Otsikko epäselvä, mutta selvennän sen: Kun muutitte yhteen, niin mitä eri tapoja, tuotteita yms. toitte yhteiseen kotiin, tai halusitte tuoda?
Meillä kotona käytetään aina keittiörättiä, millä pyyhitään murut, tipat ja "pestään" pöytää, mutta miehen kotona on aina talouspaperilla pyyhitty/kuivattu nesteet, liat pöydältä. Rättiä käytetään vain kun pöytä "pestään".
Nyt sitten yrittää opettaa miehelle, että talouspaperia ei kulu niin paljon jos ei joka ruokailussa lasin alta putsata uudella paperilla.
Meillä on saunassa totuttu käyttämään muovia pyllyn alusia, miehellä kankaisia. Meillä on kotona pefletit huuhdellaan hanan alla ja laitetaan kuivumaan. Miehellä taas huuhdellaan rätit ja laitetaan patterille kuivumaan ja sitten pestään pesukoneessa.
Otettiin taas meidän käytäntö, sillä emme kumpikaan ole mitään himosiivoojia.
Sitten on erilaiset merkkiriidat (miehen - minun) rasvaton maito - kevytmaito, "sinistä flooraa" - "vihreetä flooraa", sokerittomia mehuja - mehukatteja, valkoisia wc-papereita - serlan keltainen wc-paperi.
Mukavaa olisi kuulla muiden merkki-/tapasotaa
Meillä kotona käytetään aina keittiörättiä, millä pyyhitään murut, tipat ja "pestään" pöytää, mutta miehen kotona on aina talouspaperilla pyyhitty/kuivattu nesteet, liat pöydältä. Rättiä käytetään vain kun pöytä "pestään".
Nyt sitten yrittää opettaa miehelle, että talouspaperia ei kulu niin paljon jos ei joka ruokailussa lasin alta putsata uudella paperilla.
Meillä on saunassa totuttu käyttämään muovia pyllyn alusia, miehellä kankaisia. Meillä on kotona pefletit huuhdellaan hanan alla ja laitetaan kuivumaan. Miehellä taas huuhdellaan rätit ja laitetaan patterille kuivumaan ja sitten pestään pesukoneessa.
Otettiin taas meidän käytäntö, sillä emme kumpikaan ole mitään himosiivoojia.
Sitten on erilaiset merkkiriidat (miehen - minun) rasvaton maito - kevytmaito, "sinistä flooraa" - "vihreetä flooraa", sokerittomia mehuja - mehukatteja, valkoisia wc-papereita - serlan keltainen wc-paperi.
Mukavaa olisi kuulla muiden merkki-/tapasotaa
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos vaikka aloitan sanomalla, että huh huh! Kun muutimme yhteen ei meillä tuollasista edes keskusteltu...kun minä käyn kaupassa, olen aina ostanut niitä "merkkejä" mitä itse olen halunnut/konenut parhaiksi ja vastaavasti miehellä on ollut oma vapaus valita. Ja minähän olen vetänyt nurisematta leivälleni sitä rasvaa mitä eteen on kannettu (siis niinku vaan esimerkkinä)
Varmaan meilläkin on omia lapsuuskodista jääneitä tapoja, mutta ne ovat muuttuneet ja muokkautuneet meille sopiviksi, yhteisiksi tavoiksi elää ja olla. Se on käynyt ilman sen kummenpia analyyseja ja ristiriitoja. Ajatuksesi on sinänsä kyllä ihan hauska ja ajatuksia herättävä...
Tässä tapoja joita toin mukanani meidän suhteeseen, tai ainakin yhteiseen kotiin jonne muutettiin vajaat 5v sitten.
- Synttärinä tuodaan kahvit sängylle,
- Merkkipäivinä käydään ulkona syömässä,
- Voiveitsi säilytetään jääkaapissa,
- Pääsiäisenä pupu piilottaa munat ja piirtää aarrekartan jonka avulla munat löytyy.
Mieheni taas toi seuraavat tavat yhteiseen kotiimme:
- Pyykit kuivatetaan ulkona talvellakin,
- Pääsiäisenä kukko munii munat sängyn alle.
Nämä yllämainitut tavat oli sellaiset, joista ei tarvinnut sen kummemmin keskustella. Molemmat hyväksyi toisen tuomat tavat "omakseen".
Näistä ollaan taas sen sijaan jouduttu keskustelemaan:
- kumpi tehdään ensiksi, imurointi vai pölyjen pyyhkiminen?
- kumpana päivänä siivotaan, torstaina (minä) vai perjantaina (mieheni)?
- tehdäänkö ruoka aikaa ottamalla ja ohjeita tarkasti seuraen vai suurpiirteisesti?
- laitetaanko (tulevat) lapset perhepäivähoitoon vai päiväkotiin.
Eipä tule muita tapoja/asioita mieleen jotka ovat erillä lailla minun ja mieheni perheessä.
Meillä ei ole mitään merkkiriitoja esiintynyt, molemmille passaa niin rasvaton kuin kevytmaito, flora ostettiin ennen vihreänä mutta nyt ollaan siirrytty keltaiseen, wc-paperia ostetaan mikä milloinkin sattuu olemaan tarjouksessa eikä mehustakaan tarvitse sen kummemmin keskustella. Aluksi mieheni käytti "rasvaista" kermaa, eikä keveintä ruokakermaa, mutta hänelle passaa oikein hyvin että käytetään vähän kevempiä tuotteita ruoanlaitossa joten siitäkään ei ole tarvinnut "riidellä" :)
Jompikumpi teistä oli aika nuori muuttaessanne yhteiseen kotiin, kun tuo muna-aarrejahti jaksoi vielä kiinnostaa.
Muutimme yhteen kun minä olin 21v ja mieheni 24v, eli emme kovin nuoria olleet. Ja itseasiassa noista pääsiäisperinteistä tuli puhetta vasta viime vuonna, joten vasta kaksi vuotta on takana näitä perinteitä.
Kyllä sitä saa välissä olla lapsellinenkin. Tänä vuonna mieheni oli tehnyt minulle niin pahat aarrevihjeet että meinasi Mignon jäädä löytämättä :)
Alkuperäisellä on kyllä monia ongelmia vielä liitossaan jos tarvitsee tavoista tapella!? (Voihan tietysti väittää ettei tule tappelua, mutta mielestäni jos pefletteistä joutuu erikseen keskustelemaan, on jotain päin hemmettiä).
Monilla on tapoja, joita sitten soveltaa omassa kotona. Meillä tavat muuttuvat iän myötä, eikä niistä ole koskaan tehty ongelmaa. Se, jota ei kiinnosta kokeilla toisen tapaa, olkoot kokeilematta ja soveltakoot omaansa.
Tuosta voiveitsen säilyttämisestä jääkaapissa sen verran, että se olisi hygienisyyssyistä syytä lopettaa alkuunsa. Meillä se myös livahtaa sinne jääkaappiin äijältä (ei ollut heillä kotona tapana), mutta jokakerran ottaessani voita, poistan sen sieltä-> ei riitaa aiheesta!
Hirmuisestihan kotoa saa tapoja, mutta tehkää nyt herranjestas oma koti ja oma elämä! Ei niitä pölyrättejä tarvitse erikseen molemmille ostaa, sovitte sitten vaikka että se kenellä on tarve saada niitä erikoistapoja, hoitakoon homman niin, mutta ei siitä toiselle tarvitse jäkättää.
jääkaapissa?
sanoit että hygenia syista ei saa pitää voiveistä jääkaapissa. Miksi? Avokkini opetti minua laittamaan jääkaappiin voiveitsen ja juustohöylän (meillä ei kotona niin tehty) onko se jotenkin epähygieenistä vai kuin? samaa veistä käytetään päivän verranehkä vielä seuraavana aamuna. Vähän riippuu kuinka hyvin muistan itse sen sinne laittaa kun leipää syön... :)
Jääkaapissa on yhtä paljon pöpöjä kuin huoneilmassa eikä tuo lämpötilakaan ole edes alta 4:n celsiuksen... levitätte siis voileivällenne pöpöjä voin mukana... hienoa!
Kaikille useampaan kertaan päivän/viikon aikana veistä käyttäville tiedoksi, että pöpöt leviävät suhteellisen helposti. Tämän todetakseen ei tarvita kuin hieman järkeä.
En käyttäisi edes veistä, jos se on seissyt pöydällä muutaman tunnin, miksi haluaisin paskaisen veitsen jonka joku tahvo on laittanut kaappiin 12 tuntia sitten?
Teillä varmaan pestään lattiatkin pelkällä vedellä, kun eihän siinä pöpöjä näy.
ja niitä pöpöjäkö ei ole laatikossa, jota kuitenkin käytetään auki useampana kertana päivässä? Eikö laatikossa olevaan veitseen voi tarttua pöpöjä? Vai meinaatko, ettei ne tartu puhtaaseen pintaan?
Meillä on käytössä "vanhanajan" puinen voiveitsi jota säilytetään jääkaapissa, näin tekee myös meidän molempien vanhemmat. Ja mitä pöpöihin tulee, sekä minä että mieheni ja meidän sisarukset ovat lapsena (ja myös aikuisina) olleet hyvin terveitä. Ei ole edes kellään allergioita!! Mutta onhan se todettu, että lapset jotka altistuvat jonkin verran pöpöihin eivätkä elää steriilissä taloudessa ovat terveempiä kuin desinfioidussa ja ylipuhtaassa ympäristössä kasvaneet.
Meillä tuo veitsi säilyy siis edelleen jääkaapissa. Mutta jokainen perhe tyylillään.
Niitä pöpöjä on siinä voirasiassakin, kun se on avattu, eli kannattaa ottaa vain kerran voita per rasia ja heittää loput menemään sen veitsen mukana. Näin on myös muiden rasioiden kohdalla, eli maito- ja mehupurkkien yms.
En voi olla vastaamatta tuohon ruoka asiaan.
Ei siitä kannata tehdä ristiriitaa,molemmilla voi olla omat rasvat ja juomat ja syö mistä tykkää.
Meillä molemmat käyttää eri rasvoja
-kevytlevite (minä) oivariini (mies)
- sokeriton mehu (molemmat pitää siitä)
- rasvaton maito (minä)sininen maito (mies)
Ei kannata ottaa mitään merkkiriitoja kyllä molemmat voi syödä mitä haluaa ja mistä pitää.
päästy noista "ei noin, meillä se tehtiin näin" -keskusteluista. Molemmat oltiin asuttu yksiksemme, mies oli ollut myös avoliitossa minä en, joten tapoja oli jos jonkin laisia.
Minä käy kaupassa joten päätän mitä kaapista löytyy, jos ei kelpaa niin käyköön itse kaupassa tai kuolkoon nälkään :) Pyykit haluan pestä erikseen (eli valkoiset ja tummat erikseen), tätä mies ei tehnyt ennen mutta on ymmärtänyt pointtini ja kannattaa sitä. Vessapaperin suhteen emme todellakaan tappele, sama se millä paperilla sitä perseensä pyyhkii (meillä halvimmalla mitä könttätarjouksissa saa). Kaikki tavat lutviutuu ja opimme toisiltamme järkeviä uusia tapoja tehdä asioita. Jos meillä toinen pyyhkisi pöydät talouspaperilla (emme edes osta koko paperia) olisi siinä ehkä aihetta huomauttamiseen mutta hyvillä perusteilla (=rahan kulutus) saisi kyllä pään helposti kääntymään tiskirätin puoleen.
Jos kinastelette jopa margariinista taitaa teillä aika räiskyvä parisuhde olla, itse en katso että margariini olisi taistelun arvoinen asia mutta kuin tyylillään...
En kyllä muista. Näistä ei ole koskaan tullut riitaa tai väittelyä. Eikä kumpikaan taideta olla kovin tarkkoja tai tapojen orjia.
Ja eikö maitoja ja mehuja voi ostaa kumpaakin laatua, jos toinen tykkää erilaisesta?
Ei meilläkään (kuten monilla muilla vastaajista) ole minkäänlaista merkkisotaa käyty missään asiassa.
Noh, ehkä ainoa erilainen isompi tapa, joka mieleen nyt tulee on se, että mieheni haluaa jättää astiat likoomaan veteen ennen astianpesukoneeseen laittoa, ja minä yleensä vain huuhtelen ne käytön jälkeen heti, ja pistän koneeseen. Mutta ei siitä kyllä mitään tappelua/keskustelua ole syntyn
Meille ei oikeastaan ole hirveästi tullut omaan kotiimme mukaan tapoja vanhemmiltamme, esim. molempien meidän vanhempamme käyttävät leivällä voita, ja me kevytlevitettä. Enpä ole asiaa muuten aikaisemmin edes miettinyt.
Ehkä teidän kannattaisi keskittyä enemmän muihin asioihin, kuin vessapaperimerkistä tappelemiseen. Tyyliin choose your battles. Jos molemmat ovat asiasta ehdottomia, niin ostakaa sitten omat paperinne. Toisaalta, sitä taas ei varsinaisesti avoliitoksi voi sanoa.
Nuoresta iästäni huolimatta olen elänyt kahdessa eri avoliitossa, viimeisin avoliitto kumppani oli elänyt kahdessa ennen minua. Hänellä oli jäänyt kumma tapa että jositain asioita piti tehdä kuten ex oli tehnyt. Minä onneton kun viikkasin hänen paitansa väärin. Mutta vaikka hänellä oli piintyneitä tapoja entisestään niin yhteiseen kotiimme hän ei halunnut mitään mitä heillä on ollut. Itse taas olin sitä mieltä että ei niille asioille mihda mitään ja joka suhteen takia ei tarvitse ostaa uusia kattiloita sun muita.
Minun sisustusmakuni keittiötavaroissa oli sinivoittoinen ja heillä vihreäpuolinen, mutta sanoin että ei ne vihreät tavarat mitään haittaa. Mutta kait se ex tulee mieleen niistä vihreistä. Erossa kirjahylly (hänen "entisestä elämästä", samoin yhdessä ostetut sänky ja keittiön pöytä) jäi mulle ja täällä ne ovat olleet. Oli puhe että hän hakisi hyllyn ja mä maksan puolet yhdessä ostettuista, mutta eipä tuo ole niitä kaivannut. Uusi nainen kun hönellä on niin tuskin haluu mitään entisestä.
Ite taas aattelen niin että jokaisella on menneisyydestä jotain ja se vaikuttanee joka päiväiseen elämään. Ei siitä pääse yli ja ympäri-. Hän taas halusi aloittaa uuden elämän aina uuden naisen myötä
hmm ei millään pahalla mutta miks ihmeessä kinastella wc paperi merkistä? ja viel niistä kalliista merkeistä? kun kerranhan se alapäässä käy ja tippuu pönttöön et eikö se nyt ois ihan sama jos vaikka ostaa pirkan sparin taikka jopa euroshopperin paperia niin säästyy rahaa muuhunkin...olisi säästö sekin.
ja viel hänelle joka sanoi et ei pitää voi veitsiä tai juustohöylää jääkapissa, ensinnäkin täytyy olla todella likainen jääkaappi jos se on niin epähygieeninen. ja toisekseen juustohöylä voi olla ja toisaalta kannattaakin olla jääkaapissa koska silloin sillä on helpompi leikata kurkkua ja juustoa. ja tämän olen oppinut äidiltäni joka on keittäjä ja olen myös kokeilta kuullut kun olen ollut työharjoittelussa.
hyvät vaput kaikille
Tästä voiveitsen pitämisestä jääkaapissa, on meillekin kertynyt sanottavaa monasti, koska avoni pojat laittavat voiveitsen jääkaappiin joka kerta leipää tehtyään.
NO, ei siinä mitään,,kunhan sitten pyyhkisivät lasihyllyn senjälkeen kun se voiveitsi on tehnyt hyllyn voiseksi, pudottuaan voirasian päältä.
Jääkaapin pesen kerran 2:ssa viikossa.Että se tästä hygieniasta jääkaapissa.
Meillä syödään kahta eri rasvaa, ei kai tuo mikään ongelma ole?
Ja jos toinen tykkää ruispaloista ja toinen limpusta, niin ratkaisu on...?
WC-paperiakin varten voi laittaa toisen telineen, jos oma pylly tykkää pehmeämmästä paperista kuin toisen! Ei ole missään lakia, joka kieltäisi toisen telineen, eihän!?
Meille pitää ehdottomasti ostaa Lambi wc-paperia, muu ei kelpaa. Olen minäkin siihen sitten pikku hiljaa niin tottunut etten vaihtaisi. Ei ole onneksi enää kallein merkki.
Mun jotkut leipomukset ei aluksi kelvanneet, mutta sittemmin kyllä kun huomas, että tylsää jos ei mitään vaihtelua äidin pöperöihin...
Multa peräisin kasvissyönti ja 'myrkyttömät mömmöt' kosmetiikassa siivouksessa ym. (luontaistuotekaupan vakiasiakkaita)
En kyllä tiedä ovatko muut kuin miehen äidin kokkaukset niinkään kotoisin meidän perheiltä, vaan ihan omia juttuja. Ikävä kyllä mies saanut vähän vääränlaista koulutusta sillä, että äiti on tehnyt kotona _aivan kaiken_. Mies saattaa vieläkin vaan istahtaa lukemaan lehteä tai katsomaan tv:tä jos pitäs tehdä ruokaa tm. Ei tule avuksi ellei erikseen pyydä tai motkota, ja muutenkin yhdessä tekeminen vaikeaa. Siivoaa kyllä yksin vaikka koko kämpän ja pesee omat vaatteensa, mutta jos pitää jakaa töitä niin ei onnistu... harjoittelemista riittää vielä monen vuoden jälkeen :P