Mitä mieltä muut on. ite oon kohta 21v ja tajuan asioita eri näkökantista fiksummin ja paremmin ku 5v sitte esim. vanhempien kans en oo hyvin tullu toimeen 7vuoteen ainakaan ja syytän monista ongelmista vanhempien kasvatusta.
Mitä mieltä muut enimmäkseen täys ikäset ootte eihän ne vanhemmatkaan niitä yli jumalia ole jotka on oikeessa vaan ne on ihan VITUN MONISSA ASIOISSA väärässä ja antanu vääriä neuvoja ja esimerkkejä ku olin nuorempi. onnex oon aikunen ja saan ite päättää mitä teen ja miten elän ja ite punnita mikä ois oikein tyyli ilman et ne mulkerot enää mua neuvoo missää!
Mitä mieltä muut enimmäkseen täys ikäset ootte eihän ne vanhemmatkaan niitä yli jumalia ole jotka on oikeessa vaan ne on ihan VITUN MONISSA ASIOISSA väärässä ja antanu vääriä neuvoja ja esimerkkejä ku olin nuorempi. onnex oon aikunen ja saan ite päättää mitä teen ja miten elän ja ite punnita mikä ois oikein tyyli ilman et ne mulkerot enää mua neuvoo missää!
Vastaukset 16
Vanhimmat
tuntuukin, niin iän karttuessa alkavat vanhempien mielipiteetkin kummasti tuntua järkeviltä. Ei tietty kaikki, mutta ymmärtää ainakin heitä paremmin.
Kyllä se elämä sinutkin opettaa.
Vai on vanhemmat ainakin melkein aina väärässä?
Ihan tuli tunne,että Sinä olet ainakin lapsen asteella vaikka olet 21 v. Kielenkäyttösi perusteella-vaikkakin kirjoituksen muodossa.
Kiität vielä joskus "mulkeroita" eli vanhempiasi.
Todellakin, vanhemmat voivat olla väärässä lähes kaikessa, se mahdollisuus on olemassa eikä se ole edes niin epätodennäköistä kuin mitä kuvitellaan...
Toisille se vanhemman auktoriteetti vain tuntuu olevan niin kova, ettei pystytä/haluta ajatella että vanhemmat olisivat voineet olla/ovat väärässä. Ennemmin sitä nöyrrytään olemaan samanlainen kuin omat vanhemmat, saati mietitään asioita itse ja tutustutaan ihan oikeaan minään.
Ei se, että on kykenevä saamaan lapsia tai on niitä saanut tee kenenkään elämäntavoista tai elämänfilosofiasta järkevää tai oikeaa.
Monilla vanhemmilla vaikuttaa myös olevan se ongelma että ei ymmärretä että jokaisen elämä on ihan ikioma, ja jokainen saa päättä itse miten sen elää, mihin aikansa käyttää, millaisia valintoja tekee jne.
Kumpa annettaisiin vaan kaikkien kukkien kukkia. Rauhassa.
että joku tuntui tajuavan =) tuota just tarkotin että sitä omaa minää jokaisen pitäis etsiä eikä mennä sen kaavan mukaan mitä vanhemmat antaa koska me kaikki ollaa kuitnenki OMIA MINIÄ, YKSILÖITÄ. vaikka meillä on vanhemmat me ei olla muotteja heistä!
kiitti muistaki kommenteista, tetimaa. comin mukaaa henkinen ikä testissä oon henk.tasolla 14vee. et repikää siitä ;)
;)!
Jos sokeasti uskotaan vanhempien näkemyksiä, niin mitään kehitystähän ei tapahtuisi vaan eläisimme pysähtyneisyydessä. Ehdottomasti pitää kyseenalaistaa.
itselläni oli tosi vaikea asua vanhempien luona. Kaikki muuttu paremmaksi kun muutin pois kotoa ja vielä parempaan kuin vaihdoin kaupunkia. Vanhempien luona tulee käytyä about pari kertaa vuodessa ja kaikki yleensä silloin menee hyvin. Pitempiä aikoja jos viettää heidän kanssaan niin tulee aina hirveitä riitoja. He ajattelevat monessa asiassa niin erilailla kuin minä ja omaavat eri arvot.
Miksi pitäisi kyseenalaistaa jos on täysin tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen? Silloin se on aivan turha asia. Mutta jos vanhempien kanssa ei tule toimeen on aivan selvä merkki siitä että kyseenalaistaa asiat suoraan.
jota kävin vuoden päihteiden käyttöni vuoksi antoi minulle paremmat eväät kuin ikinä vanhempani ovat antaneet. tiedän miten yhteiskunnassa toimia ja miten rakentaa sitä OMAA MINÄÄ. oma ainutlaatuinen minä kunniaan mielipiteineen ja kaikkineen =) !
Ajattelin joskus samoin kuin sinä,vanhemmat ei tajua eikä tiedä mistään mitään.Tällä hetkellä olen 17,ja olen aivan eri mieltä,he vain ajattelivat parastani ja neuvoivat.Ehkä sinäkin sen joskus tajuat.Viimeistään kun saat omia lapsia(toivottavasti siihen menee vielä aikaa).
ja itsetuntoa ja luotat ja arvostat itseesi sen verran ettet tee elämässä vain mitä vanhemmat ajattelee! Eikä sulla pitäis olla varaa sanoo millon jonkun on aika tehä lapsia ja millon ei. meinasin jo 15 vuotiaana alkaa äidiksi...
löytyy ja osaan kyllä itse tehdä päätökset.Osaan myös kuunnella vanhempieni mielipiteet asioista,ja punnita asioita joka kantilta.Eikä todellakaan ole varaa sanoa,mutta tunnut jotenkin niin lapsenmieliseltä ettei sen aika ole vielä.En sano pahalla,miten voisin kun en sinua tunne.Eikä tarvitse ottaa hernettä nenään:)
vielä sitä murkkua jäljellä sen verran että ajattelet kuin teini. Mistähän se johtuukaan että nykyään nuoret aikuiset ovat kauemmin niin kovin naivisti ajattelevia. Ehkä ne vanhempiesi opit ja ajatukset tuntuvat nyt vanhanaikaisilta ja typeriltä, mutta heillä on kuitenkin elämänkokemusta mitä sinulla ei vielä paljoa ole. Joudut vielä elämäsi aikana turvautumaan vanhempiisi joten hieman kunnioitusta ja ymmärrystä sinulta kyllä toivoisi. Ajattelepa elämääsi niin pitkälle, kun sinulla joskus on aikuinen lapsi, miltä sinusta tuntuisi saada vastaavaa palautetta.
Sekö on sitä murrosikää tai teineyttä kun aletaan ajattelemaan itse sekä kyseenalaistamaan opetettua?
Sinulle on varmasti uponnut kaikki jutut kunhan vaan tulee autoriteetiltä, ja uskot ne kyseenalaistamatta kuolemaasi asti. Onnea vaan valitsemallasi tiellä! :)
Niin. Olisi hyvä jos vahemmat tajuais aina sen mikä on jokaiselle henkilökohtainen asia johon ei sovi puuttua ja mitkä asiat taas kuuluu vahemmuuteen.Mulla on kaks tyttöä ja ne on vielä suhteellisen pieniä 7v ja 9v. Tää vahempi alkaa kuitenkin olla jo niin oma persoonansa, et ei sitä persoonaa vastaan saa loukata liialla komentelulla, vaan asioista voi keskustella jo tuon ikäisen kanssa.
Ei ole oikeata ja väärää. On vain erilaisia ratkaisuja ja mielipiteitä joista toinen sopii toiselle ja toinen toiselle.Mä en tiedä miksi sä olet omille vanhemmilles niin vihanen, mut voisin äkkiseltään kuvitella että kyse on siitä et he ovat ehkä aliarvioineet sun kykyä ajatella asioita oman itsesi parhaaksi tai eivät ole luottaneet vaikka olisit sen luottamuksen jossain kohtaa ansainnutkin.Kyllähän tuommoinen pahottaa mielen.
Mä juuri puhuin tälle mun 9-vuotiaalle siitä et musta hän on fiksu tyttö ja luotan häneen ihan täysin. Ja sanoin et mitään niin pahaa se ei voi ikinä tehdä et rakastaisin hitustakaan vähemmän, ehkä en ymmärrä kaikkia sen tekoja, mutta ikinä se ei pysty teoillaan muuttamaan mun rakkauden määrää joka on rajaton. Sanoin et voi olla asioita joita en hänen maailmastaan ymmärrä, mut et haluaisin aina ymmärtää ja haluisin olla se ihminen jolle voi tulla puhumaan, ni mietitään yhessä vaihtoehtoja kipeissäkin asioissa. Se lapsi on semmonen et mä en voi sitä jyrätä, mutta säännöt meillä on silti ja niitä on noudatettava. Meillä on tapana syödä yhdessä perheen kanssa kun päästään kotiin, haluan et hän on edes kerran päivässä niin läsnä meille vanhemmille et voidaan kysyä miten päivä on mennyt ja kuulla mitä kaikkea päivän aikana on tapahtunut- Mä haluan tietää miten mun lapset voi. Jokaisen pitää kertoo yks juttu joka päivässä on ollu hyvää ja yks joka on harmittanu, myös meidän vanhempien.Illalla on myös nukkumaanmenoaika ja muutenkin tietyt säännöt siitä miten asioita hoidetaan. Se on kuin missä tahansa ihmissuhteessa. Parisuhteessa pitää ottaa toinen huomioon ja olla reilu. Kaverisuhteessa samoin ja samoin pitää lasten osata olla vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Riitoja tottakai tulee kaikissa ihmissuhteissa, meillä ainakin välillä huudetaan niin et seinät paukkuu. Mut kyllä kaikkien pitää pystyä kompromisseihin ja vähintään kuuntelemaan toisen mielipidettä. Ihmissuhde taidot opitaan kotona ja kyllä silloin on vanhemmilla myös velvollisuus olla alentamatta lastaan ja lapsella velvollisuus ottaa vanhempien tunteet huomioon myös. Sitten kun tytöt aikanaan muuttaa pois, ni mä tiedän et olen aivan tolaltani, mut olen luvannut itselleni pitää mölyt mahassani jos en ole kaikesta samaa mieltä. Täytyyhän jokaisen saada tehdä omat virheet, vain sillon oppii ja omat onnistumiset, vain sillon niistä voi iloita. Elämä on annettu siks et se eletään, ei siks et ollaan jonkun toisen unelmien jatkeena. Ois kiva kuulla minkälaisista asioista teillä on riitaa ollut....