan makuasia, mutta en kyllä tuollaista lukisi omalle pienelle lapselle, jolle parisuhde ja vanhempien välinen rakkauskin on vähän hahmottumaton juttu.
Murrosikäinen saa lukea ihan omin nokin sitten sellaisia kirjoja, joissa asiat sanotaan niin kuin ne on. Aivan samaa mieltä, että tuo henkinen puoli pitää tuoda keskusteluissa esille, mutta elintasolla en itse keskustelisi murrosikäisen kanssa. Jotenkin mulle tulee lapsen yksityisyyden kunnioittaminen tässä esteeksi. Eri asia jos murrosikäinen itse kysyy, silloin vastaisin samoin rehellisesti kuin pienemmällekin lapselle.
Kyllä ollaan. Aloitettu jo 2-3 vuotiaana vastaamalla kysymyksiin. Samoihin kysymyksiin ollaan vastattu ja vastattu. Monia vuosia. Onneksi eläinohjelmat ovat tulleet avuksemme..
Mielestäni on aika turhaa kertoa mitään, ellei kysytä ja sitten kun kysytään vastaan vain kysymykseen enkä selitä tarkemmin. Kerran erehdyin esitelmöimään, mutta onneksi kuuliainen lapseni alkoi höpöttää muita ja juoksi leikkeihinsä kesken valistuksen...
Tytär 8 vee poika 11 vee.
Kysyvät ja ovat uteliata elämän mysteereistä. Vastaan kysymyksiin ja kyllä niitä kysymyksiä riittääkin... On se aika kovaa, kun lasten täytyy parissa päivässä kahden viikon välein koettaa saada selkoa elämän peruskysymyksistä.
Kieltämättä pikkasen broblemaattinen sauma alkaa selventää, mutta kais se on minun tehtävä, kun lasten äiti ei kerran pysty?! Tämä on näitä pulmia sarjassa "mitä viikonloppuisä voi tehdä".