Täytyy taas todeta, että tämä nettideittailu on kyllä haastavaa. Tässä on haastavaa se, ensivaikutelmat saadaan useassa vaiheessa ja vaikutelma on se mitä itse tunnet ja näet.
Minun deittailussa olivat seuraavat vaiheet:
1. Kirjoittelu
2. Kuva
3. Puhelu
4. Kahvila tapaaminen
Täytyy sanoa, että puheluvaihe on tosi paljastava eikä sitä kannata jättää väliin. sen perusteella huomasin, ettei henkilö olekkaan täysin sellainen, jollaiseksi häntä luulin kirjoittelun perusteella. Sitten kuva ja kasvotusten tapaaminen eivät myöskään olleet täysin tasapainossa. Sitä vaan muodostaa ihmisestä tietyn mielikuvan yhden valokuvan perusteella ja saattaa mennä harhaan. Jos tapaan henkilön vielä uudestaan, niin saatan taas löytää hänestä samoja piirteitä, jotka "koin ja näin" kirjoittelussa ja valokuvassa. Niin ja olen varma, että nämä ristiriidat johtuvat tästä tunnetusta nettideittailun vaikeudesta eivätkä siitä, että treffikaverini olisi tietoisesti minua hämännyt.
Todennäköisesti hänkin koki vastaavanlaisia "ristiriitoja" minun persoonassani, vaikken todellakaan vetänyt minkäänlaista roolia vaan olin ihan aito. Kirjoittelu ja puhuminen ovat niin erinlaiset vuorovaikutusmenetelmät jotka korostavat henkilön eri piirteitä.
Tiedostakaa tekin nämä asiat, niin saatatte löytääkin nettideitin kautta etsimänne. Pikkaisen ristiriitainen ensivaikutelma ei todellakaan tarkoita, että sinua tietoisesti huijataan.
T: Nainen
Minun deittailussa olivat seuraavat vaiheet:
1. Kirjoittelu
2. Kuva
3. Puhelu
4. Kahvila tapaaminen
Täytyy sanoa, että puheluvaihe on tosi paljastava eikä sitä kannata jättää väliin. sen perusteella huomasin, ettei henkilö olekkaan täysin sellainen, jollaiseksi häntä luulin kirjoittelun perusteella. Sitten kuva ja kasvotusten tapaaminen eivät myöskään olleet täysin tasapainossa. Sitä vaan muodostaa ihmisestä tietyn mielikuvan yhden valokuvan perusteella ja saattaa mennä harhaan. Jos tapaan henkilön vielä uudestaan, niin saatan taas löytää hänestä samoja piirteitä, jotka "koin ja näin" kirjoittelussa ja valokuvassa. Niin ja olen varma, että nämä ristiriidat johtuvat tästä tunnetusta nettideittailun vaikeudesta eivätkä siitä, että treffikaverini olisi tietoisesti minua hämännyt.
Todennäköisesti hänkin koki vastaavanlaisia "ristiriitoja" minun persoonassani, vaikken todellakaan vetänyt minkäänlaista roolia vaan olin ihan aito. Kirjoittelu ja puhuminen ovat niin erinlaiset vuorovaikutusmenetelmät jotka korostavat henkilön eri piirteitä.
Tiedostakaa tekin nämä asiat, niin saatatte löytääkin nettideitin kautta etsimänne. Pikkaisen ristiriitainen ensivaikutelma ei todellakaan tarkoita, että sinua tietoisesti huijataan.
T: Nainen
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuntui etteivät nämä kolme:s-postit, kuva, puhelut, millään voi kuulua samalle henkilölle! Tuntui jo että kenenkähän kuvan on laittanu..En saanut yhtenäistä kuvaa. Ajatelkaapa vertailun vuoksi..normaali live-elämässä kun tapaa jonkun vaikka baarissa, kaveripiirissä tms. eihän siinä tarvii kuvaa lainkaan ja kirjoitteletteko paljon kirjeitä sellaiselle jokapäivän tutulle? Tuskin.
Siis ei todellakaan kukaan tahallaan kai anna ihan väärää kuvaa. Tämä media vain on tällainen
puutteellinen, ei siinä hymiöt auta kun puuttuu ilmeet, äänenpainot, kehonasennot..
Itsellä toistaiseksi jäänyt vaiheeseen kaksi tai kolme.
Minusta ei tunnu ollenkaan mukavalta jutella puhelimessa niitä näitä nettitutun kanssa, jota en ikinä ole tavannut.
Haluan keskustellessa seurata vastapuolen ilmeitä, eleitä, katsetta jne., mitkä puhelimessa jäävät kokonaan puuttumaan. Silloin kun ihmisen tuntee, se on eri asia, mutta ensimmäisenä live-kontaktina en ollenkaan pidä puhelimesta.
Kasvokkain juteltavaa ylenssä keksii vähintään ympäristön asioista, mutta puhelimessa juttu on ainakin minulla ihan väkisin veistämistä.
En käy pitkiä puheluita edes läheisten tuttujen kanssa, vaan mieluummin tapaan livenä.
Olenkin pyrkinyt sopimaan ekan tapaamisen s-postitse, enkä mitenkään riemastu siitä, jos nettituttu haluaa soitella.
törmännyt...
Tämä hlö vaikutti mukavalle ja huumorintajuiselle,tekstiä tuli,hänen postiaan oli kiva lukea.Sitten hän antoi numeronsa ja minäkin omani.Hänestä ei kuulunut vähään aikaan mitään,joten päätin soittaa ja kysellä kuulumisia.Sitähän varten hän kai numeronsa antoi,että hänelle voi soittaa.
Soittoihin hän ei vastannut,vaan jätin terveiset vastaajaan.Odottelin,jospa hän soittaisi kun ehtii.Ei kuulunut edelleenkään mitään.Sitten kun hän vastasi,ääni kuulosti jotenkin kummalliselle,pelokkaalle.Hän töksäytteli sanoja ja vaikutti muutenkin jotenkin ahdistuneelle.Siinä vaiheessa ihmettelin todella paljon,kun hän yhteen putkeen,melkein huutaen sanoi,että hän nauhoittaa tämän puhelun.Hänellä oli tapana nauhoittaa kaikki puhelut kuulemma.Syytä hän ei kertonut.Katsoin parhaaksi lopettaa tämän tuttavuuden.
Se ihminen,jonka postia luin ja tämä sama hlö jonka kanssa puhelimessa muutaman sanan vaihdoin oli kuin eri maailmasta.Minulle jäi sellainen tunne,että hän ei ollut täysin terve.
Sinähän pistit ihan kunnon esimerkin tähän keskusteluun. No en minä ihan noin ääripää
tapausta tarkoittanut tuossa alkuperäisessä viestissäni. Mutta todellakin puhelu paljastaa nämäkin tyypit.
Itse tuossa viestissäni tarkoitin että puhelun aikana sellaisista tavallisista ihmisistä saa tietoa keskustelutaidoista, huumorintajusta, henkisestä kypsyydestä ja onko sivistys tai koulutustaso sitä mitä kirjoittelu on antanut ymmärtää. Niin ja saahan vastapuoli nämä samat tiedot minustakin puhelun aikana. Emmehän me tarkoituksella muita huijaa. Me vaan olemme sokeita, ja haluamme että SE toinen on sellainen, mikä on lähimpänä omia toiveista.
En nyt tarkoita, että puhelun aikana pitäisi järjestää mitään tietokilpailua.
Muistan vaan erään nettitapauksen, jonka tapasin ilman puhelua koska henkilö oli kuvassa niin kivan näköinen. Koulutustaustojakaan en kysellyt enkä paljon muutakaan. Niin tutustuin häneen eräässä Chatissa. Sitten kun tapasin tämän henkilön
niin kyllä harmitti. Jutut olivat suoraan lainattuna "Täällä Masi, Repe kuuntelee" -tyyppisiä vitsin pätkiä 10 min. välein.
Tuo nauhoitusjuttu on todella omituinen, mutta muuten en pidä outona sitä, jos kaikkia ei huvita puhelimessa jutella ainakaan omista asioista ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan nähnyt.
Olen tavannut netin kautta 4 miestä: kaksi näistä soitti minulle etukäteen, kaksi ei.
Yksi näistä tapaamisista johti 2,5 vuoden seurusteluun ja 3 muuta muutaman viikon tapailuun.
Soittelu ennen tapaamista oli minulle molemmissa tapauksissa negatiivinen kokemus. En kokenut sitä ollenkaan luontevaksi. Yhdellä kertaa mies venytti puhelun 2-tuntiseksi käymällä yksityiskohtaisesti läpi kaikki asiat, joista olimme kirjoitelleet - henkilökohtaisimpia myöten. Se oli kiusallista - kuulostinkin epäilemättä kiusaantuneelta ja väkinäiseltä. Mieluummin oisin jutellut noista vasta tavatessamme. Tapaaminen meni silti ihan OK, ja tapailimme 5 krt ennen kuin tuttavuus kuihtui pois kiinnostruksen puutteesta.
Todellinen koulutustaso paljastuu yleensä kirjoittelusta. Kyllä moni heikommin koulutettu ihminenkin osaa kirjoittaa hyvin ja kieliopillisesti virheetöntä tekstiä, mutta usein koulutustaso ja kirjoitustaito kulkevat jossain määrin käsi kädessä.
On myös paljon hyvin älykkäitä ja korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka eivät suullisesti ole mitään verbaalivirtuaooseja. Joskus on
tuntunut, että mitä suurempi tiedemies, sen surkeampi sanankäytössä - ainakin omalla alallani (IT).
Tietenkin jos nimenomaan etsii huulenheittäjää, jolta riittä juttua tilanteessa kuin tilanteessa ihan kenen kanssa tahansa, niin puhelin on varmasti hyvä tapa tuon ominaisuuden testaamiseen ennen tapaamista.
Olen viestin alkuperäinen kirjoittaja ja kerro tässä vähän lisää. Kerron nyt itsestäni.
Mies todennäköisesti innostuu minusta aidosti treffi-ilmoituksen, kirjoittelun ja lähettämäni kuvan perusteella. Varsinkin kuvan perusteella mies varmasti haluaa jatkaa. Puhelimessakin olen seurallinen ja osaan hoitaa ne "hiljaisetkin hetket". Tosin en kyllä ole tietoinen, millaisen mielikuvan ääneni antaa. Kai se on OK, koska kukaan ei ole sitä karkuun juossut.
Mutta sitten tapaaminen ja aikaisempien "ensivaikutelmien" yhteen sovittaminen onkin kaikkein vaarallisin vaihe. Ulkonäöllisesti vastaan varmasti sitä aiempaa ensivaikutelmaa.
En meinaan lähetä kenellekkään yli 3 kk vanhempaa valokuvaa. Jos lähetän vanhempia kuvia niin ne sitten ovat ylimääräisiä.
Kun minut kohdataan kasvotusten, niin mies saattaa hämmentyä siitä, etten käyttäydykkään 100% naisellisesti vaikka sellaiselta ulkoisesti näytän ja hameitakin aina käytän. Monessakin tilanteessa olen maskuliininen.
vastaan naisia, jotka haluavat jättää kuva- ja puhelinvaiheen kokonaan väliin ja nähdä samantien livenä, jos kirjoitteluyhteys on muodotettu ja tuntuu toimivan ok. Siinä saa sitten pientä ylimääräistä jännitystä, kun pitää tunnistaa toinen...