Mitä jengi on mieltä uudesta levystä? Mun mielestä ihan perkeleen hyvä, biisit huokuu kylmyyttä ja pahuutta.
Satyricon: Now , diabolical
Warhead
201297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllähän tuota kuuntelee, mutta parempaa olisin odottanut. Ei ole Satyriconissa enää takavuosien hohdokkuutta, vaikka kuinka toivoisin.
parhaat levytykset ehkä jo takanapäin, mutta mitään pahaa notkahdusta ei oo tapahtunut. Hyvällä tasolla kaverit painaa edelleen.
Aivan kohtuullinen. Itse en välttämättä toivonut musiikillista askelta taaksepäin, koska omissa kirjoissani "Rebel Extravaganza" on yhtyeen paras levy tähän päivään mennessä. Uusi levy tarjoaa simppeliä, konstailematonta musisointia; sellaista kuin metalli parhaimmillaan on.
Satyricon on yksi harvoja yhtyeitä, jonka tuotanto on ollut tasaisen vahvaa alusta lähtien, niin alkuaikojen puhdas black metal kuin nykyinen post-bläckiskin...
Puhut asiaa ton Rebel Extravaganzan suhteen, paras Satyricon "uudemmista" ja yksi parhaita levyjä heidän kahden ensimmäisen ohella. Hirveästi en viitsi alkaa vertaan Satyriconin Black Metal -levyjä heidän uudempiin ns. "post-black metalli" -levyihin, niin on eri meininki.
Uudesta levystä sen verran, että oli parempi mitä aluksi osasin edes toivoa. Now, Diabolical kuitenkin kolahti kerta heitolla, kun edellinen Volcano albumi antoi odottaa avautumistaan aika pitkään ja oli sitten avauduttuaan yksi vuoden parhaita levyjä.
Saa nähä miten muut Norjan Black Metal sankarit suoriutuvat tulevaisuudessa uusien levyjen julkaisusta, kun Darkthrone ja Satyricon ovat esitelleet erittäin rokkaavia, ja välillä punkahtavia Black Metal -levyjä. Tuleeko lisää Black Rockkia vai jatkaako Gorgoroth ym. perinteisemmän norjalaisen Black Metallin esittämistä.
Aivan perseestä, kuten myös Volcano. Hyi teitä, Norjan pojat.
Nemesis Divina oli kyllä semmoista herkkua että...Miten kukaan ei tätä levyä ylistä?
Nemesis Divina, levy jossa ei ole mitään vikaa, mutta itselläni on jäänyt jonkinlaiseksi väliinputoajaksi Satyriconin discographiassa. Kaksi ensimmäistä Satyriconia edustaa mielestäni parasta Black Metal Satyriconia ja kolme uusinta parasta Satyriconia mitä tänä päivänä voi olla. Voi myös olla että aikoinaan MoonTV:n kestohitti Mother North vei maun koko levyltä, plus se, että kyseisen biisin piti olla joka helevetin ikisellä tuon ajan Black Metal -kokoelmalevyllä.
Koskaan ei enää tule Satyriconilta(kaan) uutta "oikeaa" Black Metal -levyä. Se on varma. Pitää sopeutua tähän päivään ja tyytyä siihen mitä saa. Ja eihän sitä pakko ole kuunnella ja tajuan sen kyllä jos Sinua ei kiinnosta uudempi Satyricon tai vaikkapa Darkthrone (siis uudempi) ollenkaan. Itelläkin oli Volcanon aikaan semmonen tunne, että tämä bändi kyllä kaatu tähän, vaan parin kuuntelu kerran jälkeen alko toimimaan sellaisella voimalla, että harva levy siihen pystyy.
Sitten jonkinlainen kysymys teille muille:
Olisiko Satyriconin pitänyt jatkaa Nemesis Divinan jälkeen saman hutun keittoa? Bändi on kuitenki muuttunut joka levyn jälkeen jonkun verran. Olisiko ollut hieno homma jos kolme viimeisintä olisi ollut ND - Part II, Part III & Part IV?
Funtsikaa. Bändejä, jotka eivät pahemmin linjaansa muuta, kuten Dark Funeral, Marduk & ym. kumppanit, on jo ihan tarpeeksi! Eikä nuissa yllä olevissakaan ole mitään vikaa, mutta ainakun esim. Marduk julkaisee levyn, niin tasan tietää mitä saa.
Ihan mainiota rynkytystähän tuo uusi on. Rokkia, ei lähekään niin syvällistä ja kokeilevaa kuin esim. Rebel Extravaganza. En koskaan vanhempaan Satyyn täysin hurahtanut, oikeastaan vasta nyt jälkeenpäin olen alkanut sitäkin arvostaa.
Ja näinhän se on, että 90-luvun parhaat bläkkislevyt olivat aikoinaan jotain erikoista, eivät vanhan toistoa tyyliin "nyt tehdään niin bathorymainen levy kuin mahdollista"... Toki arvostan suuresti myös tasaisen työn tekijöitä kuten Marduk (kun osaavat tehdä myös hitaampia biisejä) mutta jokainen skene tarvitsee laitojen kokeilua ja sekoittelua pysyäkseen eläväisenä. Pysähtyneisyyttä ja kierrätystä löytyy tarpeeksi iskelmämusiikin maailmasta.
Onhan levy toki rokkaavaa turvallista mustaa metallia äidin pikku metallisteille ja siinä kategoriassa ihan kivaa.
Kyllä tämä levy kauppaan jää ja kuuntelen Medievalia ja Nemesistä.
Itselleni tämän levyn myötä Satyricon kuoli
Olisiko pitänyt jatkaa saman hutun keittoa Nemesis Divinan jälkeen? Aika paha kärjistys muuten...
Ei varmaankaan olisi, mutta kyllähän bändin musa kehittyi kolmen ekankin levyn aikana, vaikka harppaukset eivät olleetkaan yhtä suuria kuin erityisesti muutos Rebeliin. Eli olisi ollut varmaan mahdollista muuttua vähän hitaamminkin. Toisaalta äijät ovat itse oman musansa ja musamakunsa herroja ja tekevät kuten haluavat.
Hyviä levyjä nuo uudemmatkin ovat, vaikka huomattavan erilaisia kuin kolme ekaa. Mutta ajat ovat muuttuneet ja niin myös kuuntelijat. Itse päädyin bm:n pariin juuri noiden 90-luvun alun ja puolivälinkin levyjen parissa, joten tietysti ne ovat minulle sitä itseään. Silloin tietysti vaikuttivat myös kaikki ulkomusiikilliset tekijät, jotka tekivät ajasta unohtumattoman (oma teini-ikä kuuluu myös näihin...).
Tuota "hutun keittämistä Nemesis Divinan jälkeen" -kommenttia tarkoitin lähinnä silleen, että niin iso osa näistä tr00 bläk metal wannabe -jätkistä on sitä mieltä, että sille linjalle olisi pitänyt jäädä. Ja toki myös jotkut sellaiset ihmiset jotka oikeasti tajuavat mistä tässä on kyse, ovat sitä mieltä että ND on se paras levy, eikä se minua haittaa. Yritin vain sanoa, että Satyricon on kehittynyt miten on halunnut. Eikä tuo muutos ole ollut läheskään yhtä radikaali kuin Ulverilla, Black Metallin ja folkin kautta rokahtavaan metalliin ja siitä taas ambienttiin ja (soft)noiseenkin asti.
Eli yrittäkää ihmiset uskoa , että bändit kehittyy , unohtuu tai kuolee. Esim. Dark Funeral on nykyään melkein täysin unohdettu. Miksi? Kuuntelee discographian läpi niin se tuntuu ajan haaskaamiselta, niin on samanlaista loppupeleissä. Vaikka TIETENKIN joitan eroavaisuuksia ensimmäisen ja uusimman levyn välillä on.
Itsellänikin Satyriconin kuuntelu lähti käyntiin tuossa ~10v sitten ja The Shadowthrone albumilla. Ja kyllä tuon kehittymisen huomaa selvässä kaaressa, kun vertaa The Forest is my Thronea, Dark Medievil Timessia ja The Shadowthronea keskenään. En ole sitä omasta mielestäni koskaan kieltänytkään.
Sori, jos menee pointit hukkaan tekstistä, mutta heräsin aika vasta :) Eli jos joku kommentti MINUN mielipiteestäni jää epäselväksi, niin saa kysyä.
Kiitos ja näkemiin.
Tämä on aikalailla offtopic, mutta kirjoitan sen silti tänne.
"Onhan levy toki rokkaavaa turvallista mustaa metallia äidin pikku metallisteille."
Tämän allekirjoitan täysin. Vaikka levystä itse pidänkin paljon, niin tietyllä tavalla ärsyttää tämä kaupallisuus. Metallimusiikin pitäisi pysyä maan alla, mutta tokihan sen ymmärtää, että bändit haluaa pois sieltä. Nykypäivänä metallimusiikki on aivan liikaa esillä, se ei kuulu massoille.
Varsinkin Suomessa on koettu tämä nyt. Lordi edustaa euroviisuissa (mikä nyt on enemmän hauska läppä), Staminat ja Mokomat thrashhaa suomeksi, Kotiteollisuus on muka nii kova bändi, että ei oo toista. Ja sitten tietenkin myyntivaltit Nightwish ja HIM. Ja jos voidaan vielä laskia samaan kategoriaan Poets of Fallit ja mitä nyt näitä on.
Onneksi Nightwishiä ei enää ole (uudella laulajalla TUSKIN menestyy), Mokoman uusin jo "floppas", Lordi voittaa euroviisut ja unohdetaan kuukauden päästä (tai häviää kuten kaikki muutkin suomalaiset ja sitten vaan unohdetaan), Staminan uusi (TOIVOTTAVASTI) unohtuu täysin. Kotiteollisuus? Pääsee samaan kulttimaineeseen(? voiko nuin sanoa?) missä oli MoonTV aikoina.
Pikkuhiljaa teinit ja muut pintaliitäjät unohtavat mikä siinä metallissa oli niin mielenkiintoista. Metallimusiikki "kuolee"... TAAS. Kohta massassa ei tiedetä taaskaan mitään metallimusiikista. Hyvä niin, sillä metallimusiikki kuuluu aivan jonnekkin muualle kuin kaduille massan keskuuteen. Silti on olemassa aina se pieni musta liekki joka palaa underground scenessä vahvana, vahvojen ja niitten sydämissä, jotka tajuavat mistä on kyse, myös minun.
En täysin allekirjoita tuota, että bändin on pakko kehittyä (ainakaan radikaalisti) tai sitten se unohtuu/kuolee. Norjassa monet bändit ovat valinneet aika rankatkin linjanmuutokset (Ulver, Enslaved...) ja ehkäpä säilyneet sen takia. Jotkut jatkavat aivan samalla kaavalla ja unohtuvat, kuten mainitsemasi Dark Funeral. Jotkut taas pysyttelevät suurin piirtein samassa, mutta hyvin menee silti. Tästä mielestäni paras esimerkki on Darkthrone, jonka tunnistaa aina, mutta silti se myös toimii aina eikä puuduta yhtään ainakaan minua. Epäilemättä tämä viimeinen tyyppi on vaikea toteuttaa, ettei jämähtäisi itsensä toistamiseen.
Ei ole pakko kehittyä, ei tietenkään. Helevetin hankala asia selittää ja ei oikeen meinaa itsekkään pysyä kärryillä siitä mitä yrittää sanoa :)
Otetaan nyt vielä esille Marduk ja Dark Funeral. Molemmat ovat syytäneet liudan levyjä (Marduk nyt huomattavasti enemmän) ja kaikissa näissä levyissä on yksi ja sama piire (omien muistikuvien mukaan, kun en hirveästi ole Mardukkia viime aikoina luukuttanut - syystä, että se on puuduttanut) eli armoton kaahaminen alusta loppuun. Jos jotain muistikuvaa jostain hyvästä Marduk biisistä pitäisi minulta kysyä, ei tulisi mieleen kuin Nightwing -albumilta Slay the Nazarene ja sitten tuo yks suhteellisen uusi 7" jonka nimeä en tähän hätään muista, enkä jaksa alkaa tonkiin tuota hyllyäkään. Bändin mielenkiintoa tosin lisäsi tuo viimeeksi ilmestynyt Plague Angel, jota tekisi itseasissa sillon tällöin hieman vaikka luukuttaakkin, vaan ku sattuu LP-soitin olemaan lakossa tällä hetkellä niin se ei ole mahdollista. Dark Funeral, ennen tykkäsin enemmänkin vaan sitten muutamia vuosia sitten alkoi jo puuduttamaan niin pahasti, että ei enää hirveästi viitsi kuunnella, tasapaksuutensa takia.
Hyviä esimerkkejä samassa kaavassa pysyneistä bändeistä, jotka vieläkin jaksavat innostaa uudella levyllä en nyt keksi kyllä kuin yhden (ja sekään ei varsinaisesti ole hyvä esimerkki suht lyhyen olemassaolonsa takia), Xasthur, rakastettu ja vihattu, toiset tykkää toiset ei. Itselleni on kyseiseltä "bändiltä" osunut ja uponnut joka levyllä. Kaikki saman tyylistä melankoliaa ja synkkyyttä täynnä olevaa musiikkia, aina suurinpiirtein saman kuuloista, mutta silti joka kerta yllättävän tuoretta.
"Jotkut taas pysyttelevät suurin piirtein samassa, mutta hyvin menee silti. Tästä mielestäni paras esimerkki on Darkthrone."
Ööh... Darkthrone pysynyt samassa? Eka levy Death Metallia, sitten useampi True Norwegian Black Metal -levy, jonka jälkeen alkoi uudempi linja joista Ravishing Grimness ja Plaguewielder edustivat minusta jotain muuta kuin esim. heidän kaksi ensimmäistä levyä, jotka taas keskenäänkin olivat hyvin erilaisia. Kolme uusinta ovat jokainen ollut niin erilaisia keskenään ja muuhun Darkthrone tuotantoon verrattuna, että ei ole tosikaan. Uudessa levyssähän on enemmän punkkia ja rockkia kuin varsinaista Black Metallia, samalla The Cult is Alive on enemmän Black Metallia entä Dark Funeral ym. kumppanit tulevat koskaan olemaan.
Tasapaksuisuuskaan ei haittaa minua, kunhan se on korkealla tasolla. Itse pidän Mardukista paljon ja myönnän, että aika samalla kaavalla levyjä tekevät, mutta kyllä heiltä vaihteluakin löytyy. Ymmärrän kyllä näkemyksen Mardukin puuduttavuudesta, mutta mulle se kolahtaa.
Darkthronen kohdalla pidän kiinni näkemyksestäni, pääosin soundin takia. Eka levy tietysti on oma asiansa, kun on eri genrestäkin. Toki matkan varrella on vaihtelua heilläkin, mutta bändin tunnistaa aina ja samat riffit kiertävät levystä toiseen. Onhan heillä tietysti mainitsemasi true-kausi, sitten jokunen levy välillä ja nyt tämä rockahtava kausi, jota väläyteltiin minusta jo edellisellä levyllä. Soundi ja tunnelma säilyvät silti koko ajan. Satyriconissahan bändiä ei välttämättä tunnista samaksi, jollei lasketa Satyrin tuttuja vokaaleja.
Kuuntele Mardukkia, ei haittaa :). Kuuntelen itsekkin, harvoin, ja tykkään toki. En silti viitsi alkaa ostamaan kyseisen bändin koko tuotantoa, heh.
Darkthrone on aina ollut (ja tulee olemaan) Darkthronea. Se tunnelma siinä on säilynyt aina, ei soundi (IMO). Darkhtonen soundi on aina tunnistettavissa jos sitä tarkoitat, eli se muuttuu koko ajan mutta siihen jää jotain samaa mitä kaikissa Darkthronen levyissä on.
Tämä menee jo yleisellä tasolla norjasoundin pohtimiseen niin tälle vois jo laittaa omaa topiccia.
Kyllä, on hieman ahdistavaa kuulla kaikenmaailman junteilta "juu, hevi on hyvää", ja sitten niiden levyhyllyssä on Nighwishiä yms. Mutta minkäs sille voi. Sykleissähän nuo jutut menevät.
Mokoma on mielestäni loistava yhtye, eikä uusi levy "flopannut". En mistään ole sellaista kuullut. Kotiteollisuus kieltämättä on uudemmilla levyillä mennyt vähän humpaksi, mutta en ole sitä koskaan metallibändiksi laskenutkaan. Sellaista vittuuntunutta raskasta rokkia. Ja sitten se yhtäkkiä on olevinaan "suomimetallin" kärkinimiä. Kyllähän se vähän makua bändistä vie... Ei musiikki toki huonone tai parane, vaan keskustelu ja into tutkia bändiä tarkemin vaimenee.
Niin, joistakin trendikelkkaan hyppäävistä bändeistä kyllä kuulee miten ne ovat sieluttomia, rahan perässä tehtyjä kliseekokoelmia. Itse en laskisi Satyriconia tähän sarjaan.
No, onneksi aina on innokkaasti metalliin suhtautuvia diggareita. Kun heiltä kysyy lempiyhtyeitä, he eivät myhäile "no se X mikä nyt oli listalla, ja Y jolla on hyvä biisi ainakin se yksi mikä soi eilen töissä radiossa"...
Mokoman kohdalla olikin nuo lainausmerkit tuon floppas sanan ympärillä ;). Lähinnä kun on seurailut vaikka Imperiumin lautaa, tai kuunnellu omia kavereita, jotka sattuvat tykkäämään Mokomasta, on kyseisen bändin hypettäminen ja hehkutus on laantunut. Aivan samahan tuo mulle on vaikka nuita trendihevareita ym. "Mulla on kaikki Nightwishit ja parit muut hyllyssä, niin..." on olemassa. Tiedän että ne eivät kauaa jaksa olla tekemisissä metallimusiikin kanssa. Jotkut tietenkin löytävät siitä oman tiensä, mutta kylläkin pieni osa. Enempää ei jaksa rustata kun ei oikeen juttu kulje.
En todellakaan allekirjoita tuota, että metallin pitäisi pysyä maan alla tai että se ei kuuluisi massoille. Metalli on musiikkilaji siinä missä muutkin, enkä ymmärrä miksei sitä saisi kuunnella aivan kuka tahansa.
Sen taas allekirjoitan, että suurin metallivillitys näyttäisi olevan menossa ohi. Ei ole enää hypetetty samalla tavalla Mokomaa tai Kotiteollisuutta, kuin bändien edellisten levyjen aikaan. Mutta eihän tuolla suosiolla tai hypetyksellä paljon ole tekemistä itse bändien tai musiikin kanssa. Miksei saisi myydä levyjä ja olla esillä?
Musta liekki undergroundissa... Koskee ehkä enimmäkseen bm-sceneä, jossa ei olekaan enää kysymys vain musiikista. Toki ug-scene on tärkeä, koska sieltä ne bändit lähtee liikeelle, mutta aika harvalle se touhu on itse tarkoitus.
Eli vastustan täysin tuota näpit irti mun metallista -ajattelua. Kyllä ne muotipellet aina kyydistä putoaa, mutta uudet kuuntelijat ja metallin harrastajat ovat aina tervetulleita.
"En todellakaan allekirjoita tuota, että metallin pitäisi pysyä maan alla tai että se ei kuuluisi massoille. Metalli on musiikkilaji siinä missä muutkin, enkä ymmärrä miksei sitä saisi kuunnella aivan kuka tahansa."
Metallimusiikki on minulle (ja varmasti monelle muullekkin) enemmän kuin musiikkia, elämäntapa, josta ei erota yhtä hepposin perustein kuin esim. tyttökaverista. Siksi minua hieman "häiritsee" metallimusiikin kaupallisuus tai se, että siitä aletaan tekemään samanlaista kertakäyttömusiikkia mitä MTV suoltaa aamusta iltaan.
"Mutta eihän tuolla suosiolla tai hypetyksellä paljon ole tekemistä itse bändien tai musiikin kanssa."
En tiedä. Jos tarkoitat sitä, vaikuttaako suosio uusien biisien tekemiseen. Veikkaisin, että jotkut muusikot alkavat väkertään lisää sellaista kuunteliaystävällistä musiikkia, johon on helppo samaistua ja joka sisältää hyviä, tarttuvia riffejä jne. vaikka bändi toisaalta ilman suurempaa suosiota saattaisi kokeilla rajojaan ja kehittää musiikkiaan eteenpäin. Nyt tässä Satyricon topicissa hyvänä esimerkkinä on Satyricon. Kaikille bändeille ei sellaista kokeellisempaa linjaa välttämättä itse haluakkaan, mutta jotkut eivät varmasti uskalla lähtä kokeilemaan uusia juttuja, sen pelossa että maine menee.
"Miksei saisi myydä levyjä ja olla esillä? "
Saa myydä, ja artistista on aivan varmasti mukavaa, että tienaa tekemällään musiikilla itselleen elannon, hyvä niin.
"(Musta) liekki undergroundissa... Koskee ehkä enimmäkseen bm-sceneä, jossa ei olekaan enää kysymys vain musiikista."
Musta liekki Black Metal ug:ssa ja pelkkä liekki muussa ug:ssa? Kyllä se on musta liekki joka on koko helvetin metalliundergroundissa palamassa, metalli on Paholaisen musiikkia, oli se sitten minkalaista metallia tahansa! ->!IMO!
Eihän me varsinaisesti olla edes eri mieltä kuin siitä, että saako metallia kuunnella ilman että se olisi elämäntapa. No, ehkä tämä riittää Satyricon-topicin osalta. Jatketaan jossain muussa topicissa ;)