Ymmärrän kyllä jos on yksin, silloin katkeruus valtaa helposti mielen. Kateuskin voi iskeä jos kaverilla on mutta itsellä ei. Jos oma asenne on semmoinen että "ei siitä mitään kuitenkaan tule", niin silloin ei mistään tulekaan mitään. Olen itse ollut katkera ja kateellinen varsin paljon joten tiedän mistä puhun. Onneksi olen päässyt yli noista turhista tunteista jonkin aikaa sitten ja nyt elämä hymyilee paljon paremmin vaikka edelleen olenkin yksin.
Tuskin kauan enää yksin tarvitsen olla sillä kun oma asenne muuttuu, muuttuu samalla suhtautuminen myös ympäristöön ja muihin ihmisiin. Ja vaikkei löytäisikään ketään kannattaa aina kehittää itseään. Jokaisella on varmasti harrastuksia jotka ovat mielekkäitä ja kannattaa suunnata aikaisemmin katkeruuteen ja kateuteen mennyt energia itsensä kehittämiseen, oli se sitten liikuntaa tai vaikka jollakin kurssilla käymistä. Ihan sama kunhan käyttää murjottamiseen kuluvan energian johonkin hyödylliseen.
Tuskin kauan enää yksin tarvitsen olla sillä kun oma asenne muuttuu, muuttuu samalla suhtautuminen myös ympäristöön ja muihin ihmisiin. Ja vaikkei löytäisikään ketään kannattaa aina kehittää itseään. Jokaisella on varmasti harrastuksia jotka ovat mielekkäitä ja kannattaa suunnata aikaisemmin katkeruuteen ja kateuteen mennyt energia itsensä kehittämiseen, oli se sitten liikuntaa tai vaikka jollakin kurssilla käymistä. Ihan sama kunhan käyttää murjottamiseen kuluvan energian johonkin hyödylliseen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tuollaisia miehiä kun olisi enemmän suomessakin. Näillä palstoilla on järkyttäviä tekstejä miehiltä. Ymmärrän hyvin miksi nämä miehet ovat yksin tai korkeintaan maksullisen naisen kanssa...
Niin, voisin olla katkera. Tyttöystävä jätti n. 1kk sitten ja näin hänet tänään ensimmäistä kertaa. Ihan sattumalta. Toisaalta on ollut ihan mukavaa yksistään. Tänäänkin vedettiin "vapun kenraaliharjoituksia" kaverin kanssa (eli suomeksi sanouttuna kalsarit:) ).
Tässä kuukauden aikana on sitten ollut kyllä paljon muutakin. Olen taas alkanut juoksuharrastukseni, mikä hieman oli lakastuksissa seurustelun aikana. Myöskin baarissa tulee käytyä kavereitten kanssa entistä useammin. Ja se baarissa käynti...se on hauskaa. Pääasia siinä on että on kavereitten kanssa ja että on kivaa :) Naiset tulee vasta jos on tullakseen :)
Sanon vaan. Nauttikaa sinkkuudestanne. Ehtii sitä sitten sitoutua ja rakastua...elämä on niin lyhyt.
No katsotaanpa 10 vuoden päästä uudelleen jos yhä edelleenkin olette sinkkuna, vailla sitä vakituista kumppania, ehkä vain jotain lyhyitä suhteita silloin tällöin. Voisin vaikka lyödä vetoa että kyllä siinä vaiheessa katkeruus valtaa mielen ja se jatkuva baarissa ravaaminenkaan ei enää maistu. Huomaatte ohittaneenne ravintola iän ja olette edellen "yksin". Ei se ihmeemmin naurata.
ei halua kukaan. Olet tainnut olla sellainen koko ikäsi.
Entäpä sitten ihmiset, joille ei ryyppääminen ja baareissa ravaaminen maistu edes 20-25 -vuotiaana? Sitä katkeroituu jo nuorella iällä kun tietää jo tässä vaiheessa että peli on menetetty ja kumppania ei löydy.
En minäkään ole käynyt baareissa enkä käy! Kyllä toisiin voi tutustua muullakin tavalla. Vai onko baari ja netti ainoat vaihtoehdot...?
sitten tutustua?
nuoruus on lyhyt. kaikista tulee kuppasia kurppia nopeasti, jotka ei kiinnosta kuin toisia kuppasia kurppia. markkina-arvo laskee silmissä. miksi olisin kateellinen kenellekään? kaikki vanhenee. kyllä sitten 10-20 vuoden päästä huvittaa katsella niitä totaalisesti rupsahtaneita ämmiä, joita ei-sinkuilla kavereillani on. 10 vuotta on yksi silmänräpäys. paskaa elämä on joka tapauksessa ja paskemmaksi tulee vuosi vuodelta, eikä minulla ole tämän asian kanssa mitään ongelmaa. saa nähdä kauan jaksan täällä heilua. jospa ihan vittuillakseni eläisin vaikka 100 vuotta.
Katkeruushan ei auta, olkaa iloisia niin kaikki onnistuu. aivan samalla tavalla jos fillarista katkeaa ketjut, niin kannattaa vain jatkaa polkemista, kyllä se fillari liikkuu puhtaan uskon ja itseluottamuksen voimalla.
Kyseessä on hieman eri asia. Pointtini oli se ettei murjottamalla ja valittamalla asiat ainakaan parane. Voi sitä joskus murjottaa mutta jos se alkaa olla jokapäiväistä kannattaa ehkä yrittää muuttaa asennettaan. Itsepähän siitä vain kärsii, ei kukaan muu.
murjottamalla ja olemalla pessimistinen ei ainakaan pety niin pahasti. säkin oot jo kohta 30-vuotias ja siitä vasta alamäki alkaa. onko sillä nyt niin paljon merkitystä, että saat jonkun ikääntyvän akan isketyksi. ei se hehkeä ole kuitenkaan kovin kauan. tosiasia nimittäin on, että tarpeeksi tasoa laskemalla kuka tahansa voisi lopettaa sinkkuna olemisen siihen paikkaan. koko ongelma(sinkkuus) johtuu siis tarpeeksi tasokkaan naisen puutteesta. Ei niinkään pelkästään naisen puutteesta.vanhat naiset ei kuitenkaan yleensä kovin tasokkaita ole, joten kyllä se pessimismi on näiltä osin paljon realistisempi ja parempi juttu kuin turhien kuvitelmien elättely ihanasta elämästä vanhana ukkelina.
No, jos olet sitä mieltä niin ei voi paljoa auttaa. Itseäni on kuitenkin auttanut oman asenteen muuttaminen, mutta jokainen tekee omat päätöksensä. Ei alamäki ala 30-vuotiaana, se alkaa vasta silloin kun ei enää huvita elää tai yrittää tehdä asioita paremmin kuin aikasemmin.
ei tarvitse auttaa. olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, koska parempaa ei voi olla. vanhuus tuhoaa kaiken kuitenkin. koko ajan joudut hyväksymään enemmän ja enemmän elämänlaadun heikkenemistä. et sinä siitä rupsahtaneesta naisestasi 2-kymppistä prinsessaa tekemällä saa, vaikka kuinka yrittäisit. ja asiallahan täytyy olla sinulle merkitystä, koska kerran olet tahtomattasi sinkku. alamäki alkaa joka tapauksessa. se että et edes voi tätä myöntää, on jo sinänsä ongelmallista. kyllä sinä ehkä jonkun aikaa voit vielä onnistua itseäsi huijaamaan ennen kuin joudut asian lopulta hyväksymään.
Olen miettinyt asioita niin monta kertaa että tiedän mistä puhun. En ole luuseri joka koskaan antaa periksi missään asiassa eikä tässä jutussa ollut kyse kenenkään naisen ulkonäöstä. Huijasin vain itseäni jos ajattelisin jatkuvasti pessimistisesti niin kun useat muut tuntuvat ajattelevan Suomessa.
antamaan periksi ihan kaikessa. kyse ei ole siitä, että on luuseri. niin se vain menee. naisten ulkonäöstä on aina kyse. naisten ulkonäkö on jotain elämää suurempaa. ei-vapaaehtoisessa sinkkuudessahan on hyvin pitkälle kyse nimenomaan saatavilla olevien naisten ulkonäön rajoittuneisuudesta.
pinnallinen ja negatiivinen olet. Hyi!
vaikka kohta rupsahdankin. rahassa on se hyvä puoli, että sen määrä vain kasvaa.
Itselläni on kyse siitä etten vain jostain syystä saa naisten kanssa yhtään mitään ikinä aikaiseksi. Enkä kylläkään ole katkera, olen lähinnä hämilläni aiheesta.
Positiivinen ajattelu on ihana asia, koska oikein positiiviset ihmiset paukuttavat päätään betoniseinään vaikka 50 vuotta halutessaan siihen reiän, sillä kyllähän se reikä siihen ennen pitkää tulee. Päähän vain ruukaa siinä hommassa sattumaan.
Parisuhde on minun betoniseinä. En ole katkera, enkä ylitiöpositiivinen Dr.Phill -positivisti, eli en hakkaa päätä seinään hymyssäsuin. Olen realisti, ja koska siihen sementtiin ei tule reikää niin vika on menetelmissä eli sitäkautta tekijässä, en vain tiedä mikä se vika on.
Onko luovuttamista kysyä neuvoa ja mielipidettä asiasta, onko enemmän luovuttamista hakata päätä seinään vai jättää homma sikseen ja tehdä jotain mistä tulee tuloksiakin?
Ei sillä, toivoisin tosiaan saavani reiän aikaiseksi siihen betoniin :)
En kylläkään tarkoittanut että pitäisi olla yltiöpositiivinen ja olla naama irvessä koko ajan. Jos oma asenne on perusnegatiivinen ei mistään tule mitään. Mutta kerro nyt vielä miten asenne liittyy naisten ulkonäköön, sillä se ei ollut keskustelun aihe.
kerro ensin missä kohtaa viestissäni puhutaan naisten ulkonäöstä niin kerron miten se liittyy asiaan.
kuka tahansa urpo saa naisen, jos se nainen vaan on tarpeeksi ruma. eli siis kun nainen vaan on tarpeeksi ruma, niin hän on arvoton miehelle, koska tämä ei naista huoli. turha kiistää tätä. naisen ulkonäkö on perustavanlaatuisen tärkeää miehelle. mies taas on suunniteltu siten, että positiivisuus on teeskentelyä ilman naista. kaunista naista.
täysin oikeassa. Lisäisin kuitenkin vielä yhden asian: kenenkään ei kannata liikaa käpertyä itseensä ja liikaa pohtia omia muka-ongelmiaan. Kannattaa avautua muihin ihmisiin ja muuhun maailmaan päin. Suosittelen omasta kokemuksesta osallistumista hyväntekeväisyyteen ja kiinnostumista ympärillä tapahtuvista asioista. Asioihin saa silloin uuden perspektiivin ja osallistuminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden ihmisten kanssa.
voi eristäytyä kaikista ja ajatella vain itseään. pitää hyvää huolta itsestään, keskittyä omiin tarpeisiin ja rahan hankkimiseen sekä naureskella tyhmien ja vanhenevien ihmisten typerille ongelmille ja ikäkriiseille.
... ihan noinkaan mene. Hyväntekeväisyyttä, toisten autttamista, jne. voi 'harrastaa' maailman tappiin, mutta joillain kohtaa tulee myös se raja vastaan. Viimeistään silloin, kun oma takki on tyhjä.
Yksipuoliseen aloitteellisuuteen ja tekemiseen turtuu. Usein sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta kestää tasan niin kauan, kun apua tms. ei enään tarvita.
Omakohtaisten, empiiristen havaintojen pohjalta...
...tietää, mistä sinun kaltaisiasi miehiä löytyy!
Itse luen todella valikoivasti tätäkin sinkkupalstaa. Suurin osa otsikoista jo paljastaa, mitä tuleman pitää: katkeraa naisiin kohdistuvaa törkyä, saastaa ja paskaa.
Mitenkäs saat sitten muiden ihmisten asenteet muuttumaan sinua kohtaan? Minulla ainakin sukulaiset ja tutut surkuttelevat tai katsovat vähän oudosti kun ei näy sitä naista rinnalla.
Taidanpa kohta ilmoittaa olevani homoseksuaali,koska se taitaa olla nykyään jo paljon hyväksytympää kuin oleminen "vanhana poikana" Suomessa.
Muiden asenteisiin on aika vaikea puuttua ellei halua käyttää koko elämäänsä toisen mielen muokkaamiseen. Parempi on vain olla välittämättä koko asiasta tai vain sitten sanoo että pitää miehistä. Omat sukulaiseni eivät nyt kuitenkaan minua painosta asian takia mikä on ihan ok ettei tarvitse valheita keksiä. Eikä painostaminen edes ole oikea ratkaisu asiaan jos ei vaan meinaa ketään löytyä. Voithan pyytää sukulaisia järjestämään jonkun naisen sinulle jos ovat niin huolissaan.
Tunnen kyllä todella monia tyyppejä jotka ovat suunnilleen samassa ikäluokassa kuin minäkin ja jotka eivät koskaan oikein ole seurustelleet. Itsekin joskus tuntuu kuitenkin siltä että tutut ja tuntemattomat surkuttelevat jos ei seurustele. Ympäristön paineesta ei semmoiseen pitäisi ryhtyä ja voikin kysyä minkälainen kielteinen vaikutus sukulaisten painostuksella on asiaan? Toisen elämään puuttumisella on usein enemmän negatiivisia vaikutuksia jos henkilöllä ei ole varsinaista ongelmaa. Sukulaiset voivat kehittää sukulaispojan seurustelemattomuudesta "ongelman" joka sitten muodostuukin oikeaksi ongelmaksi painostuksen myötä.
Itse asiassa olen yrittänyt katkaista suhteeni kaikkiin sukulaisiini,koska he eivät ota minua kohta enää edes vakavasti.
Ei kannata katkaista yhteyksiä sukulaisiin ainakaan kokonaan vaikka olisikin joskus erimielisyyksiä. Vaikka suku onkin sutta, on se kuitenkin aika tärkeä ja hyvä asia olla olemassa.