olin poikaystäväni kanssa kolme vuotta, melko tiivistä yhdessäoloa alusta alkaen. hän osuu vielä kotonaan (22v) elikkä heidän luonaan olen sitten paljon aikaani viettänyt.. poikaystäväni sen sijaan ei useinkaan halunnut olla minun kämpälläni toisessa kaupungissa, syy varmaan se että ei halunnut olla kahdestaan minun kanssa...
mutta asiaan, todella eilen tein ratkaisun jota olin miettinyt jo tosi pitkään... nimittäin poikaystävävi käytös, se antoi ymmärtää aivan muuta kuin sanat. hän usein selitti, jos kysyin, että tahtoo aina olla minun kanssa, olen juuri sellainen mistä hän on aina unelmoinut jne... mutta eilen, kun kysyin sitten vakavasti häneltä, miksei ole vielä suunnitellut kanssani tosissaan asumista/kihloihin menemistä/tms hän sanoikin ensi kertaa suhteemme aikana ettei olekaan varma haluaako viettää mun kanssa loppu elämänsä. se oli todellinen isku vasten kasvoja. tästä asiasta olimme niin monesti puhuneet että luulin sen asian olleen selvä. mutta avasipa tuo eilinen silmäni muutenkin. poikaystäväni on meinannut ainakin 10 kertaa jättää minut suhteemme aikana, aina jos on ollut vähän suurempi riita. olen aina saanut hänet jotenkin jatkamaan. Lisäksi hän on todella huono puhumaan mistään asioista, ainakin minun kanssani. minä olen ollut se joka on pitänyt suhteemme kasassa, aina saanut pyydellä anteeksi ja yrittää kaikkeni suhteen eteen. koskaan ei poikaystäväni ole ehdottanut puhumista riitatilanteissa vaan on huutanut, jopa satuttanut fyysisesti ja poistunut paikalta odottamaan että minä saavun pyytelemään anteeksi. Olen puhunut hänelle paljon viime aikoina siitä kuinka suhteen eteen täytyy tehdä töitä jos haluaa että se kestää. hän on vain tiuskinut että "no sinä aina kaipaat jotain erikoista" oikeasti, kaikki mitä itse pidän itsestäänselvyuytenä suhteeseen kuuluvana, on poikaystäväni mielestä ollut vain "jotain vaatimiasi erikoisuuksia". kerran, kun sanoin hänelle että olisi joskus kiva kuulla joku pieni kohteliaisuus, vaikka että oletpa tänään nättinä tms. hän sanoi siihenkin: "ei tässä vaiheessa suhdetta tollasia erikoisuuksia tarvita" sama, jos olen ehdottanut vaikka että tehtäisiin viikonloppuna jotain kivaa. "aina pitäis olla jotain erikoista"... :((
en vain ymmärrä miksi en ole avannut silmiäni aiemmin, mutta nyt vasta ymmärrän että olen tainnut jo pidemmän aikaa olla se osapuoli joka rakastaa ja haluaa kunnon suhdetta. poikaystävälleni minä olen vain joku, jonka kanssa kiva joskus nähdä ja ehkä harrastaa seksiäkin. muttei koskaan sen enempää. se oikea en missään tapauksessa hänelle ole.
todella kipeää tekee, mutta ilmeisesti ainut vaihtoehto lopettaa tämä suhde lopullisesti. voisiko joku antaa pari lohdun sanaa tai kertoa, jos itsellään saman kaltaisia kokemuksia. Anteeksi erittäin epäselvä teksti, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti.
mutta asiaan, todella eilen tein ratkaisun jota olin miettinyt jo tosi pitkään... nimittäin poikaystävävi käytös, se antoi ymmärtää aivan muuta kuin sanat. hän usein selitti, jos kysyin, että tahtoo aina olla minun kanssa, olen juuri sellainen mistä hän on aina unelmoinut jne... mutta eilen, kun kysyin sitten vakavasti häneltä, miksei ole vielä suunnitellut kanssani tosissaan asumista/kihloihin menemistä/tms hän sanoikin ensi kertaa suhteemme aikana ettei olekaan varma haluaako viettää mun kanssa loppu elämänsä. se oli todellinen isku vasten kasvoja. tästä asiasta olimme niin monesti puhuneet että luulin sen asian olleen selvä. mutta avasipa tuo eilinen silmäni muutenkin. poikaystäväni on meinannut ainakin 10 kertaa jättää minut suhteemme aikana, aina jos on ollut vähän suurempi riita. olen aina saanut hänet jotenkin jatkamaan. Lisäksi hän on todella huono puhumaan mistään asioista, ainakin minun kanssani. minä olen ollut se joka on pitänyt suhteemme kasassa, aina saanut pyydellä anteeksi ja yrittää kaikkeni suhteen eteen. koskaan ei poikaystäväni ole ehdottanut puhumista riitatilanteissa vaan on huutanut, jopa satuttanut fyysisesti ja poistunut paikalta odottamaan että minä saavun pyytelemään anteeksi. Olen puhunut hänelle paljon viime aikoina siitä kuinka suhteen eteen täytyy tehdä töitä jos haluaa että se kestää. hän on vain tiuskinut että "no sinä aina kaipaat jotain erikoista" oikeasti, kaikki mitä itse pidän itsestäänselvyuytenä suhteeseen kuuluvana, on poikaystäväni mielestä ollut vain "jotain vaatimiasi erikoisuuksia". kerran, kun sanoin hänelle että olisi joskus kiva kuulla joku pieni kohteliaisuus, vaikka että oletpa tänään nättinä tms. hän sanoi siihenkin: "ei tässä vaiheessa suhdetta tollasia erikoisuuksia tarvita" sama, jos olen ehdottanut vaikka että tehtäisiin viikonloppuna jotain kivaa. "aina pitäis olla jotain erikoista"... :((
en vain ymmärrä miksi en ole avannut silmiäni aiemmin, mutta nyt vasta ymmärrän että olen tainnut jo pidemmän aikaa olla se osapuoli joka rakastaa ja haluaa kunnon suhdetta. poikaystävälleni minä olen vain joku, jonka kanssa kiva joskus nähdä ja ehkä harrastaa seksiäkin. muttei koskaan sen enempää. se oikea en missään tapauksessa hänelle ole.
todella kipeää tekee, mutta ilmeisesti ainut vaihtoehto lopettaa tämä suhde lopullisesti. voisiko joku antaa pari lohdun sanaa tai kertoa, jos itsellään saman kaltaisia kokemuksia. Anteeksi erittäin epäselvä teksti, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Terve!
Luin tekstisi ja voin kertoa että minulla on myös ollut samantapaisia kokemuksia aikaisemmissa suhteissa. viimeisimmän suhteen katkaisin koska tajusin ettei mies minua rakasta tavalla jota mieheltä haluan. hän oli myös kylmä ja ei halunnut selvittää asioita, eikä sanonut mitään mukavaa minulle oikeastaan koskaan. hänkin oli epävarma suhteestamme kokoajan, ja oli jättämässä. hän vain sanoi sen aina ääneen.
silti jaksoin uskoa tulevaan, ja pitkitin suhdetta liian kauan.
sen, mitä itse olen nyt itsetutkiskeluna huomannut on se, että hakeudun aina samantapaisiin suhteisiin, missä mies on suht kylmä. ja olen alkanut itse työstämään (sekä hankkiuduin terapiaan) tätä asiaa itsessäni, koska haluan hyvän tulevaisuuden itselleni.
minulla on paljon haavoja lapsuudesta, jotka tarvitsevat parannusta jotta voisin joskus rakastua mieheen joka antaa minulle sitä mitä minäkin hänelle. toki en ole varma tuleeko tämä koskaan toteutumaan, mutta ainakin minä yritän.
se, mitä sinulle toivoisin on, että miettisit myös omia vanhempiasi, perhettä, onko siellä jotain samantapaista kuin tässä miehessä minkä valitsit kaikkien miesten joukosta sinua rakastamaan? onko isäsi kylmä? äitisi?
jos näet asioissa jotain samaa, koita alkaa käymään näitä asioita läpi itsessäsi, jotta tunnistaisit oman itsesi valoisat sekä pimeät puolet. miksi sinulla oli tarve olla sellaisen miehen kanssa? mitä hän antoi sinulle sellaista mikä sinua viehätti?
parhaimmillaan tällainen vastakohta pari (sinä olet lämmin, hän kymä, sinä puhut, hän ei) voi parantaa sydämen, jos kumpikin tajuaa mennä toisen suuntaan jonkin verran. pahimmillaan se satuttaa ja vie itsetunnon. jos ihmiset ei tajua oman käytöksensä historiaa niin he jatkavat samaa koko elämänsä.
toivon, että pistät todellakin suhteen poikki, jos sinusta sitlä tuntuu. jos miehesi ei ole valmis tulemaan sinun suuntaasi ollenkaan, sinun on parempi alkaa tutustua vain itseesi, ja myöhemmin itsetietoisempana tavata joku mies joka jää rinnallesi taistelemaan ja julimaan.
ero ei ole kuolema, se on mahdollisuus uuden syntymiseen. sinun ennenkaikkea. olet varmasti nuori, joten sinulla on nyt hyvää aikaa tietää mikä olet ja mitä haluat.
tässä sinulle jotain, toivon voimia ja paljon itsesi rakastamista näinä aikoina :)
Terve!
Luin tekstisi ja voin kertoa että minulla on myös ollut samantapaisia kokemuksia aikaisemmissa suhteissa. viimeisimmän suhteen katkaisin koska tajusin ettei mies minua rakasta tavalla jota mieheltä haluan. hän oli myös kylmä ja ei halunnut selvittää asioita, eikä sanonut mitään mukavaa minulle oikeastaan koskaan. hänkin oli epävarma suhteestamme kokoajan, ja oli jättämässä. hän vain sanoi sen aina ääneen.
silti jaksoin uskoa tulevaan, ja pitkitin suhdetta liian kauan.
sen, mitä itse olen nyt itsetutkiskeluna huomannut on se, että hakeudun aina samantapaisiin suhteisiin, missä mies on suht kylmä. ja olen alkanut itse työstämään (sekä hankkiuduin terapiaan) tätä asiaa itsessäni, koska haluan hyvän tulevaisuuden itselleni.
minulla on paljon haavoja lapsuudesta, jotka tarvitsevat parannusta jotta voisin joskus rakastua mieheen joka antaa minulle sitä mitä minäkin hänelle. toki en ole varma tuleeko tämä koskaan toteutumaan, mutta ainakin minä yritän.
se, mitä sinulle toivoisin on, että miettisit myös omia vanhempiasi, perhettä, onko siellä jotain samantapaista kuin tässä miehessä minkä valitsit kaikkien miesten joukosta sinua rakastamaan? onko isäsi kylmä? äitisi?
jos näet asioissa jotain samaa, koita alkaa käymään näitä asioita läpi itsessäsi, jotta tunnistaisit oman itsesi valoisat sekä pimeät puolet. miksi sinulla oli tarve olla sellaisen miehen kanssa? mitä hän antoi sinulle sellaista mikä sinua viehätti?
parhaimmillaan tällainen vastakohta pari (sinä olet lämmin, hän kymä, sinä puhut, hän ei) voi parantaa sydämen, jos kumpikin tajuaa mennä toisen suuntaan jonkin verran. pahimmillaan se satuttaa ja vie itsetunnon. jos ihmiset ei tajua oman käytöksensä historiaa niin he jatkavat samaa koko elämänsä.
toivon, että pistät todellakin suhteen poikki, jos sinusta sitlä tuntuu. jos miehesi ei ole valmis tulemaan sinun suuntaasi ollenkaan, sinun on parempi alkaa tutustua vain itseesi, ja myöhemmin itsetietoisempana tavata joku mies joka jää rinnallesi taistelemaan ja julimaan.
ero ei ole kuolema, se on mahdollisuus uuden syntymiseen. sinun ennenkaikkea. olet varmasti nuori, joten sinulla on nyt hyvää aikaa tietää mikä olet ja mitä haluat.
tässä sinulle jotain, toivon voimia ja paljon itsesi rakastamista näinä aikoina :)
hei,
Olet vielä nuori ja sinulla on aikaa onnistua vielä! Muista kuitenkin että olet tärkeä itsellesi. Toista ihmistä ei voi muuttaa ymmärtämällä ja paapomalla.Poikaystäväsi on raakile, varmasti mukavakin mutta henkisesti vielä valovuosien päässä asioista. Nauti keväästäsi ja itsestäsi. ja varo läheisriippuvuutta se kuihduttaa ihmisen sisältä hitaasti ja varmasti!
Luin kirjotustas ja voin allekirjottaa samat asiat mitä kerroit kuuluvan myös reilu kuukausi sitten loppuneeseen suhteeseeni. Olen vieläkin aivan ymmälläni, meillä asiat menivät todella pitkälle koska olin niin sinisilmäinen ja kiinni miehessäni että annoin hänen lopulta sanoa melkein mitä tahansa ilkeää, vaikka vastapainoksi en saanut yhtään mitään. Sen sanon sinulle, että LOPETA AJOISSA. älä hajota itseäsi niinkuin minä tein. Tuo sinun mies ja ikävä kyllä minunkaan ex ei rakasta meitä sellaisina kuin olemme ja vaikka kuinka tekisimme mitä vain, se ei koskaan riitä.
Ja ei meidän pidäkään yrittää, koska suhde on aina kahden kauppa. Minä tein liikaa, sinä olet varmasti tehnyt riittävästi. Nyt on aika arvostaa sinua sellaisena kuin sinä olet. Tämä ei ole helppoa ja en tiedä koska sen voi ajatella olevan virallisesti menneisyyttä, mutta välillä, on jo hetkiä ja pitempiäkin hetkiä, jolloin tuntuu hyvältä. Minuna itsenäni, ei vajaana ihmisenä. VOIMIA SULLE!!:)
Luin kirjotustas ja voin allekirjottaa samat asiat mitä kerroit kuuluvan myös reilu kuukausi sitten loppuneeseen suhteeseeni. Olen vieläkin aivan ymmälläni, meillä asiat menivät todella pitkälle koska olin niin sinisilmäinen ja kiinni miehessäni että annoin hänen lopulta sanoa melkein mitä tahansa ilkeää, vaikka vastapainoksi en saanut yhtään mitään. Sen sanon sinulle, että LOPETA AJOISSA. älä hajota itseäsi niinkuin minä tein. Tuo sinun mies ja ikävä kyllä minunkaan ex ei rakasta meitä sellaisina kuin olemme ja vaikka kuinka tekisimme mitä vain, se ei koskaan riitä.
Ja ei meidän pidäkään yrittää, koska suhde on aina kahden kauppa. Minä tein liikaa, sinä olet varmasti tehnyt riittävästi. Nyt on aika arvostaa sinua sellaisena kuin sinä olet. Tämä ei ole helppoa ja en tiedä koska sen voi ajatella olevan virallisesti menneisyyttä, mutta välillä, on jo hetkiä ja pitempiäkin hetkiä, jolloin tuntuu hyvältä. Minuna itsenäni, ei vajaana ihmisenä. VOIMIA SULLE!!:)
Yhdestä ihmisestä tuntuu tulevan koko maailma..ensin hyvässä, sitten pahassa. Ole rohkea ja ala elää omaa elämääsi. Se poika ei ole sinua varten, hänen käytöksensä kertoo sen. Miiehiä maailma täynnä...se ei lohduta, mutta tottahan se on.
Minut petettiin, nyt elämme riippuvuussuhdetta, eronneina. Valehteli uudelle naiselle olleensa vuodenvaihteesta asti vapaa. Suhde ehti kestää ainakin 3 kk, ennenkuin ystäväni paljasti asian. Elämä voi olla vmäistä.
Nyt nokka myötätuuleen ja etsi elämääsi iloa ja valoa!!!!!!! Unohda se turha jätkä.
Mulla on samankaltainen kokemus, oltiin kuukaus vajaa 4 v. yhes, mulla on paljon ihailijoita, olen kaikkien mielstä todella kaunis..hoikka ja urheilullinen.. mun ex on lihava ( 15 kg) ylipainoinen ja juoppo, juo liian paljon ja mónt kertaa viikossa.......!)Eikä se harrasta liikuntaa.. yms... MUT nyt se on ohi, mä menin baariin ja taas kerran mun ympäril pyöri miehiä, ja yks lähti mun perään narikalle.. ei päästäny mua meneen, ja nyt seurustellaan.. 5 vko:a ollaan oltu yhes. Mä olin se joka pidin exään suhdet yllä , se paskat välitti eikä ollu viel 4 V:n seurustelun jälkeen valmis sitoutuu ja muuttaa yhteen.. ONNEKS mul alko hälytyskellot soida.. ONNEX.. pääsin siit surkeest suhteest eroon.. nyt ajattelen vaa et mitä v******a m ä tuhlasin siihen aikaani.. huhuh. Kyl mä kans ajattelin et joo mä rakastan sitä en haluu ketään muuta, mut vakuutan et pääset siit yli kuten minäkin.. ja aikaa mennyt vain 5 viikkoa, hieman reilu 5 vko:a... ja oon täysin rakastunut jo uuteen..........!!!! zemppii sulle.. ps. voit meilata mulle: [email protected]
Ihana kuulla että jollain muullakin on samankaltaisa ongelmia..! Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet 2,5 vuotta ja tuo sinun tekstisi oli kuin minun kirjoittama (melkein).. Mekin vietämme hyvin paljon aikaa yhdessä (olemme alusta alkaen tehneet niin). Minäkin olen jo pitkään harkinnut suhteen lopettamista.. Mutta se vaan tuntuu niiiin vaikealta.. En tiedä mitä tekisin sen jälkeen.. Minulla on sama ongelma kuin sinulla oli, että vietän hyvin paljon aikaa heidän luonaan.. Hän ei juuri koskaan ole minun kodissani. Mielestäni minä olen se joka ylläpitää sudettamme,hän ei tee paljonkaan hyväksemme. Jos minä en aina soittaisi ja pitäisi yhteyttä, me tuskin koskaan enään näkisimme toisiamme. Tekisi kovasti mieli jättää hänet ja jatkaa etenpääin.. Mutta toisaalta hän on tuki ja turvani! En tiedä mitä tekisin ilman häntä! Olit hyvin rohkea kun uskalsit tehdä sen päätöksen jonka teit!! En usko että minusta on siihen..! Tsemppiä sulle! Kyllä kaikki järjestyy! Muista, että täällä maailmassa on ainakin yksi ihminen joka tuntee samoin kuin sinä.. eli minä :)