en kestä enää äitiäni. Hänelle on olleet tärkeitä omat harrastukset ja menot jo silloin, kun olin vielä nuori. Olin todella yksinäinen kotona. Luuli, että vanhemmat sisarukseni huolehtivat minusta, mutta heillä oli eri kuviot kuin minulla.
Vielä nykyäänkin hän menee menojaan välittämästä muiden tunteista. Ei kiinnosta toisen mielipiteet. Ei osoita arvostustaan suoraan. Sanoin hänelle vasta, että olin nuorena hyvin yksinäinen ja jouduin ratkomaan sellaisia ongelmia joita ei olisi sen ikäisen pitänyt ratkoa yksin. Hänelle asia oli tietenkin täysin uusi ja ei tietenkään kysynyt mitä asioita olin kokenut.
Suhteet sisariini ovat jäähtyneet vuosien mittaan. Itse pidin yhteyttä, mutta se oli yksipuolista. Ilmeisesti itsekkyys tarttuu. Olen perheellinen ihminen. Olen kasvattanut lapseni toisin kuin itseni. Sillä itsehän jouduin itseni kasvattamaan, ei äitini omilta riennoiltaan siihen kerinnyt.
Nyt ei huvita enää olla tekemissä äitinikään kanssa. Rajansa kaikella.
Vielä nykyäänkin hän menee menojaan välittämästä muiden tunteista. Ei kiinnosta toisen mielipiteet. Ei osoita arvostustaan suoraan. Sanoin hänelle vasta, että olin nuorena hyvin yksinäinen ja jouduin ratkomaan sellaisia ongelmia joita ei olisi sen ikäisen pitänyt ratkoa yksin. Hänelle asia oli tietenkin täysin uusi ja ei tietenkään kysynyt mitä asioita olin kokenut.
Suhteet sisariini ovat jäähtyneet vuosien mittaan. Itse pidin yhteyttä, mutta se oli yksipuolista. Ilmeisesti itsekkyys tarttuu. Olen perheellinen ihminen. Olen kasvattanut lapseni toisin kuin itseni. Sillä itsehän jouduin itseni kasvattamaan, ei äitini omilta riennoiltaan siihen kerinnyt.
Nyt ei huvita enää olla tekemissä äitinikään kanssa. Rajansa kaikella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksiköhän entisajan naisille lastensa hoitaminen on ollut niin suuri uhraus ja velvollisuus, ja lapset ovat olleet vain taakka. Entisajan äidit ovat niin haikailleet sitä "omaa elämää". Mikäköhän onni siinä yksinäisyydessä, itsellisyydessä, omassa urassa on löytynyt. Lapsen piti kasvaa jo varhain "itsenäiseksi", mutta pikkulapsen kohdalla sehän on hylkäys. Kun sen tiedostaa, niin sen voi katkaista, uskoakseni.
asiasta. Kyllä ennen äidit uhrasivat enemmän aikaansa lapsille kuin nykyään tehdään. Tänä päivänä lasten vanhemmat käyvät viikonloppuisin juhlimassa vähän väliä, lapset ovat isovanhempien luona, jotka ehkä nyt haluaisivat elää jo omaan tahtiinsa. Äidit olivat kotiäitejä ennen useasti, tänäpäivänä monilla työ ja opiskelukin siinä sivussa.
"
Tänä päivänä lasten vanhemmat käyvät viikonloppuisin juhlimassa vähän väliä, lapset ovat isovanhempien luona, jotka ehkä nyt haluaisivat elää jo omaan tahtiinsa.
"
Olen vähän sitä mieltä, että juuri nämä mainitsemasi isovanhemmat, jotka ehkä nyt haluaisivat elää jo omaan tahtiinsa ovat sitä halunneet ihan alusta asti. Kyseessä on juuri se porukka, jolle perhe on ollut rasite ja velvollisuus estäen "omaan tahtiin" elämisen. Ja sitten huh, huh, kun urakka viimein on hoidettu, on hyvin ansaitun huvittelun vapaa aika. Tuskinpa monikaan haluaisi vastentahtoisille, pelkästään velvollisuudentunnosta hoitoapua antavalle isovanhemmalle lastaan jättääkään. Jos siltä tuntuu, että haluaa elää "omaan tahtiin", niin ilman muuta niin pitää edelleen tehdä. On vain tärkeää eri osapuolille tiedostaa, missä mennään, jottei synny vääriä odotuksia ja turhia pettymyksiä.