Erosin vajaat kuukausi sitten ensi-rakkaudestani,ja samalla pisimpään kestäneestä suhteestani.Ex-poikaystäväni on mielessäni 24h vuorokaudessa,enkä pysty keskittymään mihinkään koska hän pyörii mielssäni.Hän on vain käskenyt unohtamaan,mutta sehän ei onnistu noin vaan.
Onko kenelläkään hyviä vinkkejä siitä, miten toipua sydänsuruista?
Suklaa ei auta,koska siitä tulee vaan huono omatunto ja liika kiloja.Shoppailustakaan ei ole sinäänsä iloa,koska en tällähetkellä tarvitse uusia vaatteita.Bile-hile en ole ja varsinkaan muista miehistä ei ole apua,sillä ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä,ettei ex-poikaystävääni parempaa miestä voi löytää.
Onko kenelläkään hyviä vinkkejä siitä, miten toipua sydänsuruista?
Suklaa ei auta,koska siitä tulee vaan huono omatunto ja liika kiloja.Shoppailustakaan ei ole sinäänsä iloa,koska en tällähetkellä tarvitse uusia vaatteita.Bile-hile en ole ja varsinkaan muista miehistä ei ole apua,sillä ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä,ettei ex-poikaystävääni parempaa miestä voi löytää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen itse eronnut ensimmäisestä suuresta rakkaudestani reilu kuukausi sitten. Olin ensin aivan rikki, mutta kyllä tästä alkaa vähitellen saada itsensä taas kasaan. Olen huomannut että toipumisessa on monia eri vaiheita ja takapakkia tulee jatkuvasti. Olen vuoroin syyttänyt itseäni ja kohottanut exäni kaikkien muiden yläpuolelle ja ollut masentunut kun tuskin yhtä hyvää miestä koskaan enää löytyy. Tällä hetkellä olen kuitenkin lähinnä helpottunut erosta. olen miettinyt suhteemme ikävimpiä puolia ja kun olemme eronneet "ystävinä" ja olemme vielä soitelleet ja kirjotelleet meiliä, nin mieleen on muistunut toisesta taas lisää huonoja puolia. Ollaan vielä riideltykin ja tällä hetkellä ei oikein olla puheväleissä.
Minulla ei ole sinulle muuta neuvoa, kuin että käsittele kaikkia mieleesi tulevia tunteita. Anna itsellesi lupa sääliä itseäsi, mutta koita sitten myös nousta siitä säälistä ja ajattele että näin piti käydä, koska jossain odottaa se oikeampi mies sinulle. Etsi itsestäsi vahvuuksia, rakenna itsenäistä elämää, anna ystävien tukea sinua, puhu heille ja yksinkertaisesti tutustu itseesi uudelleen yksilönä.
Minusta ainakin kovin paikka erossa oli se, että enää ei ollutkaan meitä vaan olin vain minä, pieni ressukka. Siitä sitten piti nousta takaisin itsenäisemmäksi ihmiseksi jollainen olin ennen tätä suhdetta ja vielä vahvemmaksi, koska jokainen suhde kehittää ja vahvistaa ihmistä varsinkin jos sen loputtua käsittelee sen loppuun ja tekee rauhan itsensä kanssa.
"Toivoa on" kiteytti hyvin sen mikä sydänsuruihin auttaa.Jos haluat, voit vielä lukea minun vastaukseni "tulevaisuus aivan musta"-tekstille.Löytyy tältä samalta sivulta.Nimimerkkini on sama kuin tässäkin.
En ole lukenut muiden vastauksia, mutta
sen voin sanoa että tuo tunne ei mene pois
aivan heti-vaikka tekisit mitä tahansa.
Toisen voi unohtaa, tai ainakin yrittää
unohtaa hetkeksi, mutta kun yksinäisyys
valtaa mielen, niin se oman kullan kainalo
muistuu jälleen ja se miten turvatun olon
se antoi.
Tämä ei varmaan paljon lohduta, mutta
sinun on vaan pakko antaa ajan kulua.
Puhu ystävillesi tai vanhemmille. He ovat
varmasti joskus käyneet läpi saman ja
osaavat antaa jonkinlaisia neuvoja.
Tsemppiä vaan.
Olet jo saanut hyviä neuvoja, mutta yritän vielä oman kokemukseni perusteella kirjoittaa jotain. Kun minä olin samassa tilanteessa, minua auttoi se, että tein juuri sitä, mitä minua huvitti. Heti eron jälkeen ajattelin, että on pidettävä paljon ystäviin yhteyttä, hankittava uusi harrastus jne. Yritin pakonomaisesti tehdä noita asioita, joita hyvää tarkoittavat lähimmäiseni minulle kertoivat. Parhaan lohdun sain kuitenkin siitä, että tein kullakin hetkellä vain sen, mitä minua itseäni huvitti, enkä ajatellut sen kummemmin muita tai seurauksia. Joskus minua ei huvittanut tehdä viikonloppuna mitään, joten kävin hakemassa kasan leffoja ja tuijotin niitä. Välillä oli kausia, että kotini oli täysin siivottomassa kunnossa, koska minua ei huvittanut siivota.
Jälkeenpäin mietin, että elin sitä paljon mainostettua "päivä kerrallaan" -elämää ja sitä suosittelen sinullekin. Jos tuntuu oikein pahalta, mieti vain ja ainoastaan sitä, mitä haluat sillä hetkellä tehdä. Älä mieti tulevaisuutta, jos se tuntuu pahalta. Älä muistele menneitä, vaan elä vain nykypäivää. Pikkuhiljaa pääset pahimman ohi ja sitten voitkin miettiä sitä, mitä tapahtui ja sitä, mitä teet jatkossa. Tärkeintä on kuitenkin se, että pääset ensimmäisen pahan olon yli. Ainakin minulla se oli pahin aika. Toki koko erosta toipuminen on aaltomaista prosessia, joten niitä pahoja hetkiä tulee varmasti. Tärkeintä on kuitenkin niiden aikaa pyrkiä tekemään itselle hauskoja asioista. Yllä selitin niitä asioita, jotka minulle toivat paremman olon. Sinulla on tietysti omat asiasi.
En tällä viestillä tarkoita, että ihan mitä tahansa pitäisi tehdä. Esimerkiksi kännäämään ei kannata ruveta pitkiä aikoja. Yritä kuitenkin saada aika jotenkin kulumaan niin, ettet koko ajan ajattele mennyttä suhdettasi. Aika nimittäin parantaa tässä tapauksessa.
Mulla ei toimi kavereiden kanssa luuhaaminen, se lopulta päätyy kuitenkin mun suhdeselvittelyksi ja kaverit ei jaksa sitä loputtomiin kun alan synkistelemään.
Harrastus vie ajatukset pois kundista vähäksi aikaa, mutta ne siirtyvät kyllä iloisesti seuraavaan yksinäiseen hetkeen.
Syöminen, juominen, bailaaminen, yhdenyönsuhteet, shoppailu, sokkotreffit, ne ei ole hyviä ideoita jos tuntuu vaan pahalta koko ajan. Pahemmaksi vain menee jos treffaa jonkun tyypin liian aikaisessa vaiheessa ja toteaa että "ei se ole yhtään niinkuin se-ja-se". Tulee oikein taantuminen.
Sun pitää itkeä ja kiukutella (muttei ikinä exälle, se ei saa olla lohduttaja eikä sun tulilinjalla!), istua tuntikausia tuijottaen ikkunasta pihalle, valvoa niin monta yötä kuin siltä tuntuu, kuunnella itkubiisejä peiton alla... Eikä saa yrittää yhtään mitään ennenkuin alkaa joku asia oikeasti kiinnostamaan. Jos tulee sellainen fiilis että nyt vois lähteä kaupunkiin kavereiden kanssa, niin tartu siihen. Ja ajattele sitä exää niin paljon kuin tahdot. Lopulta ne ajatukset kuitenkin muuttuvat parempaan suuntaan, eli sä alat ajatella järjellä etkä tunteilla. Mutta sitä ei saa pakottaa, muuten tulee vaan tosi paha olo liiasta yrittämisestä.
Tuli taas mieleen yks biisi minkä kuulin viime kesänä oikein osuvaan aikaan osuvassa paikassa, meni nimittäin hetkeksi ilta pilalle kun exä tuli monen erossaolo kuukauden päästä mieleen...
"Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää, älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme..."
Joko itkettää? Mua ainakin, vaikka edellisestä suhteen päättymisestä on jo yli puoli vuotta... Se vaan on hetkellinen pahanolon tunne ja ikävä, mutta oikeastaan sekin meni jo tässä parin sekunnin sisällä ohi. Ne on nyt enää muistoja mitkä itkettää hetken ja unohtuu sitten taas pitkäksi aikaa. Ikävä vanhoja juttuja on ikuinen, mutta ei jatkuva.
Näin sun viestin keskustelupalstalla!
Olen poika, mutta kerron oman juttuni silti! Mulla on ollu samoja murheita!
Mulla on nyt oma tyttöystävä, joka tykkää musta,
mutta mun kaikki kaverit on mun likkakaveriin
kusessa! Mä epäilen, että se tykkää myös jostain muusta! Mä mietin sitä 90% vuorokaudesta!
Mä oon vaan lukenu hauskoja kirjoja ja ollut muiden kavereiden kanssa ja bailannut!
Jos ei oo auttanu, niin mä yritän selvittää
jutun (sun tapauksessa välit sen kanssa) ja
nauttii vaan elämästä, vaikka se olis vaikeeta!
T: Heka
Joo kiitos rohkasusta, mutta me ollaan jo erottu. Aika monet senkin kavereista oli kait kiinnostuneita musta ja välillä tuntui että se olis pelänny menettävänsä mut jollekin kaverilleen. Se esim. kyseli aika usein kenestä sen kaverista tykkään eniten ja kun kerroin kenestä eniten pidin, rupesi hän lähes aina kertomaan miksi minun ei kannattaisi tykätä kyseisestä henkilöstä.Mutta kiistaton totuus oli kuitenkin se, että ihan oikeasti olisin koko sen kaveri-porukasta ottanut kaikkein mieleuiten hänet itsensä. Pidin joitain hänen kavereitaan ok:n näköisinä ja mukavina, mutta ei olisi tullut mieleenkään pettää häntä kenenkään hänen kaverinsa kanssa. En usko että sun tyttöystävällä on ketään muita kiikarissa. Todennäkösesti vaan tyyppejä, joita se esim. pitää mukavina tms. mutta täytyy sanoa, että jos se esim. pettää sua jonkun sun kaveris kanssa, niin se ei tod. ole sun arvoses.