Itse tässä olen vähän lueskellut näitä viestejä ja yritän heijastaa niitä omaan suhteeseeni ja tunteisiini. Ajattelen itse asiaa niin että tällä hetkellä olen ollut jo niin pitkän aikaa suhteessa todella hienoon puolisoon että nyt jos selviäisi että tämä on käynyt vieraissa niin ei ehkä se pahin asia olisi se että joku on harrastanut seksiä puolisoni kanssa vaan se että tämä on joskus kiistänyt että olisi mitään kenenkään kanssa. Jos nyt selviäisi jälkikäteen että tämä onkin valehdellut, niin se pahin isku minulle ei olisi se varsinainen seksi, vaan se että ei ole pysytty totuudessa semmoisessa asiassa joka kuitenkin on tärkeä meille molemmille.
Seksi on seksiä, en minä silti halua että puolisoni käy vieraissa. Mutta tosiaan se kovin isku olisi se totaalinen luottamuksen menettäminen sen valehtelun takia. En usko että hän on käynyt, minä en ole, joten siinä mielessä suhde on aivan kunnossa tällä hetkellä, sitä ei kuitenkaan ikinä voi tietää mitä luurankoja joskus kolahtaa kenenkin kaapista joskus tulevaisuudessa.
Toivottavasti ei kolahda mitään, mutta näin voi käydä, ja on jopa nykymaailmassa todennäköistä että käy. Tämä koko pettämis-ilmiö on ihan mielenkiintoinen aihe ihan yhteiskunnallisesta ja psykologisesta näkökulmasta, siinä tulee hyvin esille aika suodattamttomia ajatuksia ja tunteita.
Seksi on seksiä, en minä silti halua että puolisoni käy vieraissa. Mutta tosiaan se kovin isku olisi se totaalinen luottamuksen menettäminen sen valehtelun takia. En usko että hän on käynyt, minä en ole, joten siinä mielessä suhde on aivan kunnossa tällä hetkellä, sitä ei kuitenkaan ikinä voi tietää mitä luurankoja joskus kolahtaa kenenkin kaapista joskus tulevaisuudessa.
Toivottavasti ei kolahda mitään, mutta näin voi käydä, ja on jopa nykymaailmassa todennäköistä että käy. Tämä koko pettämis-ilmiö on ihan mielenkiintoinen aihe ihan yhteiskunnallisesta ja psykologisesta näkökulmasta, siinä tulee hyvin esille aika suodattamttomia ajatuksia ja tunteita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos vieraissa käyminen tapahtuu kumppanin luvan kanssa, niin se ei ole pettämistä.
pettämiseen liittyy nimenomaa luottamuksen rikkominen. onhan sekin jo luottamuksen rikkomista, jos suhteessa on alkuperäisoletuksena se, että sillon ei käydä vieraissa ja kuitenkin käy.
Petin puolisoani viikko sitten. En olisi koskaan uskonut pystyväni siihen. Pystyinpä kuitenkin. Kotiin tullessani en pystynyt katsomaan poikaystävääni silmiin. Olisin halunnut vain pullauttaa asian ulos. En kuitenkaan pystynyt siihen. Viikko on nyt kulunut, pään sisällä on kulkenut aikamoinen vuoristorata.
En olisi voinut tehdä itsekkäämpää ja julmempaa päätöstä kuin pettää. Nyt elän tuon teon seurausten kanssa ja kannan muistot siitä aina ja ikuisesti. En ole vielä päättänyt, kerronko tapahtuneesta. Tiedän, että se olisi pitänyt tehdä heti tapahtuneen jälkeen. Tiedän, etten ansaitse poikaystävääni. Itse en antaisi anteeksi enkä haluaisi, että poikaystävänikään antaisi minulle anteeksi. En kuitenkaan halua menettää häntä. Minä minä minä minä minä. Niinhän se meidän pettäjien tapauksessa aina on. Pahalta tuntuu.
Petetyksi tulleena voin vain todeta että pahinta juuri on se, että on eletty valheessa ja toinen on tietoisesti valinnut valehtelemisen ja petoksen.
Itse en valehtelisi enkä pettäisi joten asia tuntuu kaksin verroin epäreilummalta.
Pelkkä seksi ei tunnu oikeastaan juuri miltään tuossa yhtälössä, koska seksi on seksiä, ja vieraan kanssa se ei ikinä voi korvata aitoja tunteita joita asiaan liittyy.
Mutta henkinen petos on paljon hankalampi kestää ja käsitellä.
Se on totta, että pettämistä ei ehkä uskalla myöntää suhteen menettämisen pelossa. Ja useinhan se voi loppuakin siihen, tai ainakin taustalle jää pelko petoksen uusiutumisesta, joka häiritsee jatkoa.
Jos osapuolet ovat tarpeeksi kypsiä käsittelemään asiaa yhdessä, voivat pettämisepisodin jälkeen välit lähentyä ja kehittyä uudenlaiselle tasolle ja aikaisempaa paremmiksikin.
Mutta uusiutumisen vaara on tietysti olemassa, nimenomaan silloin jos pettäjä itse ei käsittele perinpohjaisesti sitä mikä on aiheuttanut tämän tilanteen. Ovatko kyseessä ongelmat parisuhteessa vai omassa psyykessä jotka ajavat pettämiseen?
Luottamus toiseen asuu aina meissä itsessämme. Luotetaan tai ei luoteta. Voi myös "luottaa" siihen, että kumppani on uskoton, jos niin on käynyt useinkin.
Itse luotan siihen, että uskon mieheni tekevän useinmiten niin kuin hän parhaaksi katsoo. En tietenkään halua hänen juoksevan vieraissa, mutta jos niin kerran tai pari tapahtuu, ei se maailmaa kaada. Minulle ei ole pakko raportoida tilanteesta, mutta halutessaan niin voi tehdä.
Siinäpä se on; monet eivät valehtelisi tekemisiään, jos olisivat varmoja kumppaninsa rakkaudesta. Ei kukaan salaa uskottomuuttaan ilkeyttään vaan epävarmuuttaan. Monet eivät edes halua kuulla kumppaninsa hairahduksesta, joten silloin myös valheet tai epätarkkuudet ovat paikallaan...
Itsekurilla ja -tuntemuksella pärjää elämässä parhaiten. Jos on niitä, ei maailmassa mikään kolahda ihan pohjalle asti. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja elää omaa elämäänsä, vaikka on parisuhteessakin.