Ensin en tiennyt mille osastolle tämän laittaisin, mutta sitten ajattelin, että tänne se sopisi parhaiten. Yleensä täällä sinkut vain valittavat, joten tämä on pientä piristystä.
Olen 24v. mies ja en ole ollut oikein minkäänlaisessa tekemisissä naisten kanssa. Siksi seuraavaa tarinaa, ei välttämättä moni tajua.
Kävin tänään hiustenleikkuussa. Menin ilman ajanvarausta ja sain oikein miellyyttävän kampaajan. Suurinpiirtein samanikäinen kuin minä, luulisin. Koska yleensä en naisen kosketusta tunne, niin kyllä oli ihanaa näinkin pieni asia kuin hiustenleikkuu. Pakkohan sitä on tietenkin pitää naama peruslukemilla, koska tyttö tekee kumminkin työtänsä, joka hiustenleikkuu, eikä minun miellyyttäminen. Mutta se kosketus... elämän pieniä iloja, pahassa maailmassa. Yleensä odotan innolla koska taas pääsen hiustenleikkuuseen. On kumminkin niin harvinaista hupia, kun en käy kuin alle 10 kertaa vuodesssa. Toisaalta... tuosta ihanasta kosketuksesta tulee vain paha mieli kun ajattelee, mitä ilman joutuu loppuelämänsä olemaan. Olenkin välillä leikannut itse, ettei tarvitse ajatella sitä.
Kiitos kaikille kampaajille.
Ette arvaakaan kuinka paljon työnne ja pieni hymy voi merkitä.
Ja hymystä vielä... Kyllä minun päivän pelastaa, kun vastaan tulee kaunis nainen, joka hymyilee minulle. Todistaen että en ainakaan ole pelkkää ilmaa. Toisaalta... tälläinen yksinelämään tuomittu, ei voikaan kesällä paljon ulos lähteä. Vastaan tulee kumminkin vähäpukeisia naisia, joiden ihanat hymyt saavat hetkeksi onnelliseksi, mutta lopulta vain pahentavat olotilaa.
Nauttikaa elämän pienistä iloista, voi olla, että joskus että muuta saakaan. Silloin niistä pitää ottaa kaikki irti.
Olen 24v. mies ja en ole ollut oikein minkäänlaisessa tekemisissä naisten kanssa. Siksi seuraavaa tarinaa, ei välttämättä moni tajua.
Kävin tänään hiustenleikkuussa. Menin ilman ajanvarausta ja sain oikein miellyyttävän kampaajan. Suurinpiirtein samanikäinen kuin minä, luulisin. Koska yleensä en naisen kosketusta tunne, niin kyllä oli ihanaa näinkin pieni asia kuin hiustenleikkuu. Pakkohan sitä on tietenkin pitää naama peruslukemilla, koska tyttö tekee kumminkin työtänsä, joka hiustenleikkuu, eikä minun miellyyttäminen. Mutta se kosketus... elämän pieniä iloja, pahassa maailmassa. Yleensä odotan innolla koska taas pääsen hiustenleikkuuseen. On kumminkin niin harvinaista hupia, kun en käy kuin alle 10 kertaa vuodesssa. Toisaalta... tuosta ihanasta kosketuksesta tulee vain paha mieli kun ajattelee, mitä ilman joutuu loppuelämänsä olemaan. Olenkin välillä leikannut itse, ettei tarvitse ajatella sitä.
Kiitos kaikille kampaajille.
Ette arvaakaan kuinka paljon työnne ja pieni hymy voi merkitä.
Ja hymystä vielä... Kyllä minun päivän pelastaa, kun vastaan tulee kaunis nainen, joka hymyilee minulle. Todistaen että en ainakaan ole pelkkää ilmaa. Toisaalta... tälläinen yksinelämään tuomittu, ei voikaan kesällä paljon ulos lähteä. Vastaan tulee kumminkin vähäpukeisia naisia, joiden ihanat hymyt saavat hetkeksi onnelliseksi, mutta lopulta vain pahentavat olotilaa.
Nauttikaa elämän pienistä iloista, voi olla, että joskus että muuta saakaan. Silloin niistä pitää ottaa kaikki irti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miksi olet tuomittu elämään yksin?? Ei kai ketään ole tuomittu elämään yksin...
Olet oikeassa, pienistäkin hyvistä hetkistä pitäisi osata nauttia, nekin auttavat vaikeina aikoina.
Aurinkoista syksyä kaikille =)
Oon täysin samaa mieltä edellisen kanssa.
Miksi olisit yksinäisyyteen tuomittu? Tuollainen
ajatteleva ja tunteva hieno mies. Oiskohan
ylivoimaista pyytää sitä kivaa parturikampaajaa
vaikka kahville?
Pienistä iloista...niinpä. Yksin tai yhdessä.
Kokemusta kun ei ole, menisi kumminkin säätämiseksi. Ja minun ikäiset naiset tietävät jo mitä haluavat, joten tälläinen "harjoittelija" ei kelpaa. Varsinkaan kun olen niin outo, etten polta, enkä juo paljoa. Olenkin varmaan liian kiltti. Siitä onkin ollut keskustelua aiemmin: http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=20500000000112035
Eikä se rohkeus kumminkaan riitä kysymiseen, tietää että menee pieleen.
No et takuulla ole mikään tuomittu!
Kyllä mulla on välillä ihan sama tunne kuin sulla, siis olet oikeassa siinä ettei joka naista voi alata pyytään treffeille, naurettava ajatus...
Jos on jostain kiinnostunut niin voi kiertoteitä ottaa selvää onko hän vapaa...rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja...
Sinun täytyisi nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni ja yrittää kyllä jotain, käydä ulkona ja tehdä tosissasi tuttavuutta naisten kanssa...olet parhaassa iässä ja parikymppiset naiset katselevat vielä sitä oikeaa...kolmekymppisenä sitten on vaikeempaa...kaikki naiset on jo varattuja...
Caaleppi on oikeassa.Sinä taidat olla niitä elämän luontaisia Ihaa-aaseja,masennut ja annat periksi ennen kuin olet alkanut yrittääkään.C'mon,
et sä nyt niin vanha ole,että voisit tuollaista puhua! "Tuomittu elämään yksin"...Mikään ei sinua siihen tuomitse,ellet itse...Kun ei kukaan nainen sua tule kotiovelta hakemaan,ja rohkeallekin naiselle on aika vaikea paikka tehdä aloitteita,jos mies ei anna mitään vinkkiä.Niin se vain kuitenkin on,että patriarkaalinen ajattelu elää ja voi hyvin,ja miesten oletetaan yhä olevan niitä aloitteen tekijöitä.Epäonnistumisista ei kannata masentua,jokainen nainen johon tutustut,on oma yksilönsä.Eivät kaikki toimi samoin (vrt.jos yhden kanssa ei toimi niin ei kenenkään,jos yksi antaa pakit,niin kaikki antaa)
Mietipä,miltä jostain keski-iän ylittäneestä,yksinäisestä ja syrjäytyneestä metsämökin asukista olisi tuntunut lukea viestisi?
Että sinäkö tuomittu yksinäisyyteen?
meni just naimisiin.. oli 30v vanha, yksi tuttu "vanhapiika" meni 50v:na naimisiin.. eli ei se ikää katso..
Muut ovatki jo asiaa puhuneet.. joten en kirjoita enempää..
rohkeutta!!
ps. minä luulin aikoinani etten kelpaa kellekkään.. luulin olevani ruma jalihava.. mitat 163/60, ja rintaa oli. Pojat kiusas koulussa ja aiheutti sen tunteen.. nyt ku katson kuvia voin vain ihmetellä itseäni.. poikien kiusaaminen oli seksikurssien pitämistä, kosimista kaikkien kuullen, korttipeleissä olikin seksikortit.. koska olin aivan kokematon vielä lukioikäisenä.. eka seksikokemukseni olikin vasta tulevan mieheni kanssa 20v:na..
ettet vain kans alenna itseäsi..
Yllättän moni takertui alkuperäisessä tekstissä samaan lauseeseen "...tälläinen yksinelämään tuomittu..."
No ensin kommentoisin teidän vastauksianne.
ami:lle *hymy*, jota en aamulla muistanut antaa.
Ja Caaleppi... ulos menemisellä tarkoitit varmaan ravintolaa, mutta kun en juo. No joskus harvoin, mutta pystyn olemaan myös täysin raitis. Ja mitäköhän naiset ajattelevat miehestä, joka menee yksin ravintolaan juomaan limpparia? Niin... Ongelmaksi on muodostunut se, että kun ei ole ystäviä, niin ei tutustu kovinkaan helposti ihmisiin. Eli ei ystävien kautta tutustu kehenkään. Sama juttu kuin joskus ala-asteella, pitää mennä täysin tuntemattomalle sanomaan: ootko sä mun ystävä? Ei helppoa! Eikä silloin ole myöskään mahdollista tietää onko kohde enää edes vapaa.
siru, ei rakkaus tosiaankaan ikää katso, joten koskaan ei ole liian myöhäistä. Minunkin vanhempani olivat 57v. ja 41v. kun tapasivat, ja menivät naimisiin. itse synnyin seuraavana vuonna.
Lurancy... hmmm... mistäköhän aloittaisi. Ensinnäkin onko Ihaa-aasi tosiaan tuollainen? Itse en ole lukenut Nalle Puhia piiitkään aikaan. (ja huono muisti?) Ja itsehän minä olen itseni tuominnut, siinä olet oikeassa. Mutta miksi, siitä alempana. Samoin naisten rohkeudesta. Naisiin tutustuminen onkin ongelma, kuten jo edellä mainitsin. Jos nainen olisi jo kaveri, olisi ehkä helpompi viedä asiaa eteenpäin. Ja sitten tämä: "Mietipä,miltä jostain keski-iän ylittäneestä,yksinäisestä ja syrjäytyneestä metsämökin asukista olisi tuntunut lukea viestisi?" Ei tarvitse miettiä, tiedän tunteen. (älä nyt vedä hernettä nenään, vaan lue loppuun)
Tiedän miltä tuntuu olla yksin. Lapsena ei ollut yhtään kaveria, koska asuin maalla. Sain leikkiä aina yksin. Kun menin ala-asteelle muutimme kirkonkylään, mutta koska olin uusi en saanut kavereita. Ainoa kaveri, joka minulla on koskaan ollut, olikin ala-asteella. Mutta hänkin vain yritti lainata minulta rahaa, ja puukotti selkään aina kuin mahdollista. Eli ihan yhtä tyhjän kanssa. Ylä-asteella minulla ei taaskaan ollut kavereita. Ja kun muutin sitten opiskelemaan kaupunkiin, niin uutena ja sosiaalisissa suhteissa kokemattomana en saanut yhtään kaveria. Ja tässä sitä ollaan vieläkin, TÄYSIN yksin. Miettien miltä tuntuu pitää naista kädestä, tai kenties suudella. *paljon ärräpäitä* Tällä hetkellä ei paljon muuta päässä pyörikkään, kun on niin kamala läheisyydenkaipuu.
Pelkään tietenkin epäonnistumista, jos yritän tutustua johonkin naiseen. Olen erittäin hyvä ottamaan hallittuja riskejä (veikkaus, pelit ym.), ja onnistun niissä, kun tiedän tarkalleen mistä on kyse. Mutta naisten kanssa... puhdasta arpapeliä.
Yhtä naista olen rakastanut... mutta niin paljon etten sitä hänelle voinut koskaan kertoa. En halua tuottaa hänelle surua, koska välitän hänestä. Toivon vain, että hän löytäisi hyvän miehen. Syy miksi olen YKSINÄISYYTEEN TUOMITTU on terveyden tilani. (seuraavaa asiaa, ei ennen tätä, tiennyt kukaan muu minun lisäkseni) Minulla on heikko sydän. En ole kumminkaan käynyt lääkärissä, koska en pidä heistä ja pelkään että hän kieltäisi rasvaisen ruuan ja seksin. (ja se olisi menoa sitten) En tiedä kestääkö pumppuni edes seksiä... (kun en ole kokeillut) Olenko jo elänyt onneni ohi? Lääkäreistä en pidä siksi että isäni kuoli syöpään, ja hänen isänsä samaan syöpään. (perinnöllistä? todennäköisyys on prosentin murto-osia) niin... Edessä loistava tulevaisuus: jollei pumppu petä ensin, niin kuolen syöpään. Tiedän miltä tuntuu menettää läheinen ihminen, joten en missään nimessä halua samaa kenellekään, josta välitän. Siksi joudunkin olemaan yksin.
Mutta jos olenkin väärässä... silloin kuolen vanhana papparaisena, kiroillen miksi en tehnyt mitään silloin kuin olisin voinut.
Nyt jatkan tätä, jo ylipitkäksi muodostunutta "valitustani", jollakin hieman piristävämmällä asialla.
Eli palataan hiustenleikkuuseen (ainoa lähikontakti mitä olen saanut naisiin) Olisikin hauska tietää onko muilla miehillä samanlaisia kokemuksia, kuin minulla on hiustenleikkuusta. Nimittäin jostain syystä minusta tuntuu että kampaajat ovat liian "ystävällisiä" minua kohtaan. En ole edes komea, vaan ihan tavallisen näköinen. Aikaisemmin kävin sellaisessa paikassa, jossa oli miehille varattu vain yksi tuoli, ja se oli kulman takana syrjässä muista. Kahdella eri kampaajalla on ollut sama tyyli leikata etuhiukset. Otetaan toisella kädellä otsasta kiinni ja painetaan pää kunnolla rintoja vasten, ja leikataan turhaa kiirehtimättä. Ihan normaali käytäntö??? No eipä ollut valittamista :) Ja nyt keväällä kävi niin että kampaaja yritti (luulen niin) tehdä aloitteen. Seuraavana päivänä nimittäin oli uuden ravintolan avajaiset, ja tämä tyttö kesken "säästä puhumisen" päättikin kysyä olenko menossa, sinne ja mainitsi itse menevänsä. Sävy oli sellainen, että luulen hänen yrittäneen saada minuun yhteyden työn ulkopuolella. En vain nähnyt hänen silmiään, niistä olisin tiennyt oliko hän tosissaan, vai ei. En nähnyt hänen silmiään, koska minulla on silmälasit, jotka joudun tietenkin leikkauksen ajaksi ottamaan pois. Ja ilman laseja en näe tarkasti kuin puoli metriä. Ehkä yksi syy kampaajien käyttäytymiseen on se, että lähes sokkona olen täysin heidän hallinnassansa.
Elämän pieniä iloja, kun ei muutakaan saa. Kun hieman keskityn niin tunnen vieläkin lämpimät kädet silittämässä hiuksiani...
Kukapa lääkäreistä pitäisi.... Kannattaisi varmasti kuitenkin käydä lääkäriä tapaamassa, tiedä vaikka seksiä ei kiellettäisikään =)
Jokainen meistä kuolee joskus, ehkä sydän pettää, ehkä syöpään tai jää vaikka auton alle...sitä ei kannata kuitenkaan etukäteen murehtia, muuten jää elämä elämättä. JOs jokainen ajattelisi ettei halua tuotta toiselle sitä tunnetta että menettää toisen, ei varmaan kukaan enää sopisi pysyviä suhteita... Naimisiinkin kun mennään luvataan olla yhdessä kuolemaan asti. Kukapa toiselle haluaisi surua tuottaa, mutta kuolema on kuitenkin osa elämää...
Eiköhän aika mononella sinkulla ole välillä tunne että on tuomittu elämään yksin. Kyllä minäkin vaikeina ja yksinäisinä iltoina olen varma että minua varten ei ole ketään. Kuitenkin tiedän että se ei ole totta, en vain ole vielä törmännyt siihen oikeaan.
Jokaisella on omat syynsä mennä ravintolaan ja miksei siellä voisi olla mukavaa ilman alkoholiakin, jos ei haittaa muiden juominen. Ravintoiloista moni löytää tulevan puolisonsa, enkä mä jättäisi mukavan tuntuista miestä itsekseen limunsa seuraan ihan vaan kun toinen sattuu juomaan limua..
Muuten mulla on sama tunne miesten kanssa ku sulla naisten kanssa...puhdasta arpapeliä =) (mutta niin se kait on)
Mukavaa, että joku jaksoi lukea tuon tarinan. Tai sitten satuit vain lukemaan oikeat kohdat :P
Olen kyllä parempi puhumaan, kuin kirjoittamaan. Mutta sitä taitoa en paljon tarvi, kun ei ole kenen kanssa puhuisi.
Katson naisen silmiin, näen Enkelin.
Hetken kuluttua eteen ilmestyy hahmo paholaisen.
Se käskee katsoa muualle, ja katoaa.
Siirrän katseeni pois ja Enkeli katoaa.
Olen surullinen. Jatkan matkaani eteenpäin.
Muistellen sitä lyhyttä hetkeä, kun Enkelin näin.
Kirjoitin tämän lähes päivälleen neljä vuotta sitten. (okei myönnetään, aika raakile) Kuvasti silloin aika hyvin tuntojani, ja olen huomannut, etä eipä ne ole paljon muuttuneet. (mainittakoon tähän väliin, että en ole uskovainen) Ajattelen naista enkelinä, jotenkin yliluonnollisena. Ja eihän minulla voi olla suhdetta enkeliin?
Uskon, että parisuhde ja seksi ovat jotain joka "kuuluu aikuisille". Eikä näin ollen koske minua mitenkään. Minusta onkin täysin mahdotonta kuvitella itseäni kumpaakaan. En ehtinyt tutustua naisiin(tyttöihin) kavereina, koska 12-vuotiaana minulta loppui lapsuus, ja tuli muita velvollisuuksia. Minulta jäi nuoruus kokonaan kokematta, siiryin lapsesta suoraan aikuiseksi. 15-vuotiaana muutin jo asumaan yksin, ja samalla tiellä olen vieläkin. Ainoa "nuoruus" mitä minulla oli, oli ylä-asteen aikana, mutta silloinkin en erinäisistä syistä johtuen nähnyt montaakaan tyttöä. Ja juomistakin aloin kokeilla vasta täysi-ikäisenä, vaikka eihän minua kukaan olisi estänyt, koska yksin asuin. Ehkä siksi vanhempana ja viisaanpana totesin ettei siinä ole mitään järkeä, ja en ole nykyään enää paljon juonutkaan. (viimeeksi keväällä)
No, mitä hemmettiä minä tässä selitän... Ei tästä ainakaan kenellekään hyötyä ole, ainakaan minulle. Tulee vain paha mieli, kun muistelee vanhoja asioita. Pitänee ruveta pelaamaan, niin saa jotain muuta ajateltavaa.
naiset tahtoo muunlaisen, en itsekään polta enkä juo, juuri kävin kapakassa, join hiljalleen tuopin ykköskaljaa kun ei tehnyt limsaa eikä kahvia mieli eikä viitsi vettäkään ostaa (euro vedestä tuntuu liialta), ei varmaan huomanneet että raitis poika siinä, kun pari tuli naista samaan pöytään, toinen melkoisen näyttäväkin, polttivat tupakkaa, ei viittinyt puhua mitään, lopettanut jo yrittämisen, eikä mulle kelpaakaan tupakkaa polttava nainen, vaikka se muhun päin vilkuilisi, lähdin kotiin nukkuun kun kaverikin oli sammua pöytään niin mitä sitä turhia puheleen, siinä vaiheessa kun tajuavat että se on raitis ja ei edes polta, naisilta menee kaikki mielenkiinto. ulkomailla raitiskin kelpaa, ei suomessa, ei vaan ole varaa muuttaa poieskaan joten yksinäisyyteen olen minäkin tuomittu.
Jos haluaa jostakin naisesta eroon, niin se on helppoa. Ei tarvitse muuta kuin sanoa, että on raitis, eikä polta. Niin johan lähtee menemään. Raittius on erittäin mainio naiskarkotin.
Olet miltei samanlailnen paitsi itse täytän kohta sen 23. monesti sanon olevani 23v vaikka olen nyt 22. Itsellänikään ei ole naisista kokemusta muuna kuin kavereina. uskallan kyllä jutella jne heidän kanssaan. joku sanoi että mene ulos. tarkoittaako hän baaria. no niihin minä en mene.
Hiustenleikkuusta tuli mieleen että parturissa oli apulaisparturi joka parturoi kun tällä parturin pitäjällä oli kiire. hän oli myös nuori nainen vm 80 ja asuu 700m päästä minusta. siinäpä oli puheen aihetta että miltei naapureita eikä tavata. Asun sitten maalla ja se on ihme.
Itsekkin ajattelen monesti että on tuomittu ikuiseen sinkkuuteen. Siksi tässä säästänkin rahaa loma matkaan. jos vaikka tapaisi sen rakkaan lomalla. lähetkö muuten messiin? olen itse lähdössä, mutta jos varataan matka niin saadaan alennusta. miltä kuulostaisi Hua Hin? tai vaikka Battaya.
no ennemmin käytän maksullisia palveluita kun olen yksin. No töitä on sen verran paljon että ei murheita ehdi aina ajatella. 18viikkoa enää duunia ja hommat loppuu tässä firmassa. ajattelin lähteä lomalle siinä huhtikuussa. en tiedä vielä minne. kait 2000€ saa jonkinlaisen loman. ei kaikkia säästöjä viitsi törsätä kun tässä hommassa tienaa muutenkin huonostti. Seuraava työpaikka on miltei tiedossa ja palkka moninkertainen tähän verrattuna. Helsingissä on töitä tarjottu, mutta miksi muuttaisin maaseudulta pois.
harkita sitä muuttoa, suhteessa eniten naisia on helsingissä, isommissa kaupungeissa suhde on usein vielä parempi.
"Niinkuin sisimmässään ajattelee, niin hän myös menettelee"
Sinun pitää kuule muuttaa koko ajatusmaailmaasi. Jos jatkuvasti hoet itsellesi negatiivisia suggestioita ja ryvet itsesäälissä et voi muuta kuin yksinäisyyttä odottaakkaan.
Koetahan ajatella positiivisesti. Kaikki lähtee ajatuksista.
Oletko tarjonnut kirjoituksiasi kenellekkään?
Olisi mukava lukea enemmän niiden maailmasta jotka tietävät.
Ei minusta kirjailijaa saa tekemälläkään. No, on sitä muutaman kerran tullut mietittyä, jos kirjoittaisi "elämänkerran". Sillon kun on ollut pahin masennus päällä, ja olen miettinyt itsemurhaa. Ensin ajattelin, että pitäisi kirjoittaa jäähyväiskirje (kenelle?), mutta kirje ei riittäisi valottamaan syitä. Jos kokoaisin kaikki syyt yhteen, siitä tulisi silloin elämänkerta. En löytänyt yhtään syytä elää, mutta en myöskään yhtään syytä kuolla, joten en osannut tehdä päätöstä. Joten jäin henkiin.
Silti aamuisin mietin, miksi nousta ylös taas kohtaamaan julma maailma. Oikeastaan nukkumaan käyminen on vielä pahempaa. Yksin kylmään sänkyyn. Joku (en muista kuka) onkin sanonut, että yksinäisimmät hetket ovat ensimmäinen minuutti heräämisen jälkeen ja viimeinen minuutti ennen nukahtamista. Ja nämä minuutit tuppaavat vain venymään tunneiksi. Niinkuin nyt, kello on jo kaksi, ja huomenna olisi töihin meno. Eikä kiinnostaisi yhtään, mutta minkäs teet, jos en olisi töissä, en "koskaan" näkisi ihmisiä.
Hanki iso pino erilaisia harrastuksia niin tapaat porukkaa muuallakin kuin töissä. Moni aloittaa vielä vanhoillakin päivillä uusia harrastuksia.
Mä en viitsi käydä sen kummemmin latelemaan mitään latteuksia mutta uskotko jos sanon,että tiedän täsmälleen mitä käyt läpi.
Siinä menee aikaa mutta joskus huomaat,että tälläkin on tarkoituksensa.
Sitä ei vain huomaa tässä ja nyt vaan myöhemmin.Paljon myöhemmin.