Ahdistaa, olen pyristellyt avoliitossa, jota inhoan, jo puoli vuotta. On ollu muita suhteita ja repiviä riitoja kotona. Sitten erehdyin jäämään tähän suhteeseen, mutta nyt olen tavannut mielenkiintoisen, älykkään ja ihanan miehen, ja pelkään että kaikki räjähtää kohta silmille. Kun avomies saa tietää, kun tämä uusi saa tietää avomiehestä. I feel such as slut! Mutta toisaalta, minkä tunteilleen voi.. pitäisi vaan olla rohkeutta lähteä, ja lopettaa tää ihmisten kiduttaminen..samanlaisia kokemuksia?
Kahden tulen välissä
huono nainen?
62068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä pyristele suhteessa mitä inhoat, kaikkien kannalta parempi että loppuu ennemmin kuin myöhemmin.
Älä sekoita lopettamispäätöstä siihen, haluatko olla jonkun komean ja älykkään ihastuksesi kanssa vai et. Ota ne erillisinä asioina. Tee suhteesi lopettamispäätös, jos sitä todella haluat. Sitten voit miettiä, mitä oikeasti tuumaat siitä toisesta.
Jos suhdetta ei "tuon kauempaa" ole takana ja inhoat sitä niin mikä ihme estää lähtemästä. Suoraan sanottuna en voi kuin halveksia tuollaisia ihmisiä, jotka leikkii toisten tunteilla. Siis kumpikaan miehistäsi ei tiedä, että sinulla on toinenkin...tai siis ollut useampiakin...??? Voi miesraukkoja.
Pojat olis ilosemmalla tuulella, kun sä......
Kyllä ne naisetkin kehtaa olla sikoja!
Niin... Kokemuksesta voisi todeta: Usein, ei aina tapahtuvana absoluuttisena totuutena, käy niin että. Jo alkutaipaleella syystä taí toisesta väärin käynnistynyt parisuhde päättyy myöhemmin.
Mahdollisesti vieläkin rajumpiin tekoihin.
Miksi näin ? Ihmisen sisään jää väkisinkin pahoista loukkaamisista arpia, jotka alkavat (ainakin selvittämättöminä tai "maton alle lakaistuna")nostamaan päätään vuosien jälkeenkin.
Silloin on vielä hankalampaa selvittää noinkin vakavia tekoja mistä kerrot...Sillä monasti kun "vaan jatketaan" ja ajatellaan asioiden sutjaantuvan, käykin VÄLIAIKAISESTI niin...Tähän väliin tulee mahdollisesti onnellistakin yhdessäoloa, pitkäkin ajanjakso...
Pettäminen on AINA tuomittava jyrkästi, kuinka tiukan linjan kanssa, on yksilön oma näkemys/parin sopimien sääntöjen yhtälö. Siitä jää (ainakin näin miehen näkökantista) osapuolelle joka on elänyt parisuhteen edellyttämällä tavalla, puhdas omatunto ja sydän. Vaikka toinen osapuoli ei...
Ainakin kannattaisi harkita kaikkien kokemiesi tunteiden hieman laannuttua, syventyä itsesi osalta tutkiskeluun, olivat asiat sitten hyvin tai huonosti. Melkoisen varmaa on ettet pysty antamaan tälle uudellekkaan muuta kuin sijaiskärsijän vakanssin, ellet itseäsi katso rehellisesti, opi miksi ja ymmärrä myös toista osapuolta.
Tekstini pitäisi hioa ja jäsennellä paremmaksi, mutta ajatuksen siitä toivon sinun saavan...
Kirjoitin siksikin että, olen kokenut kanssasi monelta osin yhtenevän...hmm.. epäonnistuneen parisuhteen (alusta saakka) joka KUITENKIN jatkui USEITA vuosia.. Syntyipä meille tytärkin, ..ja myöhemmin hän synnytti poikalapsen, jolle on Isän kohdalle merkitty vain viiva. Sillä lapsi oli toisen miehen, en tiedä kuinka ex on asiat selittänyt näille lapsille. Mutta ero tuli kuin pommi taivaaalta kesken edellämainitun raskauden. Otti tyttären kainaloon ja pakkasi tavaransa.
Enkä omaa tyhmyyttäni (ja nuoruuttani silloin) osannut hoitaa asioita oikein INSTANSSEISSA. Äiti ei suostunut KERTAAKAAN tapaamisiin (edes lastensuojelu viranomaisten painostuksesta)Tämä maksoi yhdenkappaleen onnelista Isä-tytär-suhdetta, ensisijaisen huoltajansa yksipuolisena ja epäoikeuden mukaisena päätöksenä.
Tätä parisuhdetta ei oltu tarkoitettu kummallekkan meistä, ja molemmat sen tiesimme jo hyvissä ajoin...No, minä en pettänyt häntä, enkä ollut se joka perheemme rikkoi tulemalla raskaaksi suhteeseen kuulumattomalle miehelle. Jos ei voinut olla varma Isästä, on ymmärrettävä pikaero, olisiko hänen kannattanut kuitenkin yrittää saattaa asiankuuluvat tahot totuudenmukaiseen tilaan ? Ainakin hän olisi saanut elää tietoisena virheestään, mutta totuuden kanssa.
Nyt on jossain Isä kuka ei kaiketi tiedä pojastaan, ja poika jolla ei ole oikeaa Isää. Tyttäreltä puuttuu biologinen Isä, MUTTA minä voin tavata ehkä tytärtäni kun hän on siihen halukas nuoruudessaan, tai mikäli näin haluaa toimia täysi-ikäisenä. Totuus on aina hyväksyttävissä, vaikkei vanhemmilla tulevaisuutta perheenä olisi ollutkaan ?
P.s: Sikäli mikäli tämän näet, kerro ihmeessä kuinka asiat teit...
Sina huoraat vakituisessa "suhteessa". Eika sekaan riita, pitaa hakea viela huorikumppaneita ulkopuolelta. Lueppas kirjoittamsai uudelleen, huomaatko miten todella alhainen retku sina olet.
Nainen, missa on sinun itsekunnioituksesi?!
Elle halua parantaa tapojasi itsesi takia, ajattele vanhempiasi tai aikoinaan opettajiasi jotka ovat kayttaneet paljon aikaansa investoidessaan sinuun tehdaksesi sinusta yhteiskuntaa hyodyttavan, toista ihmista kunnioittavan kansalaisen.
Eiko sinun paahasi ole tarttunut mitaan moraalikasityksia? Vai oletko sina todella niin tyhma etta et ole mitaan sellaista koskaan kuullutkaan? Etta kaikki opit ovat lentaneet paasi yli?
Mitas jos aivan ensin pesisit aivosi lipealla. Sen jalkeen suuntaisisit ajatuksesi mihin tahaansa aivan vahasen ylevampaan. Antaisit miesten olla rauhassa kunnes olet puhdistanut itsesi ja todella pystyt antamaan jotain kaunista ja alykkaampaa toiselle ihmiselle. EIKA vain kieroilua, valheita ja alapaatasi.