enään kuukausi ja muutetaan kullan kanssa yhteen. Loppuu tämä kauhea ikävä...
Nyt kaipailisinkin muilta kokemuksia yhteenmuutosta... eli miten saitte arjen sujumaan? kauanko olitte olleet kaukosuhteessa ennen yhteen muuttamista?
Nyt kaipailisinkin muilta kokemuksia yhteenmuutosta... eli miten saitte arjen sujumaan? kauanko olitte olleet kaukosuhteessa ennen yhteen muuttamista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja paniikki ehkä hiipinyt sisään...Pelottaa kuinka arki sitt sujuukaan. Ainakin nyt olen mutkia tuonut matkaan...Rakastaako hän sittenkään...antaa mun vaan miettii tätä muuttoo! Tulenhan korvesta, vaikkakin viriilistä seudusta rannikolle etelään..ihan eri kulttuuriin. On aivan toista viipyä muutamia päiviä, viihtyä kylläkin- sitä kiellä en...
meillä onneksi hän suunnittelee enemmän muutto asioita...ja ottaa muutenkin kaikki asiat niin ihanasti huomioon. pientä paniikkia on, mutta toisaalta elämässä täytyy ottaa riskejäkin.
Noh ehkäpä tulen syksyllä kertoilemaan kuulumisia miten meidän yhteiselo on lähtenyt käyntiin =) Jännittää kauheasti, kun ei ole ystäviä uudella paikkakunnalla... Tutustun yleensä helposti ihmisiin =)
Mul oli tosi vaikee juttu; mies halus yhteen ,mutt ei millään näitä kahta asiaa saatu sovitettua yhteen.Nimittäin hän asuu ok-talossa ja mä kerrostalossa.En haluis luopuu kaikesta "mukavuudesta" ja lähtee soitellen sotaan.Ja hän ei haluu tulla kerrostaloon,kun siel ei oo mitään tekemistä..Mut mä tiedän myös, ettei juttu oo noin yks yhteen- systeemi..vaikeeta tää on kuiteski.Ja aivan turha sanoo, ett hullu muija,ku ei ota ok-taloa vaan käkkii jossain kerrostalos,mutt ei se ihan niinkään mene.Joskus vaan pitää kuunnella sydämensä ääntä ja ainakin hiljentää vauhtii..ehkä mekin vielä löydetään vertaisemme,jotka pistää pysäyttää..ilman yhteen muuttamista..tai miksei kun aika on valmis ja ihmiset myös...
Myös minä olen muuttamassa miesystäväni kanssa samaan osoitteeseen pitkällisen kaukosuhteen jälkeen. Tosin meillä kulttuurierot on hivenen suurempia kun muilla tähän mennessä vastanneilla sillä hän ei ole suomalainen.
Mutta uskon että positiivisella mielellä ja avoimuudella saadaan arjen eroavaisuuksia siloiteltua ja yhteensovitettua. Meidän muutosta saattaa tulla todella mielenkiintoista kun kumpikin tuo oman kulttuurinsa mukanaan. Saa nähdä soittelenko lopulta säkkipilliä minäkin tai lauleleeko mieheni Eppuja=)
Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville!
Odottavan aika on pitkä mutta lopulta se palkitaan...meillä välimatkaa ~2000 km ja minä juossut ( ilomielin ) tuota väliä 28 kertaa vuoden sisällä...nyt sitten kuukauden päästä viimeinkin saman katon alle :-)))))))
Kaikki ok...oleskeluluvat yms........elämä hymyilee ja rakkautta on ilmassa ( paaaaaaaaaljon ) :-))))))))
Jaksakaa hyvät ihmiset....luottamusta tarvitaan
mutta odottava palkitaan :-)))))))