Olen tekemässä ammatti koulussa esitelmää parisuhdeväkivallasta. Asia on hyvin lähellä sydäntäni,koska olen itsekkin joutunu kokemaan hakkaamista parisuhteessa. Nyt haluaisin, että jos joku haluaisi kertoa jonkun oma koskettavan tarinansa minulle niin voisin esitellä tarinan esitelmässäni. Tarinassa ei tarvitse olla mitään nimiä eikä mitään yhteys tietoja. Olisin tosi kiittollinen jos joku viitsisi kertoa oman tarinansa tai jotain kokemuksiaan parusuhdeväkivallasta. tarinan ei tarvitse olla mikää romaani eikä edes elämänkerta :) mutta jotain kokemuksia vaikka..
Parisuhdeväkivalta
[-perhonen-]
46
10768
Vastaukset
- Wikipediaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perheväkivalta
...siellä on sekä suomen- että englanninkielisessä Wiki:ssä tietoa asiasata, ja sitten täältä netistä voit löytää kyllä kertomuksia. ks. myös www.turvakoti.net
Tsemppiä tutkielmaan!- [-perhonen-]
Kiitos tosi paljon tosta oli tosi suuri apu
- särkynyt
[-perhonen-] kirjoitti:
Kiitos tosi paljon tosta oli tosi suuri apu
pahoinpitely alkoi viikon seurustelun jälkeen,toistui viikottain, henkisenä päivittäin.Mies vannoi muuttuvansa ja rakastavansa,"en enään koskaan"..seuraavaan kertaan asti.lyömistä,potkimista,hiuksista repimistä,kuristamista..omin voimin yritin irrottautua sairaasta suhteesta,onnistumatta siinä.Reilu vuoden sinnittelin,sitten aloin hakea ulkopuolista apua neuvolasta käsin ja sitähän sain välittömästi.mustasukkainen ja omistushaluinen mies ei eroa hyväksy ja nyt muutto paikkakunnalta pois..
- Nainen vm.87
Ranne on julmetun kipeä. Avomieheni väänsi sitä aamulla kun yritin sammuttaa tietokoneen näyttöä jotta saisin keskustella hänen kanssaan ilman häiriötekijöitä. Väkivaltaa on ollut nyt kuukauden ajan, satunnaisesti. Olen pattitilanteessa, yhdessä on asuttu jonkin aikaa, sukulaiset ja työkaverit itkivät onnesta kun löysin viimeinkin unelmamiehen itselleni ja muutimme yhteen. Joka kerran jälkeen pakkaan tavaroita kassiin ja olen lähdössä kun mies matelee jalkoihin ja kerjää anteeksipyyntöä. Nyt en jaksa edes yrittää lähteä, tiedän ettei siitä tule mitään.
- [perhonen]
LÄHDE VIELÄ KUN VOIT! Se ei tosta sen kiltimmäksi muutu vaikka lupaisikin. Kyllä se itsekkin on nähty. Vaikka sukulaiset tykkäävät jne. AJATTELE JÄRJELLÄ JA HÄIVY! Jos oma mieheni tekisi mulle noin niin tajuaisin heti lähteä. Et sä saa antaa kenenkää kohdella sua noin. Ja et sen anna ympäri puhua sua että on pahoillaa ja rakastaa. Se on pelkkää paskaa, koska jos se olis totta, nii miksi se tekis noin? NYT HÄNTÄ PYSTYYN. sä ansaitset muuta ku tollaiset mulkun naistenhakkaajan.
- marjaa87
Sama tilanne mulla. ei vittu tiä mitä tekis. oon seurustellu nykyisen miehen kanssa 2 vuotta ja omistetaan yhessä omakotitalo. sanallista ja fyysistä väkivaltaa on ollu suhteen alusta lähtien..tosin lievää vain.nyt perjantaina se posautti silmien väliin nyrkillä aivan täysiä. nenä repes päältä päin vähäsen, mutta verta tuli järkyttävästi. kävin empossa liimauttaan sen kiinni. silmäki vain on nyt aivan musta. kiva olla töissä. se eroaminen ei vain oo niin helppoa mitä kuvittelis, kun toinen roikkuu kantapäässä kiinni ku oon lähössä. ja se mun "lähteminen" tapahtuu nykyään jo lähes joka päivä! vihaan jo itteäniki ku oon näin säälittävä.voiko tollaset ihmiset koskaan muuttua?
- jukka_z
marjaa87 kirjoitti:
Sama tilanne mulla. ei vittu tiä mitä tekis. oon seurustellu nykyisen miehen kanssa 2 vuotta ja omistetaan yhessä omakotitalo. sanallista ja fyysistä väkivaltaa on ollu suhteen alusta lähtien..tosin lievää vain.nyt perjantaina se posautti silmien väliin nyrkillä aivan täysiä. nenä repes päältä päin vähäsen, mutta verta tuli järkyttävästi. kävin empossa liimauttaan sen kiinni. silmäki vain on nyt aivan musta. kiva olla töissä. se eroaminen ei vain oo niin helppoa mitä kuvittelis, kun toinen roikkuu kantapäässä kiinni ku oon lähössä. ja se mun "lähteminen" tapahtuu nykyään jo lähes joka päivä! vihaan jo itteäniki ku oon näin säälittävä.voiko tollaset ihmiset koskaan muuttua?
mä olen mies, joka on valitettavasti joskus syyllistynyt väkivaltaan naista kohtaan.
en ole lyönyt, läpsinyt (naisen oma ilmaisu) kyllä. verta ei ole näkynyt toimintani seurauksena kellään. sen aikainen naiseni oli onneksi niin järkevä, että laittoi mut putkaan miettimään ja jätti saman tien.
annan teille hakatuiksi tai läpsityiksi tulleille saman ohjeen. ei me miehet koskaan muututa. haluttais kyllä, mutta ei onnistu. paitsi sitten, jos nainen näyttää, että on tosissaan. mäkin olen itkenyt yli puoli vuotta (oikeasti) entisen naiseni perään, mutta ei ole tullut mieleen mennä häiritsemään enää- okei, myönnän, kaipaavia tekstareita tulee laitettua.
mutta siis asiaan takas: jos mies lyö oikeasti, se on terveyskeskuksen, eron ja poliisin paikka.
jos enempi hermostumista tms. lievää, kannattais varmaan hakeutuaa johonkin parisuhdeterapiaan.
ai mistä noi suositukset? Mä olen jo 50 vee. ja elämään on mahtunut monenlaista. älkää uskoko meitä miehiä, jos ei ole aihetta.
ja kyllä, mä pidän naisista hyvin paljon. enkä voi antaa itselleni anteeksi. päivittäin tulee mieleen, mitä menetin parilla läpsäisyllä. - piippu2
[perhonen] kirjoitti:
LÄHDE VIELÄ KUN VOIT! Se ei tosta sen kiltimmäksi muutu vaikka lupaisikin. Kyllä se itsekkin on nähty. Vaikka sukulaiset tykkäävät jne. AJATTELE JÄRJELLÄ JA HÄIVY! Jos oma mieheni tekisi mulle noin niin tajuaisin heti lähteä. Et sä saa antaa kenenkää kohdella sua noin. Ja et sen anna ympäri puhua sua että on pahoillaa ja rakastaa. Se on pelkkää paskaa, koska jos se olis totta, nii miksi se tekis noin? NYT HÄNTÄ PYSTYYN. sä ansaitset muuta ku tollaiset mulkun naistenhakkaajan.
Voiko parisuhdeväkivaltaa ennaltaehkäistä?
Jos huomaa, että suhteessa on henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhkaa, tilanteeseen kannattaa puuttua ennen kuin esim. poliisin on puututtava asiaan. Väkivallan uhan merkkejä voi perheessä usein tunnistaa. Kynnys avun hakemiseen on kuitenkin yllättävän korkea. Asia koetaan hyvin häpeälliseksi, eikä avun piiriin hakeudu kuin pieni osa tekijöistä ja uhreista.
Miesten kriisikeskuksen asiakkaina on ollut joitakin miehiä, jotka ovat tunnistaneet itsessään väkivaltaisuutta, vaikka eivät ole sitä vielä käyttäneet. On ollut tilanteita, joissa he ovat tarttuneet kiinni tai tönäisseet, mutta eivät ole vielä lyöneet. Siinä tilanteessa he ovat ymmärtäneet, että asialle on tehtävä jotakin, sillä jos on kerran käyttänyt väkivaltaa, sitä käyttää helpommin myös uudelleen.
Jotkut miehet ovat kertoneet ottavansa etäisyyttä tilanteessa, jossa tuntuu, että lyöminen on lähellä. He ovat esimerkiksi lähteneet ulos ja voineet näin hallita tilanteen. Väkivaltatilanteisiin liittyy hyvin usein joko tekijän tai molempien osapuolten alkoholinkäyttö. Se madaltaa väkivallan käytön kynnystä.
Monien miesten kokemusten mukaan fyysisen väkivallan käytön taustalla on hyvin pitkään jatkunut henkinen väkivalta: miehen mitätöinti, aliarviointi ja kyseenalaistaminen. Parisuhdeväkivallan syyt ovat moninaiset ja molemmat osapuolet voivat olla sitä ruokkimassa. Väkivalta on aina tuomittava teko, joka ei missään nimessä kuulu normaaliin elämään. Auttamistyössä syyllisten etsimisestä ei kuitenkaan ole hyötyä. Tekijät ovat yleensä kokeneet syyllisyyttä aivan tarpeeksi.
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/kuukauden_kysymys/?x32944=20374
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/miestenkeskus/asiakkaaksi/ - kani80
marjaa87 kirjoitti:
Sama tilanne mulla. ei vittu tiä mitä tekis. oon seurustellu nykyisen miehen kanssa 2 vuotta ja omistetaan yhessä omakotitalo. sanallista ja fyysistä väkivaltaa on ollu suhteen alusta lähtien..tosin lievää vain.nyt perjantaina se posautti silmien väliin nyrkillä aivan täysiä. nenä repes päältä päin vähäsen, mutta verta tuli järkyttävästi. kävin empossa liimauttaan sen kiinni. silmäki vain on nyt aivan musta. kiva olla töissä. se eroaminen ei vain oo niin helppoa mitä kuvittelis, kun toinen roikkuu kantapäässä kiinni ku oon lähössä. ja se mun "lähteminen" tapahtuu nykyään jo lähes joka päivä! vihaan jo itteäniki ku oon näin säälittävä.voiko tollaset ihmiset koskaan muuttua?
http://www.facebook.com/pages/Pelolla-on-monet-kasvot/116793515059979
ja
Barbwire Oy - INHOANväkivaltaisia
jukka_z kirjoitti:
mä olen mies, joka on valitettavasti joskus syyllistynyt väkivaltaan naista kohtaan.
en ole lyönyt, läpsinyt (naisen oma ilmaisu) kyllä. verta ei ole näkynyt toimintani seurauksena kellään. sen aikainen naiseni oli onneksi niin järkevä, että laittoi mut putkaan miettimään ja jätti saman tien.
annan teille hakatuiksi tai läpsityiksi tulleille saman ohjeen. ei me miehet koskaan muututa. haluttais kyllä, mutta ei onnistu. paitsi sitten, jos nainen näyttää, että on tosissaan. mäkin olen itkenyt yli puoli vuotta (oikeasti) entisen naiseni perään, mutta ei ole tullut mieleen mennä häiritsemään enää- okei, myönnän, kaipaavia tekstareita tulee laitettua.
mutta siis asiaan takas: jos mies lyö oikeasti, se on terveyskeskuksen, eron ja poliisin paikka.
jos enempi hermostumista tms. lievää, kannattais varmaan hakeutuaa johonkin parisuhdeterapiaan.
ai mistä noi suositukset? Mä olen jo 50 vee. ja elämään on mahtunut monenlaista. älkää uskoko meitä miehiä, jos ei ole aihetta.
ja kyllä, mä pidän naisista hyvin paljon. enkä voi antaa itselleni anteeksi. päivittäin tulee mieleen, mitä menetin parilla läpsäisyllä.Joo, teitä väkivaltaisia miehiä tosiaan on.
Onneksi on toisenlaisiakin MIEHIÄ.
Olen aina ihmetellyt, kuinka iso mies voikaan olla niin raukkamainen, että hakkaa hekkorakenteisempaa naista.Sitten teitä pitäisi vielä ymmärtää.
Parasta olisi, jos nuo kunnon miehet kävisivät tinttaamassa teitä väkivaltaisia kunnolla turpaan.He, kun eivät viitsi naisia lyödä. - Anonyymi
[perhonen] kirjoitti:
LÄHDE VIELÄ KUN VOIT! Se ei tosta sen kiltimmäksi muutu vaikka lupaisikin. Kyllä se itsekkin on nähty. Vaikka sukulaiset tykkäävät jne. AJATTELE JÄRJELLÄ JA HÄIVY! Jos oma mieheni tekisi mulle noin niin tajuaisin heti lähteä. Et sä saa antaa kenenkää kohdella sua noin. Ja et sen anna ympäri puhua sua että on pahoillaa ja rakastaa. Se on pelkkää paskaa, koska jos se olis totta, nii miksi se tekis noin? NYT HÄNTÄ PYSTYYN. sä ansaitset muuta ku tollaiset mulkun naistenhakkaajan.
Mikäli et itse tee asian eteen mitään,eli alistut kohtaloosi,silloin ei kannata valittaa.
- Anonyymi
jukka_z kirjoitti:
mä olen mies, joka on valitettavasti joskus syyllistynyt väkivaltaan naista kohtaan.
en ole lyönyt, läpsinyt (naisen oma ilmaisu) kyllä. verta ei ole näkynyt toimintani seurauksena kellään. sen aikainen naiseni oli onneksi niin järkevä, että laittoi mut putkaan miettimään ja jätti saman tien.
annan teille hakatuiksi tai läpsityiksi tulleille saman ohjeen. ei me miehet koskaan muututa. haluttais kyllä, mutta ei onnistu. paitsi sitten, jos nainen näyttää, että on tosissaan. mäkin olen itkenyt yli puoli vuotta (oikeasti) entisen naiseni perään, mutta ei ole tullut mieleen mennä häiritsemään enää- okei, myönnän, kaipaavia tekstareita tulee laitettua.
mutta siis asiaan takas: jos mies lyö oikeasti, se on terveyskeskuksen, eron ja poliisin paikka.
jos enempi hermostumista tms. lievää, kannattais varmaan hakeutuaa johonkin parisuhdeterapiaan.
ai mistä noi suositukset? Mä olen jo 50 vee. ja elämään on mahtunut monenlaista. älkää uskoko meitä miehiä, jos ei ole aihetta.
ja kyllä, mä pidän naisista hyvin paljon. enkä voi antaa itselleni anteeksi. päivittäin tulee mieleen, mitä menetin parilla läpsäisyllä.Itse sääli ei auta yhtään,jokainen ihminen pystyy muuttumaan,mikäli oikeasti haluaa,jos omat voimat/keinot ei riitä,kannattaa hakea apua.
- Anonyymi
INHOANväkivaltaisia kirjoitti:
Joo, teitä väkivaltaisia miehiä tosiaan on.
Onneksi on toisenlaisiakin MIEHIÄ.
Olen aina ihmetellyt, kuinka iso mies voikaan olla niin raukkamainen, että hakkaa hekkorakenteisempaa naista.Sitten teitä pitäisi vielä ymmärtää.
Parasta olisi, jos nuo kunnon miehet kävisivät tinttaamassa teitä väkivaltaisia kunnolla turpaan.He, kun eivät viitsi naisia lyödä.Juuri noin..
- Anonyymi
marjaa87 kirjoitti:
Sama tilanne mulla. ei vittu tiä mitä tekis. oon seurustellu nykyisen miehen kanssa 2 vuotta ja omistetaan yhessä omakotitalo. sanallista ja fyysistä väkivaltaa on ollu suhteen alusta lähtien..tosin lievää vain.nyt perjantaina se posautti silmien väliin nyrkillä aivan täysiä. nenä repes päältä päin vähäsen, mutta verta tuli järkyttävästi. kävin empossa liimauttaan sen kiinni. silmäki vain on nyt aivan musta. kiva olla töissä. se eroaminen ei vain oo niin helppoa mitä kuvittelis, kun toinen roikkuu kantapäässä kiinni ku oon lähössä. ja se mun "lähteminen" tapahtuu nykyään jo lähes joka päivä! vihaan jo itteäniki ku oon näin säälittävä.voiko tollaset ihmiset koskaan muuttua?
Ei jumalauta! Sit ne väittää että suomalaiset miehet on hyviä! Ihan kamalaa luettavaa nää! Jättäkää nyt tollaset. Mitä saatte noista hulluista. Ite kokenu saman. Uhkas ja sit hain avioeron. Se loppu siihen.
- Anonyymi
INHOANväkivaltaisia kirjoitti:
Joo, teitä väkivaltaisia miehiä tosiaan on.
Onneksi on toisenlaisiakin MIEHIÄ.
Olen aina ihmetellyt, kuinka iso mies voikaan olla niin raukkamainen, että hakkaa hekkorakenteisempaa naista.Sitten teitä pitäisi vielä ymmärtää.
Parasta olisi, jos nuo kunnon miehet kävisivät tinttaamassa teitä väkivaltaisia kunnolla turpaan.He, kun eivät viitsi naisia lyödä.Mun exä sai lähes tappotuomion mun "ystäviltä" mutta estin.. ois vaan pitäny antaa tehä se. Vituttaa näin jälkikäteen mitä muuta se on tehny ja sotkenu pienten ihmistenki elämää
- Anonyymi
piippu2 kirjoitti:
Voiko parisuhdeväkivaltaa ennaltaehkäistä?
Jos huomaa, että suhteessa on henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhkaa, tilanteeseen kannattaa puuttua ennen kuin esim. poliisin on puututtava asiaan. Väkivallan uhan merkkejä voi perheessä usein tunnistaa. Kynnys avun hakemiseen on kuitenkin yllättävän korkea. Asia koetaan hyvin häpeälliseksi, eikä avun piiriin hakeudu kuin pieni osa tekijöistä ja uhreista.
Miesten kriisikeskuksen asiakkaina on ollut joitakin miehiä, jotka ovat tunnistaneet itsessään väkivaltaisuutta, vaikka eivät ole sitä vielä käyttäneet. On ollut tilanteita, joissa he ovat tarttuneet kiinni tai tönäisseet, mutta eivät ole vielä lyöneet. Siinä tilanteessa he ovat ymmärtäneet, että asialle on tehtävä jotakin, sillä jos on kerran käyttänyt väkivaltaa, sitä käyttää helpommin myös uudelleen.
Jotkut miehet ovat kertoneet ottavansa etäisyyttä tilanteessa, jossa tuntuu, että lyöminen on lähellä. He ovat esimerkiksi lähteneet ulos ja voineet näin hallita tilanteen. Väkivaltatilanteisiin liittyy hyvin usein joko tekijän tai molempien osapuolten alkoholinkäyttö. Se madaltaa väkivallan käytön kynnystä.
Monien miesten kokemusten mukaan fyysisen väkivallan käytön taustalla on hyvin pitkään jatkunut henkinen väkivalta: miehen mitätöinti, aliarviointi ja kyseenalaistaminen. Parisuhdeväkivallan syyt ovat moninaiset ja molemmat osapuolet voivat olla sitä ruokkimassa. Väkivalta on aina tuomittava teko, joka ei missään nimessä kuulu normaaliin elämään. Auttamistyössä syyllisten etsimisestä ei kuitenkaan ole hyötyä. Tekijät ovat yleensä kokeneet syyllisyyttä aivan tarpeeksi.
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/kuukauden_kysymys/?x32944=20374
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/miestenkeskus/asiakkaaksi/Niin kuin se väkivaltainen mies ei olisi mitätöinyt, aliarvioinut ja kyseenalaistanut naistaan, jota sitten lopulta lyö? Meillä ainakin oli aivan hirveää henkistä, seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa. Miksi miehen syyllisyydestä ei saa puhua? Onhan hirvittävän loukkaavaa, jos tulee pysyvä ruumiinvamma. Sehän on jo rikos. Mies huusi koko ajan ettei häntä saa syyttää. Oli oppinut sen siellä miesten 'avussa'.
Siellä miestenkesken ns. avussa väkivaltainen puolisoni tuli entistäkin väkivaltaisemmaksi. Siellä oli hänelle kerrottu, ettei hänen ylitseen saa kävellä. Hän ei varmaankaan ollut kertonut lyömisvimmastaan, koska ei sitä kotona koskaan pystynyt myöntämään.
Opettakaa ihmeessä miehet myöntämään tekonsa ja olemaan edes pahoillaan. Muuten vain 'avullanne' pahennatte väkivaltaa.
- Turvakoti.net
Parisuhdeväkivalta ja seurusteluväkivalta -tietoa nuorille Nettiturvakodista.
http://www.turvakoti.net/fi/nuoret/tietoa perhevakivallasta/seurusteluvakivalta/
Voit myös seurata keskusteluja parisuhdeväkivallasta.- -
Ystäväni kokee satunnaista parisuhdeväkivaltaa. Sitä on jatkunu monta vuotta. Niillä on ollu kuitenkin aikamoinen onn/off suhde. En tiedä tarkkaa johtuuko eroaminen aina satunnaisesta väkivallasta vai mistä.
Nyt miehen väkivaltaisuus tuli kaikkien tietoon selkeesti uutena vuotena kun hän tönäisi ystäväni seinään lähestulkoon kaulasta kuristaen. Syynä oli liiallinen "kyhnääminen". En itse nähnyt tätä tilannetta, mutta kuulin jälkeen päin. Ystäväni lähti juhlista ulos juosten ja itkien. Kukaan ei osannut tehdä mitään.
Nyt olen muutaman ystäväni kanssa päättänyt puuttua jollain tavalla asiaan. He ovat nimittäin ottamassa yhteistä asuntolainaa ystäväni nimellä, koska miehellä ei ole rahaa, mutta tietty hän ajan tullen maksaa oman osuutensa. Niin kuin tähänkin asti. Ystäväni tekee melkein tuplamäärän töitä että saisi elätettyä itsensä ja poikaystävänsä.
Kysyisinkin että miten siihen kannattaa puuttua. En voi katsoa vierestä tätä, vaan on tehtävä jotain. Mutta miten? Jos olet parisuhdeväkivallan urhi voit kertoa miten itse haluaisit ystäviesi auttava tai miten olet auttanut ystävääsi kun hän on ollu väkivallanuhri.
Kiitos paljon etukäteen! - Tarpeeksi Jalo
- kirjoitti:
Ystäväni kokee satunnaista parisuhdeväkivaltaa. Sitä on jatkunu monta vuotta. Niillä on ollu kuitenkin aikamoinen onn/off suhde. En tiedä tarkkaa johtuuko eroaminen aina satunnaisesta väkivallasta vai mistä.
Nyt miehen väkivaltaisuus tuli kaikkien tietoon selkeesti uutena vuotena kun hän tönäisi ystäväni seinään lähestulkoon kaulasta kuristaen. Syynä oli liiallinen "kyhnääminen". En itse nähnyt tätä tilannetta, mutta kuulin jälkeen päin. Ystäväni lähti juhlista ulos juosten ja itkien. Kukaan ei osannut tehdä mitään.
Nyt olen muutaman ystäväni kanssa päättänyt puuttua jollain tavalla asiaan. He ovat nimittäin ottamassa yhteistä asuntolainaa ystäväni nimellä, koska miehellä ei ole rahaa, mutta tietty hän ajan tullen maksaa oman osuutensa. Niin kuin tähänkin asti. Ystäväni tekee melkein tuplamäärän töitä että saisi elätettyä itsensä ja poikaystävänsä.
Kysyisinkin että miten siihen kannattaa puuttua. En voi katsoa vierestä tätä, vaan on tehtävä jotain. Mutta miten? Jos olet parisuhdeväkivallan urhi voit kertoa miten itse haluaisit ystäviesi auttava tai miten olet auttanut ystävääsi kun hän on ollu väkivallanuhri.
Kiitos paljon etukäteen!Täälläkin on sama pulma, että miten lähtisi puuttumaan. Siellä parisuhdeväkivallan uhrien tuki ry:n sivuilla neuvotaan, että auttajien on varottava menettämästä uhrin luottamusta esimerkiksi marssimalla poliisin puheille ilman uhrin suostumusta, vaikka yleensä se auttaisi lähes poikkeuksetta hakkaamiseen. Asianomistajarikoshan tämä taitaa vielä olla, mutta jotain on tehtävä, kun ystävälläni on kaikki nuo klassiset uhrin oireet, mitkä haittaa jokapäiväistä elämää.
Pitäisikö keskustella jossain julkisella paikalla, vaikka kahvilassa, missä aviomies ei kehtaa alkaa riehua? Asiasta on pakko puhua, koska mies piilottaa vaimonsa henkilöpapereita, eikä anna tämän muuttaa pois. Mitä jos aviomies on luonnehäiriöinen, joka alkaa vainota auttajiakin? Toisaalta mieluummin valitsen vaikka sen vainoajan kuin miehensä murhaaman ystävän ja tiedon siitä, että en auttanut, kun olisi pitänyt.
Kaikkeen sitä joutuukin mukaan... - Tanttarainen
Tarpeeksi Jalo kirjoitti:
Täälläkin on sama pulma, että miten lähtisi puuttumaan. Siellä parisuhdeväkivallan uhrien tuki ry:n sivuilla neuvotaan, että auttajien on varottava menettämästä uhrin luottamusta esimerkiksi marssimalla poliisin puheille ilman uhrin suostumusta, vaikka yleensä se auttaisi lähes poikkeuksetta hakkaamiseen. Asianomistajarikoshan tämä taitaa vielä olla, mutta jotain on tehtävä, kun ystävälläni on kaikki nuo klassiset uhrin oireet, mitkä haittaa jokapäiväistä elämää.
Pitäisikö keskustella jossain julkisella paikalla, vaikka kahvilassa, missä aviomies ei kehtaa alkaa riehua? Asiasta on pakko puhua, koska mies piilottaa vaimonsa henkilöpapereita, eikä anna tämän muuttaa pois. Mitä jos aviomies on luonnehäiriöinen, joka alkaa vainota auttajiakin? Toisaalta mieluummin valitsen vaikka sen vainoajan kuin miehensä murhaaman ystävän ja tiedon siitä, että en auttanut, kun olisi pitänyt.
Kaikkeen sitä joutuukin mukaan...Nettiturvakodissa neuvotaan näin:
"Ota tarvittaessa yhteys poliisiin tai lastensuojeluun
Jos olet huolissasi läheisesi tai hänen lastensa turvallisuudesta, voit olla yhteydessä poliisiin ja sosiaaliviranomaisiin. Väkivalta perheessä ei ole yksityisasia, vaan se on rikos. Lapsilla on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön - ja väkivalta ei kuulu siihen."
Eli ei ole mikään "asianomistajarikos" este tällaisesta ilmoittamiselle. Ystäväsi ei tarvitse koskaan tietää, kuka ilmoituksen teki, osasipa olla kiitollinen tai ei. - Pelkoa
Tanttarainen kirjoitti:
Nettiturvakodissa neuvotaan näin:
"Ota tarvittaessa yhteys poliisiin tai lastensuojeluun
Jos olet huolissasi läheisesi tai hänen lastensa turvallisuudesta, voit olla yhteydessä poliisiin ja sosiaaliviranomaisiin. Väkivalta perheessä ei ole yksityisasia, vaan se on rikos. Lapsilla on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön - ja väkivalta ei kuulu siihen."
Eli ei ole mikään "asianomistajarikos" este tällaisesta ilmoittamiselle. Ystäväsi ei tarvitse koskaan tietää, kuka ilmoituksen teki, osasipa olla kiitollinen tai ei.Tarinaa ois..
Mutta en uskalla kertoa täällä,sillä jos entinen ex.sä tajuaa lukea voi olla että kiusaaminen jatkuu.
Henkinen väkivalta on vielä pahempaa kun fyysinen.Vaikka kyllä minulta on särkynyt oikea käsi ja leukaluutkin on remontissa.
Yleensä uhria hakataan ensin kasvoihin ja sitten alkaa potkimiset ja päästä alas päin.
On vaikea päästä siitä pelon tunteesta ja itsestäni tuli tosi arka kaiken sen jälkeen.
Masennuin niin että olen lääkityksen alla ja henkinen puoli on remontissa.Korjaantuuko koskaan sitä en tiedä ja pystynkö pari suhteesseen enää koskaan.. - oma kokemus
Tanttarainen kirjoitti:
Nettiturvakodissa neuvotaan näin:
"Ota tarvittaessa yhteys poliisiin tai lastensuojeluun
Jos olet huolissasi läheisesi tai hänen lastensa turvallisuudesta, voit olla yhteydessä poliisiin ja sosiaaliviranomaisiin. Väkivalta perheessä ei ole yksityisasia, vaan se on rikos. Lapsilla on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön - ja väkivalta ei kuulu siihen."
Eli ei ole mikään "asianomistajarikos" este tällaisesta ilmoittamiselle. Ystäväsi ei tarvitse koskaan tietää, kuka ilmoituksen teki, osasipa olla kiitollinen tai ei.kuitenkin varautua siihen, että ystävyys on mennyttä, jos menee tekemään ilmoituksia jonnekin ilman asianomaisen lupaa.
inä lähtisin siitä, että ensin puhutaan sen ihmisen kanssa, jota halutaan auttaa ja kerrotaan hänelle suoraan, jos tuntuu siltä että asiasta pitää ilmoittaa jonnekin. Se on reilumpaa kuin selän takana toimiminen.
Hätätilanteessa tietenkin täytyy soittaa poliisit paikalle. - kani80
- kirjoitti:
Ystäväni kokee satunnaista parisuhdeväkivaltaa. Sitä on jatkunu monta vuotta. Niillä on ollu kuitenkin aikamoinen onn/off suhde. En tiedä tarkkaa johtuuko eroaminen aina satunnaisesta väkivallasta vai mistä.
Nyt miehen väkivaltaisuus tuli kaikkien tietoon selkeesti uutena vuotena kun hän tönäisi ystäväni seinään lähestulkoon kaulasta kuristaen. Syynä oli liiallinen "kyhnääminen". En itse nähnyt tätä tilannetta, mutta kuulin jälkeen päin. Ystäväni lähti juhlista ulos juosten ja itkien. Kukaan ei osannut tehdä mitään.
Nyt olen muutaman ystäväni kanssa päättänyt puuttua jollain tavalla asiaan. He ovat nimittäin ottamassa yhteistä asuntolainaa ystäväni nimellä, koska miehellä ei ole rahaa, mutta tietty hän ajan tullen maksaa oman osuutensa. Niin kuin tähänkin asti. Ystäväni tekee melkein tuplamäärän töitä että saisi elätettyä itsensä ja poikaystävänsä.
Kysyisinkin että miten siihen kannattaa puuttua. En voi katsoa vierestä tätä, vaan on tehtävä jotain. Mutta miten? Jos olet parisuhdeväkivallan urhi voit kertoa miten itse haluaisit ystäviesi auttava tai miten olet auttanut ystävääsi kun hän on ollu väkivallanuhri.
Kiitos paljon etukäteen!http://www.facebook.com/pages/Pelolla-on-monet-kasvot/116793515059979
- kani80
Tanttarainen kirjoitti:
Nettiturvakodissa neuvotaan näin:
"Ota tarvittaessa yhteys poliisiin tai lastensuojeluun
Jos olet huolissasi läheisesi tai hänen lastensa turvallisuudesta, voit olla yhteydessä poliisiin ja sosiaaliviranomaisiin. Väkivalta perheessä ei ole yksityisasia, vaan se on rikos. Lapsilla on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön - ja väkivalta ei kuulu siihen."
Eli ei ole mikään "asianomistajarikos" este tällaisesta ilmoittamiselle. Ystäväsi ei tarvitse koskaan tietää, kuka ilmoituksen teki, osasipa olla kiitollinen tai ei.Kovaa turvaa henkesi suojaamiseksi: Barbwire Oy
- -mies-
että parisuhdeväkivalta ei ole vain miesten heiniä, vaan esimerkiksi parisuhteiden törkeistä pahoinpitelyistä 40% on naisten aikaansaannoksia.
- ei koskaan enää
no eipä se ookkaan kumma kun akalla menee hakkaajaan hermot ja kerran sitte silipasee kättä pidemmällä. henkihän siinä miehellä yleensä menee. suurimmassa osassa näissä tapauksissa on kyse siitä, että kerrankin mies saa takaisin.
- edellinen kirjoittaj
ei koskaan enää kirjoitti:
no eipä se ookkaan kumma kun akalla menee hakkaajaan hermot ja kerran sitte silipasee kättä pidemmällä. henkihän siinä miehellä yleensä menee. suurimmassa osassa näissä tapauksissa on kyse siitä, että kerrankin mies saa takaisin.
stereotyyppisestä vastauksesta, jonka mukaan vain mies hakkaa ja jos nainen lyö, se johtuu siitä että on mennyt hermot.
"suurimmassa osassa näissä tapauksissa on kyse siitä, että kerrankin mies saa takaisin."
juu, lapsetkin varmaan saavat kerrankin takaisin, äidit kun sekä pahoinpitelevät että tappavat lapsia miehiä enemmän.
lisäksi tutkimusten mukaan naiset kyllä aloittavat miestä useammin väkivallan. sitten voikin tulla turpaan niin että raikaa, yleensä ei. - Petra -70
edellinen kirjoittaj kirjoitti:
stereotyyppisestä vastauksesta, jonka mukaan vain mies hakkaa ja jos nainen lyö, se johtuu siitä että on mennyt hermot.
"suurimmassa osassa näissä tapauksissa on kyse siitä, että kerrankin mies saa takaisin."
juu, lapsetkin varmaan saavat kerrankin takaisin, äidit kun sekä pahoinpitelevät että tappavat lapsia miehiä enemmän.
lisäksi tutkimusten mukaan naiset kyllä aloittavat miestä useammin väkivallan. sitten voikin tulla turpaan niin että raikaa, yleensä ei.Avioliittomme on kestänyt noin 15 vuotta. Mieheni on poliisi ja hallitsee minua miten tahtoo. Henkinen väkivalta on päivittäistä. Fyysistä satunnaisesti. Minun elämäni on yhtä painajaista. Koskaan en saata arvata millä tuulella mieheni on saati mitä hän tekee jos olen tehnyt hänen mielestään jotakin väärin.. Väärin tekemiseen riittää, että luen lehteä keittiön pöydän ääressä ilman lupaa. Tahdon lähteä tästä sairaasta avioliitosta, mutta pelkään miestäni. Pelkään tehdä rikosilmoitusta miehestäni, koska luulen ettei sitä oteta todesta koska mieheni on poliisi. Mistä voin saada apua? Pääsenkö koskaan oikeasti irti miehestäni, vai vainoaako hän minua aina jos lähden? Tahtoisin vielä elää rauhallista ja normaalia elämää...
- vx
Petra -70 kirjoitti:
Avioliittomme on kestänyt noin 15 vuotta. Mieheni on poliisi ja hallitsee minua miten tahtoo. Henkinen väkivalta on päivittäistä. Fyysistä satunnaisesti. Minun elämäni on yhtä painajaista. Koskaan en saata arvata millä tuulella mieheni on saati mitä hän tekee jos olen tehnyt hänen mielestään jotakin väärin.. Väärin tekemiseen riittää, että luen lehteä keittiön pöydän ääressä ilman lupaa. Tahdon lähteä tästä sairaasta avioliitosta, mutta pelkään miestäni. Pelkään tehdä rikosilmoitusta miehestäni, koska luulen ettei sitä oteta todesta koska mieheni on poliisi. Mistä voin saada apua? Pääsenkö koskaan oikeasti irti miehestäni, vai vainoaako hän minua aina jos lähden? Tahtoisin vielä elää rauhallista ja normaalia elämää...
Jos ensimmäinen ei ota sinua vakavasti niin menet puhumaan toiselle. Eivät he ole mikään yhtenäinen rintama, poliisit on ihmisisä.
Sun pitää saada juttu oikeisiin mittasuhteisiin mielessäsi, sun pitää jutella jollekin. Paljon auttavia- ja kriisipuhelimia on olemassa, ota yhteyttä heihin jotka ovat siellä sinua varten. Lähteminen suhteesta on vaikeaa, voit saada paljon tukea näiltä tahoilta.
- anitra.lokakuu
Oikea perheväkivalta on kamalaa. Olen nyt itse kuitenkin seuraamassa tilannetta, jossa ex-vaimo on joko satuttanut itsensä juovuspäissään tai satuttanut itsensä tahallaan ja sepittänyt turvakodissa tarinan siitä, kuinka hänen ex-miehensä on lyönyt häntä. Onneksi miehellä on pitävät todisteet siitä, ettei hän yksinkertaisesti ole voinut olla siihen aikaan paikalla. Tämä on aivan hirvittävä asia tälle miehelle, joka ei saa nyt tavata lastaan. Lapsen hoitaja ei vastaa puhelimeen, koska hän on kuullut vain ex-vaimon valheet. Tarinassa ei siis ole totuuden häivääkään, mutta se tulee varjostamaan ex-miehen koko loppuelämää.
- pähkähullu
Pelkään hullua exääni vieläkin 2 vuoden eron jälkeen. Hänellä on uusi nainen, joka on jättänyt sen hullun narsistin jo ainakin kaksi kertaa ja aina palannut takaisin. Exäni uhkailee minua puhelimitse, seuraamalla minua autolla kotini lähellä ym. Poliisista ei ole apua, olen yrittänyt. Miehellä kun on hyvä maine, kuten narsisteilla yleensä. Asumme pienellä paikkakunnalla, joten poliisit tuntevat exän, joka on "tosi hyvä tyyppi". Joo, onhan se, silloin kun ei satu saamaan mustasukkaisuuskohtausta olemattomasta asiasta. No, olen päässyt siitä kutakuinkin eroon, ja ainakin kaikki näkyvät mustelmat ym. pahoinpitelyn jäljet ovat peittyneet. Mutta: MINÄ EN VIELÄKÄÄN KESTÄ ETTÄ SE HULLU ON JONKUN TOISEN NAISEN KANSSA !!! Minulle on kyllä ihan psykologi selittänyt, että tämä on ihan normaalia, koska meillä oli niin paljon hyviäkin hetkiä. Mutta silti, kumpi meistä oikein on hullu???
- pähkähullu
pähkähullu kirjoitti:
Pelkään hullua exääni vieläkin 2 vuoden eron jälkeen. Hänellä on uusi nainen, joka on jättänyt sen hullun narsistin jo ainakin kaksi kertaa ja aina palannut takaisin. Exäni uhkailee minua puhelimitse, seuraamalla minua autolla kotini lähellä ym. Poliisista ei ole apua, olen yrittänyt. Miehellä kun on hyvä maine, kuten narsisteilla yleensä. Asumme pienellä paikkakunnalla, joten poliisit tuntevat exän, joka on "tosi hyvä tyyppi". Joo, onhan se, silloin kun ei satu saamaan mustasukkaisuuskohtausta olemattomasta asiasta. No, olen päässyt siitä kutakuinkin eroon, ja ainakin kaikki näkyvät mustelmat ym. pahoinpitelyn jäljet ovat peittyneet. Mutta: MINÄ EN VIELÄKÄÄN KESTÄ ETTÄ SE HULLU ON JONKUN TOISEN NAISEN KANSSA !!! Minulle on kyllä ihan psykologi selittänyt, että tämä on ihan normaalia, koska meillä oli niin paljon hyviäkin hetkiä. Mutta silti, kumpi meistä oikein on hullu???
olen tuo edellinen kirjoittaja. pelkään edelleen hullua ex-miestäni. samanaikaisesti olen mustasukkainen hänen uudelle naiselleen, joka hänkin on jättänyt ex-mieheni ainakin kaksi kertaa ja aina vaan palannut takaisin. Miksi? Tuo miksi? on oikeastaan minulle, miksi olen mustasukkainen edelleen tuolle uudelle naiselle, vaikka itse olen saanut kokea todella kovia exäni taholta, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin se henkinen pahoinpitely tuntuu edelleenkin pahimmalta... Oi, kuka auttaisi, erosta on jo yli kaksi vuotta, olen ihan poikki.
- salassa surullinen
En tiedä voiko omaa tilannetta lukea väkivallaksi. Kai se jonkinlaista henkistä väkivaltaa on. Meillä nimittäin mies aina syyttää minua etten anna seksiä tarpeeksi. Olemme olleet naimisissa jo 15v ja muistan, että se syyttely alkoi jo heti ensimmäisenä vuonna. Muistan kuitenkin aikoja, jolloin miestäni ei ole kiinnostanut seksihommat, vaikka minä olen yrittänyt aloitetta tehdä. Tosin jälkeenpäin mies tunnusti itkien ja katuen, että hänellä oli suhde toiseen naiseen tuohon aikaan. Kun nuorimmainen lapsista syntyi, niin mieheni vaati seksiä heti kun pääsin vauvan kanssa kotiin. Ja suuttui ja mökötti kun en suostunut. Hän syytti mm. siitä, että olen vietellyt hänet vain lapsen saadakseni. Pari vuotta sitten hän kännipäissään riehui kaksi vuorokautta kotona. Kävi käsiksi pari kertaa yrittäen pakottaa seksiin. Lapset kuulivat ja näkivät melkoisia asioita tuona aikana. Autotallissa ammuskelu ja itsemurhalla uhkaaminen oli sellainen tikki, että lädin lasten kanssa turvakotiin. Sain kuitenkin pistoolin otettua pois, ja poliisi haki sen myöhemmin. Tämä episodi pysäytti miehen ainakin joksikin aikaa. Kuitenkaan hän ei antanut minulle rauhaa toipua tilanteesta, vaan sama seksin mankuminen alkoi heti. Millään muulla ei ollut merkitystä, kuin että jos saisi seksiä. Nyt olen siinä vaiheessa, että olen hakenut asuntoa itselleni ja lapsilleni. Mieheni on aivan järkyttynyt ja kertoo asiasta oman versionsa kaikille tutuillemme, vaikka minä haluaisin edetä rauhassa. En ole kertonut tapahtumista, kuin muutamille lähimmille ystävilleni. Tässä vaiheessa saan kauhisteluita tutuiltani, että miten voin rikkoa perheeni? Kuka tässä rikkoo ja mitä?
- Anonyymi
Jo lyhyeksi jääneen liittomme alussa mies ahdisteli seksuaalisesti öisin , vaikka meillä oli seksiä 2 kertaa päivässä. Mikään määrä ei riittänyt. Eikä hän kuunnellut sanaa 'ei'. Minulla ei ollut itsemääräämisoikeutta. Se oli erittäin loukkaavaa. Hän ei edes ymmärtänyt, miksi pitäisi kuunnella ei-sanaa. Jos yhdenkin kerran sanoin illalla, että olen väsynyt, on univelkaa, haluan nukkua, hän pyöri raivoissaan sängyssä eikä sanonut aamulla edes huomenta. Aivan käsittämätön urpo. Esineellistäjä.
- t
Sitä aina vannoi lapsena ja nuorena, kun katsoi miten äitiä lyötiin, että MINUA ei ikinä, minä lähden heti... Koskaan ei pidä saoa ei koskaan.
Ensimmäinen aviomieheni oli narsisti, lyttäsi henkisesti täysin läjään. Sitä ei edes oikeastaan tajunnut ennen avioeroa, mitä se ihminen (?) minulle teki... meni aikaa kursia itsensä kasaan ja ymmärtää, että on ihan yhtä arvoskas kuin muutkin.
Nykyinen aviomieheni vaikutti alkuun oiken mallitapaukselta (en kai muuten olisi naimisiin mennyt), mutta jo hääiltana löysin itseni juhlapaikan keittiön seinään heitettynä - en olisi saanut tanssia hänen ystävänsä kanssa. Seuraavan kerran hän luuttusi keittiön lattiaa minulla, kun tulin kapakasta ja herätin hänet syömään - typerys, toin ruokaa hänellekin. Sen jälkeen sitä on sattunut ajoittain - en ole vielä keksinyt "kaavaa", mistä se johtuu. Hirveän pahoja vaurioita en ole saanut, luita ei ole ollut poikki tai vastaavaa, mutta ei kai sillä ole merkitystä... mielestäni toisella ihmisellä ei ole oikeutta käydä toiseen käsiksi! Henkistäkin väkivaltaa hän kyllä jotenkin osaa, mutta sillä suunnalla olen jotenkin ehkä osannut kovettaa itseni - sattuuhan se, mutta hänellä ei ole sellaista "älyn lahjaa" kuin ensimmäisellä miehelläni, jos kukaan ymmärtää, mitä tällä tarkoitan.
Ja taas otsa ja kädet mustina, huuli halki istun tässä, enkä saa vieläkään lähdetyksi pois...
Ehkä se jotuu siitä, että en halua "taas epäonnistua" - erota, ehkä kuvittelen, että kaikki muuttuu, tai sitten olen vain liian väsynyt lähtemään... Sanoin jo viime yönä lattialla nyrkkiä katsellessani, että tapa, olisi paljon helpompaa, kaikki paska olisi ohi...- Anonyymi
Lyöminen töniminen ja uhkailu ei ole rakkautta
RAKKAUTTA ON LASKEA IRTI
- kani80
http://www.facebook.com/pages/Pelolla-on-monet-kasvot/116793515059979
täällä on joitain tarinoita. käykääs kurkkaamassa. - seinät verissä
Niin minäkin puhuin aamulla Jumallalle, ko silmä oli mustana ja huuli auki ja seinät veresä " Ota mut pois " En jaksa enää ". Ei vain ottanut. Mun oli pakko jaksaa ja jättää se hullu. Ottaa lakimies ja maksaa kova hinta. Nyt elän yksin. Yrittää saada minuun yhteyttä vieläkin, mutta oon onneks niin vahva etten vastaa. Asunnu toisen naisen heti mun jälkeen lähtöni jällkeen. Harmittaa sen naisen puolest , mutta ei jaksa enää välittää.Kunhan ite selviän jotenki, niin se on hänen ongelmansa.
- piia
sattuuko yddyntä.
- mummu 51
teet tutkimusta ja kiitos siitä.nyt vuosi 2013,kuka kuulee tänään ,pelkään.
- Anonyymi
juu nyt on 25.12.20 isäntä pääsi juuri putkasta. käräjille asia lähtee. humalassa kuristi ja istui rintakehän päällä. pahalta tuntuu, en halua erotakaan. onnea ja jaksamista saman kokeville. eihän tietysti kukaan yksin riitele.
- Anonyymi
Aviomies pahoinpiteli pari kertaa veli oli huolissaa ei enää uskaltanu ja oma poika oli paljo isompi ja vahvempi ku isänsä ei ollu enää kanttia käydä heikomman kimppuu
- Anonyymi
On vaikea uskoa aloittajaa. Häntä on muka hakattu säännänmukaisesti nyrkillä. En usko. Tai silloin pitäisi kertoa montako hammasta on tähän asti mennyt ja montako leukaluuta murtunut jne.
"Hakkaaminen" on vasemmistofeministien keksimä tyhjä termi. - Anonyymi
Mainittakoon ensiksi lähtökohta: Olen 31v mies, koin kotonani sekä henkistä-, että fyysystä väkivaltaa lapsena, jonka vuoksi jouduin 11- vuotiaana turvakotiin.
Oireiluni kotiolosuhteideni vuoksi jatkui vuosikausia ja olin sijoitettuna laitoksissa täysi-ikäisyyteeni saakka. Lapsuuteni ympäristön minuun luomat käytösmallit jatkuivat pitkään (olin mm. sijoitettuna kolme vuotta Loikalan Kartanossa, jossa lapsia systemaattisesti kaltoinkohdeltiin) ja purin pahaa oloani ulospäin ja näistä teoistani jouduinkin vuosikausien vankilakierteeseen.
Vasta muutama vuosi sitten kasvoin irti näistä käytösmalleista ja se oli mittava prosessi myöntää itselleen asioita ja päästää vihasta irti. En halunnut olla samanlainen empatiakyvytön ihminen, kuin isäni.
(mainittakoon, etten ole koskaan satuttanut naisia/lapsia)
Nykyään olen rakastava, sekä huolehtivainen perheenjäsen lapsilleni ja puolisolleni.
Voisin sanoa kasvaneeni tähän pisteeseen koettuani ja nähtyäni livenä kaiken sen, miten ei tulisi toimia - joten se ainakin omalla kohdallani riitti että tiedän, miten ei pidä toimia. Tottapa tässä joutuu välillä kulkemaan hieman silmät ristissä aamuisin töihin, kun lapsi valvottaa yöllä jne. mutta olen valmis uhrautumaan 100% perheeni eteen, koska seison heidän rinnallaan satoi, tai paistoi.
Perheenjäsentä tulee tukea ja kuunnella. Jos henkilön visio "auktoriteettiasemasta" on sellainen, että pelko olisi kunnioitusta ollaan täysin hakoteillä. Oma lähtökohtani esim. lasten kasvattamiselle on sellainen, että minä haluan olla se henkilö, jolle lapsi kertoo ensimmäisenä jos jotakin on mennyt mönkään ja tällaista luottamusta ei rakenneta pelolla, tai räyhäämällä, vaan osoittamalla lapselle, että "yhdessä näistä selvitään ja rakennetaan ratkaisu tähän pulmaan". Huutaminen ja korvasta repiminen eivät luo kunnioitusta/luottamusta lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen, vaan pelon ilmapiirin. - Anonyymi
Jatkuva juopottelu, öisin valvottaminen, huutaminen, solvaaminen, stalkkaaminen, aiheeton mustasukkaisuus, uskottomuus, seksuaalinen ahdisteleminen, oman ajankäytön ja oman tilan rajoittaminen ja jopa ajatusten vahtiminen, vaatimukset olla miestä varten 24/7. Niistä se alkoi. Sitten tuli mustelmia, tönimistä, puristamista, väkisin kiinni pitämistä, maahan paiskaamista, vääntämistä, murskaamista. Minua uhkailtiin, jos kertoisin kenellekään tai tekisin rikosilmoituksen vammoistani. Menettäisin kuulemma työpaikkani. Hän pitäisi huolen siitä hyvien veljiensä avulla.
Ei pyytänyt anteeksi. Ei edes myöntänyt tehneensä väärin. Kaikki olisi pitänyt vain unohtaa. Kaikki oli aina minun syytäni, jopa hänen alkoholisminsa, josta oli kärsinyt vuosikausia ennen tapaamistamme. Juomisen kieltäminen yhteisessä kodissa oli henkistä väkivaltaa hänen mielestään. Lopuksi sain kuulla kunniani, miten erohakemus oli henkistä väkivaltaa. Ei uskonut, kun sanoin että kaipaan turvaa ja haluan ettei minua kohdella kuin esinettä.
Kävi netissä jollakin 'lyömättömällä linjalla'. Niiden sessioiden jälkeen hän oli entistä väkivaltaisempi ja ilkeämpi.
Tuttaville, työkavereille hyvin hauska mies.
Kukapa arvaisi.
Jotkut ovat vuosikausia aviossa sietäen väkivaltaa. En käsitä miten jaksavat. Lyhytkin kokemus väkivallan uhrina vei aivan kaiken energian. - Anonyymi
Minulla oli raitis mies pitkässä parisuhteessa ollessa, hän oli väkivaltainen koko ajan. Sitten toinen parisuhde alkoholistin kanssa, syytti minua kaikesta ja pelotteli myös uhkaili.Koskaan en mene parisuhteeseen enää, luottamus meni lopullisesti. Kestin ihan liikaa kaikkea.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381873Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431436Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61411- 151384
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11365Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71344Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21327Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11270Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21210Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51197