Niin, kärjistetysti se on juuri noin, vai väitätkö vastaan?
Okei, aletaanpas oikein tarkastella ympärillämme olevia ihmisiä tällä silmällä.
Katsopa vaikka työpaikkaasi.
Siellä on kaikenlaisia ihmisiä, on juorukelloja on insinöörejä ja pikkupomoja sekä isoja pomoja on duunareita ja ikkunanpesijöitä, siivoojia, palkanlaskijoita ja vielä jotain siitä välistä.
- Mutta yksi asia on yhtenevä kaikille, mitä sosiaalisempi ja kaksinaamaisempi olet, sen varmemmin olet myös varattu.
Toisin kuin yleisesti luullaan, ei edes raha ratkaise, vaan jopa kaikkein matalapalkkaisimmilla duunareilla pätee sama.
Jos viihdyt pahansuopien juorukellojen seurassa, olet varmasti myöskin "varattu" ja perheellinen ja muutenkin kaikinpuolin onnistunut elämässäsi.
On omat talot ja omat mökit ja niin edelleen.
Jopa paskapäisellä pomolla, kenestä KUKAAN ei pidä, on vaimo ja liuta lapsia!
Sitten on se ahkerasti puurtava yksi, jota kaikki pitää vähän omituisena, vain koska hän on niin kiltti ja niin yksin, vailla kaikesta siitä parisuhteiden ja perheellisten ilosta..
Ei tämä ole tarkoitettu mitenkään katkeran panetteluksi, vaan kehoitan vain katsomaan ympärillenne, tarkkailemaan työpaikkaanne sekä muita paikkoja missä liikutte.
Eikö vain olekin niin, että vaikka joku olisi kuinka häijy ja juorukello ja pahansuopa ja epäinhimillinen, niin yksi on varmaa: YKSIN HÄN EI ELÄ!
Ja taasen päinvastoin kun katsotte niitä hiljaisia kilttejä työkavereitanne, jotka eivät ole teille kertaakaan pahaa sanaa sanoneet, eivätkä kuuntele saati levittele juoruja, eivätkö he vain olekin juuri niitä jotka jäävät yksin?
En itsekään tiedä mitä tällä jutullani haluan sanoa, mutta koska itse olen aina pyrkinyt tekemään asiat "oikein" eli siis moraalisesti olla rehellinen ja muuta, niin yksinhän sitä on jäänyt.. Ehkä voi olla muitakin syitä, mutta näyttää olevan muitakin tosi kivoja ihmisiä joista on vaikea käsittää että ovat jo ylittäneet hedelmällisen iän ja edelleen ovat yksikseen..:(
Sen sijaan usein huomaan katsovani vaikkapa töissä mulkvisti pomoa tai jotain työkaveriani ja ajattelevani että:
"Miten tuollakin voi olla parisuhde ja perhe ja kaikkea?"
Ei kertakaikkiaan tule mieleen yhtäkään kusipäätä joka olisi yksinäinen!
Tuleeko teille?
Okei, aletaanpas oikein tarkastella ympärillämme olevia ihmisiä tällä silmällä.
Katsopa vaikka työpaikkaasi.
Siellä on kaikenlaisia ihmisiä, on juorukelloja on insinöörejä ja pikkupomoja sekä isoja pomoja on duunareita ja ikkunanpesijöitä, siivoojia, palkanlaskijoita ja vielä jotain siitä välistä.
- Mutta yksi asia on yhtenevä kaikille, mitä sosiaalisempi ja kaksinaamaisempi olet, sen varmemmin olet myös varattu.
Toisin kuin yleisesti luullaan, ei edes raha ratkaise, vaan jopa kaikkein matalapalkkaisimmilla duunareilla pätee sama.
Jos viihdyt pahansuopien juorukellojen seurassa, olet varmasti myöskin "varattu" ja perheellinen ja muutenkin kaikinpuolin onnistunut elämässäsi.
On omat talot ja omat mökit ja niin edelleen.
Jopa paskapäisellä pomolla, kenestä KUKAAN ei pidä, on vaimo ja liuta lapsia!
Sitten on se ahkerasti puurtava yksi, jota kaikki pitää vähän omituisena, vain koska hän on niin kiltti ja niin yksin, vailla kaikesta siitä parisuhteiden ja perheellisten ilosta..
Ei tämä ole tarkoitettu mitenkään katkeran panetteluksi, vaan kehoitan vain katsomaan ympärillenne, tarkkailemaan työpaikkaanne sekä muita paikkoja missä liikutte.
Eikö vain olekin niin, että vaikka joku olisi kuinka häijy ja juorukello ja pahansuopa ja epäinhimillinen, niin yksi on varmaa: YKSIN HÄN EI ELÄ!
Ja taasen päinvastoin kun katsotte niitä hiljaisia kilttejä työkavereitanne, jotka eivät ole teille kertaakaan pahaa sanaa sanoneet, eivätkä kuuntele saati levittele juoruja, eivätkö he vain olekin juuri niitä jotka jäävät yksin?
En itsekään tiedä mitä tällä jutullani haluan sanoa, mutta koska itse olen aina pyrkinyt tekemään asiat "oikein" eli siis moraalisesti olla rehellinen ja muuta, niin yksinhän sitä on jäänyt.. Ehkä voi olla muitakin syitä, mutta näyttää olevan muitakin tosi kivoja ihmisiä joista on vaikea käsittää että ovat jo ylittäneet hedelmällisen iän ja edelleen ovat yksikseen..:(
Sen sijaan usein huomaan katsovani vaikkapa töissä mulkvisti pomoa tai jotain työkaveriani ja ajattelevani että:
"Miten tuollakin voi olla parisuhde ja perhe ja kaikkea?"
Ei kertakaikkiaan tule mieleen yhtäkään kusipäätä joka olisi yksinäinen!
Tuleeko teille?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kuka tahansa osaa valehtelemalla saada muijan, mutta teeppä se rehellisesti.
Minäkin olen huomannut, että kusipäiset miehet ja naiset ovat todennäköisesti usein varattuja.
Ei siinä mitään, en katsele kusipäitä. ;D
Oliskohan se sitten niin, että niitä mukavia, hiljasia ja hyviä tyyppejä on niin vähän, ettei ne löydä samanhenkistä seuraa??
Ei se todellakaan ole niin, sillä vaikka itselläni on aina ollut todella pienet piirit niin niihin on AINA mahtunut näitä kilttejä ja rehtejä mukavia tyyppejä, joita kaikki sitten kaupittelevat siskontyttärilleen ja työkavereilleen ties mille "täydellisenä saalina", mutta vastapuoli ei koskaan vaivaudu edes kiinnostumaan!
Mikä siinä on että pitää tehdä itsestään joku tyrkky kelvatakseen suhteeseen, eikä edes vain parisuhteeseen vaan mihin tahansa, ystävyyssuhteissa ja työsuhteissa pätee ihan sama laki. Ole kova, vaadi paljon, SAAT paljon!
Mutta ole vähään tyytyväinen herkkä rehti luonne, et saa MITÄÄN.
Näin se vaan menee ja ihan turha kenenkään väittää vastaan, kyllä tässä maassa on niin hurjat masennus- ja itsemurhatilastot, että ihan hävettää olla suomalainen:/
Surullista, jos se todellakin on noin.
Otto Von Bismarck totesi eläissään: "Kiltit lapset eivät vaadi mitään. Kiltit lapset eivät saa mitään." Mies itse yhdisti saksan verellä ja raudalla. Turha kiltteys siis pois.
Kyllä tämä sama pätee ulkomaillakin ja melkein kaikissa kulttuureissa. Suomessa ainoastaan pienempi röyhkeyskin riittää, koska täällä kulttuuriin kuuluu tietynlainen vaatimattomuus ja matala profiili. Mutta kun ulkomaalaiset (miehet) tulevat tänne, niin heille tämä suomalainen "röyhkeys" on mamoilua ja heidän röyhkeytensä on ihan omissa sfääreissä, koska heidän kulttuureissaan se on elämässä selviämisen elinehto.
..hei haloo! Jokainen saa seuraa & seurustelukumppanin halutessaan. Näin uskon. No joo..lievennän hiukan: sanon että melkein jokainen saa halutessaan seurustelukumppanin.
P*skat seurustelulla ole tekemistä minkään k- päisyyden tms. kanssa, ts. "kusipäisyys" ei ainakaan ole mikään meriitti suhteessa kenellekään. Ihan väärässä olet. Toki tietty (kuvaamasi tyyppinen) "ei- kusipää" voi olla yksin, ja vastaavasti "kusipää" suhteessa ja toisin päinkin. Kaikkea tapahtuu.
Et kai sä nyt kamaan hei ihannoi jotain (nimeämätöntä, adjetiivein kyllästämätöntä & mystistä) seurustelua noin suuresti? En halua uskoa, että täällä on noin todella epätoivoisia tapauksia...
Tsemiä kaikesta huolimatta sulle, enkä mä nyt pohjimmiltaan pahalla puhu.:) Löydät kyllä varmasti tyttöystävän, jos annat ns. parasta itsestäsi oikeaan kohteeseen.
En ota pahalla, enkä "ihannoi seurustelua", sillä olen tavallaan täysin ulkona tästä asiasta nykyään, elän erakkona omasta halustani.
Mutta joskus aikoinani halusin seurustella ja vaikeaa se tällaiselle kiltille ihmiselle oli..
Lisäksi seurustelu lopahti hyvin pitkälti omaan vaatimukseeni siitä että pitää olla täysin rehellinen, aika pian huomasin ettei seurustelu ole ollenkaan minun juttuni, sillä siihen ei sovi minkäänlainen hyvyys eikä rehellisyys..
Ei sinänsä, on ihan kiva olla sivustaseurajana suhdetta haluavien suhteen, sillä he eivät näe asioita siltä kannalta kuin minä.
Olen tavallaan aika neutraali kannanottaja täällä sivussa.
Kun on itse elänyt vuosikausia ilman parisuhdetta tai edes irtosuhteita, alkaa vasta todella tajuta mistä oikein on kyse.
Kokeilkaa vaikka, jos kykenette;)
Hyvyyteen uskominen on hieno ja arvostettava periaate elämässä. Sanon näin vilpittömästi.
Siltikin luulen, että ongelmasi ihmissuhteissa voisi piillä juuri tässä, että uskot hyvyyteen.;) Hyvyyteen uskomisessa ei ole sinänsä mitään "pahaa" ( h*lskatti on niitä pahempiakin uskomuksia;)!). Voi kuitenkin olla, että sun omat uskomuksesi siitä, että mitä esim. on "hyvä elämä", tai että mitkä asiat ovat "oikein mahdollisimman monen kannalta", ovat jotenkin ristiriidassa ympäristösi kanssa.
Sun kannattais kenties joskus miettiä, että oletatko kenties liikaa omiisi nähden yhteneviä mielipiteitä läheisiltäsi? Se ei olisi järin suurta hyvyyttä, kuitenkaan.:) Entä: et kai vain ole kehittänyt joidenkin vanhojen seurustelukokemuksiesi perusteella uskomuksia, jotka voisivat rajoittaa omaa elämistäsi tänä päivänä?
Arvostettavaa toki, että ihmisellä on arvoja, joihin hän uskoo. Ei kuitenkaan kannata antaa elämänsä valua läpi sormiensa ainakaan sellaisten ideaalien takia, jotka eivät tuota konkreettista hyvää & iloa itsellesi ja muille arjessa.
En oikein ottanut selkoa aiheestasi, mutta sen voin sanoa että en ole ainakaan omasta mielestäni vaatinut liikaa.
Ainoat vaatimukseni ovat olleet rehellisyys ja läheisyys. Eikä se läheisyyskään pakosta tarkoita juuri seksiä vaan sitä että yleensä ollaan yhdessä ja puheväleissä.
Mutta nuo kaksi näyttivät olevan liikaa vaadittu..
En vain tykkää sellaisesta että pitää esittää olevansa muuta kuin oikeasti on.
No olkoon se sitten se kolmas vaatimus, että minutkin piti ottaa tasan sellaisena kuin olin.
..sä voit päästä sen entisen suhteesi haamuista irti, jos todella tahdot sitä. Ajattele vaikka, että niin oli asiat sen yhden ihmisen (= exäsi) kohdalla, mutta että kaikki nyt ja tulevaisuudessasi eteesi tulevat ihmiset ovat erilaisia häneen nähden, eli yksilöitä.
Mieti, että kannattaako sun tulevaisuuttasi uhrata ainoastaan sen tähden, että menneisyydessä ihan kaikki ei mennyt siten, kuin olisi voinut/ olisit toivonut.
Tsemiä sulle. Kyllä se siittä.;)
Ei kuitenkaan kannata antaa elämänsä valua läpi sormiensa ainakaan sellaisten ideaalien takia....
Miks elämä valuisi johonkin ilman suhdetta?? Enemmän elämästä saa irti yksin olemalla. Ei prkl suhde ole se joka määrittää ihmisen elämän. Huokaus.
Siltä se näyttää, että nykyään täytyisi osata suhtautua muihin ihmisiin niinkuin ne olisi esineitä, joiden olemassaolon ainut tarkoitus on toimia mun huvituksena.
Paska juttu, kun tietää jo nyt ettei siihen tule ikinä kykenemään
Kyllä sitä itsekin usein tulee ajatelleeksi, että miten kaikilla hirvittävillä diktaattoreillakin on aina kamalasti ystäviä ja puolisoita, mutta mukavilla ihmisillä ei?
Eikä tosiaan ole edes lompakon paksuudesta kyse, kuten sanoit, vaan se sama pätee ihan kaikilla aloilla. Joka saamarin on vessanharjan vaihtopäätehtaan duunarillakin on takuuvarmasti elämänkumppani; JOS ON KUSIPÄÄ!
Kamalinta on että näillä kusipäillä on yleensä vielä todella yltiömäisen kiltit ja mukavat kumppanit, joten meille kilteille ihmisille jää ne saamarin hakkaavat juopot ja muut pöpipäät..
Hyvin pitkälle olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Kyllä ne röyhkeimmät tyypit saa kumppanin ja kiltit jää katselemaan. Se on kumma yhtälö kun naisen olisi varmasti helpompi olla ja elää sen kiltin kanssa niin siltikin valitaan se röyhkeämpi "kusipää".
Ja ihan sama juttu pätee myös raha asioissa. Kaiken maailman keinottelijat ja huijarit elelee leveästi mutta entäs jos teet ihan rehellistä arkipäivän duunia. Hyvä jos mitään käteen jää vuokran ja ruoan jälkeen, ei tarvitse ainakaan miettiä veneen ostoa.
Kieltämättä meinaa ihan katkeruus iskeä, kun tässä jo kolmeakymmentä lähenee ja peräti kerran onnistunut miehen itselleen nappaamaan.
Sen sijaan vanha koulukaverini on paneskellut puolet erään pikkukaupungin ukkomiehistä, mutta on nyt onnellisesti naimisissa ja mies vielä TIETÄÄ kyseisen naikkosen entisestä elämästä!
Aluksi oli hiukan järkyttynyt, mutta siihen se jäi.
Itse taas olen elänyt lähes nunnan lailla ja eihän se sellainen nykymiehille kelpaa, vaikka ihan nättikin kuulemma olen.
Että silleen..
Jaa, onko kusipää tmv., jos harrastaa yhden yön juttuja???
Outo mielipide sulla. Taidat pitää itseäsi verrattomanakin palkintona. Voi voi. Ja silti yksin...
Nyt vasta huomasin... No joo. Asia muuttuu toiseksi.
Anteeksi!
Ja nainen, joka on hiukan hillinnyt käytöstään, eikä ole paneskellut puolen kaupungin kanssa, todellakin on palkinto verrattuna jakorasiaan. Kumpaan luokkaan sinä mahdat kuulua, kun noin kärkevästi arvostelet?
Munkin naapurissaa asuu yks kröhöm..anteeks nyt vaan kaljamaha... mut muija sillä on ja kersantti sotilasarvoltaan. Minä urheiluaddiktiivina raittiina omavaraisena ole vielä koskaan parisuhteessa elänyt.
tuttavapiiriini kuuluu muuan henkilö joka iskee viikonloppuisin naisia vain yhdeksi yöksi kerrallaan, jostain syystä toista yötä saman partnerin kanssa ei ole tietääkeni tullut koskaan.
Kehuu kyllä itseään mutta...???
Missä lieneekään totuus, en liiku samoissa "piireissä" joten en tiedä, mutta ei sovi minun tyyliini.
Mutta et voi yleistää taaskaan. Eli tunnen myös aivan ihania varattuja ihmisiä ja sitten ilkeitä jotka ovat yksin. Mutta manipuloijat saavat helposti ihmissuhteita, se on tosi. Olen nähnyt ihmisten elämässä kuinka he päätyvät yhteen manipuloijan kanssa. Suhteissa tulee kyllä pian erojakin. Kuten nyt tuo tapaus missä mies aikoi räjäyttää vaimon saadakseen uuden auton. Tällaisia manipuloivia ja tunteettomia olioita on nykyään paljon!
harvinaisen oikeassa.
Ne k-päät on niin itsekkäitä ja omaa etua ajavia että siitäpä se kai.
Mitäs jos näistä kusipäistä onkin tullut kusipäitä vasta sitten, kun perhe/kumppani on jo hankittu. Monet meinaan eivät vaihda rakasta kusipäätään vaikka mieli tekisi.
Lisäksi kusipää saattaa olla sitä vain töissä. Kotona hänestä tuleekin mukava tyyppi. Tai tossukka, mikä taas saattaa selittää käytöksen töissä.
Kusipäät todennäköisesti tuntevat myös vetoa toisia samanlaisia kohtaan.
Sitten vielä se, ettei perhe aina tarkoita onnellista perhettä. Joskus kyse on perhehelvetissä. Kannattaako sitä kadehtia?
Olen kyllä huomannut saman ilmiön mutta ajattelen sen kuuluvan siihen maailman oudot ilmiöt-sarjaan. Lisäksi vaihtoehtoisia selitystapoja löytyy, kuten jo kerroin.
Varmaa on kuitenkin se, että onnellista elämää eivät kusipäät elä. Heillä on niin paljon sietämistä omassa itsessään, että elämän voi sanoa olevan erittäin raskasta ja ikävää.
Joka tapauksessa, älä turhaan vaivaa heillä päätäsi =)
perseet tervataan ja hyvyys palkitaan
En ole huomannut kyseistä ilmiötä, mutta jos noin on, niin lohdullista tietää, etten olekaan kusipää. :D Musta on kuitenkin hieman itsestään selvää, että sosiaaliset pariutuvat huomattavasti paremmin kuin ujot ja hiljaiset. En kylläkkään tunne yhtään kusipäätä, (on kai käynyt hirveä tuuri työpaikan suhteen:).
Olen pohtinut ja miettinyt asioita monelta kantilta ja huomannut saman asian. Olenkin jo alkanut kehittää itseäni "kusipäisemmäksi" ja
huomannut, että se tosiaan on oikea suunta. Jatkan samaa rataa kunnes toisin todistetaan.
samaa mieltä!
Minun ystävät ovat samantyyppisiä luonteeltaan kuin minäkin, rehellisiä, ehkä hieman hiljaisia puurtajia. Jos joskus puhumme jostain henkilöstä joka ei ole paikalla, eli juoruilemme, emme kuitenkaan puhu pahaa heistä. Se on vain keskustelua asiasta joka kiinnostaa. Itse henkilö on sivuseikka. Itse olen sinkku ja minunkin vaikea löytää seuraa, mutta ystäväni joista suurin osa on perheellisiä eivät ole kusipäitä. Miten on sinulla?
...
Eihän ne rattijuopotkaan kuole kolareissa vaan ne vastapuolet lähes säännönmukaisesti.
Näin se vaan menee.
Minullekaan ei tule mieleen itseni lisäksi yhtäkään yksin elävää kusipäätä.