Minua ottaa päähän lähes joka päivä faijani asenne elämään. Ensin meni koko lapsuus vanhempien riitelyä kuunnellessa, sitten oli koulukiusausta ja burnout tuli minulle jo lukion jälkeen. Nyt saan vahtia faijaani joka päivä koska en uskalla jättää sitä yksin asumaan. Faija on ollut työtön jo useita vuosia eikä ole viitsinyt hakea töitä koska eläkeikä on niin lähellä. Eniten minua häiritsee se ettei faija pidä huolta terveydestään kunnolla. Muutama vuosi sitten joutui sairaalaan sydänvian vuoksi ja "päätti" silloin että hankkiutuu nopeasti eroon ylipainostaan.
En ole koskaan voinut olla ylpeä faijastani millään lailla, sillä pidänä häntä pelkkänä luuserina jonka matka vie aina vain alaspäin. Olen harmissani siitä, sillä suurin toiveeni olisi vain että faija rupeaisi pitämään huolta itsestään ja laihduttaisi 30 kiloa pois jota on liikaa kertynyt. Itse pidän ruumiinkuntoa ja terveyttä arvossa, mutta faijan esimerkki masentaa minua.
Todella usein kuluu hampurilaisia, karkkia ja muita leivonnaisia vaikka ne olisi jo pitänyt lääkärinkin määräyksestä jättää kokonaan pois. En enää kauan jaksa katsella tätä menoa sillä oma elämä menee muuten kokonaan hukkaan jos aina saa vahtia vanhempiensa tekemisiä. Surkean lapsuuden ja nuoruuden takia taloudellinen tilanteeni on kuitenkin niin huono etten ole saanut kasaan tarpeeksi rahaa muuttaakseni pois.
Joudun myös varautumaan siihen että kun muutan pois, faija voi kuolla nopeasti sillä siitä ei koskaan tiedä miten se yksin pitää huolta itsestään. Jonkin verran olen voinut vaikuttaa faijan syömisiin viime aikoina, kaikkein pahimmat rasvapommit ovat jääneet pois. En toivo mitään muuta kuin että faija pitäisi itsestään huolta ja jättäisi kaikki autojen korjaukset pois.
Aina kun autoon tulee vika, silloin faija kyllä innostuu korjaamaan sitä vaikka oman terveytensä kustannuksella. Esim. jarrujen kuntoa autossa se pitää tärkeänä ja vahtii tuommoisten osien kulumista. Onhan ne tärkeitä, mutta jos tekniikka on omaa terveyttä tärkeämpi on jokin pahasti pielessä.
En ole koskaan voinut olla ylpeä faijastani millään lailla, sillä pidänä häntä pelkkänä luuserina jonka matka vie aina vain alaspäin. Olen harmissani siitä, sillä suurin toiveeni olisi vain että faija rupeaisi pitämään huolta itsestään ja laihduttaisi 30 kiloa pois jota on liikaa kertynyt. Itse pidän ruumiinkuntoa ja terveyttä arvossa, mutta faijan esimerkki masentaa minua.
Todella usein kuluu hampurilaisia, karkkia ja muita leivonnaisia vaikka ne olisi jo pitänyt lääkärinkin määräyksestä jättää kokonaan pois. En enää kauan jaksa katsella tätä menoa sillä oma elämä menee muuten kokonaan hukkaan jos aina saa vahtia vanhempiensa tekemisiä. Surkean lapsuuden ja nuoruuden takia taloudellinen tilanteeni on kuitenkin niin huono etten ole saanut kasaan tarpeeksi rahaa muuttaakseni pois.
Joudun myös varautumaan siihen että kun muutan pois, faija voi kuolla nopeasti sillä siitä ei koskaan tiedä miten se yksin pitää huolta itsestään. Jonkin verran olen voinut vaikuttaa faijan syömisiin viime aikoina, kaikkein pahimmat rasvapommit ovat jääneet pois. En toivo mitään muuta kuin että faija pitäisi itsestään huolta ja jättäisi kaikki autojen korjaukset pois.
Aina kun autoon tulee vika, silloin faija kyllä innostuu korjaamaan sitä vaikka oman terveytensä kustannuksella. Esim. jarrujen kuntoa autossa se pitää tärkeänä ja vahtii tuommoisten osien kulumista. Onhan ne tärkeitä, mutta jos tekniikka on omaa terveyttä tärkeämpi on jokin pahasti pielessä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olet vastuussa vanhemmistasi ? Kokisitko syyllisyyttä, jos jättäisit isäsi " oman onnensa nojaan " ?
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia tuolla tavoin isästäsi. Sinulla pitää olla oma erillinen elämä.
ymmärtää, että te olette kuitenkin erillisiä ihmisiä. Jokainen normaali ihminen tietenkin välittää läheisistään mutta ei heistä kuitenkaan voi olla vastuussa.
En muuten koskaan tule ymmärtämään sitä, että joidenkin mielestä epäkelvot läheiset voi vaan jättää oman onnensa ojaan, jos eivät rupea käyttäytymään itseä miellyttävällä tavalla. Välittää pitää ja voi mutta täytyy ymmärtää se tietty erillisyys. Ei muuten ihme, että suomalaisten kansantauti on yksinäisyys...
Faijasi saattaa olla vähän masentunut ja tietyllä tavalla luovuttanut. Muutama vuosi eläkkeeseen, miksi vaivautua. Ikääntyminen muistuttaa kuolevaisuudesta, ja jälleen voi kysyä, että miksi enää vaivautua. Hänellä on elämänhallintataidot ja -halut vähentyneet, koska hän saattaa tuntea, ettei voi asioille enää mitään. Se lamauttaa kenet tahansa ja toisille se käy helpommin. Jotkut pitävät langat käsissään kaikissa tilanteissa, jotkut taas luovuttavat pienemmästäkin vastoinkäymisestä. Se on inhimillistä.
Jos olette hyvissä väleissä, niin voit keskustella tästä hänen kanssaan. Voit tukea häntä, kun hän päättää ruveta tekemään asioilleen jotain. Mutta et voi pakottaa. Ketään ei voi pakottaa mihinkään.
Älä ole liian ankara hänelle tai itsellesi.
Vaikka sinunkin menneisyytesi on täynnä pettymyksiä ja vaikeuksia, niin muista etteivät ne määritä tulevaisuuttasi. Pidä huolta itsestäsi, pyri kouluun/hae töitä ja varmista itsellesi parempi jatko. Nämä asiat ovat omissa käsissäsi vaikkei aina siltä tunnu. Pienin askelin se lähtee kulkemaan. Hyvää jatkoa!
vanhemmistaan ja välit ovat läheiset ja lämpimät, mutta emme voi ottaa heistä vastuuta niin, että oma elämämme kärsii siitä. Emme voi olla vanhempiemme terapeutteja, asioiden niin vaatiessa. Emmekä voi, eikä meidän pidä hoitaa myöskään perheenisän/äidin roolia ja pitää kulisseja pystyssä, elleivät omat vanhempamme siihen kykene. Se ei vain ole lapsen tehtävä.
jonka luettuaan tekisi mieli kuulla myöskin sen toisen osapuolen mielipide. Ethän vain ole ns. peräkammarin poika joka kielipitkällä vain odottaa faijan kuolemaa, että perisi sen mitä perittävissä on?
Perintöä mä tässä vähiten odotan! On se kyllä kumma jos jotkut luulevat että raha on tärkeintä maailmassa! Itse ansaittua rahaa minulla on omasta takaa ihan tarpeeksi, sitä en tarvitse keneltäkään muulta.