Parisuhteeni ja sitä kautta koko elämäni tuntuu olevan kriisissä, sillä avovaimoni on alkanut käyttytyä oudon tunteettomasti minua kohtaan. Hänellä on paineita opiskelustaan ja tämä heijastuu myös kotiimme ja yhteiseloomme.
Lähes kaikki tunteiden näyttämiset ovat minun alkuun panemia ja minusta tuntuu pahalta, kun en tunnu saavan vastakaikua rakkaudelleni. Olemme puhuneet asiasta ja olen saanut kuulla, että hän ei tällä hetkellä tiedä mitä hän haluaa.
Minun kuulemma pitäisi antaa hänelle aikaa, jota annankin hänelle mieluusti, mutta vähän vaikeaa se on antaa aikaa ja olla ymmärtämässä, kun toinen käyttäytyy minua kohtaan kuin tyhjää vaan.
Lähes kaikki tunteiden näyttämiset ovat minun alkuun panemia ja minusta tuntuu pahalta, kun en tunnu saavan vastakaikua rakkaudelleni. Olemme puhuneet asiasta ja olen saanut kuulla, että hän ei tällä hetkellä tiedä mitä hän haluaa.
Minun kuulemma pitäisi antaa hänelle aikaa, jota annankin hänelle mieluusti, mutta vähän vaikeaa se on antaa aikaa ja olla ymmärtämässä, kun toinen käyttäytyy minua kohtaan kuin tyhjää vaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
merkit ovat selvät.
"antaa aikaa" ja muut lässytykset.
Pian se alkaa käydä "tyttöjen kanssa" baarissa :)
Alas katselemaan poika uutta jo valmiiksi, niin et jää ihan lehdellä soittelemaan!
Hänellä on paineita siitä ja voi olla ettei hänellä yksinkertaisesti ole sua kohtaan enää tunteita. Tavannut toisen..jne.
Tunteeton , opiskelu ... onko todelliset syyt ?
Kyllä se jos ei saa vastakaikua tunteille , rakkautta eikä tiedä mitä toinen haluaa . Tahtoo yhteiselämä alkaa ahdistaa varmaan .
Aikaa , tarviiko hän omien tunteiden selvittämiseen sitä . Vaikka ei tiedä mitä tahtoo .
Koet että olet kuin ilmaa hänelle , miksi ?
Oletko kertonut tämän hänelle . Itse koet olet kuin tyhjää hänelle .
Jos ei puhuminen auta , mikä sitten , mutta kysymyksiä , kyllä hän jos ajattelee sinua , sinun tunteita . Olisi edes velvollinen tai asiallista vastata . vAIKEASSA TILANTEESSA OLET !!!
Tunnistin lähes itseni tuosta kirjoituksesta. Opiskelupaineita minulla on todellakin. Kultaani ei tulisi edes mieleen pettää, mutta ei tämä hiljaiselo pelkästään itseni puolelta tule. Aina suuttuessaan ja välillä muilloinkin hän sanoo, että pitäisiköhän meidän erota. Kohta taas sanoo, että ei missään nimessä. Nämä asiat jäävät kuitenkin kaihertamaan mieleeni, joten sen takia olen ehkäpä etääntynyt hänestä.
Eli kannattaa miettiä, oletko jollain tavalla omalla käyttäytymiselläsi saanut aikaiseksi sen, että naisesi on alkanut etääntyä. Meitä naisia on kuitenkin monenlaisia, joten saattaa olla, että hänellä voi olla kiikarissa joku toinen. Mutta onnea sinulle elämääsi!
Joskus näin , tunnistaa itsensä kirjoituksesta . Mutta myönnät avoimesti opiskelupaineet , itseläni on työ ollut joskus samassa jamassa .
Ei toki pettää tarvitse , en tarkoita sitä . Ja se et hiljaiselo ei ole yksipuolista .
Oletko miettinyt jos hän sanoo usein erotaan . Mikä on hänellä perimmäinen syy ? Jonkin ajan kuluttua peruu puhensa . MIKSI ?
Asioiden kaihertaminenjää vaivaamaan , oletko yrittänyt puhumalla selvittää niitä . Kerro miltä sinusta tuntuu .
Epäilys toisesta , se on pahimpia joka syö voimiasi , onko hänellä toinen .
tOIVON ET VOISIT KIRJOITELLA !
elämä on edessäsi !
Kovasti sanoo rakastavansa, toisaalta en sitä epäile, kun välillä osaa olla niin ihana.Esim. tekee minulle välipalaa kun olen hänen luonaan, tarjoilee ruokaa ja muutenkin. Itse sanoo, että suutuspäissään tulee sanotuksi mitä vain. Toisaalta on sanonut, että työ vaatii veronsa, se voi olla hyvinkin syynä, koska vuorotyöläisenä joutuu välillä menemään vajaan päivän varoitusajalla töihin. Mutta katsellaan, kohta on kesä, ja ainakin itselläni vapaampaa.. :)
tunnin puhelu äskettäin.... Sättimistä puolin ja toisin, sain kuulla senkin, että olen tehnyt hänen elämästään vaikeaa ja synkentänyt hänen ajatusmaailmaansa. Onneksi sentään tilanne rauhoittui..
Kerroin taas tuhannennen kerran, mikä mättää ja miksi olen ollut huonolla tuulella. Että hänen antamat tyhjät lupaukset ärsyttävät ja saavat minut tuntemaan arvottomaksi, kuten jatkuva minulle "lässyttäminen". Luulen sentään jotain osaavani, että minulle ei tarvitsisi aina huokailla, "miten sinä tuonkin osasit", jos satun vaikka leivän voitelemaan. Sekin saa tuntemaan itsensä typeräksi,tyhmäksi,arvottomaksi ja pieneksi. Ja aivan kuin en siitäkään olisi maininnut. Et sinä niitä pahalla sano,et vain osaa sanoa niitä niin, etten ottaisi sanomisiasi vittuiluna.
Olisi kuulemma ollut helpompi erota aikaisemmin ja nyt, jos sinulla olisi joku toinen. Sekin loukkaa. Ja myös se, että olet tuuliviiri. Ensin sanot ja lupailet toista, kohta mielesi muuttuu ja vaihdat taas mielipidettäsi. Ja sekin, että minulla olisi toinen. Pah! Sinun takiasi en ole käynyt koko opiskelujeni aikana kuin kaksi kertaa "iltariennoissa", nekin olivat silloin, kun kaverini ehdottomasti halusivat minut mukaani. Mutta eihän sitä tiedä. Voihan minulla olla mielikuvituspoikaystävä, jonka kanssa sinua petän.
Onko tämä edes minkään arvoista? Aina leppyessäsi sanot, että hyvä kun puhuttiin asiat halki, vaikka itse et ikinä niitä haluaisi puhua, sanot vain, että jutellaan myöhemmin.Väkisin olen pakottanut sinut jatkamaan keskustelua. Itse aina yrität paeta tilanteesta luullen, että kyllä se siitä. Ei se siitä parane, uskoisit jo!
Vikaa minussakin on. Olen piikitellyt sinua, koska en oikein osaa enää luottaa puheisiisi. Olen kuulemma ajanut myös meitä eroamaan puheillani, mutta sanoinkin, että testaan, oletko tosissasi. Välillä olet, välillä et. Sanoit myös, että työ ja raha ovat minua tärkeämpiä,joten en ole edes se kolmas pyörä. Ja kohta taas peruit puheesi. Et usko, miten minua rassaa, kun minä joudun järjestelemään lähes kaiken tässä suhteessa. Sinä elät omaa elämääsi tässä sivussa, minulle sinä olet lähes elämäni. Olenko pelkkää kulissia? Helpolla en kuitenkaan luovuta, sen verran pitkään olemme tunteneet.