Toivottavasti voitte auttaa mua. Mä putosin reilu kaksi kuukautta sitten maastossa ekaa kertaa ison hevosen selästä.
Olin maastossa siskoni kanssa. Siskoni ratsasti shettiksellä ja minä suokilla. Ratsastin ilman satulaa. Siskoni oli noin sata metriä jälkessä ja yhes risteykses heppa vaan yt äkkiä kieltäyty liikkumasta. Se pakitti ja vaikka mä yritin ja yritin niin se ei suostunu. No... Käännyin sit lopulta. Päätin ravata hieman. Hevonen lähti ytäkkiä kiitolaukkaamaan ja aloin pikku hiljaa liukumaan hevosen kaulalle. Tyhmä vielä huusin pelosta viel siin hevosen korvan juures ja hepo juos niin täys kuin voi. Mä roikuin sen kaulas ja kun oltiin suunnilleen shettiksen kohal se hidasti ja putosin sen kaulasta sen alle! Hevonen ravasi päältäni. Sisko näki koko jutun. Hevonen astui käteni, peppuni ja selkäni päälle ja hokki kolhas naarmun kypärään. Selälle ei käynyt onneks mitään, käsi ei ihme kyl murtunu ja perse oli kipee kuin mikä. Heppa olin astunut ohjansa päälle ja pysähtänyt. Joka paikkaan särki ja itku oli lähellä. Tiedän et putoamisen jälkeen pitäisi nousta heti selkään ja olisin noussukin jos olisi ollut satula. Talutin sitten innoissaan olevan hepon takaisin talliin ja käsi tuli kipeäksi sen pitelemisessä. Itkutkin taisin tirauttaa siinä välillä.
Seuraavat harvat kerrat ratsastin lyhyen aikaa kentällä. Jos heppa alkoi vähänkin yrittää ravata niin menin ihan panikkiin vaikka minulla oli sillä kertaa satula ja turva liivi. Noin kuukausi putoamisesta uskallauduin maastoon koska sisko vaati. Meno matkalla hepo hiljaa löntysti eteen päin... Minusta tuntui että olisin jo voittanut pelkoni. mUtta ei... Paluu matkalla siskoni yt äkkiä alkoi ravaamaan... Unohdin turvaliivin ja satulan... Menin ihan paniikkiin ja aloin itkeä. Huusin siskolleni että tämä pysähtyisi, mutta tämä vaan ravasi ja ravasi. Huomasin hepossa innostumisen merkkejä ja sen pitelimessä alkoi olla jo töitä. Menin ihan lamaan... Hyppäsin pois satulasta ja talutin loppu matkan. Siskoni ravasi vielä senkin jälkeen ja hepo kiihdytti vauhtia jha retuutti minua mukanaan... Olin suuttunut siskolleni, koska tämä ei tajunnut minun pelkoani...olin suuttunut hevoselle... olin suuttunut itselleni kun olin unohtanut satulan ja turvaliivin...
En osaa vielä laukata ja sisko ei tahdo enään meille opettajia, vaikka minusta se olisi turvallisempaa. Haluaisn oppia laukkaamaan, koska silloin ehkä minulla olis turvallisempi olo koska osaisin ehkä hallita hevosen paremmin jos se innostuisi uudelleen. Minua muutenkin on alkanut tympiä sielä tallilla ratsastaminen koska ratsastan aina samalla hepolla ja menen vain aina vain käyntiä, koska pelkään ravia... Haluaisin oppia hyppäämään esteitä ja koulua... ja etenkin ratsastaa erillaisilla hevosilla!
Minusta tuntuu etten uskalla mennä enään ikinä maastoon... Mitä teen ja miten voisin estää hevosen rynnimästä eteen päin... Olen ratsastanut vasta noin kaksi vuotta... auttakaa pliis! Siskoni vaatii päästä maastoon koko ajan ja hän ei ymmärrä pelkoani... Enkä minäkään tahtoisi jölötellä aina kentällä...
Äitini ei suostu tallin vaihtoon, koska saamme ratsastaa nykysellä atllilla ilmaiseksi...:(
Olin maastossa siskoni kanssa. Siskoni ratsasti shettiksellä ja minä suokilla. Ratsastin ilman satulaa. Siskoni oli noin sata metriä jälkessä ja yhes risteykses heppa vaan yt äkkiä kieltäyty liikkumasta. Se pakitti ja vaikka mä yritin ja yritin niin se ei suostunu. No... Käännyin sit lopulta. Päätin ravata hieman. Hevonen lähti ytäkkiä kiitolaukkaamaan ja aloin pikku hiljaa liukumaan hevosen kaulalle. Tyhmä vielä huusin pelosta viel siin hevosen korvan juures ja hepo juos niin täys kuin voi. Mä roikuin sen kaulas ja kun oltiin suunnilleen shettiksen kohal se hidasti ja putosin sen kaulasta sen alle! Hevonen ravasi päältäni. Sisko näki koko jutun. Hevonen astui käteni, peppuni ja selkäni päälle ja hokki kolhas naarmun kypärään. Selälle ei käynyt onneks mitään, käsi ei ihme kyl murtunu ja perse oli kipee kuin mikä. Heppa olin astunut ohjansa päälle ja pysähtänyt. Joka paikkaan särki ja itku oli lähellä. Tiedän et putoamisen jälkeen pitäisi nousta heti selkään ja olisin noussukin jos olisi ollut satula. Talutin sitten innoissaan olevan hepon takaisin talliin ja käsi tuli kipeäksi sen pitelemisessä. Itkutkin taisin tirauttaa siinä välillä.
Seuraavat harvat kerrat ratsastin lyhyen aikaa kentällä. Jos heppa alkoi vähänkin yrittää ravata niin menin ihan panikkiin vaikka minulla oli sillä kertaa satula ja turva liivi. Noin kuukausi putoamisesta uskallauduin maastoon koska sisko vaati. Meno matkalla hepo hiljaa löntysti eteen päin... Minusta tuntui että olisin jo voittanut pelkoni. mUtta ei... Paluu matkalla siskoni yt äkkiä alkoi ravaamaan... Unohdin turvaliivin ja satulan... Menin ihan paniikkiin ja aloin itkeä. Huusin siskolleni että tämä pysähtyisi, mutta tämä vaan ravasi ja ravasi. Huomasin hepossa innostumisen merkkejä ja sen pitelimessä alkoi olla jo töitä. Menin ihan lamaan... Hyppäsin pois satulasta ja talutin loppu matkan. Siskoni ravasi vielä senkin jälkeen ja hepo kiihdytti vauhtia jha retuutti minua mukanaan... Olin suuttunut siskolleni, koska tämä ei tajunnut minun pelkoani...olin suuttunut hevoselle... olin suuttunut itselleni kun olin unohtanut satulan ja turvaliivin...
En osaa vielä laukata ja sisko ei tahdo enään meille opettajia, vaikka minusta se olisi turvallisempaa. Haluaisn oppia laukkaamaan, koska silloin ehkä minulla olis turvallisempi olo koska osaisin ehkä hallita hevosen paremmin jos se innostuisi uudelleen. Minua muutenkin on alkanut tympiä sielä tallilla ratsastaminen koska ratsastan aina samalla hepolla ja menen vain aina vain käyntiä, koska pelkään ravia... Haluaisin oppia hyppäämään esteitä ja koulua... ja etenkin ratsastaa erillaisilla hevosilla!
Minusta tuntuu etten uskalla mennä enään ikinä maastoon... Mitä teen ja miten voisin estää hevosen rynnimästä eteen päin... Olen ratsastanut vasta noin kaksi vuotta... auttakaa pliis! Siskoni vaatii päästä maastoon koko ajan ja hän ei ymmärrä pelkoani... Enkä minäkään tahtoisi jölötellä aina kentällä...
Äitini ei suostu tallin vaihtoon, koska saamme ratsastaa nykysellä atllilla ilmaiseksi...:(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä nuo turvaliivit on hyvä muistaa laittaa maastoon,olen kokenut hevosen tallomisen selässä ja huomattavasti parempi oli olla kun oli liivi päällä.Pahimmillaan olisit voinut saada murtuman selkään ja halvaantua.Ratsastus on kivaa ja vaarallista siksi muista käyttää turvavälineitä.
mitäpä jos pyytäisit jonkun taluttajan kanssasi maastoon ja kertoisit pelostasi sille. Jollei sisko välitä sun pelosta niin etkö voi mennä ilman sitä. Mimmonen tallinomistaja on, voisko se vaikka lähteä taluttelemaan sua? Kyllä se pikkuhiljaa pelko siitä helpottuu. Muista vaan kypärä ja turvaliivi. Ja jos virittäis satulaan kauhukahvan? Kun meinaa paniikki iskeä niin hengität rauhallisesti sisään-ulos muutaman kerran ja yrität rentouttaa ittes.
Kiitos vastauksista. Luin jostain että maastossa ratsastaminen yksin on aika vaarallista, koska hepo saattaa rynnätä kotiin laumansa luokse tai muuten vaan vikuroida koska hepolla on turvaton olo ilman laumaansa. Pittäkö tämä paikkaansa??
en kyllä tommosta ihan äkkiseltään niele... Tiedän kyl "hepoparin" jotka aivan varsasta asti olleet koko ajan yhdes ja olivat jo sillon yli 15v. niin ei niitä voinu "erottaa", vaan aina piti mennä ja tulla yhdes. Mutta useimmiten olen törmännyt ihan hyvin yksin maastossa toimiviin hevosiin!!! Vaikka olisikin tarhattu laumassa, niin toimii silti. Ihminenhän on se johtaja joka päättää....Kyllähän hepat kokeilee ratsastajiaan mutta kun huomaavat että selässä olija osaa päättää suunnan ja vauhdin niin hyvin ne sitten menee! Reippaasti vaa köpöttelemään!
Todella ikävä tilanne tuollainen, ymmärrän että pelottaa maastoilu. Mutta jutustasi voisi päätellä ettet ole kovin vanha... siksi en yhtään ihmettele, että pelko on jäänyt eikä taidotkaan riitä hepan käsittelyyn.
Nyt menet ilman muuta vielä tunneille, jotta joku opettaa sulle mm. sen laukan ja muutenkin ratsastustaitoja. Siskosi voi jäädä vaikka ajamaan paskaa karsinoista, jos ei opettelu kiinnosta, sillä ei todellakaan ole järkeä ratsastella ilman riittäviä taitoja keskenään (ja vielä maastossa). Ja aloita pelon hävittäminen sillä, että menet vain kävelyvauhtia maastossa. Sen verran käsittelytaitoja pitäisi olla ennen sinne menoa, että saa hevosen pysymään käynnissä halutessaan!
Eli opettelua opettelua opettelua... ja tietty ikävuosia lisää, niin kyllä se siitä.
Ymmärrän pelkosi. Minulle ei ole koskaan käynyt ihan noin pahasti, mutta olen lentänyt hevosen selästä maatossa monta kertaa. Maastossa hevoset ovat arvaamattomampia ja reippaampia, kuin kentällä ja sen takia en itsekään enää maastoon uskaltaudu. Minua on aikuisuuden myötä alkanut hevosten kanssa puuhastelu pelottamaan, mutta rakastan niitä niin paljon, että olen aloittanut harrastuksen uudestaan hyvän opettajan ohjauksessa. Itsekään en pelkästä kehän kiertämisestä niin välitä, mutta ymmärrän sen tärkeäksi, jotta opin hallitsemaan itseäni ja hevosia uudelleen. Hevoset tuntuvat vaistoavan hämmästyttävällä tavalla ratsastajan pelon, mikä aiheuttaa lisää ongelmia.
On viisasta, ettet mene siskosi kanssa maastoon, ellet hallitse pelkoasi ja hevostasi; silloin ottaisit riskin hevosen loukkaantumisesta puhumattakaan siitä, mitä itsellesi voi käydä. Siskosi käytös on ajattelematonta, sillä pelko on todellista!
Minusta sinun pitäisi oppia ensin ratsastamaan kunnolla, ennenkuin ratsastat arvaamattomalla hevosella varsinkaan maastossa. Ja laukanopetteluun ensimmäisillä kerroilla voisi kokeilla ratsun juoksuttamista ( sillä edellytyksellä, että hevonen osaa pitkän liinan päässä hallitusti liikkua, eli on tehnyt sitä ennenkin ); kun joku toinen ihminen huolehtii liinan välityksellä hevosen hallinnasta, voit sinä keskittyä paremmin tasapainon hallintaan, eikä hevonenkaan niin herkästi pyri oikkuilemaan.
Ja mitä tulee ilmaiseksi ratsastamiseen; se raha minkä säästätte ratsastaessanne "villisti" ilmaiseksi arvaattomilla hevosilla ilman valvontaa saattaa kostautua hyvin kalliilla sairaalamaksuilla, jos sinulle joku kerta sattuukin jotain. Okei, tuo on jo hiukan pelottelua, mutta hevosten näkemä maailma on niin erilainen ja ne ovat niin suuria eläimiä, että niiden kanssa täytyy tietää mitä tehdä, jotta niiden kanssa on turvallista toimia.
Älä ole niin tyhmä, että otat riskin; se ei ole sen arvoista. Tarvitset hyvän ja varman hevosen, osaavan opettajan ja monta, MONTA tuntia kentällä ennen maastoon menoa. Mutta pelolle älä anna valtaa, sillä se alkaa helposti hallitsemaan koko elämää.
Tätä se ratsastus on ikävä kyllä. Tätä nimenomaan.
Talli vaihdolla ei ole mitään merkitystä tässä asiassa. Se pelko tulee sieltä joka tapauksessa, minkä hevosen selässä tahansa sitten oletkin. Niinkuin moni on tässä jo sanonutkin, kannattaa varmaankin jonkun aikaa pyytää jotakuta taluttelemaan tai sitten menisit liinassa. Maastoon ei kannata yrittää ennenkuin itsevarmuus on palannut.
Siskosi käytös sen sijaan oli erittäin typerää. Ei toisen pelkoa voi tuosta vain sivuuttaa jos jotain sellaistakin on tapahtunut kuin hevonen jyrännyt päältä maastossa.
Se, että olet kyllästynyt menemään siellä tallilla koska menet aina pelkkää käyntiä, ei johdu siitä tallista vaan siitä että et itse uskalla edetä. Sun täytyy itse ottaa pelostasi kiinni ja antaa sille kyytiä, ei kukaan sua siinä auta. Voit joko päättää pelätä lopun ikääsi etkä ikinä opi laukkaamaan, tai kerätä kaikki rohkeuden rippeet ja jatkaa siitä mihin jäit.
ei ole saatavilla ainakaan aikuista opettajaa... kaikki mua nuorempia... ja mun sisko vihaa sitä joka suostuis meidän opettajaks. hepolla jolla ratsastan ei ainakaan laukan alkeita kannata minusta opettella kun se on ex- ravuri ja niiden laukka tietääkseni on mitä on...
Aloitin itse ratsastuksen 6 kk sitten ja laukkaan jo mukavasti - mutta maneesissa. Muutaman kerran olen ollut maastossa opettajan kanssa ja kaikki on mennyt hyvin, laukattu ei olla mutta ravattu kylläkin. Opettajani on sanonut mulle että ensin pitää osata hallita hevonen maneesissa ja sitten vasta voi mennä maastoon. Heppa joka jolkuttaa puolinukuksissa ja jota saa potkia liikkeelle maneesissa on paljon energisempi ja innostuu helposti maastossa.
Olet mielestäni kovin vaarallisella asialla jos painat maastossa ajattelemattoman kaverin kanssa ja perustaitoja hallitsematta. Tuo on myös klassinen vaaratilanne että jää toisesta hevosesta jälkeen. Jossain vaiheessa sun hevonen haluaa ottaa muut kiinni, koska on laumaeläin ja silloin käy helposti niin että et enää pysty hallitsemaan ratsua.
Olen samaa mieltä niiden kirjoittajien kanssa joiden mielestä sun pitää mennä takaisin opettelemaan perustaidot. Siitä kasvaa myös itsevarmuus ja voit rauhassa mennä maastoon kun tiedät että pystyt hallitsemaan ratsukkosi. Mutta älä mene yksin vaan sellaisen kaverin kanssa joka tietää mitä sinä osaat ja ottaa sen huomioon.
itselläni on ex-ravuri suokki joka nyt pitkän koulutksen jälkeen on erittäin kiva ja mukava heppa ratsastella. kuitenkaan en antaisi sitä kenellekkään joka ei hallitse laukkaa itsenäiseen ratsastukseen. missä päin käyt ratsastelemassa? ja muista että ennekuin hevonen kunnioittaa sinua maassa se ei kunnioita sinua selässäänkään. osaat varmaan keventää? pidättää myös istunnalla? kääntää painolla ja pohkeella? ex- ravurit usein kova suisia joten kannattaa jarruttaa painolla mahd.paljon. älä mene maastoon ilman satulaa.
Suosittelen kyllä opettajaa. Opettajan valvonnalla on turvallisempikin ratsastaa. Jos ottaa opettajan kannattaa sanoa pelosta ja ratsastaa ensin kentällä niin kauan kunnes tuntuu siltä, että voisi jo kokeilla maastossa vaikka ensin talutuksella. Eiköhän se pelko aina laannu jossain vaiheessa, vaikka kestäiskin kauemmin.
Hei!
Todella kurja tapahtuma, näitä sattuu hevosten kanssa eikä niiltä voi välttyä. Alas sieltä tullaan välillä väkisinkin kuka mitenkin päin ja siitä huolimatta, vaikka olisi jo pidempäänkin ratsastellut. Eli rohkeutta ja päättäväisyyttä vain kehiin! Ratsastus on ihanaa, mutta turvallisuutta ei voi taata, kun on eläimen selässä,näin se vain on.
Siskosi käytös on ajattelematonta, itsekästä ja todella lapsellista. Älä enää edes pyydä häntä auttamaan sinua hevosasioissa - hänellä kun ei tunnu olevan nämä asiat oikein itselläänkään oikeassa järjestyksessä pääkopassa.
Viimeisenä haluan sanoa sen, että maastossa ratsastaminen on vaativaa puuhaa, eikä sinne saisi lähteä ilman, ettei hallitse hevosta kaikissa sen askellajeissa. Asia sitten erikseen, jos on mahdollisuus tehdä pihan lähettyvillä rauhallinen kävelyreissu vaikkapa taluttajan turvin,mutta jos hevonen säikähtää/innostuu/saa jotakin muutakin päähänsä maastossa, muuttuu askellaji silloin lähes poikkeuksetta laukaksi ja silloin tulee ongelmia, jos ei tätä taitoa vielä kunnolla osaa.
Hakeudu kunnon opetukseen ja vala itseesi rohkeutta jatkaa hevosharrastuksen parissa. Tsemppiä jatkolle ja nokka pystyyn!=)
moi. minusta sinun pitäisi kertoa pelostasi muille jopa siskollesi. sinun ei kannata pelätä ravaamista koska se on aika tärkeä askel laji. koitat mennä maastoon ja kokeilla asioista,jotka sinua pelottaa. laitat vain satulan ja sitteen annat vain mennä aivain kuin mitään ei olisi tapahtunut koskaaan. aluksi vaikka menet käyntiä ja sitteen vaikka nostt ravin ja yrität oll rauhallinen. mutta jos se tuntuu vaikealta niin kun tulet lenkiltä kotiinpäin niin et ravaa vaan kävelet vaikka siskosi edellä. että siskosi ei pääse ravaamaan ja että sinun hevonen ei kiihdy liikaa ja lähde kotiin nopeasti. sitteenn kun vaikka olet pari kertaa käynyt maastossa näin niin kokeillet kotiin päin mennä ravilla.
ja sitteen kun kaikki onnistuu koitat oppia laukkamaan kentällä.se on huomattavasti helpompi istua ilman satulaa kuin ravissa. kun olet oppinut laukan kuin sitomaan omat kengän nauhasi niin voit kokeilla sitä maastossa. KOITAT VAIN NOITTA PELKOSI. onnea.!