Kuinka moni meistä on kuullut pariskunnista jotka olisivat eronneet jo vuosia sitten jos heillä ei olisi ollut lapsia? Mutta jotka roikkuvat kynsin hampain surkeissa liitoissa "vain lasten takia". Jokainen, veikkaan.
Tuli vain mieleen että oikeastaan ainoat ihmiset tässä maailmassa jotka voivat parisuhteessaan olla täysin varmoja toisen ihmisen rakkaudesta, ovat lapsettomat parit. Heidän ei tarvitse koskaan sekuntiakaan miettiä "rakastaakohan tuo minua vielä ja haluaako olla kanssani" - koska jos ei rakastaisi ja haluaisi, se toinen osapuoli voisi helposti lähteä.
Voiko nainen jolla on lapsia koskaan olla täysin varma siitä että mies on siinä suhteessa koska haluaa, vai siksi että muuten näkisi rakkaita lapsiaan ehkä kerran viikossa? Tai harvemminkin?
Tuli vain mieleen että oikeastaan ainoat ihmiset tässä maailmassa jotka voivat parisuhteessaan olla täysin varmoja toisen ihmisen rakkaudesta, ovat lapsettomat parit. Heidän ei tarvitse koskaan sekuntiakaan miettiä "rakastaakohan tuo minua vielä ja haluaako olla kanssani" - koska jos ei rakastaisi ja haluaisi, se toinen osapuoli voisi helposti lähteä.
Voiko nainen jolla on lapsia koskaan olla täysin varma siitä että mies on siinä suhteessa koska haluaa, vai siksi että muuten näkisi rakkaita lapsiaan ehkä kerran viikossa? Tai harvemminkin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itselläni on piiiiitkään jatkunut suhde mieheen joka vastikään sai kolmannen lapsensa avovaimonsa kanssa.
Mies rakastaa lapsiaan suunnattomasti ja palvoo heitä.Naistaan hän ei jätä - enkä sitä haluaisikaan - vaikka on usein tokaissut etteivät olisi yhdessä ilman lapsia.Ja toimiihan tämä näinkin;meillä on fyysinen suhde ja tilanne passaa meille molemmille.
Yäk
aiheesta on se kun kumpikaan ei tule toisen kanssa toimeen ja alituiseen riidellään. Kumpikaan ei viihdy, lapsilla on paha olla ja sitten vielä ääneen sanotaan että ollaan liitossa lasten takia. Lapselle kamala syyllisyys vanhemman pahasta olosta! Siihen vielä ulkopuolisia suhteita satunnaisina ja vakavampina päälle..
Mikä tuollaisissa suhteissa viiraa koska silloin kellään ei ole perheessä hyvä? Ja todellakaan rakkauden puutteesta ei tarvitse edes keskustella..
Miksi kahden liitossa voisi olla varma rakkaudesta? Eikö olekkaan mukavaa ja vaivatonta kun on joku jolta saa kun haluaa? Joku joka tekee ruokaa, pyykkää jne.
Kyllä toisen rakkaudesta voi olla aina juuri niin varma kuin on omastaan ja toinen antaa ymmärtää! Ja silloinkin puhutaan uskosta ja luottamuksesta sun muusta.. koskaan ei voi olla varma sen on elämä osoittanut niin moni on lähtenyt lätkimään uuden rakkauden perään vaikka kukaan ei ole asiaa osannut aavistaa!
Mä en usko tuohon, että oltaisi yhdessä "vain lasten takia".
Jokin muu siinä on se, miksi jää huonoon suhteeseen.
Mitä itse ihmisiä olen kuulostellut, on tuo lapsiin vetoaminen se "hyväksyttävin" tekosyy pitää yllä liittoa, joka ei enää tyydytä kumpaakaan osapuolta tunnepuolella. Raadollisemmista asioista silti näyttää usein olevan kysymys, eli elintasosta = rahasta. Monen olen kuullut toteavan, ettei voisi kuvitellakaan luopuvansa vihdoin hankitusta ihanasta omakotitalosta puutarhoineen, ja että muuttaisi johonkin kerros-/rivitalokolmioon lasten kanssa. Ja sitten miehillä (useimmiten) nuo elarit, että eipä siinä sitten paljoja hankita mitään omaa ennenkuin lapset ovat täysikäisiä, jos elarit vastaavat summaa, jolla jotain omaksi hankkimasi lainaa voisit kuukaudessa lyhentää. Aika moni laskelmoi raadollisesti myös tuota puolta, vaikka sitten selitetään, että lasten parasta ajatellaan, ja lapsoset saavat kasvaa tunneilmapiiriltään ahdistavassa kodissa ja kieroon mennyttä parisuhdetta omaksi opikseen käyttäen...
Jos joku toteaa vielä kerrankin minulle olevansa yhdessä vain lasten kanssa, minä ainakin käsken joko mennä parisuhdeneuvontaan tai sitten ottaa sen eron. Turha tulla sellaisesta valittamaan, itse on itsensä lukinnut tilanteeseen ja omaa kurjuuttaan masokistisesti ylläpitää.
näin se vain on, perheitä on liitossa ja yhdessä vain lasten takia nykyään, aivain kuten joskus ennen vanhaan on oltu.
Eiköhän "meitä" ole jonkin verran, ollaan sitten tyhmiä tai ei, mutta monenlaisia syitä siihen löytyy aivan varmasti.
tee asialle jotakin? Ei kukaan pakota elämään "maanpäällisessä helvetissä" tai edes muuten epätyydyttävässä tilanteessa.
MUUTOS ei ole pelättävä asia. On helppoa käpertyä tuttuun ja turvalliseen ja ajatella että kyllä tämä tästä, siitä seuraakin sitten katkera vanhuus kun elämä on kituutettu omasta valinnasta johtuen täysin itseään rääkäten. Ja mahdollisesti vielä sitä puolisoakin rääkäten samalla.
En tarkoita että tulisi vain erota ja mennä ja etsiä uusi onni, ei suinkaan. Mutta miksi ihmeessä ihmiset pelkävät asioiden muuttumista paremmaksi niin paljon, etteivät hae itselleen ja parisuhteelleen ammattiapua?!? Haloo, sitä varten ne ihmiset ovat olemassa!!! Ei ole pakko tyytyä siihen että elämä vaan on, eikä mistään saa mitään irti, ainakaan parisuhteen osalta. Eivätkä ammattiauttajat pakota ketään mihinkään, mutta auttavat ymmärtämään halvatun hyvin, miksi juuri tietyllä tavalla kumpikin parisuhteen osapuoli tietyistä asioista tuntee ja ajattelee.
Olisiko se sitten niin pelottavaa oppia tuntemaan paremmin itsensä ja puolisonsa, ja samalla vaikka parantaa sitä epätyydyttävää parisuhdetta, jossa roikutaan vain niiden lasten takia? Mitäs luulet että ne lapset toivoisivat mieluummin vanhemmilleen?
vain ole tilanne "maanpäällinen helvetti" tilanteen takia. Ollaan kuin ystävät vain.
Pitäisi pystyä jotain tekemään, joo mutta ei se aina mene kuin elokuvissa, valitettavasti
pelkkään ystävyyteen? Ystävyys on hyvä juttu, koska tosiystävät voivat myös avoimesti jutella siitä keskenään, onko kumpikin ihan tyytyväinen tilanteeseen. Jos ei ole, niin siitä vain soittamaan aikaa perheneuvolasta tai perheasiain neuvottelukeskuksesta. Kun niistä ei ikinä ole mitään haittaa. Pitää vaan viitsiä. Viitsiminen kannattaa. Siitä seuraa hyvää. Ei-katkera vanhuus muun muassa. :) Tsemppiä!
Miten minä tuosta "kaverimiehestä" eroaisin, kun olen hoitanut kotia ja lapsia, joten mulla ei ole työpaikkaa ja ammattia? Mihin tästä lähtisi? Miten minä tekisin sen lapsilleni? Itse avioero lapsena muistan aina sen isän haikeuden kun toi mut su iltana kotiin tai pitkän loman jälkeen.. sitten sitä lapsena suri sitä isän pahaa oloa.. En kyllä haluaisi sitä lapsilleni.. Muutaman vuoden kun tässä köpötellään niin sitten voi lähteä eriteille..
Varmaan on monta miestä, joka on liitossa vain lasten vuoksi.
Miehet kun vieläkin nykyään joutuvat eroon lapsistaan eli etävanhemmiksi, he mieluummin kituuttavat huonossa suhteessa.
Varmaan jos vuoroviikkovanhemmuus yleistyisi ja isillä olisi paremmat mahdollisuudet saada lapset erossa, eroja miesten aloitteesta tulisi enemmän.
Silloin kun on päätetty olla lasten takia yhdessä,ei enään mieti asuinkumppanista:- Rakastaako tuo mies minua? vai onko se velvollisuudesta lapsiinsa minun kanss?Tässä vaiheessa on parisuhde muuttunut sukulaisuus suhteeksi tai ystävyys suhteeksi.Kummallakin on oma elämä mutta siinä rajoissa jotta siitä ei ole vahinkoa esim.taloudellisesti " Ydinperheelle".
Mä olen kuullut paljonkin tuota, että olemme yhdessä vain lasten takia. Mun omat vanhemmat erosivat, koska katsoivat että se on parempi lapselle.
He riitelivät jatkuvasti yms.. joten onko lapsen sitten kiva kasvaa riidan keskellä.. en usko.
Tämä on vain mun mielipide.