Mitä mieltä miehet ovat naisista jotka eivät halua lapsia, eivätkä ainakaan biologisia? Ovatko he jotenkin luotaantyöntäviä? Onko äidiksi haluamisessa ajatuksen tasolla jotain naisellista ja ihanaa, ja onko lapsia haluamaton nainen luonnonoikku miesten mielestä?
Onko tällaisen naisen siis vain etsittävä kuin neulaa heinäsuovasta miestä joka ei itsekään halua lapsia. Pitäisikö baarissa heti ensimmäiseksi kysyä "haluatko lapsia, pian, joskus tai ylipäätään tulevaisuudessa?". Vai häh?
Onko tällaisen naisen siis vain etsittävä kuin neulaa heinäsuovasta miestä joka ei itsekään halua lapsia. Pitäisikö baarissa heti ensimmäiseksi kysyä "haluatko lapsia, pian, joskus tai ylipäätään tulevaisuudessa?". Vai häh?
Vastaukset 54
Vanhimmat
varmaan oli pointtina, että nainen tietää varmasti ettei halua koskaan lapsia. sellaisiakin kai on, jotka sen varmasti tietävät (tai luulevat tietävänsä..:))
itse kyllä varon sanomasta "ei koskaan" yleensäkään missään asiassa, koska ei sitä tiedä mitä elämä eteen tuo.
tuli tosta "ei koskaan" sanasta mieleen että kerran kun oltiin tyttökaverin kanssa autoja katselemassa, siinä samalla hehkutin tyttöystävälle että tämä herra ei koskaan tule mersulla ajelemaan. Viikkoa myöhemmin oli sitten tuliterä mersu alla! Että se siitä "ei koskaan"!
aivan niin...
Lapsia jossakin vaiheessa...Yleensä suhteen alussa esittävät etteivät halua lapsia mutta vuoden päästä alkaakin puhumaan että nyt niitä pitäs alkaa tekemäänjos meinaa tehä???
Minulla ja avopuolisollani on takana jo 9 yhteistä vuotta, enkä edelleenkään halua lapsia. Harkitsen sterilisaatiota.
Ärsyttää myös että ihmiset jauhaa että "kyllä sinäkin jossain vaiheessa", tai "odota vain kun tulet vähän vanhemmaksi". Se on ihan sama kuin sanoisi tupakoimattomalle että "odota vaan, kyllä säkin oot rööki huulessa kymmenen vuoden päästä, odota vaan".
kuinka vanha olet?
Eräs tuttavani vannoi aina inhoavansa lapsia, miehensä oli samaa mieltä. Kas, heidän ollessaan lähes nelikymppisiä heille tulikin yhtäkkiä ero (mies löysi nuoremman, joka tulikin yllättäen raskaaksi, tralaa).
Tuttavani puolestaan tutustui risteilyllä itseään lähes kymmenen (muistaakseni noin kahdeksan) vuotta nuorempaan herkkupalaan (onko seksististä sanoa näin?), sai viime joulukuun alussa lapsen ja kakkonen on kuulemma jo tilauksessa...
Ei koskaan kannata sanoa ei koskaan.
Nuorihan minä olen. Toisaalta, itselläni ei kyse ole vain halusta, vaan myös periaatteesta. Ekologiset syyt ovat yksi painava asia, en halua tuottaa maailmaan lisää ihmisiä. Mikäli jossain vaiheessa iskisi vauvakuume, voisin kuvitella turvautuvani adobtioon mutta vain jos vauvakuume yltyisi niin pahaksi etten sitä pystyisi järjellä perustellen siirtämään sivuun. En inhoa lapsia, mutta eivät ne herätä minussa positiivisiakin tunteita.
Myös ehkäisy on jatkuvan ongelma, johon sterilisaatio olisi pysyvä ja helppo ratkaisu. En voi elää elämääni koko ajan murehtien sitä, että jos muutankin mieleni jossain vaiheessa. Hormonit eivät ole maailmalle eikä minulle hyväksi, ja mekaaniset ehkäisyvälineet eivät ole niin luotettavia eivätkä kaikki niistä sovi minulle. Sterilisaatio on varteenotettava vaihtoehto.
ei tietääkseni saa mikäli ei ole synnyttänyt eikä myöskään mikäli on alle 30-vuotias. Näin itselleni sanottiin kun olin parikymppinen globaalia ahdistusta poteva viherpipertäjä joka oli sitä mieltä että maailma on paha paikka ja sitäpaitsi Kiinassa tapetaan nyt jo suotta tyttövauvoja, miksen voisi adoptoida sieltä yhtä ja tulla siten onnelliseksi.
Tämä siis parikymppisenä, aktiivisena ja hyvin ympäristöongelmat tiedostavana maailmanparantajana. Sterilisaatiota kysyttäessä minut naurettiin tk:sta ulos.
Adoptio jäi, globaali tuska helpotti, vauvat alkoivat näyttää muultakin kuin räkä- ja kakka-automaateilta. Koiralle yritin kerran laittaa vaippaa kunnes tajusin että voisihan tuota vaippendaalia vaihdella omallekin jälkeläiselle.
Usko pois, ikä tekee tehtävänsä. Lähestulkoon jokaiselle naiselle. Nainen on luotu (nyt voi sataa kakkaa niskaan) lisääntymään, luomaan ja ylläpitämään elämää. Näin se vain on.
Ei ole välttämättä näin. Minä olen tiennyt 18-vuotiaasta, etten halua lapsia. Ajattelin nuorempana, että minullekin tulee ns. vauvakuume, mutta eipä ole vain tullut. Ikää on jo kertynyt 37, joten tuskinpa enää tuleekaan.
Mulla on ollut aina periaate, että lapsia en tee velvollisuudesta tms. syystä vaan vasta sitten, kun niitä todella haluan.
Niin, nyt huomasinkin, että sanoit lähestulkoon.
Aivan totta, että suurin osa naisista kuitenkin haluaa lasta. Valitettavan moni kuitenkin tekee lapsensa, koska sattuu vahinko tai koska niin oletetaan tehtävän. Suku vaatii, etc.
Yllättavan suuri osa naisista, muistaakseni peräti 20 % on lapsettomia. Osa omasta halustaan, osa koska eivät saa lapsia.
Olet väärässä. Tässä on 43 -vuotias nainen, joka ei halua lapsia. Ei ole halunnut ennen eikä nyt eikä koskaan. Eikä minulla ole enää siihen tarvittavia välineitäkään. Siitäkin olen aidosti iloinen - kuten muutoinkin omasta elämästäni. Että se siitä sinun "tietämisestäsi"!
En ole tippaakaan viherpiipertäjä, en ole koskaan ollut, ja maailman parantamiseenkaan en usko. Parikymppinenkään en ole vaan neljännellä kymmenellä menen. Lasta ei ole eikä tulekaan. Sterilisaatiota en ole terveyskeskuksesta kysellyt, todellakin, nauraisivat vaan...jos sen teetän niin yksityisell'ä. Kaikki jotka eivät halua lasta, eivät muuta mieltään.
Olen jo 41 vuotias, enkä vieläkään halua lapsia. En inhoa lapsia tms, en vain halua itselle. Yleensä lapset tykkää minusta, koska jaksan leikkiä ja touhuta heidän kanssaan. Enkä ole omituinen hirviö.
Itse olen aina tiennyt, etten halua lapsia. Ei ole kyse siitä, että vihaisin lapsia tai minulla olisi takana vaikea äitisuhde jne. En vain halua itse kenenkään äidiksi. Minusta ainoa todellinen syy hankkia lapsia on se, että haluaa niitä, ja jos ei halua niin niitä ei myöskään pidä silloin väkisin pykätä. Tällä asialla ei minun kohdallani ole mitään tekemistä minkään ideologian, miessuhteitten, oman iän tai elämäntilanteen kanssa. Monet voivat sanoa, etteivät halua lapsia näistä edellä mainitsemista syistä johtuen, jolloin päätös ei ole lopullinen vaan voi vielä muuttua.
Tällainen tuntemus ja itsensä tietämys ainakin minun kokemuksestani hankaloittaa elämänkumppanin löytämistä todella paljon. En mene heti ensitapaamisella huutamaan kaikille ihmisille, että minä en sitten lisäänny, mutta tuon sen kyllä avoimesti esiin asian eteen tullessa. Ei se ole mikään salaisuus. En voisi koskaan edes yrittää suhdetta miehen kanssa, joka tahtoisi lapsia. Vaikeimpia ovat ne tilanteet, kun tapailee miestä, joka ei vielä tiedä itsekään, mitä haluaa. Silloin minusta tuntuu, että vastuu on suhteessa minulla. Minun on itse seurattava kumppanini puheita ja ajatuksia ja vedettävä johtopäätöksiä sen suhteen kannattaako tapailua jatkaa vai ei. Minusta tuntuisi, että riistäisin mieheltä jotain erittäin oleellista ja tärkeää, jos olisin hänen kanssaan tietäen, että hän voisikin haluta joskus perustaa perheen.
Ja vaikken itse halua lapsia, ymmärrän kyllä täysin, miksi jotkut muut haluavat ja haluan tukea heitä valitsemallaan tiellä. Minusta on todella epäreilua, että minulla on ainakin käsittääkseni toimivat solut ja elimet, joille minulla ei ole käyttöä, mutta moni muu nainen on lasta vailla, eikä sitä puutteistaan johtuen voi saada (samassa jamaan lasken myös homomiehet). Lahjoittaisin sukusolujani hedelmöityshoitoja tarvitseville, jos se olisi mahdollista, mutta ainakaan näillä säädöksillä minua ei ikinä hyväksytä luovuttajaksi.
On todella vaikea löytää ihmisiä, jotka ymmärtävät miksi lapsen hankinta ei vaan kiinnosta. Joka käänteessä saa olla selittämässä syitä miksi ajatus on joskus jopa vastenmielinen. Se että ei halua lapsia, lue: ei halua yksinhuoltajaäidiksi vakavasti otottavien kumppanien puutteessa, ei tarkoita etteikö ajatus olisi jossain sydämen pohjalla kalvamassa aina silloin tällöin. Yksinhuoltajaperheessä kasvaneena tiesin jo lapsena etten halua samaa kohtaloa itselleni enkä lapselleni. Oma unelmani oli tavata kumppani siellä 25 tienoilla, mennä naimisiin ja saada pari lasta siellä 28-30 välillä. Kumppania ei ole vieläkään, nyt 36, löytynyt ja menetettyjen unelmien surutyö on jo kauan sitten tehty. Nyt oikeammin ällöttää lapsi-aiheet ja tuttavien lapset, jopa työpaikalla juoksentelemassa. Todellisuus siitä että en todellakaan halua äidiksi 'vanhana' jolloin elämästä, harrastuksista, uran luomisesta ja matkustelusta voi nauttia, on iskostunut kunnolla. Itserakkaasti ja itseni tuntien voin sanoa etten halua käydä läpi riskiraskautta, jossa koko ajan joutuu elämään pelossa vammaisen lapsen syntymästä, varsinkin kun tiedän, että sellaiseen elämään voimani eivät yksinkertaisesti riitä. Olen aina arvostanut niitä vanhempia, jotka siihen pystyvät. Osaan arvostaa ja rakastaa sukulaisteni lapsia sydämeni pohjasta. Haluaisin kuitenkin myös muiden ymmärtävän, että lapsettomuus ei aina ole itsestäänselvä valinta, ja silloin se voi myös muodostua kivulliseksi, aivan kuten vapaaehdotonkin lapsettomuus. Onko muita, joilla ei ole ketään, jonka kanssa keskustella näistä kivuista?
Vittu mitä vihreää huuhaapaskaa. Ekologiset jalanjäljet ym. Parhaiten auttaisi nälähätä Kiinassa, rutto Intiassa ja kansanmurha Afrikassa. Se nyt on ihan paskaa jossain suomen kokoisessa maassa jossa syntyvyys muutenkin on laskussa ruveta jeesustelemaan millään mainitsemillasi asioilla. Kyllä tosiaan huomaa että olet nuori ja naivi vielä.
Kai muistat jokaisen uuden lapsen aiheuttavan kumulatiivisesti 7,5 kertaisen hiilijalanjäljen siihen mitä itse aiheutat elämäsi aikana?
Sä et kyllä näköjään varallisuuden jakautumisen ja hiilijalanjäljen välisestä suhteesta ymmärrä paskaakaan?
Kiinassa ja Intiassa per henkilö se hiilijalanjälki on yli 4x pienempi kuin esmes täällä Suomessa.
Mitäpä tuosta pitäisi olla mieltä. Lapsien hankkiminen on jokaisen pariskunnan oma asia ja jos joku ei niitä halua, niin ei se huononna häntä ihmisenä. Eiväthän kaikki halua asua omakotitalossakaan. Ihmisellä on oikeus itse päättää, mitä haluaa ja mitä ei.
Tuollainen asia on kuitenkin hyvä tehdä selväksi suhteellisen alussa vakavaa suhdetta. Minä haluan lapsia ja en koskaan aloittaisi seurustelua sellaisen naisen kanssa, joka niitä ei koskaan halua. Sama juttu on tuon omakotitalon kanssa :)
Ei mua haittaa jos nainen ei halua lapsia. En itsekään niistä niin kovasti innostu. Ihan mielelläni ottaisin naisen jolla ei ole lapsia eikä halua lapsia tehdäkään.
Pitäiskö niistä olla jotain mieltä? Senkus ovat hankkimatta lapsia, ei liikuta mua.
Mutta turhahan sellaisen kanssa on yhtään mitään säätää. Kyllähän tuollaisetkin asiat jossain vaiheessa puheeksi tulevat, toivottavasti ei kuitenkaan vielä heti baarissa.
Ei ehkä baarissa mutta eipä kyllä kannata venytellä ja kertoa jos varma on.
Olin ollut saman naisen kanssa 10v josta 1v naimisissa. Rakastan sitä hulluna. Suunnittelimme lapsihommia ensi kesäksi. Mutta eräänä päivänä hän sanoi minulle "minä en halua lapsia", "koskaan"... ihana elämäämme muuttui ahdistavaksi ja stressaavaksi, ja taitaa tulla myös ero.
Miehenä en voi hyväksyä sitä että nainen ei halua lasta! Sellainen ajatus ei yksinkertaisesti sulaudu mun aivoissani.
Kannattiko pitää asioita isestään selvyytenä..???Tuossa se miesten putkiaivoisuus nähään. Noh. ite kyl ottasin jo alus selvää haluaako mies lapsia, jos vastaus ois vahva ehkä sanosin vaa adios! En voi sietää lapsia..en tunne niitä kohtaan mitään, ainoastaan jonkunlaista inhoa, ku ne haisee pahalle ja huutaa yms..kierrän ne kaukaa. Sit toisakseen tykkään koiranpennuista ja eläimistä aivan järettömästi. Semmosen miehen ku löytäs joka haluais mun kans sen omakotitalon jossain vaihees ja pari koirulia siihen. Muuta en kaipais..Semmonen mulla jo oliki, oltiin avoliitossa ja oli koira ja omakotitalo suunnitteilla mut liika riitely kasvattaa ajan mittaan muuria väliin, ja niimpä päädyttiin eroon seittämän vuoden yhessä olon jälkeen.. :( noh..eksy hieman aiheesta, mut pointti oli, et mistä sellaisen miehen viel löytäs...Kaikille se lapsi tuntuu oleva joku"no sitte jossain vaiheessa"eikä niille mee kaaliin et mulle se on EI IKINÄ..ja sit aina sanotaan et mieli muuttuu mut miten muuttaa sellasta josta on ollu varma jo muutaman vuoden ikäsenä..Nukeilla en oo koskaan leikkiny. Sain kolmevuotiaanaki hillittömän raivokohtauksen ku mulle oli joku mollamaija ostettu. Lopulta sain äidin suostuteltua ostamaan sellasen leikkipyssyn minkä olin aina halunnu. :D
Ei millään pahalla mutta kuulostat kypsäämättömältä ihmiseltä ilman elämän tarkoitusta ;)
Aika kypsymätöntä ilmaista toiselle ihmiselle hänen olevan ilman elämäntarkoitusta;) Sinähän sen tiedät:)
Kyllä se elämäntarkoitus on ilman lapsiakin, se kannattaisi ymmärtää niidenkin jotka niitä haluavat. Kaikkia ei vain kiinnosta lapset ja miksi pitäisikään? Toiset taas niitä saavat jotka eivät huolehdi pätkääkään. Toiset tykkää elämästään lapsettomana ja haaveilevat omakotitalosta, miehestä ja lemmikeistä. Toiset haaveilevat lapsista. Aivan kuin jälkimmäinen voisi mielestäsi olla ainoa elämäntarkoitus...?
Olenpa itsekin melko nuoresta asti ollut sitä mieltä, että ei kiitos lapsia eikä se mieli ole muuttunut. Ajatellut olen, että jos sitten vanhempana, mutta aina se on tullut tyrmättyä. Joten, mielestäni itsellä on todellakin hyvä elämäntarkoitus vaikka siihen ei tulekaan kuulumaan lapsia.
http://mina.suomi24.fi/sites/mina.suomi24.fi/files/imagecache/mina-profile-big/1a8/731/377803f1c483a1bde8696bb78747828d.jpg?37637600
Lesbo systeemillä on vaikea pamahtaa "paksus"
sellaista naista.
Nyt olen sellaisen löytänyt.
jotka haluaa pysyä lapsettomana se veemäinen puoli ettei niitä koskaan pääse sit haukkuu "yh-ämmiks". On se niin väärin ja luotaantyöntävää. Kaikille kakarat että päästään haukkuu niinkun olis jo!
Minä kyllä olisin toivonut että se on Mies joka joutuu synnyttämään lapset! Siinä tapauksessa niitä lapsia voitaisiin tehdä! Siinä tapauksessa jätettäisiin ehkäisyt pois ja mies pyöräyttäisi joka vuosi kakrun tai pari. Ah sitä onnea!
Voisin veikata, että maailmasta loppuisivat ihmiset, jos miehet synnyttäisivät lapset maailmaan ja kärsisivät siinä ohessa kaiken raskauden ja sen jälkeisen elämän huonot puolet. Olen kolmekymppinen nainen, joka hoitaa kyllä eläimiä, mutta lapsista en pidä ollenkaan. Sisäruksillani on lapsia enkä ole heidän lastensa kanssa missään tekemisissä. Onneksi sisarukseni ja vanhempani tämän ymmärtävät eivätkä tyrkytä lapsia mun luokse tai mua lasten luokse. Toisin taas on mieheni sisarusten ja vanhempien kanssa. Anoppini ja appiukkoni eivät voi käsittää, miksi en mene heille yhteisaterioille, koska siellä mun syliin tai naaman eteen tungetaan koko ajan lapsia. Mua alkaa ahdistamaan niin pahasti tuollaisissa tilanteissa, että en tiedä, miten pystyisin hallitsemaan itseni. Jos en löydä pakoreittiä tilanteesta, lähden pois heidän luotaan. Anoppini hössöttää ja lässyttää koko ajan lapsille ja mulle kertoo, kuinka olisi kiva, kun minäkin tekisin heille mieheni kanssa lapsenlapsen. Kun mieheni on sisarussarjasta ainoa, jolla ei ole lapsia. No ei kai niitä lapsia ole, kun me ei niitä kumpikaan haluta! Onneksi omat vanhempani eivät ole vanhanaikaisia, mutta appivanhempani näyttävät olevan kovin vanhanaikaisia. Mua käy suututtamaan kommentit "kyllä se mieli muuttuu" ja "kaikki naiset tekevät lapsia, se kuuluu elämään"...
Viimeistään kolmikymppisenä siviilinaisen biologinen kello tikittää jo voimakkaasti. Silloin nainen kokee lisääntymisen elämäntehtäväkseen. Lapsia on saatava hinnalla millä hyvänsä ja seurauksista välittämättä.
Tässä vaiheessa vauvakuumeinen siviili ryhtyy lapsiprojektiin. Ongelmana on vain, ettei miehen sitouttaminen projektiin ole kovin helppoa. Naisen apuna on kuitenkin mm. deittipalstat (miehen houkuttelua varten), sukulaiset (painostavat miestä), kirkko (keksinyt avioliiton) sekä lainsäädäntö (pakottaa miehen ja muut veronmaksajat maksamaan lapsiprojektin laskut).
Ellei nainen saa miestä kiinnostumaan itsestään, on nainen valmis muuttumaan vaikka huorahtavaksi. Mutta kun lapsi on syntynyt, loppuu seksi kuin kellon lyömällä. Mies saa seksiä vain, jos naiselle tulee vauvakuume uudelleen.
...pitäis sekaantua siviiliin?
Juu, juu. Kyllä se mieli kummasti muuttuu, kun nainen pamahtaa paksuksi. Älkää miehet uskoko näitä tällaisia vakuutteluja!
se mieli muuttuu monesti miehelläkin aiemmista eroaikeista kun kuulee että lapsi on tulossa...
Miehet on siinä mielessä luotettavia et joistain miehistä sen vain tietää ettei ne anna periksi koska haluavat sen lapsen ja olla sen lähellä - vitut ämmästä, kyllähän sen kestää vaikka korvat tukossa loppuelämän. :D
Ei minun mielestä mikään ongelma kenellekään. Luulisi tuollaiselle olevan kysyntää, sen verran harvassa ovat verrattuna niihin miehiin joilla ei oo mitään tarvetta lisääntyä..
ole pakko lisääntyä ja täyttää maata. - Lapsien pitäisi olla toivottuja ja rakastettuja; ei lapsia "tehdä" vain siksi, että niin on tapana tai että halutaan täyttää jonkun toisen, esim. tulevien isovanhempien odotukset.
- Lasten haluaminen on tietenkin oleellinen asia parisuhteelle, eli se asia kannattaa puhua selväksi hyvissä ajoin, mutta tuskin sitä kannattaa ihan otsaansa tatuoida, ettei tahdo lapsia.
mutta milloin sä voit olla mistään 100% varma että jos sä tällä viikolla haluut lapsen niin oletko varma että mieli ei ole muuttunut jo ensi kesään mennessä?
Siksi mä varmaankin hankin lapseni joskus täysin mielenjohteesta ja kerron sitten lapselleni kun hän kysyy että halusinko häntä" "olit hetken mielenjohde" :D Onko sillä enää mitään tekemistä sen kanssa, onko lapsi lopulta kuitenkin hyvä juttu.
Nyt mä laitan aika helppoja maaleja sulle antaa moraalipalautetta mut i just don´t care.. ;)
Mitä mieltä miehet ovat naisista jotka eivät halua lapsia, eivätkä ainakaan biologisia?
Ei oo pakko jos ei taho.
Ovatko he jotenkin luotaantyöntäviä?
Ei
Onko äidiksi haluamisessa ajatuksen tasolla jotain naisellista ja ihanaa?
Naisellinen ja ihana voi olla vaikka ei haluaisi äidiksi. Ei ole yhtä ainoaa tapaa olla nainen kuin ei ole yhtä tapaa olla mies.
ja onko lapsia haluamaton nainen luonnonoikku miesten mielestä?
Ei
Onko tällaisen naisen siis vain etsittävä kuin neulaa heinäsuovasta miestä joka ei itsekään halua lapsia.
On.
Pitäisikö baarissa heti ensimmäiseksi kysyä "haluatko lapsia, pian, joskus tai ylipäätään tulevaisuudessa?".
Ei .
Itse tiesin noin 6 vuotiaana etten halua lapsia. Kun sanoin sen ääneen 8-vuotiaana, mulle naurettiin että "kyllä se mieli siitä vielä muuttuu." 34-vuotiaana, 5 vuotta naimisissa olleena mieli ei ole muuttunut, mutta olen kyllä saanut monta monta lisäsyytä lapsettomana pysyttelyyn. Onneksi mieheni, turvallisesti 12 vuotta minua vanhempi, ei myöskään ole koskaan halunnut lapsia.
Ihmisten pitäisi alkaa ottaa vakavasti sen kun nainen, tai mies, sanoo että minä en halua lapsia, KOSKAAN. Liian usein avioliitto solmitaan siinä uskossa että "kyllä se vielä muuttaa mielensä" ja sitten aletaan ihmettelemään että kuinkas se nyt ei muuttanutkaan mieltään, voi itku ja hammasten kiristys kun tämä tahtoo mini-minän!
Toki sitä ihmiset mieltään muuttaa jatkuvasti, mutta esimerkiksi jos lapsia ei halua siksi että niitä niiiiin inhooo yäk, on kokolailla varmaa että mieli muuttuu. Itse kyllä tykkään lapsista, tavallaan, kunhan käyttäytyvät, mutta en vaan ittelleni halua. Tykkään kissoistakin, mutten halua ittelle.
"Mitä mieltä miehet ovat naisista jotka eivät halua lapsia"
Olen mies enkä minäkään tahdo lapsia.
"Onko tällaisen naisen siis vain etsittävä kuin neulaa heinäsuovasta miestä joka ei itsekään halua lapsia."
Selllaisen miehen löytäminen on yhtä vaikeaa ku sellaisen naisen löytäminenkin.
Olen aina tiennyt olevani erilainen. Silloin viimeistään huomasin sen kun olimme noin 10-vuotiaina ala-asteen jollain retkellä, istuimme linja-autossa ja matkan aikana vain yhtäkkiä sanoin vieressä istuvalle hyvälle luokkakaverilleni, että "Mä en kyllä koskaan halua synnyttää.." Vieressä istunut kaverini katsoi minua kauhistellen silmät suurina ja sanoi "Mutta se kipu on sen arvoista!" ja siirtyi muualle istumaan vierestäni. Ihmettelin miksi kaikki muut tytöt luokallani hihkuivat jo tuolloin miten loistavia äitejä heistä tulee, ja kilpailivat kuinka monta lasta kukin haluaa saada. Minä en tuntenut minkäänlaista halua silloinkaan moiseen hommaan. Sen jälkeen minä sain pikkuveljen, ja vuoden päästä pikkusiskon. Heitä rakastan edelleen sydämeni pohjasta, ja he kaksi ovat ykkössijalla elämässäni. Ei haittaisi vaikka muu perhe kuolisi, kunhan he vain selviäisivät kaikesta aina. Heidät ja vieraiden lapset siedän kyllä lähelläni, olenhan työskennellyt lastenhoitajanakin. Eli lastenvihaajakaan en siis ole. Olenkin sanonut vitsillä, että muiden virheitä voin kyllä hoitaa, mutta en näe mitään syytä tehdäkseni niitä itsekin.
Nyt olen 24-vuotias, ja valehtelematta kolmasosa silloisista luokkakavereistani ovat saaneet lapsia, kaikki siinä kahdenkympin molemmin puolin ja nyt sitä ollaan niiiiiin perhettä ettäh! En ymmärrä sitä, koska niinhän oli tapana tehdä vain entisaikaan. Silloin ei ollut aikaa eikä varaa kuhnailla, vaan otettiin se joka vapaana oli, mentiin naimisiin koska niin kuului tehdä, sitten alettiin lisääntyä koska niin kuului avioliitossa tehdä. Nämä ystäväni joilla ei omasta mielestään ollut aikaa nirsoilla ja kuhnailla, ottivat myös naapurikylän finninaamaisen Corollalla ajelevan hulttion, ja nyt tuoreina lastenvanhempina eroilevat vähän väliä.
Minä itse en edes seurustele, enkä kaipaakaan suhdetta ja suurta lapsikatrasta tunteakseni itseni arvokkaammaksi ja paremmaksi ihmiseksi tuotettuani lisää veronmaksajia maahan. Pysyn pystyssä mainosti yksinkin. Ystäväpiirinikin on laaja, olen erittäin sosiaalinen ja pidän kaikenlaisten ihmisten seurasta - en siis ole kylmä ja tunteeton ihminen vaikken haluakaan lisääntyä.
Silti minua ja päätöstäni kummaksutaan. Niin monta kertaa olen minäkin saanut kuulla "Kyllä se mieli vielä muuttuu.. ;)" Kihisin raivosta kummitätini sanoessa minulle pari viikkoa sitten kahvilla käydessämme; "Noh, eihän tuohon pitkä aika ole kun sinäkin työntelet lastenvaunuja." Silloin kyllä tuntui pahalta sanoa, että niin ei tule todellakaan käymään koska hän itse on kärsinyt suuresti jäätyään ilman jälkikasvua.
Mutta ei tule tämän tytön mieli muuttumaan vaikka satasi sinisiä sammakoita taivaalta. :)
Voi luoja että mä vihaan miehiä jotka kuvittelee, että lapsien teko on naisen tarkotus tässä maailmassa. Onhan niitä jo ihan tarpeeksi! Nyt eletään sentään 2010 -lukua.
Ottaa päähän varsinkin vanhemmat miehet joiden ensimmäinen kysymys on että onkos sitä sinulla lapsia.
Mihin katosi sinkkubuumi?!
Tämä äitiys ei rajoitu pelkästään ihmisiin vaan myös koiriin.
Mulle on sanottu kun mun koirani on narttu, että sen on pakko kokea emoksi tulo. Muuten se kuulemma menettää paljon koiran elämästään, en anna sen tehdä nyt toistaiseksi pentuja.
mä epäilen että se tioedostaa "menettäneensä" elämäntarkoituksensa;). Samaa sanotaan ihmisillekkin, mutta ei sitä voi kaivata mitä ei ole koskaan ollut!
Enkä halua lapsia minäkään. Vähän epäilyttää löydänkö koskaan samanmielistä miestä, mutta..en aijo moisen haasteen takia elämänkatsomustani muuttaa. Aikaa onneksi on vielä.:D
Olen ihminen, joka rasittuu kaikenmoisesta mölinästä ja hälinästä, joka tykkää olla yksin. Kakara aiheuttaa melua ja vaatii suunnattomasti huomiota, joten ei kiitos. Eiväthän kaikki ota lemmikkejäkään, jos eivät jaksa niistä huolehtia.
Mutta toki ne, jotka haluaa vääntää lisää veronmaksajia tai jopa tulevia sotilaita tälle planeetalle (joka on pian muisto vain kiitos saasteiden ja ylipopulaation), saavat lapsia hankkia. :)
Baarista kai ketään kumppaniksi saati äidiksi etsitä. Silloin taitaa olla parempi, jos tuo pano jonka sieltä löytää, ei ole paksuksi hankkiutuminen mielessä...
Eli ei tartte baarissa kysellä.
Muutoin mielipidettä. Muutamat heistä ovat vastenmielisiä nihilistejä, kuten yllä oleva vastaaja, mutta suurimpaa osaa kohtaan en nyt enempiä mielipiteitä omaa. Kumppaniksi heistä minulle ei ole, mutta viihdekäyttöön sopivaa seuraa kyllä.
onhan se vissiin aina parempi ku puskea niitä maailmaan muttei kuitenkaan sitte pidetä huolta ja jätetään hunningolle. kuvittele että olen mies mielipiteeni kanssa.
tekee niin tekee aina väärin.
Musta se on hyvä juttu jos tiedostaa sen ettei halua/ole valmis edelleenkään äidiksi vaikka biologinen kello tikittäis jo loppupäässä. Ei kaikkien tartte saada lapsia missä on sanottu että pitäis?
Jotkut tietää jo hyvin nuorena etteivät omaa kun kovin heikon hoivavietin (okei, johtukoon sitten vaikka paskasta lapsuudesta ja traumoista) mut joka tapauksessa. Eikä sekään vielä sano et jos on hyvä lasten kanssa olis välttis hyvä äiti.Omat kersat on ihan eri asia ku joku 20 sekuntia näkemäsi mummon mussu. Edellisen miehen kanssa mietittiin tota vauva asiaa ja jouduttuamme useasti "vauvanakkeihin" perheen sisällä todettiin ettei tuu kesää siitä hommasta ainakaan meidän kahden dynamiikalla...josta tulikin mieleen että koska olen lapseton en osaa edes miettiä milloin sitten on hyvä hetki tehdä lapsi, kun oma parisuhdedynamiikka toimii vai kun oma vauvakuume on hehkeimmillään ja manipuloida puoliso siihen? :D Tän vuoksi joillekin positiivinen shokeeraava tulos on nni onnettomuudessa - vois muuten jääädä lapset hankkimatta kokonaan...
"Mitä mieltä miehet ovat naisista jotka eivät halua lapsia, eivätkä ainakaan biologisia? Ovatko he jotenkin luotaantyöntäviä? Onko äidiksi haluamisessa ajatuksen tasolla jotain naisellista ja ihanaa, ja onko lapsia haluamaton nainen luonnonoikku miesten mielestä? "
Jos tuollainen nainen on (muilta ominaisuuksiltaan) ystävällinen, mukava ja naisellinen nainen, niin ei todellakaan ole luotaantyöntävä, vaan sanoisinpa, että unelmieni nainen. Minäkään en halua lapsia ja vapaaehoisesti lapsettoman naisen löytäminen olisi onnenpotku.
Joskus olen kuullut sellaisiakin hulluja väittämiä perheellisten suusta, että naiset, jotka eivät halua lapsia, olisivat muutenkin äkäisiä, miesmäisiä ja ulkoisestikin miesmäisiä naisia. Tuo väite on taatusti täyttä paskaa. Minä uskon, että on varmasti olemassa naisellisia vapaaehtoisesti lapsettomia naisia, jotka ovat kauniita, mukavia ja ystävällisiä, ihan niin kuin kaikki muutkin naiset, erona vain se, että he eivät halua lapsia.
Nykyään on paljon miehiäkin, jotka eivät halua lapsia. En usko, että tuottaa mitään ongelmaa vapaaehtoinen lapsettomuus, jos löytyy saman henkinen kumppani.
Minä en ainakaan naisena arvostele ketään sen perusteella, haluaako lapsia vai ei. Minusta se on niin jokaisen oma asiansa haluaako vai ei. Miksi kenenkään henkilökohtaisia päätöksiä pitäisi aina moittia?
Ei miksikään, kun elää valitsemallaan tavalla. Moittimista löydän silloin, kun jonkun elämäntyyli loukkaa ja satuttaa muita ihmisiä. Aiheuttaa kohtuuttomasti pahaa ympärilleen itsekkäällä elämisellään.
Tuo ei ole sellaista.
Mä jotenkin yhdistän lapsettomuuden seksittömyyteen. Jotenkin puisevan katolista menoa.
Meillä on viisi lasta, joten vipinää on riittänyt.
(lapsellista naurua)
On paljonkin ämmiä ja äijiä, jotka eivät halua lapsia monesta
eri syystä, vaikka oliskin lapsirakkaita ja vauvakuumeisiakin
ja mielellänsä lähtevät lapsenpiiaksi kivoille lapsille lievittämään vauvakuumettansa.
Ovat vieläpä hyvin sexuaalisiakin, mutta eivät anna yhteisten
lasten sitoa turhan pitkään parisuhteeseen avioitumalla
kumppaniin, johon voi kyllästyä heti, kun ihastus ja rakkaushormoni -fenyylietyyliamiini- vaikutus loppuu
viimeistään 5kk kuluttua.
Shit voi erota sovussa ja törmätä uuteen ihastuxeen taas
jos haluaa määräaikaiseen vakisuhteeseen
Kummina saa liki oman lapsenkin iloxensa.
Sterilointi on paras ehkäisymenetelmä silloin.
voi nautiskella sexystä ilman haitallisia E-pillereitä ja kortsuja
liukumiinoina lattialla.
Sterilisaation voi anoa 30v täyttänyt paneskelija/tar
Alle 30v pitää olla pätevä lääketiteelinen syy
Nykytekniikalla ämmä saa pienen klipsin munajohtimeen
jos mieli muuttuu, klipsi poistetaan ja pirttiviljelyn voi ryhtyä
shit harkitusti
Äijälle tehdään vasektomia katkaisemalla siemenohtimet
sekin voidaan purkaa tai biopsialla ottaa siimahäntiä
aisakelloista ja biolgiseti oma lapsi voidaan tehdä
shittenkin vaikka pariskunnasta molemmat ovat steriloitu
Sexypuuhat vain paranevat, kun ei ole pelkoa piste-vilin
syntymästä.
KELA maksaa osan kuluista, jos kummiskin koeponnistuxien
jälkeen haluaakin perillilisiä----Ruotsissa ilman perintöveroja
lisää veronkiertäjä kokoomusnuoria